Vaikea kokemus äidin kanssa

Olet nuori, kun perustat perheen ja saat oman elämän, eikä kukaa tule millään tapaa väliin.... niin ongelmat on pienä.... on nimittäin sellaisiakin ihmisiä joille kaikki tuli mahdottomaksi... ja elä sit sellaisessa sisarparvessa jossa on kuuroja, sokeita ja dementikkoja....

Eikö juuri näistä asioista keskustella psykologien/ terapeuttien kanssa?
Ongelmasi kuulostavat samoilta, mitä itselläni on ollut äitini kanssa.. liittyvät ehkä aikuistumiseen? Yleisesti ottaen tuntuu, että samaa sukupuolta olevan lapsen ja vanhemman (äiti-tytär, isä-poika) liittyy aina jotain kitkaa, mikä eri perheissä ilmenee eri tavoin. Epävakailla ihmisillä jännitteet purkautuvat rajummin kuin muilla. Ehkä oman lapsen rakastaminen ei ole aina niin helppoa tai sitten jotkut vanhemmat eivät vaan osaa näyttää sitä?

Jos asut vielä vanhempiesi luona, omilleen muutto ja etäisyyden ottaminen voisivat auttaa. On myös hyvä, jos pystyt myös taloudellisesti tulemaan toimeen omillasi, niin ettei äitisi (jos taipuvainen syyllistämään) käytä avuntarvettasi sinua vastaan.

Joo.. ongelmat vanhempien kanssa eivät valitettavasti kuulu vain murrosikään, mutta ovat ohimeneviä/ lievenevät yleensä ajan kanssa. Tsemppiä!

Lääkkeeksi itsenäistyminen ja oma elämä , panosta itseesi ja opiskeluun ETTÄ pärjäät . Perheen perustaminen tuo rasitteen joka kannattaa välttää .

Olen mies ja mulla on ollut samanlaiset kokemukset äidistäni, sillä erolla, että hän on suosinut siskoani. Lisäksi hänen mielestään kaikki miehet ovat sikoja, faija ja minä mukaanluettuna. Ei suostu vierailemaan faijan haudallakaan.

Suihkuun pakottamisesta tuli seuraava asia mieleen: olisiko ehkä niin, että äidillesi olisi tapahtunut jotain juuri tuossa iässä kun tyttö ei ole enää lapsi muttei vielä nainenkaan. Kun hän seurasi oman tytön tuota kehitysvaihetta, oman elämän tapahtumat pulpahtivat mieleen ja tilanne muodostui hyvin ahdistavaksi.
Ehkä hänelle tapahtui jotain sellaista josta seurasi itsesyytöksiä, häpeää, likaisuudentuntua. Seuratessaan sitten sinun kasvuasi hän ei enää kyennyt hallitsemaan noita tuntemuksia koska hänellä ei ollut siihen keinoja ja valmiuksia, - mt-ongelmat - ja tilanne purkautui siten että hän pakotti sinut suihkuun ja pesi omin käsin sinut ''puhtaaksi''.
Mitä ja mistä hän pesi puhtaaksi, ja kenet? Tulee siis mieleen etsimättä että hän näki itsensä sinussa. Näin ehkä on ollut jo syntymästäsi saakka.
Tällaiset ''likaisuudentunnut'' istutetaan lapsiin varhain, esim tiukan uskonnollisissa, tukahduttavissa perheissä. Myös hyväksikäyttö ja raiskaus jättävät naiseen likaisuuden tunnun. Tuota tunnetta täytyy kaikin voimin painaa pois mutta kun oma tytär on siinä lähellä kasvamassa, tuntemukset ryöstäytyvät esiin. Puolustusmekanismit murtuvat.
Toisaalta mitään yksittäistä tapahtumaa ei välttämättä tarvita, jokin lapsuuden ja nuoruuden ilmapiirissä tai omassa ajattelussa aiheuttavat häpeän ja syyllisyyden tuntua.
Tätä taustaa vasten jos katsoo asiaa, on ymmärrettävää että äiti suosii veljeä: Hänen ei tarvitse peilata itseään hänestä koska hän on miespuolinen, olo on hänen lähellään levollinen ja tyyni. Sinä sensijaan olet eri juttu, joudut täysin viattomana hänen peilikseen ja hänen mieleensä muistuu jotain ahdistavaa - mitä se ikinä onkin.
Nämä ovat vain ajatuksia joita tuli mieleen.
Ilman muuta tätäkin asiaa täytyisi käydä läpi terapiassa. Se, että muisto vaivaa mieltäsi, on täysin ymmärrettävää. Joudut muutenkin toimimaan viattomana välikappaleena äidin tuntemuksille.
Nyt, kun olet jo aikuinen nainen, äidin olo on suuresti helpottunut koska hän yrittää luoda sinuun uutta yhteyttä. Jokin kriittinen raja on ylittynyt.
Muista, että äidin tuntemukset ovat hänen omiaan, ne ovat hänen asiansa eikä sinulla ole mitään tekemistä niiden kanssa. Mt-äidit usein sitovat lapsensa itseensä, tavalla tai toisella ja joskus se on vahingoittavaa. Tällöin on syytä ottaa etäisyyttä - henkinen etäisyydenotto on hyvin tärkeää. Ihan tietoinen ajatus ''olen erillinen ihminen ja voin kasvaa omaksi ihmiseksi'', on tarpeen.

Minun äitini ei välittänyt minusta paskan vertaa. Aiheutti minulle ruumiillisen vamman pienenä (nivustyrä) repimällä jalasta ja 7 vuotiaana antoi passittaa minut lastensairaalaan (silloinen Aurora) siellä kirurgi mokasi täydellisesti ja ehti aiheuttaa minulle pysyvän vamman alapäähän ja melkein kuolion. Ainaista murhetta kuukautisten kanssa ja välillä hulluja verenvuotoja. Ei miestä, ei lasta, eikä perhettä. Ainainen kipu alapäässä, joten seksikään ei tunnu kivalta. Perkeleen noloa, että minun pitäisi pitää yhteyttä äitiini, minkäänlaista. Hän nauraa päin naamaa, että hänellä on kyllä mies (isäni) ja kärsi nyt että eihän sinun elämäsi minkään arvoinen ole. ei ainakaan miehen jonka sinä haluaisit. Ei yhden ainoankaan. Mitä meni repimään jalasta niin että melkein lähti irti!!! Totuus äidistäni, joka kostaa mulle omaa hankalaa nuoruuttaan. Olin käytännöllisesti katsoen täysin hänen armoillaan kun olin pieni siihe asti kun olin teini!!!!! Mitään en voi miesystävilleni kertoa siitä, että mitä minulle on tehty lapsena ja ihan valtion toimesta. valtio yritti pestä kätensä siitä ja vaientaa minut, että minun tulisi vaan noudattaa heidän käskyään ja olla hiljaa tapahtuneesta. Kirurgia ei kiinnostanut paskankaan vertaa koskaan nähdä potilastaan jälkikäteen. Vastaus en halua nähdä potilaitani ja jos olen virheen tehnyt en kerro siitä heille. En halua edes tietää mitä heille kuuluu sen jälkeen, kun he ovat kotiutuneet ja mitä lie tapahtuukaan. tämä oli lastensairaala Auroran politiikka 1985. käytännössä tämä oli ikuinen virhe minun alapäässäni ja aiheutti lapsettomuuden. Äitini ei välittänyt asiasta koskaan. ei mitään ja oli ainoastaan vahingoniloinen ja yritti pestä kätensä koko asiasta. Hän oli koko ajan epätietoinen kirurgin toiminnasta. Hän ei tiedä vieläkään mitä epikriisissä lukee. Minä olen sen lukenut kyllä. JA HEI SE KIRURGI ON NYT KUOLLUT, enkä minä tiedä miten menehtyi. Eikä mua edes kiinnosta!!! Sen verran mulkku äijä oli.

Ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että Suomalaiset ovat henkisesti sairasta porukkaa. Vuosikymmenten henkinen kylmyys, valtionkin harjoittama ihmisten tylyttäminen ja kyykyttäminen, tunnepuolen laiminlyönti, tuottavuuden korostaminen ihmisyys laiminlyömällä, kaikki tämä ja muukin paska on murskannut Suomalaisten henkisen puolen täydellisesti. Ehkä tästä johtuu nykyinen apatia ja se ettei Suomi enää nouse taloudellisestikaan, Suomen kansa on loppuun kulutettu henkisesti ja alistettu niin ettei enää jakseta nousta tästä.

Ihan kuin olisin itse tuon tekstisi kirjoittanu. Olen 24v. nainen ja kärsin todella huonosta suhteesta äitiini joka suosii kahta muuta sisarustani. Kaikkea järkyttävää on hänen kanssaan sattunu läpi mun lyhyen elämän ja nyt välit poikki mun päätöksestä. Mulla on niin paha olla tämän asian kanssa että joudun käymään psykologilla keskustelemassa etten murru totaalisesti. En osaa sua auttaa mutta jos haluat vertaistukea ja jutella mun kanssa, ehkä voidaan helpottaa toistemme oloa? Voin antaa sulle sähköpostini niin voit ottaa yhteyttä?