Tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen eli jumalanpalvelusten ja aamuhartauksien organisointi ja tuputtaminen julkisen vallan tehtävää hoitavan rehtorin päätöksellä oppilaiden ja opettajien koulutyöpäivään ei perustu koulun lakisääteisiin tehtäviin on väärin.
Se rikkoo ihmisten yhdenvertaisen kohtelun ja julkisen vallan neutraliteeetin periaatetta asettaessaan ev.lut. uskonnon erityisasemaan. Lisäksi se rikkoo uskonnonvapautta ja siihen liittyvää yksityisen suojaa pakottaessaan perheen ottamaan julkisesti kantaa uskonnonharjoitukseen osallistumiseen, mistä voidaan tehdä päätelmiä perheen katsomuksellisesta suuntautumisesta.
Menettely ei myöskään vastaa opetussuunnitelman linjausta koulun sitoutumattomuudesta.
Se rikkoo ihmisten yhdenvertaisen kohtelun ja julkisen vallan neutraliteeetin periaatetta asettaessaan ev.lut. uskonnon erityisasemaan. Lisäksi se rikkoo uskonnonvapautta ja siihen liittyvää yksityisen suojaa pakottaessaan perheen ottamaan julkisesti kantaa uskonnonharjoitukseen osallistumiseen, mistä voidaan tehdä päätelmiä perheen katsomuksellisesta suuntautumisesta.
Menettely ei myöskään vastaa opetussuunnitelman linjausta koulun sitoutumattomuudesta.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Ymppäys ja tuputtaminen sekä jumalanpalvelus- ja hartausuuksien valvonta opettajien työajalla maksaa kunnille ainakin 10 miljoonaa euroa palkkarahoina.
"Ymppäys ja tuputtaminen sekä jumalanpalvelus- ja hartausuuksien valvonta opettajien työajalla maksaa kunnille ainakin 10 miljoonaa euroa palkkarahoina."
Se hinta kannattaakin maksaa kun on kysymys näinkin hyvästä asiasta.
Mitä hyvää on paimentolaismiehen keksimän mielikuvitusjumalan perseennuolennassa? :D
"Se hinta kannattaakin maksaa kun on kysymys näinkin hyvästä asiasta."
Jep, saadaan entistä fiksumpi nuoriso turhautumaan kirkkoon ja lähtemään sieltä?
"Se rikkoo ihmisten yhdenvertaisen kohtelun ja julkisen vallan neutraliteeetin periaatetta asettaessaan ev.lut. uskonnon erityisasemaan."
Luterilaisuus on yleisin kristillinen suuntaus Suomessa ja on siten järkevää, että se on uskonnon opetuksen pohjana.
" Lisäksi se rikkoo uskonnonvapautta ja siihen liittyvää yksityisen suojaa pakottaessaan perheen ottamaan julkisesti kantaa uskonnonharjoitukseen osallistumiseen, mistä voidaan tehdä päätelmiä perheen katsomuksellisesta suuntautumisesta"
Kirjoittaja ei varmastikaan ole kiinnostunut uskonnonvapaudesta tai perheiden katsomuksellisesta suuntauksesta, vaan hakee kaukaa perusteita koko uskonnon opetuksen kieltämiselle. Jos perhe ei uskalla ottaa kantaa uskonnonharjoittamiseen, niin kyllä silloin perheessä on jotain vialla.
Mark5, avauksessa ei kirjoiteta uskonnonopetuksesta, vaan tavallaan opetuksen, oppituntien ulkopuolella mutta koulutyöpäivän aikana tapahtuvasta toiminnasta, johon siis nyt vielä usein, moni paikoin ympätään, organisoidaan ja tuputetaan jumalanpalveluksia.
Usknnonopetushan on olemassa, kirkon jäsenille jopa pakollisena, mutta säädösten mukaan se ei ole tunnustuksellista ja uskonnollisesti sitoutunutta. Myös koko koulun toiminnan tulisi olla sellaista.
"Luterilaisuus on yleisin kristillinen suuntaus Suomessa ja on siten järkevää, että se on uskonnon opetuksen pohjana. "
Pitäisikö myös kertoa totuus Lutherista, vai vaan vääristellä luterilaisuuden eduksi? Missä ovat tiedot Lutherin antisemitismistä ja siitä, että hän kannatti uudelleenkastajien ja juutalaisten surmaamista?
Missä kohtaa sä muka olet piitannut siitä uskonvapaudesta kirjoittaessasi ateismipalstalle uskonnostasi??
Se uskonvapaus tarkoitaa myöskin sitä, ettei kenelläkään suomalaisella ole pakko uskoa siihen mitä te uskovaiset täällä kaiken aikaa olette koittanut uskostanne tuputtaa, ymmärrätkö!???!! Paitsi ettet sä voi sitä ymmärtää tai hyväksyä!?!? Turha sun on linnoittautua missän kohtaa jonkun jumalan taakse, kun sitä ei ole olemassakaan!!
"Jos perhe ei uskalla ottaa kantaa uskonnonharjoittamiseen, niin kyllä silloin perheessä on jotain vialla. "
Vai olisiko sittenkin toisin päin, että niissä perheissä jotka tuputtavat uskontoa lapsillensa olisi jotakin pahasti vialla!?!?
Perustelutekstiksi tälle sopii myös seuraava kappale hallituksen esityksestä 46/2014:
”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole pitänyt hyväksyttävänä, että henkilö joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa (Dimitras ym. v. Kreikka 3.6.2010). Ylipäätään henkilöllä ei ole velvollisuutta toimia niin, että toiminnasta voitaisiin tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (Alexandridis v. Kreikka 21.2.2008). Uskonnollista vakaumusta koskevat tiedot ovat henkilötietolain (523/1999) 11 §:n mukaan ns. arkaluonteisia tietoja. Tällaiset tiedot kuuluvat myös Euroopan neuvoston tietosuojasopimuksen mukaan erityisen suojan piiriin (L 35/1992; SopS 36/1992). Valtion on myös toimittava neutraalisti ja puolueettomasti suhteissaan eri uskonnollisiin yhdyskuntiin ja käyttäessään niitä koskevaa sääntelyvaltaa (esim. Metropolitan Church of Bessarabia ym. v. Moldova 13.12.2001).”
Opettajien työaikaa kuluu noin 10 miljoonan euron palkkasumman verran jumalanpalveluksissa ja hartauksissa.
Riittääkö edes tuo 10 milj.
Suomessa on vielä hyvin paljon valtion maksamaa suojatyö toimintaa, josta voisi myös leikata ainakin 100%.
Yksi esim. on tämä rukous aamiainen, jota tuskin suoritetaan omalla ajalla, vaan yhteiskunnan maksamalla työajalla.
Rajansa se pitäisi pelleilylläkin olla.
NYT juuri on viimeinen tilaisuus ilmoittaa oppilaan jäävän pois koulun tämän viikon "pääsiäiskirkosta". (Varmaan asiaa on kysytty aiemmin, mutta aina voi päivittää.)
Toki keskusteluissamme mm. oppilaiden vanhempien ja oppilaiden kanssa tästä asiasta kouluissa konkreettisesti päähuomio pääsiäisen jälkeen suuntautuu ns. kevätkirkkoihin eli lukuvuoden lopun jumalanpaalveluksiin kirkoissa sekä siihen, että ne ovat aivan eri asia kuin koulun yhteinen kevätjuhla (mahdollisine suvivirsineen).
Lappu aamulla riittää, tai Wilma-viesti.
Monilla kouluilla on yhä myös "kevätkirkko". Se tarkoittaa koululaisille räätälöityä jumalanpalvelusta kirkkorakennuksessa. Joskus myös hartaustilaisuutta koululla.
Tällöin on kyse tunnustuksellisesta ev.lut. uskonnonharjoituksesta. Se on eri asia kuin koulun yhteinen kevätjuhla.
Kysymys suvivirrestä kevätjuhlassa on aivan eri asia kuin kysymys jumalanpalveluksista.
Parasta olisi, että kouu ei organisoi ja ymppää koulutyöpäivään yhdenkään uskonnon jumalanpalveluksia. Jos sellainen on koulun ohjelmassa, sille pitää olla uskonnoton vaihtooehtoinen ohjlema, josta on tiedotettu hyvissä ajoin oppilaille ja heidään huoltajilleen.
Joissain kouluissa kuitenkin "kevätkirkko" ja "kevätjuhla" on yhdistetty, mikä on väärin, rikkoo uskonnonvapautta ja on myös vastoin Opetushallituksenkin ohjeita.
Vaihtoehtoinen ohjelma jumalanpalvelukselle voisi olla joku kiva retki. Mitä ideoita omalla alueellanne olisi?
Kevään viimeiset kiusaukset? Passé.
"Kevätkirkko" ja "kevätjuhla" ovat kaksi eri asiaa kouluissa.
Käytännössä esim. mediakeskustelussa ne usein sekoitetaan.
Nyt stoppi jumalanpalvelushartausten tyrkyttämiseen lasten koulupäivän osaksi.
Ilmoita koululle, että keväällä lapsenne osallistuu mahdollisen "kevätkirkon" (joka on eri asia kuin koulun kevätjuhla) eli jumalanpalveluksen sijaan vaihtoehtoiseen ohjelmaan. Se voi olla tilaisuus koululla mutta sse voi olla myös jokin peni retki koulun ulkopuolelle varsinkin hyvällä säällä.
Hyvä asia!
Rohkeutta vaan. Jos arveluttaa... Mikä..?
Tänä keväänä pohjustetaan jo ensi lukuvuotta. Jumalanpalveluksia pois lukuvuoden ohjelmasta, kiitos.
Hyvä,
ei jumalanpalvelukselle, kyllä kevätjuhlalle.
Rehtoreilla ja opettajilla on ilmeisesti jokin vaikeus keksiä kevätjuhlista toisenlaisia kuin ne on. Eli heillä on kauhea ongelma keksiä jotakin suvivirren laulamisen tilalle...muuten tulee kamalan tyhjä olo jollei sitä suvivirttä laulettaisi. :) Luulisi nyt että koulutetuilla ihmisillä olisi hieman mielikuvitusta.
Julkisen vallan koulun tulee jättää lasten uskonnonharjoitusasiat kodeille ja niiden mahdollisille seurakunnille itselleen. Koulujen tulee olla uskonnollisesti, puoluepoliittisesti ja kaupalllisesti sitoutumattomia!
Sitähän sanoo jo uusi opetussuunnitelmakin.
Koulun ei ole syytä jäädä kirkon apulaiseksi ja osallistujahankkijaksi, kun suunta o tämä:
"Muutos vuodesta 2014 vuoteen 2015:
Messut, osallistujamäärä -2,0 %
Sanajumalanpalvelukset, osallistujamäärä -8,9 %
Lasten-, nuorten- ja perheiden jumalanpalvelukset, osallistujamäärä -2,8 %
Konfirmaatiomessut, osallistujamäärä -0,2 %
Koulu- ja oppilaitosjumalanpalvelukset, osallistujamäärä -1,6 %
Erityisjumalanpalvelukset, osallistujamäärä -0,2 %
Kasteet, osallistujamäärä -3,3 %
Avioliiton siunaamiset, osallistujamäärä -5,4 %
Hautaan siunaamiset, osallistujamäärä -0,1 %
Kodin siunaamiset, osallistujamäärä -8,1 %
Raamattuopetustilaisuudet, osallistujamäärä -18,8 %
Seurat, osallistujamäärä -9,5 %
Hartaushetket, osallistujamäärä -5,7 %
Alueelliset, rovastikunnalliset ja valtakunnalliset tilaisuudet, osallistujamäärä -12,3 %"
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?open&cid=Content3E4639
Vapaa-ajattelijain nettisivuilta poimittua:
"Jumalanpalvelukset laskussa – koululaisjumalanpalvelusten osuus kummeksuttaa
Evankelis-luterilaisen kirkon toimintatilastojen mukaan jumalanpalveluksiin osallistuminen väheni vuonna 2015 neljä prosenttia. Koululaisjumalanpalvelusten suuri osuus kirkkokäynneistä kummeksuttaa uskonnottomia.
Keskimäärin kirkon jäsenet osallistuivat tavalliseen jumalanpalvelukseen vähemmän kuin kerran vuodessa, kun käyntejä oli 3,3 miljoonaa ja kirkon jäseniä lähes neljä miljoonaa. Käytännössä suurin osa jäsenperheistä ei osallistu jumalanpalveluksiin, sillä pienehkö vähemmistö osallistuu jumalanpalveluksiin useita kertoja vuodessa.
Koululaisjumalanpalvelukset olivat erityistilaisuuksista suurin ryhmä, kirkkokäyntejä oli lähes miljoona. Uskonnottomia tilanne mietityttää:
– Suurelle osalle koululaisista osallistuminen jumalanpalvelukseen tulee nyt yhteiskunnan koululaitoksen eikä oman perheen kautta. Voidaanko silloin puhua omasta uskonnosta?, kysyy Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski.
– Jumalanpalvelusten liittäminen koulupäivään ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin, joten tästä vähemmistön perinteestä voitaisiin luopua, sanoo Ylikoski. Opetus ja koulun yhteiset juhlat ovat eri asia.
– Uskonnonharjoitus kuuluisi kodin ja mahdollisen seurakunnan välille. Uskonnon tai uskonnottomuuden julkinen valta voisi jättää perheelle ja yksilölle itselleen, lisää Ylikoski."
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2016/04/13/jumalanpalvelukset-laskussa-koululaisjumalanpalvelusten-osuus-kummeksuttaa/
Hyvää kannari.
Olen samaa mieltä Ylkosken kanssa! Uskonnon opetukseen menee ihan järkyttäviä määriä varoja ja Suomen hallitus puhuu jatkuvasti muutenkin leikkauksista! Uskonnon harjoittamisesta ja sen opetuksesta tulisi tehdä Suomessa LOPPU!
Reykjavikin kaupungin säännöt yhteistyöstä uskonnollisten ja katsomuksellisten yhdistysten kanssa kouluissa, tarhoissa ja kerhoissa.
(Epävirallinen käännös. Alla puhuttaessa materiaaleista tarkoitetaan painettua tekstiä, kuvia ja elokuvia.)
1. Koulun tehtävä on opettaa uskonnoista ja katsomuksista opetussuunnitelmien ja oppikirjojen mukaan
2. Uskonnolliset ja katsomuksellisten yhdistysten eivät saa harjoittaa toimintaansa koulu- ja työaikana. Tämä koskee kaikkia käyntejä ja materiaalin jakamista.
3. Opettajat ja ohjaajat voivat pyytää kouluihin uskonnollisia ja katsomuksellisia järjestöjä osana opetusta. Se tulee olla opettaja/ohjaajavetoista ja opetussuunnitelman mukaista.
4. Tutustumis- ja muut käynnit kirkoissa ja vastaavissa tulevat olla opettaja/ohjaajavetoisia ja opetussuunnitelman mukaisesti.
5. Oppilaat voivat seurata mutta ei osallistua rituaalisiin seremonioihin eikä saa olla kyse indoktrinaatioista tai materiaalin jakamisesta.
6. Uskonnolliset ja katsomukselliset järjestöt eivät saa järjestää konfirmaatioita ja siihen liittyvää opetusta kouluaikana, ettei se häiritse koulutyötä.
7. Koulujen tulee sopia vanhempien kanssa mitä kriisipalveluja voidaan käyttää. Lähiympäristössä voi olla kyse asiantuntijoista, uskonnollisten ja katsomuksellisten yhdistysten edustajista tai muita ammattiryhmiä. Jumalanpalvelukset ja rukoilut järjestetään kouluajan ulkopuolella.
8. Perinnelaulut ja tiettyihin vuodenaikoihin kuuluvat virret ja kuvaelmat katsotaan kuuluvan yleissivistykseen ja perinteisiin.
Näillä säännöillä halutaan varmistaa, että kaikkiin uskonto- ja katsomuskuntiin kuuluvat voivat osallistua koulutyöhön. Kristinuskosta ja maailmanuskonnoista, filosofiasta, filosofeista, etiikasta ja islantislaisesta kulttuurista opettaminen on kaikkien kaupungin koulujen tärkeä tehtävä. Indoktrinointi ja vain jostakin yhdestä uskonnosta opettaminen ei kuulu julkisen koulun tehtäviin. Vanhempien tehtävänä on opettaa omaa uskontoaan ja filosofiaansa. Reykjavikin kaupungin henkilökunnan kuuluu toimia Islannin hyväksymien ihmisoikeussopimusten ja konventioiden mukaan.
Jos näiden sääntöjen tulkinnasta tulee erimielisyyttä, ne käsitellään Koulu- ja kerhoneuvostoissa. Koulu- ja kerhoneuvostoissa tulee valita komitea joka arvio kokemuksia vuoden päästä tämän sopimuksen alkamisesta ja käydä läpi ongelmat. Tässä komiteassa tulee olla jäseniä ihmisoikeusneuvostosta (sellainen on osana kaupungin organisaatiota), koulusta, vanhemmista, akateemikoista, uskonnollisista ja katsomuksellisista yhdistyksistä.
Tätä Suomeenkin.
Tosiaan. Hyvät ohjeet suomalaisille rehtoreille.
Nyt selkeät ohjeet rehtorille!
Ateisteilta toivotaan pientä lisäaktiivisuutta, niin koulujen kulttuuri muuttuu.
Käytetään olemassa olevia oikeuksia.
Tässä laajempaa kommenttia koulujen saamiin ohjeistuksiin:
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2014/09/24/jarjestot-mukaan-uskonnonharjoitukselle-vaihtoehtoista-ohjelmaa-kehittamaan-tiedote-23-9-2014/
Suomesta tulee saada sekulaarinen valtio!
Muuten en tule laittamaan lastani peruskouluun vaan johonkin "kotikouluun"! Ihminen kykenee osallistumaan peruskoulun ulkopuolella kavereihinsa harrastuksen merkeissä olematta sen jälkeen "sosiaaliton ihminen" elämässään!! Monet naisgolffaajat ovat käyneet "kotikoulun". Kyllä ne silti pilluaan antaa miehelle!!
Jos koulussa on yhteisen kevätjuhlan lisäksi myös "kevätkirkko" eli jumalanpalvelus kirkossa (tai papin hartaustilaisuus koulussa), sille pitää olla vaihtoehtoinen ei-uskonnolllinen tilaisuus, josta tiedotetaan ajoissa hyvin. Ohjelma voi olla myös retki koulun ulkopuolelle. Onhan "kirkkoonkin meno" koulun ulkopuolelle menoa.
Kun ei-uskonnollisen tilaisuuden osallistujien määrä lisääntyy, saadaan jumalanpalvelukset ennen pitkään siirrettyä koulutyöajan ulkopuolelle. Näin rehtorin ja opettajien työaika aletaan käyttää kaikkien oppilaiden yhteiseen toimintaan. Ei-uskonnollinen vaihtoehto on avoin kaikille, myös uskonnonopetuksessa oleville, eikä siis todellakaan vain et-oppilaille.
Jos jumalanpalvelusta tyrkytetään, valitse sille vaihtoehtoinen ohjelma.
Jokainen perhe voi vaikuttaa.
Opettajienkin pitäisi panostaa vaihtoehtoiseen ohjelmaan, joka ei ole vain et-opettajan asia.
Opettajayhteisössä pitäisi miettiä, miten tukea uskonnottomien ja ei-uskonnollisten kotien lasten identitettiä ja syrjimätöntä kohtelua.
Nyt huoltajien ilmoituksessa kouluun: oppilas ei osallistu uskonnolllisiin tilaisuuksiin (=uskonnonharjoitusta, kuten jumalanpalveukset)
Näin luot uutta sekulaaria kulttuuria Suomessa. Ja arvostat omaa ja perheesi identitettiä. Ja voit sanoa olevasi rohkea?
Voi myös edellyttää hyvää vaihtoehtoista ohjelmaa.
Jos yhdet menevät jumalanpalvelukseen kirkkoon, toiset voivat mennä retkelle johonkin sekulaariin kohteeseen.
Voi myös esittää, että uskonnonharjoituksen tuputtamisen määrää vähennettäisiin tai koko uskonnonharjoitusjuttu jätettäisiin kodeille.
Koulun öpitää satsata siihen ei-uskonnolliseen ohjelmaan myös! Ja tiedotaa siitä kunnolla. Se ei ole vain toissijainen vaihtoehto, vaan kahden vaihtoehdon tasavertainen vaihtoehto.
Ilmoitus nyt. Uutta kulttuuria luomaan.
Kun jumalanpalveluksiin meno ei ole perheessä normi muutenkaan, ei sen pidä olla lapselle koulussa.
Kouluihin myös tällaista oppimateriaalia:
Ajatuksen vapaus 2015 -raportti, englanniksi THE FREEDOM OF THOUGHT REPORT 2015: freethoughtreport.com
Julkaisijahan on IHEU (www.iheu.org),
"Jumalanpilkan" kielto ja rangaistavuus pois Suomen rikoslaista; asiasta myös kansainvlinen kampanja: http://end-blasphemy-laws.org/
Ateistin on häpeällistä pakottaa lastaan koulun jumalanpalveluksiin. Jotain itsekunnioitusta, please! Ilmoita siis kouluun, että lapsi ei osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Kaikista loogisinta, yksinkertaisinta ja reiluinta olisi, jos uskonnolliset yhteisöt järjestäisivät itse omissa tiloissaan ja omalla ajallaan uskonnollisen opetuksensa niille, ketkä sitä nimenomaisesti haluavat. Näin koulussa voitaisiin keskittyä asiaan.
Sopis visssiin meillekin:
Reykjavikin kaupungin säännöt yhteistyöstä uskonnollisten ja katsomuksellisten yhdistysten kanssa kouluissa, tarhoissa ja kerhoissa.
(Alla puhuttaessa materiaaleista tarkoitetaan painettua tekstiä, kuvia ja elokuvia.)
1. Koulun tehtävä on opettaa uskonnoista ja katsomuksista opetussuunnitelmien ja oppikirjojen mukaan
2. Uskonnolliset ja katsomuksellisten yhdistysten eivät saa harjoittaa toimintaansa koulu- ja työaikana. Tämä koskee kaikkia käyntejä ja materiaalin jakamista.
3. Opettajat ja ohjaajat voivat pyytää kouluihin uskonnollisia ja katsomuksellisia järjestöjä osana opetusta. Se tulee olla opettaja/ohjaajavetoista ja opetussuunnitelman mukaista.
4. Tutustumis- ja muut käynnit kirkoissa ja vastaavissa tulevat olla opettaja/ohjaajavetoisia ja opetussuunnitelman mukaisesti.
5. Oppilaat voivat seurata mutta ei osallistua rituaalisiin seremonioihin eikä saa olla kyse indoktrinaatioista tai materiaalin jakamisesta.
6. Uskonnolliset ja katsomukselliset järjestöt eivät saa järjestää konfirmaatioita ja siihen liittyvää opetusta kouluaikana, ettei se häiritse koulutyötä.
7. Koulujen tulee sopia vanhempien kanssa mitä kriisipalveluja voidaan käyttää. Lähiympäristössä voi olla kyse asiantuntijoista, uskonnollisten ja katsomuksellisten yhdistysten edustajista tai muita ammattiryhmiä. Jumalanpalvelukset ja rukoilut järjestetään kouluajan ulkopuolella.
8. Perinnelaulut ja tiettyihin vuodenaikoihin kuuluvat virret ja kuvaelmat katsotaan kuuluvan yleissivistykseen ja perinteisiin.
Näillä säännöillä halutaan varmistaa, että kaikkiin uskonto- ja katsomuskuntiin kuuluvat voivat osallistua koulutyöhön. Kristinuskosta ja maailmanuskonnoista, filosofiasta, filosofeista, etiikasta ja islantislaisesta kulttuurista opettaminen on kaikkien kaupungin koulujen tärkeä tehtävä. Indoktrinointi ja vain jostakin yhdestä uskonnosta opettaminen ei kuulu julkisen koulun tehtäviin. Vanhempien tehtävänä on opettaa omaa uskontoaan ja filosofiaansa. Reykjavikin kaupungin henkilökunnan kuuluu toimia Islannin hyväksymien ihmisoikeussopimusten ja konventioiden mukaan.
Jos näiden sääntöjen tulkinnasta tulee erimielisyyttä, ne käsitellään Koulu- ja kerhoneuvostoissa. Koulu- ja kerhoneuvostoissa tulee valita komitea joka arvio kokemuksia vuoden päästä tämän sopimuksen alkamisesta ja käydä läpi ongelmat. Tässä komiteassa tulee olla jäseniä ihmisoikeusneuvostosta (sellainen on osana kaupungin organisaatiota), koulusta, vanhemmista, akateemikoista, uskonnollisista ja katsomuksellisista yhdistyksistä.
Tästä mallia!
NYT ilmoitus kouluun, että oppilas (lapsi, nuori) ei osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin (= tunnustukselliseen uskonnonharjotukseen, kuten jumalanpalvelukset ja hartaustilaisuudet) - puhumattakaan osallistumisesta ruokarukoiluttamiseen (jos sellaista tietojen mukaan vielä olisi, monin paikoin ei ole).
Nyt on korkea aika.
Näin voit tehdä osaltasi sekulaarin kulttuurin historiaa.
Ja välttyä lapsesi vartuttuaan esittämiltä kiusallisilta kysymyksiltä..
Toimia tarvitaan myös. Ei vain puhetta ja kirjoitusta.
Lopetetaan ihmisten jakaminen vuohiin ja lampaisiin.
Puhut vuohista ja lampaista jonkinlaisena vertauskuvana. Sen ymmärtämiseksi pyydän sinua kertomaan millä tavalla arvostat niitä erilaisina eläinlajeina? Kumpi niistä on sinulle arvokkaampi ja mistä syystä?
Vai onko kyseessä, kuten arvaan, vain uskovan kielikuva, jota käytät ymmärtämättä siitä mitään sen enempää?
Kristinuskon mukaan viimeisellä tuomiolla pasuuna soi ja ihmiset jaetaan vuohiin ja lampaisiin...
Koulussa huoltajat pakotetaan valitsemaan, osallistuuko heidän lapsensa, koulun oppilas tunnustukselliseen jumalanpalvelukseen vaiko ei-uskonnolliseen ohjelmaan (jos sellaista edes on).
Raamatusta käy yksiselitteisesti ilmi, että ihanteellinen uskova on ihminen, joka uskoo oman uskon auktoriteetteja ja kirjoituksia, mutta ei itse ajattele, saati epäile.
- Luomiskertomuksessa kertomus tiedon puusta on osoituksena siitä, että tieto on pahasta. Ihminen joka haluaa tietää, on väärää materiaalia paratiisiin.
- Tuomas, joka halusi todisteen, joutui selväjärkisyytensä vuoksi kristinuskon tikunnokkaan, ja epäuskon ikuiseksi vertauskuvaksi. Tätä ehdotonta uskoa ilman epäilyä käytetään lahkoissa ja kulteissa vedenjakajana kelvollisiin ja epäkelpoihin uskoviin. Vuohiin ja lampaisiin. Jos epäilee tai kyseenalaistaa, on vuohi, josta pitää hankkiutua eroon. Joskus jo pelkkä kysyminen riittää kurinpitotoimien kohteeksi joutumiseen, jopa porukasta erottamisen syyksi.
- Ei ole sattumaa, että jo kristinuskon alkutaipaleella uskovan vertauskuvaksi otettiin vuohieläimistä juuri lammas, ei vuohta. Vuohi on älykäs ja omilla aivoillaan ajatteleva selviytyjä. Lammas puolestaan vähä-älyinen mäkättäjä. Siksi "jako vuohiin ja lampaisiin" on myös vertauskuvana oivallinen. Kaikissa uskonnoissa uskovan ideaali on lauman mukana kipittävä höpsö mäkättäjä, joka ei kyseenalaista mitään. Vuohen kaltainen individualisti on johtajan mieliharmi jo siksi, että on mahdoton pössötettävä!
Ei-uskonnollinen tilaisuushan on opetussuunnitelman tavoitteiden mukaista toimintaa. (Eikä uskonnollisesti sitouttavaa, kuten jumalanpalvelus.)
Kannatetaan.
Joo mut uskonolllinen tilaisuus ei ole ops:n mukaista, eli semmoista ei pitäisi ollenkaan olla koulun ohjelmassa
Heei,+tutkimuksen+mukaan+55+%+ihmisistä+on+ei-uskonnolllisia.+
Älä pelkää!
On surkeaa, että monet vanhemmat joutuvat pelkäämään lastensa puolesta tässä hitsin uskontoasiassa. Aiheetta - tai joskus jopa aiheesta.
Rohkaistaan toisiamme. Ja lapsia.
Vrt Briteissä "Nones"
Ja Yhdysvalloissa "unaffiliated" alkaa olla suurin "katsomuksellinen" ryhmä varsinkin huonempien vääestöryhmien keskuudessa..
No tsemppiä!
Ilmoitus koululle riittää. Oppilas ei osallistu kirkolllisiin tilaisuuksiin.
Suomessa erityisesti peruskoulut ja lukiot sekä Puolustusvoimat järjestävät edelleen henkilökunnan organisoimana osana päiväohjelmaansa yhden uskonnon, ev.lut. kirkon tunnustuksellista uskonnonharjoitusta, kuten jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia.
Nykyisten säädösten mukaan niihin ei tosin ole enää kenenkään pakko osallistua, ja niille tulisi olla vaihtoehtoista ei-uskonnollista ohjelmaa. (Puolustusvoimissa ev.lut. kirkon jäsenten palveluvelvollisuus osallistua uskonnonharjoitukseen poistui vasta vuonna 2015.) Perusoikeudellinen uskonnonvapauden ja yksityisyyden suojan ongelma ei kuitenkaan poistu rinnakkaisilla, vaihtoehtoisilla tilaisuuksilla.
Joutuessaan pakon edessä valintatilanteeseen, osallistuuko peruskoulun oppilas koulupäivän ohjelmaan liitettyyn ev.lut. jumalanpalvelukseen vai ei, hänen huoltajansa joutuvat, samoin kuin lukiolainen joutuu, tekemään monessa tapauksessa vasten tahtoaan julkisesti ratkaisun, josta voidaan suoraan tai välillisesti tehdä päätelmiä perheen tai nuoren uskonnollisesta tai uskonnottomasta katsomuksesta.
Tällainen pakottaminen monesti epämieluisaan valintatilanteeseen aiheuttaa ihmisten yksityisyyden suojaa rikkovan sosiaalisen paineen niin kantasuomalaisten kuin
maahanmuuttajataustaisten keskuudessa. Käytännössä ev.lut. jumalanpalvelusten ja hartauksien järjestämisellä osana virallista koulupäivän ohjelmaa julkisen vallan taholta painostetaan niin uskonnottomia ja toisuskoisia kuin myös ev.lut. kirkon jäseniä osallistumaan uskonnonharjoitustilaisuuksiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14524538/omlle-huomioita-uskonnottomien-syrjinnasta
Tämä ylös - jumalanpalveukset kolupäivän ulkopuolelle!
Vaikuta. Toimi luovasti: Luovuus = luovu luo uus.
”Joulukirkko” on jumalanpalvelus jaa siten eri asia kuin koulun joulujuhla!
Koulupäivään liitetty ”joulukirkko” eli jumalanpalvelus kirkossa tai päiväkodin pikkukirkko ovat eri asioita kuin yksittäinen virsi perinteisessä koulun joulujuhlassa. Jumalanpalvelus ja hartaus ovat Opetushallituksen mukaan uskonnonharjoitusta, ja koko tilaisuuden luonne on silloin uskonnollinen, toisin kuin koulun yhteisessä juhlassa.
Suomalaiseen tapakulttuuriin eivät kuulu työnantajan järjestämät jumalanpalvelukset työajalla. Ei niitä enää tarvita kouluihinkaan. Ev.lut. kirkon toimintatilastojen mukaan perheiden enemmistö ei käy jumalanpalveluksissa edes kerran vuodessa, joulunakaan. Koulun ei pidä olla uskonnollisempi kuin suomalainen yhteiskunta. Perheillä ja nuorilla on mahdollisuus ”joulukirkkoihin” ja muihin jumalanpalveluksiin vapaa-ajallaan.
Jumalanpalvelusten ja hartauksien liittäminen koulun ja päiväkodin päiväohjelmaan rikkoo lasten yhdenvertaista kohtelua ja uskonnonvapautta. Se asettaa toisuskoiset, uskonnottomat, ei-uskonnolliset ja uskontojen suhteen välinpitämättömät perheet eri asemaan ja siten rikkoo julkisen vallan neutraliteettiperiaatetta. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella.
Jumalanpalvelusten organisointi ja markkinointi eivät kuulu kouluviranomaisten tehtäviin. Rehtoreilla ja opettajilla on kylliksi muuta työtä kuin kahden rinnakkaisen ohjelman järjestäminen. Niukoilla resursseilla monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tulee keskittyä koulun yhteisen toiminnan kehittämiseen katsomusten kirjo huomioon ottaen.
Uskonnonharjoitus, kuten rukoileminen, on perusluonteeltaan intiimiä. Uskonnonvapauteen liittyy yksityisyyden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on katsonut, että julkisen vallan ei tule järjestää tilannetta, joissa joutuu vasten tahtoaan julkiseen valintaan, josta voidaan suoraan tai välillisesti päätellä, onko hän uskonnollinen tai uskonnoton.
Jos jumalanpalveluksia on koulujen lukuvuoden ohjelmassa koulupäivän liitettynä, monille vanhemmille on todella kiusallista valita, osallistuuko heidän lapsensa jumalanpalvelukseen vai jääkö siitä pois. Monet kokevat, että rehtori suosittaa eli tuputtaa jumalanpalveluksiin osallistumista, vaihtoehtoisesta päiväohjelmasta ei tiedoteta eikä siihen ole panostettu. Tilanteen painostavuus koskee niin ei-uskonnollisia kuin toisuskoisia, niin kantasuomalaisia kuin uussuomalaisia perheitä.
Vaikka hyvä ja hyvin tiedotettu vaihtoehtoinen ohjelma on parempi kuin huono ohjelma, josta ei kerrota, paras ja kestävä ratkaisu nyky-Suomessa on, että koulut keskittyvät rajallisilla resursseilla kaikille yhteiseen toimintaan.
Perusopetuksen valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa todetaan näin: ”Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.” Mitäpä jos rehtorit ja opettajakunta suunnittelevat ja toteuttavan koulun toiminnan tältä pohjalta?
Tsemppiä uskonnottomille perheille.