Toisinaan tällaiset talven jälkeiset auringonnousut ovat inhimillisen käsityskyvyn rajoilla. Ja tämä vain siksi, että vaikka ymmärrän itse tapahtuman lähes täydellisesti sen jokaista fotonia myöten, niin tämä kosminen väriloisto kirkkaudellaan saa minut lähes rakastumaan itseensä.
(Hihitystä)
(Hihitystä)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kannattaisiko käydä lenkillä ennen iltaa. Jaksaisi paremmin ryypätä.Siellä on kyllä aika kylmää ja liukasta.
(Reps)
Nuubian kuningattaren olisi hommattava itselleen hovikampaaja. Homma on raskasta.
Hän katselee Niilille. Iibikset ja hopeanhohtoiset kurjet olivat taivaanrannassa kohoavan punaisen tulipallon kanssa sen ainoa liike. Auringon voima lisääntyi hetki hetkeltä. Kuningattaren ajatuksissa risteili levottomia näkyjä, luikerteleviä käärmeitä ja polttava autiomaa. Hän seisoi tulikuumassa autiomaassa valkoiseksi paahtuneen luurangon edessä ja varjosti katsettaan huivilla. Se oli lapsen luuranko, yön kylmyydessä rikki revitty ja puhtaaksi kaluttu. Nyt siitä paahtui loppukin elämä, sillä hiekka nuubialaisnaisen alla oli kuin kuumaa kuin päiviä poltettu maa suuren nuotion alla.
Millaista haaskausta
(Reps)
Siis mähän nakertelen näitä eeppisia ja lyyrisiä fasadeja kuin Waltari.
(Naurua)
Kannattaa olla minä.
(Reps)
Ei itsenään oleminen ole hassumpaa. Jos ei nyt satu olemaan gillaa lähteä katsomaan karibialle heimoveljiään, niin voi aina kirjaimellisesti piipahtaa kuussa katsomassa miltä maa näyttää.
(Hihitystä)
Enyway, koska olen kova bilettämään (tai olin), niin eräissä kotibileissä eräs heppu x heitti levyn levylautaselle. Minä en ollut asiasta moksiskaan, eikä kaveri itsekään tajunnut mitä tuli tehneeksi.
Tapahtui seuraavaa, ystävättäreni meni levysoittimen luo, otti kiekon ja marssi partsille. Sitten hän heitti platan kuin kiekon Malmin rautatieaseman katolle asti.
Entä mitä oikeastaan tapahtui? Epäolennaisen sisällä on eräs pikku detalji, joka on hyvä tässä tuoda esiin: minusta biisi oli hauska. Biisi pullautti minusta ulos (siinä tanssiessa ja pogoillessa) ihmeellisen käsitepaketin, joka koostui uskomuksista ja mielikuvista, ennakkoluuloista Afrikan sydänmaiden ihmiseen. Siis täysin fiktiivinen freimi valtasi kehoni, ja minusta tuli apinana hyppivä lakunaama.
Minusta?
(Naurua)
Kap Verdellä mulle kävi niin, että suomalainen pariskunta kysäisi tietä autovuokraamoon, jonka piti olla jossain siinä lähistöllä. Mies monkkasi kökköportugalia ja nainen hymyili käsikynkässä kuin mamba.
Selitin portugaliksi mahdollisimman sekavasti asian heille. Neuvoin vähän sinne sun tänne. Kun he tajusivat, että olen varmaan vähän pihalla ktsekin, tai hullu tai huumeissa, niin he päättivät jatkaa matkaa niillä tiedoilla. Kun he olivat päässeet kymmenen metrin päähän minusta, huusin heille suomeksi, että heti siinä kulman takana vasemmalla.
Olisitte nähneet ilmeet.
(Hihitystä)
No niin.
Kertokaapa minulle kuinka senegalilaisen ja puoliksi etiopialaisen suomalaisen naisen voi sotkea keskenään?
Hey c'moon. Vähän värisilmää.
(Hihitystä)
Salin saarella eräässä ihan tavallisessa lobsteriraflassa mä tapasin ehkä kauneimman naisen ever. Hän omisti kyseisen paikan. Ja hän purjehti siihen suoraan alenevassa polvessa portugalista. Vaatimaton musta kolttu päällä tämä surumielisen oloinen ja ystävällinen nainen kertoili tarinoita saaresta ja saariryhmistä samalla, me selailimme ruokalistoja.
En saanut silmiäni irti hänestä. Millainen läsnäolon voima niin hentoisessa ihmisessä.
Orjalaivojen perillinen.
(Kilisevää ketjunaurua)
Ja jos tuota kauneutta analysoi, niin se pakenee. Kun kyselin ystäviltäni, että mitä mieltä he olivat naisesta, niin reaktio oli ollut laimea, eräällä jopa olematon, eikä hän ollut noteerannut naista millään muulla tasolla kuin tarjoilijatasolla.
Mistä sitten oli kyse? Mitä minä näin tai klin sillä hetkellä, kun hän astui ulos varjoista eteeni?
Ehkä koin nähneeni jotain minusta itsestäni; vaikka tulin siihen toiselta puolelta maapalloa mahdollisimman sekavasta kartasta geenejä ja kulttuuria.
Hän oli minua. Hän oli puuttuva minä. Ja kun katseemme hetkeksi lukkiutuivat toisiinsa, näin itseni sisälle samalla, kun joku peilasi itseään minussa.
Se oli sellainen hetki se.
(Reps)
Seuraavana päivänä ajoimme hiekka pölisten pitkin autiomaata saaren toiselle puolelle. Hän ajoi kovaa. Maasturi oli vahva kuin härkä, mutta sen kuljettaja kaikkea muuta. Hän loisti ratin takana kuin aurinko itse. Huivi lepattaen häm nauroi hampaat vakoisena välkkyen ja silmät ilosta loistaen.
Olin niin onnellinen. Musta niin puki meitä.
(Oh hoijaa)
Pitäskö alkaa kirjottaa roskaromppuja?
Mun elämän tähtihetket on kuin jostain lesboille suunnatuista herttasarjoista.
(Naurua)
Jaahas
Jos vetäisi kunnon hankiravin ja yrittäisi pitäytyä poissa Töölön kirurgiselta.
(Naurua)
Kas, Töölönlahti on yhä jäässä. Kyllä tälle nyt voisi kaupungin varoin jotain tehdä.
(Naurua)
"Lapsellisuus ja irrallisuus on kuin lapsen tai lapsuuden puutetta".
Lainailen tässä raas itseäni.
(Hihitystä)