Ei ole helppoo olla uusperheessä,vaikka kumppanilla ei olekaan lapset ,joka viikonloppu luonaan. On vaikea itse olla lapsettomana ihmisenä mukana suhteessa, jolla toisella on lapsia. Aina saa olla varpaillaan ja aina tekee virheet. Ole siinä sitten suhteessa. Aina saan syyt ja vika on sitten minussa. Jos miehen kanssa tulee riitaa ,joka kerta on syy minun,vaikka mies on alottanu riidan. En halua jokasta riitaa ottaa niskaani ja miehessä ei tietenkään ole mitään vikaa. Helppo olsi erota ja jatkaa omaa elämäänsä. Olsinko kylmä ihminen,jos en näkisi kumppanin lapsia ikinä enää ja nähtäs vain kumppanin kanssa silloin ,kun lapset ovat pois. Tai sit jatkais vain omaa elämää ja hankkia mies,jolla ei ole lapsia ja mies jonka näkisi muutakin kuin oman napansa.
uusperhe kuvio
huhhuhhuhhuhhuh
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni ei järkeä jatkaa suhdetta jossa lasten kanssa ei tule toimeen, ajanhukkaa. Asiat tuppaa pahenemaan kun lapset kasvaa, tosin en tiedä minkä ikäisistä lapsista kyse.
Äitinä en ikinä toisi miestä kotiin joka ei tulisi lasten kanssa toimeen, sellaista en omille lapsilleni tekisi.
Tulen lasten kanssa toimeen, mutta miehen mielestä syy on mun , jos hän ei tule toimeen tai hän alkaa riiteleen ja aina laittaa syyks lapset sitä ja sitä. Ja riidassa sanoo,että hän on puhunu lastensa kanssa ja syy on aina mun. Sillon kun menee hyvin hän ei puhu mitään ja käytä lapsiaan tekosyynä, vain sillon ku asiat ei mee kuin hän haluaa.
Itsellänikin oli jokunen vuosi sitten kumppani,jolla oli lapsia ja hän käytti tekosyynä lapsiaan. Erosin, koska minä olin se paha, vaikka tulin lasten kanssa hyvin toimeen, mutta aina meni pieleen hänen mielestä hän sanoi,että lapset on tätä mieltä,vaikka näin milloinkaan ollut.
Erosin kumppanista. Eipä tarvinnut käyttää enää lapsiaan tekosyynä.
Nyt minulla on mies ja ollaan oltu onnellisia 10 vuotta.
Voi kun perhe elämä mensikin niin satumaisesti kuinka menee elokuvissa.
Todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Toivon minäkin, että elämä olsi helpompaa,
mutta se ei oo. Olen kadehtinut onnellisia pareja, joilla menee kokoajan hyvin ja eivät riitele koskaan.
Itsekin kirjoitat sen mikä teillä jo on: Todellisuus eli tämä hetki. Se on aika usein meillä kaikilla ihan mukavaa ja ihanaa. Kun sen asian ymmärtää ja iloitsee siitä ei tarvetta syyttelylle tai riidoille tule. Omaksuakseen ajattelutavan, jolla ei syytä toisia ihmisiä omasta pahasta olosta tarvitsee ymmärtää omat ja toisen tarpeet. Tähän tarvitaan usein ulkopuolisen apua. Tiedän myös tapauksia, äärimmäisen älykkäitä ihmisiä jotka tämän ovat oivaltaneet itse. Ei ole häpeä pyytää apua. Itsekin pyysin ja voin kertoa että on ihanaa oivaltaa kuinka helppoa on löytää rauha oman itsensä kanssa. Näin on hyvä elää rauhassa ilman turhia riitoja.