Nuorena työpaikalla

Työn tekeminen kunnolla ei ole se juttu julkisen alan työpaikoilla. Pitää olla ns. alaistaitoja, joka tarkoittaa suomeksi p.....n nuolemista. Pitää hankkitua tiettyjen ihmisten kaveriksi ja mielellään puhua pahaa muista, sen määrittelee sitten nämä tietyt ihmiset, että kenestä sopii puhua. Tupakkaa kannattaa myös polttaa, sillä saa aina suosiota, mikään ei lisää niin yhteenkuuluvuutta, kuin yhteiset tupakkatauot. Tämä tietysti toteutuu siitä huolimatta, onko työpaikka savuton vai ei. Työnsä jos tekee oikein hyvin, se aiheuttaa vain kateutta. Saattaa kuulostaa kyyniseltä, mutta tällaiset on omat kokemukset.

Jos olet ahkera ja haluat oppia mahdollisimman monia tehtäviä työpaikallasi, vanhemmat työntekijät todennäköisesti pitävät sinua uhkana omalle asemalleen. Kokemukseni mukaan ei missään muualla kuin julkisella puolella ole työntekijöiden osaaminen niin kapea-alaista, sillä näissä paikoissa on perinteisesti jokainen opetellut tekemään vain sen "oman karsinansa" hommat. He pelkäävät astuvansa toisen varpaille, jos vahingossakaan erehtyvät suorittamaan jonkun muun "nimikkotehtävän", ja aloittavat itse välittömästi hirveän itkun, jos joku toinen on heidän mielestään tullut puuhastelemaan heidän tontillensa.

Jos työpaikkasi esimiehet eivät ole tehtäviensä tasalla, eli ovat ammattitaidottomia, he konliktien pelossa pyrkivät ylläpitämään tällaista "näinhänonainatehtyjanäintullaantekemäänainamaailmantappiinsaakka" -toimintakulttuuria, ja päivähoitolaisten bileet sen kun jatkuvat.

Vaikea on yhtälö, mutta kun pidät korkean työmoraalisi, sen joku vielä huomaa ja antaa suositukset vakinaistamiseen. Sitä odotellessa yksi tärkeä neuvo: älä missään nimessä suututa työyhteisön kovaäänistä päällepäsmäriä, joka yleensä on kaikesta itsetehostamisestaan huolimatta se porukan veltoin työntekijä. Nämä juoruämmät (myös miehiä) ovat niitä, jotka kaikin tavoin pyrkivät pitämään toimintatavat mahdollisimman muuttumattomina, sillä ovat niin patalaiskoja, etteivät halua enää oppia mitään uutta. Sitten kun olet vakinaistettu, voit alkaa ehdottelemaan muutoksia suoraan pomoille, mitä ylemmille, sen parempi. Niin minä olen tehnyt, ja arvaapa v*tuttaako päivähoitolaisia?

"Työn tekeminen kunnolla ei ole se juttu julkisen alan työpaikoilla."

Allekirjoitan tämän! Täysin samaasta koekmusta mullakin ja myörkin julkishallinnon puolelta.

"Sitä odotellessa yksi tärkeä neuvo: älä missään nimessä suututa työyhteisön kovaäänistä päällepäsmäriä, joka yleensä on kaikesta itsetehostamisestaan huolimatta se porukan veltoin työntekijä. Nämä juoruämmät (myös miehiä) ovat niitä, jotka kaikin tavoin pyrkivät pitämään toimintatavat mahdollisimman muuttumattomina, sillä ovat niin patalaiskoja, etteivät halua enää oppia mitään uutta."

Tämä onkin myös todella pätevä neuvo!

Älä luovuta.tämä kaikki johtuu vain kateudesta ja heidän taidottomuudesta.vanhat ämmät osaa olla toisi lapsellisia kuin hiekkalaatikolla mut sit ollaan kusi sukas kun ei osata atk.ta.kyl niille vielä eläkepäivät koittaa ja sillon saat vastuuta ja muutoksia toivottavasti jo ennemmin jos uutta väkeä palkataan.tsemppiä!

Siinä vaiheessa, kun vanhat kääkät lähtee eläkkeelle, oot lusinut julkisella puolella jo sen verran pitkän tovin, että toimintakulttuurista on sinunkin kohdallasi tullut ainoa oikea tapa tehdä töitä eli mitä vähemmällä työnteolla pärjäät sen parempi ja veronmaksajat maksaa kiltisti loisien loikoilun. Ja mitään uusia ideoita et suvaitse, koska mukava lekotteluhan saattaisi jopa loppua siihen.

Tsemppiä nuori ja virkeä työntekijä! Hyviä neuvoja edellä.

Kyllä ne sitruunanaamat vielä eläkkeelle siirtyy (Y)

Muutama käytännön winkki.
- Aina ajoissa, ihan ekana, työpaikalle.
- Järjestät kaikki jutut niin, että näyttää, että on hommat ja täysi rähinä jo päällä, kun muut vasta vaivautuvat työpaikalle.
- Sitten on aika lusmuilla. Säästä töitä, että on mitä tehdä, jos joku sattuu näkemään, jos pomo sattuu paikalle.
- Kun työt ei lopu, tarvitaan työntekijöitä, sinuakin.
- Ole töiden jarruna. Erityisesti jarruta muiden töitä. Muutamista minuuteista kertyy helposti tunteja. Sitä helpompaa on jarrutus, mitä alummassa olet työketjua. - Venytä taukoja. Ryhdy mielenkiintoisiin keskusteluihin, kun tauko on päättymässä. Yritä saada pomo yhtymään keskusteluun.
- Ekana vessaan. Tee vessajonoja. Olet jo itse hommissa, kun muut vasta nostelevat housujaan.
- Pidä huoli työajasta. Jos töistä ei pääse luistamaan kotiin ajoissa, jarruta lisää.
- Jokainen työpäiväsi voi olla se viimeinen päivä. Kotiin R-kioskin kautta. Joka päivä on mahdollisuus voittaa jossain lotossa, jos ei miljoonia niin useita tuhansia kuitenkin.

Halvempaa pitää opiskelijoita ja tuntityöntekijöitä,joille ei tarvitse hankkia työterveyspalveluja.
Silloin kun vakioduunarit ovat saikulla soitellaan opiskelijat töihin.
Tunteja kertyy monesti yli 30 viikossa mutta näitä ei huomioida.
Opiskelijat ja osapäiväiset ovat alinta sakkia työterveysasioissa.
Määräaikaisetkin ovat kakkos- kategoriassa.

Ykkös- ketjussa täysillä eduilla ovat vakituiset.
Heille saikkupäivät ovat rahapäiviä. Fysioterapia ja mangneetti kuvaukset saat lisäpalveluna ja ilman lisämaksuja.

Sinussa on ainesta vaikka työkokeiluun. Reippaasti vaan hakemaan paikkaa ja kokemaan oikeaa kyykytystä työpaikalla.

On kokemusta, ja kohtelusta tuli tehtyä iskevä rap-biisi https://www.youtube.com/watch?v=Gjeyj0QsoW8

Ehkäpä tässä mielenkiintoista luettavaa ?
http://www.taloussanomat.fi/uutiset/2011/07/31/narsisti-nauttii-tyoyhteiso-sairastaa/201110628/12

Narsismi on nykyään jo muotikäsite, mutta myös todellinen yleistyvä työyhteisöjen ongelma.
Narsistien uhrien tuki -yhdistyksen puheenjohtaja Taina Riipinen puhuu yhteiskunnallisesta ja kansantaloutta rasittavasta ilmiöstä.
Se näkyy myös yhdistyksessä: toukokuussa yhdistyksen verkkosivuilla oli yli 40 000 eri kävijää, ja jäsenmäärä kasvaa.