Olen väsynyt ja masentunut!!! Missän ei pilkahda valopilkkuakaan. Elämä samaa raatamista joka päivä.
Mieheni ei välitä minusta enää. Hän on jatkuvasti poissa. Kertoo opiskelun ja työn olevan syynä siihen, ettei hän ehdi käydä kuin kääntymässä kotona. oskahan olen viimeski kuullut jotain kaunista hänen suustaan. Samoja juttuja, joita hänelle sattuu ja tapahtuu. Jos olen hajamielinen enkä innokkasti keskustele hänen kanssaan. Hän menee mykäksi "ei sitten jos ei kiinnosta! Eipä häntäkään kiinnosta mun asiat.
Olemme olleet aviossa kovin vähän aikaa, tietenkin alku oli ihanaa, mutta epäilyttävän pikaisesti kaikki muuttui. Olen taas se kotikissa, joka olin ed. avioliitossakin. En ole ulkonäöltänikään mikään rumahinen (päinvastoin) lihonut olen aika paljon, mieheni vähäisemmin.
Mikä tässä nyt mättää? Voisiko joku kokemuksistaan lähettää mulle apua. Tuntuu kiun voisin poistua täältä, ei ole väliä. En jaksa!
Ei ole mitään muuta kuin työ, joka ei ole lainkaan palkitsevaa, itsetuntoa kohottavaa.
Onko tähän patenttiratkaisua???
Mieheni ei välitä minusta enää. Hän on jatkuvasti poissa. Kertoo opiskelun ja työn olevan syynä siihen, ettei hän ehdi käydä kuin kääntymässä kotona. oskahan olen viimeski kuullut jotain kaunista hänen suustaan. Samoja juttuja, joita hänelle sattuu ja tapahtuu. Jos olen hajamielinen enkä innokkasti keskustele hänen kanssaan. Hän menee mykäksi "ei sitten jos ei kiinnosta! Eipä häntäkään kiinnosta mun asiat.
Olemme olleet aviossa kovin vähän aikaa, tietenkin alku oli ihanaa, mutta epäilyttävän pikaisesti kaikki muuttui. Olen taas se kotikissa, joka olin ed. avioliitossakin. En ole ulkonäöltänikään mikään rumahinen (päinvastoin) lihonut olen aika paljon, mieheni vähäisemmin.
Mikä tässä nyt mättää? Voisiko joku kokemuksistaan lähettää mulle apua. Tuntuu kiun voisin poistua täältä, ei ole väliä. En jaksa!
Ei ole mitään muuta kuin työ, joka ei ole lainkaan palkitsevaa, itsetuntoa kohottavaa.
Onko tähän patenttiratkaisua???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Iästäsi en tiedä mutta luulen että olet juuri siinä kasvun kynnyksellä jonka meistä jokainen joutuu käymään läpi ennemmin tai myöhemmin.
Ihminen ei voi elää koko elämäänsä takertumalla aina vain toisiin ihmisiin kuten lapsi vanhempiinsa. Odotat puolisoltasi sellaista pysyvyyttä ja turvaa ja huomioa jota odotetaan omilta vanhemmilta.
Sinun on aika kasvaa ulos kuorestasi ja opetella löytämään onnesi myös itse. Itsellesi tärkeistä asioista. Olet hukannnut ne koska odotit parisuhteen olevan koko elämän sisältö.
Tiedän että on vaikeaa kuvitella onnea olevan löydettävissä mistään muualta kuin toisesta ihmisestä, jos asiat eivät väliltänne ole kunnossa, mutta kyllä on. Kokemuksesta voin sen luvata. Sinun on nyt väkisin murrettava vastustus ja hakeuduttava ihmisten ilmoille ja takaisin omaan elämään.
On luonnolista että itsetunto on pohjalla koska ei osaa enää huolehtia itsestä ja omasta onnellisuudestaan. Mutta se on opittavissa.
Sinuna jättäisin parisuhteen ja poikaystävän hetkeksi rauhaan ja ympäröisin itseni muilla onnea tuottavilla ja itsetuntoa kohottavilla asioilla; esim. harrastuksilla ja ystävillä.
Yritän asettuua uuteen asemaan (mistä saisi sen energian). Olen muuten 49 vuotias.
Parisuhde ei toimi, jollei siinä ole sopivassa suhteessa sekä molemmille omaa tilaa ja aikaa, että sitten sitä yhdessäoloa, asioiden jakamista ja keskinäistä kunnioitusta. Jos miehesi ei viihdy kotona (työ ja opiskelu ovat varmaan osaltaan ihan todellisiakin syitä, mutta vain osittain, kyllähän tuo käytös muustakin kertoo) niin yritä miettiä, mistä se on viesti ja mikä siihen on syynä, missä vaiheessa tilanne on kääntyny sellaiseksi jne.
ja ennen kaikkea, minkälainen kumppani itse miehellesi olet?
Tuntuuko miehestäsi että odotat/vaadit häneltä kohtuutonta omistautumista sinulle/kotona olemiselle. Onko sinulla hänen lisäkseen muuta elämää? VAI onko sitten niin, että miehesi ei ole kypsä sitoutumiseen, ei halua tinkiä omista menoistaan sinun ja suhteenne vuoksesi jne jne...
ÄLÄ luovuta! Ei ole mitään muuta keinoa kuin yrittää a. tutkiskella omaa käyttäytymistään toisen käyttäytymisen lisäksi ja b. puhua asiasta toisen kanssa avoimesti. Muuten on pelkkiä oletuksia siitä, miksi asiat ovat niin kuin ovat, mitä toinen mahtaa miettiä jne.. ja siitä ongelmat vain kasvaa.
Kaikki kliseet ja latteudet on totta (itse koettu): pitää puhua, suhdetta pitää hoitaa jne jne jne!
Suhteen eteen kannattaa taistella. Mutta sitten jos oikeasti on sen eteen tehnyt töitä, eikä mikään muutu, pitää ajatella omaa parastaan ja tehdä omat ratkaisut.
Kyllä ne asiat selviää, ihan varmasti! Tsemppiä ja rohkeutta, mitä sitten tapahtuukaan.
Kaupoista piristeitä saa :) mutta kaivannet PIRISTYSTÄ..
Hanki itselles uus harrastus. Jotain, millä pääset viettämään aikaa kodin ulkopuolella. Urheilu (sali, uinti, tms), mikä tahansa, mikä kiinnostaa! Sieltä löytää uusia ihmisiä ja kavereita elämään.
Parisuhteeseen ei ole kovin kummoisempia vinkkejä kuin että koittakaa miehenne kanssa keskustella asioista. Sano, mikä vaivaa, mihin et ole tyytyväinen, mihin kaipaat muutosta. Koittakaa keksiä vaikka yhteinen harrastus (ei mikään mahdoton ajatus!)
Tsemppiä sinulle!
Avioliitoss ajautuu opeasti vanhoihin roolimalleihin hoksaamattaan. Sanoit: olen ajautunut samaan tilanteeseen, kuin edellisessä liitossa.
Jospa hoksaamattasi käytäydyt niin (sanaton viestintä..), että ajaudut tällaisiin tilanteisiin tai valitset aina partnerin alitajuisesti niin, että joudut tälaisiin tilanteisiin. Useihan käy, että kun nainen on päässyt vapaaksi alkoholisti miehestä niin hän avoituu uudelleen samalaiseen... tätä tutkijat usein pohtivat.
--------
Sinun muututtava. Sinä ratkaiset raadatko! Annan neuvon: Älä yritä muuttaa miestäsi. Muutat itseäsi se on vanha kikka. Mihesi muuttuu silloin pakosta.. kun alat käyttäytyä tulevissa tilanteissa uudella tavalla miehesi on reakoitava siihen...ESM: kun hän tulee kotiin ja sanoo on kiirre..työ ja koulu... Sano: Olet ihastuttava olen oppinut kuinka tärkeää on sinulle työ ja opiskelu. Siksi se on minullekin tärkeää.. olen ilmoittautunut kansalaisopistoon/avoimeen yliopistoon. Ethän ole pahoillasi? Kolme iltaa menee siellä ja yksi menee uuden harrastuksen parissa - vesijumppa.
Rakastelu päivä on sunnuntai, kun meillä ei ole stressi! Nautitaan toisista silloin.
Älä luovuta.Vaikka olet avioliitossa niin sinulla on myös omaa elämää.Etsi itsellesi harrastuksia ja myös tutustut uusiin ihmisiin.
Yritä keskustella miehesi kanssa ja kerro miltä sinusta tuntuu ja jos hän ei ymmärrä sinua niin sitten ota ohjakset omaan elämääsi ja lähde pois tuollaisesta elämästä.Älä alistu kohtaloosi.
miehesi kautta! Ala elämään omaa elämää, täyttä elämää :) Ja minulle ainakin musiikki tekee niin hyvää ja heittää masennuksen ainakin muutamaksi tunniksi pois :) Siis kato omaa napaa!