Aina kun tänne tulee lukemaan näitä....

Ensiksi, oikea oppi ei ole sivuseikka, jos haluat kasvaa Jeesuksen opetuslapsena.

Toiseksi, eksytysten vaara on 'aikuisten oikeasti' todellinen meidän aikanamme.

Ja kolmanneksi, arvostelua ei pidä pelätä. Jokainen kirjoittaja on varautunut perustelemaan palstalle tuomaansa oppia. Se kuuluu keskusteluun, usko pois.

Tarina päiväretkestäsi on OK. Mutta ei se kuulu tämän palstan aiheeseen, eihän.

Ei kristityllä ole mitään hätää niin kauan kuin hän katsoo Jeesukseen. Mutta jos huomio kiinnittyy liikaa muiden ihmisten epätäydellisyyteen ja kaikkeen mikä voisi mennä vikaan, niin elämän kaaos voi aiheuttaa ahdistusta.

Toisten kimppuun käyminen on aika varma merkki pahasta olosta. Sehän on kauhean hyödytöntä. Eihän kukaan vakaumustaan muuta vain siksi, että joku on eri mieltä. Etenkään, jos se osoitetaan sormea heiluttaen ylemmyydentuntoisesti.

Ikävä juttu on, että tällainen ahdistus tarttuu. Täälläkin jotkut kyselevät ihan vakavissaan, että minne seurakuntaan tässä enää uskaltaa mennä. Ihan kuin mikään eksytys tarttuisi tuosta vain.

Eikö tällä palstalla saa enää muusta kirjoittaa kuin eksytyksestä?

Kerroin tästä päivästä, koska Jeesus teki siitä niin hyvän ja ihanan. Outoa että se voi häiritä jotakin ihmistä, joka on uskossa?

Ihan hyvä että päivä oli hyvä ja oli kaunis päivä muutenkin. Mutta tänne ei varmaan kannata tulla sillä periaatteella että kaikki olisi mukavaa..... täällä on monenlaista ja ainakin tällä sivustolla enimmäkseen kritiikkiä. Kannattaa etsiä muita sivustoja aihealueista joissa keskustellaan paljon asiallisemmin.

Taidankin tulla joka päivä kertomaan miten Jeesus on päivästä tehnyt ihanan ja ihmeellisen.
Vaikka joka hetki ei olekkaan pelkkää onnea ja iloa, niin Hänen läsnäolonsa on myös niissä kurjissa hetkissä ja koettelemuksissa.
Ja koska en halua velloa niissä huonoissa hetkissä niin kerron mieluummin niistä hyvistä.

Ja mielestäni on pieni ihme että neljävuotias todella jaksoi kävellä moni kilometrejä, leikkiä toisen lapsen kanssa ja kävellä takas kotio.
Eikä levännyt kuin ihan pieniä hetkiä kotiin tullessa.
Kertaakaan ei itkenyt väsymystään.

Itse koen että Jeesus auttoi, antoi voimia ja joku voi olla ihan mitä mieltä tahansa :)

Näköjään jotkut ei vaan tykkää jos joku iloitsee hyvistä asioista, tai se pelkkä iloitseminen ärsyttää?
Vaikka Raamatussa sanotaan, Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme.

Iloitkaamme siis myös niissä koetuksen hetkissä, Jeesus on silloinkin kanssamme :)

Siunausta aloittajalle! Olen samaa mieltä kanssasi ja olenkin täällä monesti pyytänyt, että voitaisko kertoa siitä miten Jumala on meitä johdattanut, varjellut,mitä rukousvastauksia ollaan saatu jne.. eli miten olemme Jumalan apua saaneet arjessamme. Mutta sellainen aihe ei sytytä kuin jonkun ja ne keskusteluketjut hukkuu pian kauas pois.

Sensijaan nämä missä ruoditaan jotakin saarnaajaa nimeltä tai moititaan milloin ketäkin, ne ketjut elää kärkipäässä alituiseen. Sydämen kyllyydestähän suu puhuu ja kynä kirjoittaa..Lukekoon niitä ken jaksaa ja ken niistä rakentuu.Onhan täällä sana vapaa eikä täällä onneksi ole pakko käydä.

Joillakin ei näytä kovin paljon muuta elämää olevan, kun seuraa noit keskusteluja, ni jotkut tuntuvat asuvan netin äärellä olipa aamu, päivä, iltapäivä, ilta tai yö. Tekstiä tulee kokoajan.

Nauttikaa hyvät ihmiset ulkoilmasta välillä!!! Siis ellei ole joku sairaus minkä takia ei pääse liikkumaan, se on eri asia.