Olen pitkän ajan miettinyt itse murhaa. Välillä unohdan sen, kun on hauskoja ja mukavia hetkiä, mutta pakosti tulee joka vuosi ainakin viikon mietittyä miten tekisin sen.
Minulla on ollut vaikeuksia koko ikäni opiskella syistä että toisista, olen myös tehnyt virheitä elämässäni monesti, mutta olen aina yrittänyt parantaa niitä, mutta aina se jossakin toistuu. Virheiden takia minut haukutaan, kiristetään, jätetään ja syrjitään.
Olisi vain niin paljon helpompi kuolla, ettei kenenkää tarvitsisi murehdita minusta enään.
Näyttää siltä ettei ketään kiinnosta asiani tai mikään minussa, ihan ku olisin kaikille täysin nolla, no löytyyhän aina jotain tyyppejä jotka välittäisi, mutta minulle on tärkeintä, läheimpäni välittäisi minusta, mutta ei välitä.
Tämä on jatkunut jopa 8 vuotta ja en enään kestäisi. Olen lukenu muita itsemurha tekstejä, että hyppää vaikka junan alle, niin ei satu. Tätä en edes uskalla kokeilla, koska tiedän että yksi menitti vain jalat siitä. Olen aina ajatellut hyppäämään korkealta alas.
Minulla on ollut vaikeuksia koko ikäni opiskella syistä että toisista, olen myös tehnyt virheitä elämässäni monesti, mutta olen aina yrittänyt parantaa niitä, mutta aina se jossakin toistuu. Virheiden takia minut haukutaan, kiristetään, jätetään ja syrjitään.
Olisi vain niin paljon helpompi kuolla, ettei kenenkää tarvitsisi murehdita minusta enään.
Näyttää siltä ettei ketään kiinnosta asiani tai mikään minussa, ihan ku olisin kaikille täysin nolla, no löytyyhän aina jotain tyyppejä jotka välittäisi, mutta minulle on tärkeintä, läheimpäni välittäisi minusta, mutta ei välitä.
Tämä on jatkunut jopa 8 vuotta ja en enään kestäisi. Olen lukenu muita itsemurha tekstejä, että hyppää vaikka junan alle, niin ei satu. Tätä en edes uskalla kokeilla, koska tiedän että yksi menitti vain jalat siitä. Olen aina ajatellut hyppäämään korkealta alas.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se on kiva juttu, että koet noita kivoja hetkiä. Elämä on kuin kirjava räsymatto ja niitä tummia ja synkkiä raitoja on useimmilla ja jos ei ole niin elämä on tasapaksua mössöä. Jos ei ole synkkiä hetkiä, niin ei tiedosta ja arvosta niitä hienoja hetkiä.
Elät omaa elämääsi. Kaikki tekee virheitä ja älä jää murehtimaan, mitä toiset sinusta ajattelevat. Riittää kun et ihan tahallasi aiheuta toisille mielipahaa ja harmia. Kuolemakin kyllä tulee ihan sitä suunnittelematta. Ihmisen elo täällä on kuitenkin aika lyhyt.
Hei.
En ole se oikea ihminen ehkä sulle vastaamaan, mutta tän voin sanoa että ne jotka sua syyttää, kiristää taikka vainoaa tekee väärin sua kohtaan. Älä rankaise itseäsi.
Jokainen tekee virheitä, koska virheiden tekeminen on inhimillistä ja täten täysin hyväksyttävää. Tän voin luvata sulle, et olitpa sitten tehnyt mitä tahansa niin mä en sua niistä syyttäis koskaan.
Olen näet itse mokaillut todella paljon joten tiedän jotain virheistä. :)
Olen heikko ihminen.
Joten pyydän että unohtaisit nuo itsemurha pohdinnat. Mulle tuli sellainen kuva susta tuon sun tekstin pohjalta että olet hyvä ja rakastava ihminen jonka päälle on heitetty liian paljon lokaa, ja että ihmiset ovat purkaneet sinuun omaa pahaa oloaan. Reppanoita kun ovat, kykenemättömiä myöntämään omat virheensä.
Äläkä välitä opiskeluvaikuksista yhtään! Tärkeinä on että yrität. Vain sillä on merkitystä.
Itse olen ollut aina surkea esim. matikassa ja muissa laskuoppia vaativissa aineissa aina alakoulusta lähtien, ja sain näistä eräätkin ehdot. Hyvä että pääsin edes lukioon joka sekin oli taistelua. Kaikilla on omat heikkoutensa, mutta myös vahvuutensa joten sun täytyisi nyt löytää nämä sun vahvuudet.
Joten sä ET ole nolla, et koskaan ole etkä koskaan tule olemaan. Olet yksilö, ja arvokas sellaisena kun olet. Mulle, ja varmasti myös monille muille.
Tästä syystä mä pyytäisin sua sydämeni pohjasta että jatkaisit kirjoittamista tälle samalle palstalle jotta tiedämme että miten sulla menee.
Jos kuunelijaa kaipaat, niin olen täällä. Mutta mitään itsarivinkkejä yms. en ryhdy laittamaan. Mutta jos tunne elämässä vinkkejä kaipaat niin tässä voin sinua ehkä yrittää auttaa. :)
Pidä hyvää huolta itsestäsi.
Kiitos paljon tästä kommentista, ollut apua paljon vaikka vähän myöhässä laitanki. Olen siis 15v poika, joten en tiedä haluatko enään kuunell minua mutta jatkoin kirjoitusta nimellä anzu33, suur kiitos sinulle
Hei
Voimia sinulle!
Minäkin iloitsen tuosta, että sinulla on joskus hyviä hetkiä. Haluaisin sanoa, että kaikki meistä tekevät joskus virheitä ja toivon, että löydät sellaisia ystäviä, jotka eivät moiti tai syrji virheiden takia.
Elämässä on joskus vaikeita jaksoja, liian pitkiäkin, mutta usein vaikea ajan jälkeen on helpompaa. Älä menetä toivoasi. Uskon, että elämä yllättää ja jotain kivaa ja hyvää on edessäsi.
Toivon sinulle valoisaa kevättä!
Tervehtien Päivi-pappi
Haluaisin keskustella kanssasi kahden kesken. Ole hyvä, ja ota minuun yhteyttä osoitteessa [email protected]
Sen mitä tässä sanon julkisesti on, että itsetuhoiset ajatukset ovat tosiasiassa ihan NORMAALI osa elämää, sekä nuoruutta, keski-ikää että vanhuutta!
Ongelmana on nimen omaan ne AJATUKSET ja se, että ne myös käsittelee AJATUKSINSA!
Sun täytyy oppia kontrolloimaan omaa MIELTÄSI, ja nimen omaan SE olisi asia mistä haluaisin keskustella sun kanssa, mutta tsemppiä silti sulle!
Never give up, it gets better, you will see
Itsemurha ei ole välttämätöntä! On paljon muuta mitä voi tehdä, jos haluaa vähentää kärsimyksiään. Voi yrittää tehdä elämästään paremman. Voi auttaa toisia, tehdä mielihyvää tuottavia asioita, hoitaa itseään kuntoon, olla tekemisissä kivojen ihmisten kanssa jne. Ei itsemurha ole ainoa ratkaisu oikeastaan ikinä. Itsemurha-ajattelu saattaa mielestäni kummuta toivottomuudesta. Itsestä tuntuu siltä, että toivoa ei ole. Mutta onneksi se on VAIN tunne. Jos ajattelee tarkemmin ja ottaa erilaisen näkökulman, huomaa että toivoa on AINA. Vaikka olisi esim. neliraajahalvaantunut, voi silti käyttää päätänsä ja on apuvälineitä olemassa, joiden kanssa pystyy tekemään asioita. Jos taas pää ei ole kunnossa, voi yrittää kehittää itseään ja oppia uusia asioita ja treenata aivojaan. Elämässä on mahdollisuus siihen, että jotain positiivista tapahtuu, ja saa vielä kokea jotain mukavaa. Ihmisen elämä on aina ihmisen elämää, ja sinänsä arvokasta!
Ei ole! Nyt olisi välttämätöntä löytää itsenäinen, keksijä, ideoitaan esittävää ja pientäkin yritystä kehittävää. Unelmasta kehittää ja suunnitellaan käytäntöä. Maailma ei ole valmis!
mä ajattelen että itsemurha on lopullinen ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan eli siinä mielessä yleensä liioittelua. kannattaa keskittyä elämässä iloa tuottaviin asioihin kuten seksuaalisuuteen ja syömiseen sekä muistaa liikkua. elämä on pääpiirteittäin tuskaa mutta meitä tuskaa kantavia on todella paljon. samoin yksinäisiä. jaksamme kyllä odottaa sitä luonnollista kuolemaa.
Itse ajattelin poistua täältä menemällä ensin syrjäiseen metsään ja juomalla itseni vankkaan humalaan ja sitten siinä naru kaulassa helposti henki pois. Humalassa tosiaan se teon suorittamisen paineet merkittävästi pienenevät, ainakin näin toivon :)
mä en kyllä narua käyttäisi itseni surmaamisessa. joisin itseni tukevaan humalaan ja kahlaisin jääkylmään veteen. en tosin ole ajatellut itsaria tehdä vaikka todella rankaksi on elämä käynyt. aikanaan sitä kuolee itsenskeenkin. jaksaa sitä sen aikaa elellä tässä välissä. seurailee maailman menoa.
Onko itsemurha välttämätöntä?
-Ei
Verojen maksu on välttämätöntä ja kuollakin täytyy joka tapauksessa jossain vaiheessa. Harvempi maksaa varoja vapaa ehtoisesti. Jotkut joutuvat kuitenkin valitettavasti pohtimaan, pitäisikä kuolla ennen aikojaan.
"Jos menee todella huonosti eikä nää mitään toivoa enää, on itsemurha vaihtoehto"
Vastaus: Niinpä, se on vaihtoehto. Yksi monista. Mutta vaihtoehto ei ole sama asia kuin välttämätön.
Jos lukee tätä palstaa, saattaa helposti tulla sellainen fiilis, että kun noin moni kirjoittaa itsemurhasta, taitaa se olla omallakin kohdalla just se oikee vaihtoehto.
Mut kandee kyllä pohtia, että, jos koskaan ei voi tietää miltä toisesta todella tuntuu, miten ihmeessä voi tietää onko toisen ratkaisu hyvä myös itselle. Ennen kun tekee itsemurhan, kandee pohtia, onko elämässä jotain sellaista jonka voi tehdä just nyt. Jos pystyy vaikka kävelemään ja liikkumaan, on jo pitkällä.
Nyt tulee tärkeetä asiaa!
Ihmisen tunteet on jännä asia. Vaikka ois kuinka stressaantunut fiilis, pieni kävely metsässä tekee ihmeitä. Stressihormonitasot laskee vaikka kuinka yrittäis taistella vastaan. Tulee rentoutuneempi olo. Rauhallinen ympäristö>rauhallinen keho> rauhallinen fiilis. Samoin, jos tekee niinkin hullusti, että pystyy pakottamaan hymyn kasvoille, tapahtuu sellasta, että keho tunnistaa tän hymyn ja alkaa tuottaa hormoneja, jotka myöskin lisää hyvää oloa. Suosittelen kokeilemaan tätä joskus. (heti) Hymy kasvoilla>hyvä olo kehossa>hyvä olo mielessä. Hullua eikö? Tätä listaa voi jatkaa ikuisuuksiin.
Merkittävää tässä on se, että vaikka ajattelis, että kaikki on huonosti ja ei koskaan enää pystyis ajatella toisin, on kaikkein jännintä, ettei välttämättä tarttekaan yrittää eka ajatellakaan toisin. Koska kaikki kokema vaikuttaa meihin, on mahdollista pienin mutta varmoin askelin, palauttaa hyvä olo ajattelematta edes asiaa. Kaiken näköinen tekeminen ja aktiivisuus on hyvästä. Keho tajuaa, että se on käytössä ja tarpeellinen. Tästä voi myöhemmin seurata se, että loppujen lopuksi myös ihminen itse tajuaa olevansa tarpeellinen ja että tässä elämässä saattaa sittenkin olla vielä jotain.
Omaa tilaa voi parantaa. Tietysti apua on myös saatavilla. Itsemurhalle on vaihtoehtoja.