Miksi sen on oltava niin vaikeata päästää irti?

Miksei tunteita voi vain deletoida.

Olen siis parikymppinen mies.
Erosimme noin puolivuotta sitten ensirakkauteni kanssa, hän oli myös minun ensimmäinen parisuhteeni ja seksikumppanini. Ehdimme olemaan yhdessä puolitoista vuotta ja ero oli minulle raskas. Varmaan syystä, että en ole ennen rakastanut ketään ja koska hänen kanssaan koin paljon mitä en ole kenenkään muun kanssa kokenut.

Puolen vuoden aikana en ole tapaillut ketään, en pannut ketään, en mitään. Ei vain ole kiinnostanut naiset yhtään, koska syvällä tunnen olevani viellä "hänen". En tiedä yhtään miten käsittelisin tämän eron, hän pyörii melkein joka päivä minun mielessä jopa puolen vuoden jälkeen. Ja varsinkin eilisen jälkeen kun hän otti yhteyttä minuun ja halusi jutella asiat selväksi. No menin kylään tottakai reppanana, juteltiin, halattiin, suudeltiin, harrastettiin seksiä. Seksin jälkeen halailtiin ja pussailtiin lisää ja kerrotiin kuinka kova ikävä molemmilla on ollut. No sitten lähdin ja ovella pussattiin sovittiin, että moikkaillaan ja jatketaan elämää.. minä valehtelin. Nyt tuntuu, että olen taas alkupisteessä. Ei vaan osaa päästää irti, oli todellinen virhe käydä kylässä. Vaikka hetkeäkään en kadu kun sain hänet mun kainaloon edes hetkeksi.

Haluaisin todella kuulla teidän kokemuksia. Ja ehdotuksia. Olen niin kokematon tälläisissä tilanteissa ja aivan hukassa omien tunteiden kanssa.