Kuinka moni on koulukiusattu?

Ala-asteen ekat kolme vuotta. Opettajan ja kourallisen mukuloita toimesta. Loppui, kun opettaja ja luokkakaverit vaihtui. Myöhemmin sitten teininä jokunen kiusaamisen yritys, loppui kun pidin puoleni ja töissä pomon toimesta pari vuotta. Pomon kiusaamiset loppui, kun otin loparit.

Eipä sen jälkeen ole kyllä isommin edes yritetty. Tietysti aina on pitänyt todistella pystyvyyttään ja kykyjään koulussa kuin töissäkin muutaman perussairauden takia. Että pystyykö sitä mihinkään, kuten terveet. Sitä on aina silloin vähän silmätikkuna, jos on jotain heikkouksia.

Jep.

Koulussa luokat 5-9 oli kiusaus aikoija. Tönimistä, nälvimistä, haukkumista, lyöntejä paikkoihin joissa niitä osumia ei näe, uhkailua väkivallalla ja tavaroiden varastelua. Nämä tulivat pojilta jotka kiusasivat.
Osa tytöistä myös "kiusasi" haukkumalla ja levittelemällä perättömiä juoruja.

Minä. Sekä tytöt, että pojat. Osasin kyllä välillä sanoa takaisinkin.

Ilmottaudun!
Minua kiusasi opettajat; eka luokalta peruskoulun neljännelle. Sitten oli taas mahtava mies-ope josta koko luokka tykkäs, niin pojat kuin tytöt.
Alakoulun opet otti minut silmätikukseen, koska olen kieltämättä itsepäinen enkä suostunut mielistelemään opeja. Sain kuulla olevani huonoin. "Tietysti et taas osaa/tiedä" koko luokan kuullen ja pilkkanaurun säestyksellä. Koevastauksissa tehneistä virheistä tehtiin koko luokan show, niitä luettiin ja tehtiin naurettavaksi.
Oppilaat eivät ihme kyllä kiusanneet. Minulla oli kavereita ja olin usein porukan pomo. Kouluun meno pelotti ja usein oli vatsa kipeä tai päänsärky tms.ettei olisi tarvinnut lähteä. Painajainen oli myös koulun makaronilaatikko. Jo pelkkä haju sai minut oksentamaan. Sitä sitten syötiin väkisin. Ope valvoi pöydän päässä eikä mihinkään ollut asiaa ennenkuin kaikki oli syöty. Minua lennätettiin nurkkaan seisomaan milloin mistäkin olemattomasta syystä. Katsoin väärään suuntaan tms.
Möhemmin olen tajunnut että ope (nainen) yritti lannistaa ja murskata minut. Olin liian itsenäinen, omilla aivoillani ajatteleva enkä joukon mukana laukkaava lammas.
Akka onnistui tehdä paljon tuhoa. Pitkään uskoin ettei minusta todellakaan mihinkään ole, ei kannata edes yrittää. Ei kannattanut "haaskata" aikaa ja rahaa puupään koulutukseen, niin uskottiin kotonakin. Kunnes sitten parikymppisenä riuhtaisin itseni irti, hankin kämpän ja muutin omilleni. Siitä se alkoi, nousu. Opin kunnioittamaan itseäni.Huomasin että minusta on, ja paljoonkin! Ettei älyssäni todellakaan ole vikaa, ja aloin opiskella työn ohessa. Pikkuhiljaa, tyvestä puuhun noustiin. Hankin itselleni koulutuksen, ensin ns. iltaoppikoulu, sitten tekninen koulu, -opisto ja viimein diplomi-insinöörin tutkinto. Kemian alalla työskentelen. Vei aikaa ja rahaa sekä kärsivällisyyttä. Mutta sisulla puskin läpi! Ja uskon ja tiedän, että joka ikisessä ihmisessä on valtavasti voimavaroja kun vain osaa löytää ne käyttöön! Vaikeaa on. Rahat tiukalla, kaikesta tingittävä, mutta lopputulos on sen arvoinen.
Edelleen opiskelen ja tutkin lisää, pidän itseni ajan hermolla. Kiinnostus uuden oppimiseen on loputon! En ole tyhmä! Mikä upea tunne!
Ja minä siis olen nainen, kahden lapsen äiti enkä pelkää elämää!

Minä. Kiusasi sekä tytöt että pojat. Tytöt ulkopuolelle jättämällä ja pojat näkyvämmin ja fyysisestikin.

Etenkin tuo makaronilaatikkokidutus kuulostaa tosi epäinhimilliseltä.

Joo, kyllähän sitä on esiintynyt niin koulussa kuin työpaikallakin. Koulut loppui aikanaan ja töistä olen ottanut lopputilin. Nykyään puutun kaikenlaiseen kiusaamiseen töissä hyvin pienellä toleranssilla, niin itseeni kuin muihinkin kohdistuvassa kiusaamisessa. Tässä pätee "jos annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden." Muuten jossain kohtaa huomaa, että homma on yhtä helvettiä, ja pahinta että siihen on tottunut ja pitää sitä pahaa oloa jopa normaalina. Pitää muistaa tarkkailla oloaan ja fiiliksiään aika ajoin ja tehdä niitä radikaalejakin korjausliikkeitä, jos joku omissa tuntemuksissa mättää. Otan oikein mielelläni vastaan sen sonnan minkä saan päälleni kiusattuja puolustaessani. Ja yllättävää, että siitä olen saanut myös paljon tukea muulta työyhteisöltä.

Kyllää jotkut yritti kiusata mutta kyllä minä pistin vastaan ja haukuin kyllä takas. Eivät uskaltaneet alkaa tappelee mun kanssa vaikka yllytin ja että saa lyödä ekan lyönnin. Etsivät sitten helpompia uhreja.

"Minä olen ainakin. Minua kiusasivat myös tytöt mutta poikien kiusaaminen oli väkivaltaisempaa ja raaempaa."

Sama täällä, myös toisen lauseen suhteen. Tytöt yleensä lähinnä vihjailivat hienovaraisemmin (esim. kun tarkoittivat sanoa mua rumaksi, niin sanoivat tyyliin "toihan on niiii-iiin kaunis", kun taas pojat haukkuivat rumaksi suoraan päin naamaa).