Miesystävällä on työssään mahdollisuus tehdä ns. reissuhommia, jotka eivät siis ole vain jotain viikon rupeamia vain jopa monia kuukausia kestäviä juttuja milloin mihinkin maahan(Itään suuntautuen kai lähinnä).
Hänellä on nyt vähän sellainen tilanne, että työssä katsotaan ketä noihin juttuihin ruvetaan värväilemään, ja ilmeisesti pomonsa nyt on miestäni ajatellut -koska mies on vihreää valoa itse näyttänyt. Ollaan puhuttu asiasta, ja olen sanonut että minä en sellaisessa suhteessa halua olla. Että totta kai jotkut viikon työmatkat ovat ihan normaaleja, mutta nuo "reissumiesten hommat" on sitten ihan erikseen, enkä sellaisessa halua olla osallisena. Sanoin, että minusta on ok jos hän kerran käy pidemmänkin aikaa kokemassa mitä se on, mutta vakituisesti en halua reissumiehen tyttöystäväksi alkaa. Mies siis tietää varsin hyvin mielipiteeni.
Nyt hän kuitenkin useampaan otteeseen on puhunut kuin ohimennen jotain reissailuun liittyvää "pitäiskö mennä kielikurssille, reissuhommissa sitä tarvitaan" "pomo aikoo antaa mulle tietokoneen, vissiin meinaa että tulen sitten reissuilla tarvitsemaan". Kysyin, että niin ai aiotkos sinä niitä reissuja tehdä. Mies oli hiljaa, sanoi että no en mä nyt osaa sanoa kun ei ole mitään tarjottu, en tiiä. Yritin alkaa puhumaan asiasta, kysyi mitä oikein yritän ja sanoin että kuuluuhan mun tietää koska toisena osapuolena tässä olen. Vastaukset oli vain "en tiiä".
Tuntuu epätoivoiselta, ja loukkaavaltakin. Pitäisi hänen ainakin sanoa mulle reilusti, mihin mun tulee varautua. Nyt varmaan ajattelee, että pehmittelee mua kuin pikkuhiljaa noilla sivulauseilla reissuhommista, ja että eihän se mitään jos sitten pari päivää mökötän, kyllä mä häntä kiltisti odottelen.
Itsestäni taas reissumiehen naisena olo tuntuu kuin painajaiselta. Toinen olisi vähän väliä lähdössä ja suunnittelemassa menemistä, sitten olisi vähintään kuukauden poissa ja elelisi tuon ajan esim. Venäjällä hotellielämää. Tähänkö meidän suhde sitten tulee katkeamaan? Kuulostanko teistä liian tiukalta? Korostan, että viikon-kahden matkat ovat ok, mutta ei kuukausien.
Jos mies tahtoo noita tehdä, niin voiko hän pitää suhdettamme edes tärkeänä? Hänkinhän joutuisi silloin olemaan minusta pitkiä aikoja erossa.
Hänellä on nyt vähän sellainen tilanne, että työssä katsotaan ketä noihin juttuihin ruvetaan värväilemään, ja ilmeisesti pomonsa nyt on miestäni ajatellut -koska mies on vihreää valoa itse näyttänyt. Ollaan puhuttu asiasta, ja olen sanonut että minä en sellaisessa suhteessa halua olla. Että totta kai jotkut viikon työmatkat ovat ihan normaaleja, mutta nuo "reissumiesten hommat" on sitten ihan erikseen, enkä sellaisessa halua olla osallisena. Sanoin, että minusta on ok jos hän kerran käy pidemmänkin aikaa kokemassa mitä se on, mutta vakituisesti en halua reissumiehen tyttöystäväksi alkaa. Mies siis tietää varsin hyvin mielipiteeni.
Nyt hän kuitenkin useampaan otteeseen on puhunut kuin ohimennen jotain reissailuun liittyvää "pitäiskö mennä kielikurssille, reissuhommissa sitä tarvitaan" "pomo aikoo antaa mulle tietokoneen, vissiin meinaa että tulen sitten reissuilla tarvitsemaan". Kysyin, että niin ai aiotkos sinä niitä reissuja tehdä. Mies oli hiljaa, sanoi että no en mä nyt osaa sanoa kun ei ole mitään tarjottu, en tiiä. Yritin alkaa puhumaan asiasta, kysyi mitä oikein yritän ja sanoin että kuuluuhan mun tietää koska toisena osapuolena tässä olen. Vastaukset oli vain "en tiiä".
Tuntuu epätoivoiselta, ja loukkaavaltakin. Pitäisi hänen ainakin sanoa mulle reilusti, mihin mun tulee varautua. Nyt varmaan ajattelee, että pehmittelee mua kuin pikkuhiljaa noilla sivulauseilla reissuhommista, ja että eihän se mitään jos sitten pari päivää mökötän, kyllä mä häntä kiltisti odottelen.
Itsestäni taas reissumiehen naisena olo tuntuu kuin painajaiselta. Toinen olisi vähän väliä lähdössä ja suunnittelemassa menemistä, sitten olisi vähintään kuukauden poissa ja elelisi tuon ajan esim. Venäjällä hotellielämää. Tähänkö meidän suhde sitten tulee katkeamaan? Kuulostanko teistä liian tiukalta? Korostan, että viikon-kahden matkat ovat ok, mutta ei kuukausien.
Jos mies tahtoo noita tehdä, niin voiko hän pitää suhdettamme edes tärkeänä? Hänkinhän joutuisi silloin olemaan minusta pitkiä aikoja erossa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kumma ettei miestäsi haittaa jättää sinua pidemmäksi aikaa yksin. Kun olin reissuhommissa, koko ajan ajattelin, että mitäköhän vaimo siellä kotopuolessa puuhailee, ajattelin ,että varmasti hän pettää. Noh minä lähdin sitten lievittämään mustasukkaisuuttani yöelämään ja petin toistuvasti vaimoani.
Jälkeenpäin asiaa pohtineena, ehkäpä loppujen lopuksi halusinkin pettää, mustasukkaisuus vaimosta ikäänkuin antoi luvan omalle rellestämiselle. Vaimo ei kotomaassa pettänyt, minä petin eniten itse itseäni. Reissuhommiin lähtevät miehet haluavat pohjimmiltaan vapautta, tarkoitan, että haluavat saada rakkaus ja seksisuhteita useasta eri maasta. Onhan se mukavaa, että joku odottaa koto Suomessa. On aina paikka minne palata ja vaimo joka rakastaa.
Me olemme eronneet. Vaimoni aavisti puuhailuni ja suhde ei tullut kuntoon. En suosittele, että olet miehen kanssa joka tekee pitkiä reissuja, jos vähänkään tuntuu ajatus pahalta. Sellainen suhde sisältää paljon ikävää, surua ja kyyneleitä. Miehesi ei taida rakastaa sua tulisesti. En mäkään rakastanut vaimoani tarpeeksi intohimoisesti, kun lähdin. Jep, noh koita selvitä.
Pyh, mitä roskaa! Jos mies on kiinnostunut työstä, joka hänestä tuntuu mielekkäältä ja hän haluaa oleskella ulkomailla, sillä ei todellakaan välttämättä ole mitään tekemistä pettämisten kanssa!
Mielestäni olet hieman itsekäs, jos estät miestäsi saamasta hänen haluamaansa duunia vain sen takia, ettet luota häneen. Mietipä, miltä tuntuu, kun vuosien päästä mies vielä kaiholla muistelee, että olisi päässyt unelmahommaansa, mutta sinä et antanut.
Eikä kyse ole vain epäluottamuksesta. En vain tahdo elää sellaisessa suhteessa, jossa rakkain on säännöllisesti pitkiä aikoja poissa. Väkisinkin se vaikuttaa suhteeseen monella tapaa, jatkuva yksinäisyys on isoin juttu -vaikka mulla on elämässäni paljon muitakin läheisiä kuin mies.
Mutta koen, että kumppanuus tarkoittaa juuri sitä, että elämää ja arkea eletään yhdessä, eikä näin ole jos toinen on vähän väliä pitkiä aikoja poissa. Mikään riippakivi en ole, lyhyet työmatkat kuuluu varsinkin nykypäivänä suurimman osan työnkuvaan, eikä kotosallakaan tarvitse toisen kyljessä koko aikaa kyhnyttää. Mutta pitkät reissuhommat on tosiaan toisista niin erottava tekijä.
Mutta on myös se luotettavuuspuoli. Mun on pakko ajatella ja sanoa realistisesti, etten tosiaan tiedä onko tämä mies sellainen joka jaksaisi ilta toisensa jälkeen erilaisista houkutuksista kieltäytyä. Sen ainakin tiedän, ettei hän suhteemme aikana ole aina ollut minulle rehellinen. Ja vaikka kumppanina olisi joku muukin, niin uskon että nuo reissut ovat varsin houkutusalttiita paikkoja -kiltimpikin sortuu herkästi jossain vaiheessa. Ja mistäs minä tiedän jaksaisinko itsekään olla kuukausikaupalla toisella uskollinen. Yksinäisyys vaivaisi, tietäisin että toinen on lähtenyt omasta tahdostaan pitkäksi aikaa pois luotani, olen realistinen myös itseni suhteen enkä voi vannoa sataprosenttisesti etten olisi herkempi kiinnostumaan muista tällaisessa tilanteessa. Vaikka ajattelen etten niin haluaisi, mutta jos toisen reissuista tulisi enemmän sääntö kuin poikkeus niin olosuhteet saattaisi täälläkin tuoda vaikka mitä eteen.
Niin se pettää ilman reissuhommiakin. Tiedän paljon pareja joita toisen reissuhommat eivät ole erottaneet. Mieheni on ollut pisimmillään puolivuotta ulkomailla ja kerran kävi lomilla kotona. Muutamia kuukausia myös ympäri maailmaa ja lähimaista pääsee kotona käymään useammin lomilla. Ja täytyyhän toisen jäädä kotipuoleen "sihteeriksi" & talonmiehenhommiin, silleen se yhteispeli toimii...
Kaikille ei sovi reissaava kumppani, itsehän sen parhaiten tietää. Jos ei viihdy välillä yksinään eikä kestä ikävää ja kamala mustasukkaisuus ja luottamuspula on raastavaa, niin eihän se suhde silloin kestä reissuhommissa käyvää kumppania.
Joopa joo, noin minäkin ajattelin, etten halua estää miestäni tekemästä, mitä haluaa. Minä jäin Suomeen pitämään huolta lapsista ja kodista. Sitten mies erehtyi huoriin siellä itäpuolessa, toi taudin kotiin ja muutaman vuoden päästä perhe hajosi. Mieluummin kestäisin sen, että mies olisi syytellyt minua hänen unelmiensa toteutumisen estämisestä!! Sillä sen jälkeinen elo on molemmilla ollut hyvin kaukana unelmasta.
Miehesi nauttii reissuhommista. Se tuo arkeen valoa. Uudet kulttuurit, ihmiset ja elämä. Ulkomailla on erilaista. Moni reissumies on sanonut: "voi hengittää vapasti". Sitoumukset, huolehtimiset, velvollisuudet.. loppuvat.
Reissu virkistää.
Rieiis on tärkeämpi kuin vaimo, silloin kun sielu haluaa vaeltaa.
Voitko sinä lähteä reissuhommiin. Hyväksytäänkö?
Voitko lähteä mukaan vaikkapa viikokoksi tai kahdeksi. Esitä.. testaa miestäsi, miten hän siihen suhtautuu tai välillä tulet käymään siellä viikonloppuna?
Ei sinun tarvitse tänne tulla. Tulen sinne.
--------
Toinen juttu on se, että mitä haluat elämältäsi. Jos tällainen elämä ei ole sinulle tehty. Harkitse muutosta enen kuin se on myöhäistä tai liian vaikeaa tehdä.
Sinä itse päätät.
Tiedän tapauksia, että vaimo haluaa, että mies menee reissuhomiin. Silloin myös vaimolla/tyttökaverilla on enemmän vapautta tehdä asioita, jos ei ole lapsia huolehtavana.
Sinulla on vaihtoehtoja ja erilaisia ratkaisumalleja? Toimi luovasti uudella otteella.
C::
Mutta mieheni ei ole lähtenyt erityisen mielissään reissuhommiin ja välttää niitä ellei ole pakko. Pakkotilanne ja raha ratkaisee kun kotimaassa ei ole vaihtoehtoja. Täältähän viedään kohta kaikki työt ulkomaille.
Ulkomaille viihde- elämää ja seikkailuja haluavien levottomien vaeltajien ei kannata sitoutua silloin kehenkään kotimaassaan ennen kuin lähtee työn perässä.
homma pelaa vaikka mieheni on 1-6 kk työmatkoillaan kerrallaan.Hän kysyi mielipidettäni ennenkuin otti hommat vastaan.On tehnyt näitä matkahommia lähes koko liittomme ajan.Ja ympäri maailmaa.Nyt tulee 25-vuotis hääpäivä,meihin hänen poissaolot eivät ole vaikuttaneet.Sitä mukavampi on kuherrella kun hän palaa pitkältä reissulta.Tauteja ei ole tuonut enkä tiedä pettääkö,mutten ajattele sitä.Minä pyöritän kotia.Hän soittaa joka ilta joskus päivän aikana useamman kerran.En voisi kuvitella häntä kotona jatkuvasti.Joskus kun lapset oli pieniä toivoi hänen lasten takia olevan kotona enempi.Ollaan koko perhe päästy myös nauttimaan näistä hänen matkoistaan.Ollaan asuttu ulkomailla ja päästy joihinkin reissuille mukaan.Nyt pääsisin vaikka joka kerta kun lapset asuu pois kotoa.Muttei ole intoa lähteä,nautin yksinolosta.Mieluummin vietämme lomaa sitten yhdessä että hänkin on töistä vapaa.Kai tämä rakkautta on häntä kohtaan kun tuntuu niin ihanalta ajatella häntä.