Minun sydämeni on särkynyt lopullisesti, olen rikki ja masentunut. Umpikujassa enkä tiedä mitä tehdä. Minä en kelpaa kenellekään omana itsenäni. Mikä minussa on niin pahasti vialla, monet ei huoli edes kaveriksi?
En haluaisi olla näin yksin ja onneton. Mutta jos ihmissuhteet aiheuttavat näin valtavia suruja, olisiko parempi vain sulkeutua yksinäisyyteen. Pääsinpä täältä pian pois.
Onneton elämä
EiOnnea
22
1839
Vastaukset
- yksinäinen-40
Sydän ei voi särkyä. Heikot itkee ja vahvat kulkee eteenpäin ja löytävät vielä onnen
Hei ja myötätuntoa sinulle
Sydämesi on särkynyt, oletko tullut petetyksi? Jätetyksi ja hylätyksi? Jokainen meistä itkee joskus ja se ei ole merkki heikkoudesta vaan vahvuudesta. Elämä ei ole vain helppoa kenellekään.
Voi olla vaikea uskoa juuri nyt, mutta sydänsuruistakin voi selvitä. Ajattelet, että tämä on lopullista, mutta monen kokemus on, että vaikeistakin kokemuksista selviää. Siihen tarvitsee aikaa. Onko mitään asiaa, mikä voisi tuottaa sinulle iloa juuri nyt?
Toivon, että löydät hyvän ystävän ja kavereita. Älä menetä toivoasi.
Kaikkea hyvää sinulle
toivoo Päivi-pappi- turhayritys
Voisin olla vaikka kenen kaveri, mutta kaikki sattuvat olemaan ihan eri suunnilta kuin itse tai sitten ei uskaltauduta tutustumaan.
- ehäelämästäselviää
Hello! Meitä on monta, eikä ole yksinäistä "karvoihin katsominen". Täällä yksi työelämässä menestynyt, urheilullinen, nuorenpanan mallinakin toiminut, muiden suruja kärsivällisesti vuosia kuunnellut edustava nainen. Kaikki elämässä kohdallaan mutta keski-ikäisenä jäin yksin kun mieheni rakastui opiskelijatyttöön. Pitkän suruajan jälkeen treffailut ovat olleet pettymyksiä: olen liian vanha, pitkä, aktiivinen ja ties mitä. Haluaisin olla vain minä ja kelvata jollekin. Koitetaan jaksaa, ehkä vielä kelvataan. Nämä pyhän ovat niin pitkiä ja yksinäisiä, tuntuu että on ihan merkityksetön kaikille.
- Jäneskoira
Haluat olla "vain minä". Kun olet kaunis, urheilullinen, pitkä, aktiivinen jne. ja ne on liikaa miehille, tulee mieleen, että asetatko sitten " vaatimuksia" miehen ulkonäölle ja aktiivisuudelle? Itselläni on ylimääräistä painoa, mutta olen suht aktiivinen liikkumaan. Sellaista toivoisin myös kumppaniltani. Itse en haluaisi "vain kelvata jollekkin". Mielummin olen yksin. Jokaisella on ihan varmasti ainakin jonkinlaiset kriteerit, jos ei muuten niin alitajuisesti. Kun perusarvot ja nämä " kriteerit" kohtaa, niin siinä voisi olla mahdollisuus johonkin suurempaan. Minulle kelpaisi niin hoikka, kuin pyöreämpikin nainen, jos vähän tärkeämmillä osa-alueilla kolahtaa.
Tiedän tunteen viettää viikonloppuja ja pyhiä yksin. Raastavaa toisinaan ja nostaa ajatuksia pintaa , etten kelpaa kenellekkään. Mutta olen kuitenkin joskus kelvannut, rakastanut, saanut vastarakkautta. Sellainen kokemus ja suuret menetykset nostaa riman korkealle vaikka itse muuta väittäisi. Uskon ja toivon, että se rima ylittyy puolin ja toisin joku päivä ja tuo tullessaan jotain entistä suurempaa, mitä en edes halua etukäteen romantisoida <3
- Kirkkoauttaa
Onneksi kirkko kuuntelee meitä. Ihmiset eivät.
- EiOnnea
Tilanne vain pahenee, minä en pääse yli tästä mitenkään... Tätä on jatkunut jo liian kauan. Ei ole edes yhtään ystävää jolle voisin puhua.
Olen liian rikki selviytyäkseni :(.. - miekiiii
Kerää rohkeutta ja mene juttelemaan ongelmistasi. Mietitte syitä miksi haluat eristäytyä ja miksi kukaan ei ole tarpeeksi hyvä sinulle.
- Sinetöitykohtaloko
Hei. Aloitus tehty ajat sitten mutta vastaan jos näitä joku lukee. Mulla on aivan sama ongelma. Parisuhde meni poikki ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen varma että ketään miestä ei enää ikinä löydy. Koen olevani ruma, vajavainen ja vanha. Neljäkymppinen ei kelpaa enää. Ystäviä ei oikein ole. Sekin omaa syytäni. Lapset ovat jo isoja. Nykyään siis istun töiden jälkeen ja viikonloppuisin yksin kotona ja usein pahoilla mielin. Tinderissä kukaa ei kiinnosta enkä minä kai kiinnosta miehiä. Matcheja ei tule...enää. Aluksi tuli mutta kovin pintapuolista meininkiä, ei jutella mitään. Kaikki ovat niin hienoaj olevinaan, loistotyöt ja koulutus. Matkoja, rahaa ja hirveästi harraatuksia. Jokainen suomalainen mies käy salilla, lumilautailee ja pyöräilee??? Tekee hienoja ruokia eikä koskaan juo tai tupakoi?
Kaikki masentaa. Työ on vastenmielistä, elämä on täynnä vaikeuksia tällä hetkellä. Mielellään ne jakaisi rakkaan kanssa. Mikäli joku ihminen kelkassa kestäisi. Tämä kelkka menee nimittäin melko möykkyisiä polkuja. Useimmat eivät ole jaksaneet. Yksinäisyys, kosketuksen puute ja myös seksin poissaolo on musertavaa. Kukaan ei halaa eikä välitä. Vaikea on pysyä positiivisena. Ymmärrän siis hyvin sinua.
En aio sanoa että nyt häntä pystyyn. Elämä on p***aa ja sitten kuolet, niinkuin sanalasku sanoo. Pieniä ilonaiheita löytyy välillä. Työ, jos huonokin, pitää järjissään. Syön lempiruokia välillä, ostan kivan lehden, käyn kampaajalla. Sellaisiä pieniä mukavia hetkiä. Sitten taaa itketäänkin sohvannurkassa. Toivon että vielä joskus törmään jossakin minulle sopivaan mieheen.- Tetrahedron
Hmm, itse en ole ollut edes parisuhteessa, mutta menetin jotain, josta olisi voinut tulla vaikka mitä... ellen olisi pelännyt sen menettämistä niin paljon, että lopulta menetin sen. Nyt on ollut sitten hiljaisempaa, vaikka seuranhakuilmoituksia olenkin jättänyt ympäri nettiä. Itkettää, ahdistaa ja nuorempana vaivannut sydämentykytys on palannut entistä pahempana. Fyysisesti olo kuitenkin paranee hiljalleen sitä mukaa kun mieli vaipuu yksinäisyyden synkkämieliseen tylsyyteen ja toivottomuuteen.
Vai että kaikki miehet ovat olevinaan loistotöissä, matkailee ja harrastaa... No, näin miesnäkökulmasta katsottuna kaikki naiset matkailevat jatkuvasti, heillä on kultivoituneita harrastuksia, ja tässä 40-50 ikäryhmässä suurimmalla osalla lapsetkin asuvat vielä kotona, ainakin osa-aikaisesti. Ja sitten kaikki ovat vielä niin sosiaalisiakin, että tällaista vähän ujompaa ihmistä alkaa hävettämään oma hiljaisuus ja estyneisyys.
Elämä on mitä on, eli enimmäkseen betoninharmaata ankeutta ja eteen tulevia ongelmia. Aamulla ei jaksa nousta ylös sängystä, illalla ei saa unta. Töihin on silti mentävä vaikka väkisin, niin kauan kuin töitä vielä on. Pieni toivo on silti elossa, että ehkä jonain päivänä elämä näyttäisi taas elämisen arvoiselta. - Sinetöitykohtaloko
Menetit jotain mistä olisi voinut tulla jotain? Mietin mitä.
Ujous on pariutumisen kannalta hankala ominaisuus, mutta niin on toisaalta avoimmuuskin. Hölötäpä nyt sitten bussipysäkillä toiselle suomalaiselle niin hulluksihan se luulee.
Omalla kohdalla usko siitä, ettei kuitenkaan kelpaa estää jo menemästä puhumaan miehille. Joskus ajattelen että epätoivo paistaa minusta niin kauas että se karkottaa pois. Yritän toki olla sellaiselta vaikuttamatta mutta jostain se sinkkuus ja yksinäisyys kai on luettavissa ?! Toisaalta mietin, olenko niin kopean näköinen etten kiinnosta. Ehkä vaan ruma. En tiedä. Aikaisemmat miehet ovat löytyneet vähän kuin vahingossa tuttavapiiristä tai töistä. Nyt jokin on toisin, en enää usko itseenikään.
Minä en todellakaan matkustele. Koskaan ei ole ollut rahaa matkustella. Mikä on kultivoitunut harrastus? Kultturelli en ainakaan koe sen kummemmin olevani, enemmän kiinnostaa kirjasto.
Samalla tavalla väsyttää aamuisin täälläkin, pimeys masentaa. Yksin saa sohvassaan kököttää. Töissä jaksaa vähän tsempata ja vetää roolia, kotona ei. Kauppaan en jaksanut tänään taas mennä, illallinen yhdelle sisältää kai nakkeja ja munia.
Ongelmia on ollut ja on vaikka muille jakaa. Nyt ilmeisesti alkaa hiukan terveyskin pettämään, uskon että jatkuva stressi ja alakulo vaikuttaa.
Yksi syy miksi en usko enää minulle sopivaa miestä löytävän, on juuri nämä ongelmat elämässämme. Vaikka lapset ovat aikuisia, siellä suunnilla on vaikeaa. Mielenterveyden ja rahana kanssa. Rahallisesti onkin itsellä myös koko ajan älyttömän tiukkaa. Lähde siinä nyt sitten matkoille tai ravintoloihin. Shoppailusta puhumattakaan. Kuka mies tällaisen kanssa jaksaa olla?
Millaisessa duunissa olet? Onko sinulla kavereita? - TetrahedronII
Sitä, että se oli minulle ensimmäinen kerta, kun oli sellainen ystävä, jolle uskalsin kertoa yksityisempiäkin asioita. Lisäksi hänellä oli kannustava suhtautuminen elämän eriskummallisiin pikku asioihin...
Onneksi on netti, täällä voi tulla hölöttämään enemmän tai vähemmän tunnistamattomana. Ehtii miettimään, ja ehkä huomaa itse pahimmat kömmähdykset, ennen kuin laittaa tekstin maailmalle. Eivätkä ulkonäöstä johtuvat oletukset toisesta ihmisestä pääse vaikuttamaan ensivaikutelman muodostumiseen.
Minä tiedän, ettei tällaisen kanssa kukaan jaksa 24/7 elämää, joten itse olen kokonaan luopunut (pari)suhteen etsinnästä. Ikääkin on jo kuitenkin niin paljon, että tuskin enää oppisinkaan elämään toisen ihmisen kanssa saman katon alla. Jostain yksinäisyyden ja parisuhteen välillä olevasta jutusta haaveilen vielä, vaikka välillä epätoivo pääseekin voitolle.
Duuni on 'siistiä sisätyötä', kaverit on käytännössä työkaverit. Vapaa-aika niillä menee omien perheiden parissa ja muissa menoissa, joten olen sitten illat ja viikonloput yksikseni. - susienlapsi
Itse tulen töistä kotiin...nukun kaksi tuntia, ja menen pyykille ja laitan ruokaa. En käy baareissa, eikä minulla ole töiden lisäksi mitään muuta sos.elämää. Olen nainen ja ihan ok näköinen...en vaan jaksa tätä nykyistä juttua...kuinka kaikkien pitäisi olla niin vitun kiinnostavia joka asioissa...en ole koskaan lasketellut,en luistellut,en harrastanut yhden illan suhteita, enkä halua tutustua noihin pintaliitäjiin, kenellä ei ole elämästä...siis oikeasta elämästä mitään tietoa...
minä olen rakastanut 12 vuotta.. viimeisen vuoden olen vain "rakastanut" ja odottanut toiselta hyvitystä teoistaan.. En tiedä onko pettänyt, en tiedä varsinaisesti muutakuin että on valehdellut ja rajusti, huolimatta siitä että 2009 vuonna hän lupasi käsi sydämellä ettei valehtele enää ja lupasi kaikesta huolimatta kertoa kaiken.
Rikkoi lupauksen.
Olen henkisesti kuollut, sydämeni on kuollut tunteiden osalta ja jos en itke fyysisesti, itken henkisesti 24/7.
Hoidan lasta, hoidan kotia, monta vuotta jo ja olen yrittänyt kaiken, oikeasti aivan kaiken jopa sellaisia asioita mistä itse en pidä, että saisin rakkautta osakseni, en saanut. Lakkasin yrittämästä viime keväänä. Enää en rakasta kuin vain välittämisen muodossa ja haluan pois tästä helvetistä.
En tiedä minne menisin, elämäni vuoksi olen totaalisen yksinäinen. Kukapa haluaisi välittää ihmisestä joka on erilainen, pakon alla. 2011 oli pakko lähteä hoitamaan itseään terveiden kirjoihin koska elämäni meinasi päättyä ennenaikaisesti kuolemaan ja piti valita yksi kahdesta pahasta ja toinen osapuoli vannotti ettei se haittaa häntä lainkaan. Kai se sittenkin haittasi.
Olen nykyään yksinäinen, olen nykyään vain hylkiö jolle tämän kylän kusipäiset kakarat vain nauraa eikä tajua että elämäni ei ollut minun vapaaehtoinen valinta vaan pakko.
Olisi ihan sama vaikka kuolisin pois koska elämälläni ei ole kuin minut itselleni jäljellä.
Jos saisin valita, eläisin vanhaa elämääni mutten halua kuolla...
Yksin eläminen parisuhteessa joka on kuollut, on aivan täyttä helvettiä ja sitä myötä kuolleen itseluottamuksen keskellä ja paskojen ihmisten ympäröimänä, alkaa olla halu tappaa itsensä.
Miksi vitussa rakkaimpien ihmisten pitää valehdella toisilleen ja tuhota kaunis elämä vain jonkun asian tähden???
Miksi pitää tappaa AITO rakkaus?? miksi pitää valehdella rakastavansa uskollisesti jos ei siihen kykene????
Mikä VITTU siinä on että ihminen ei voi rakastaa yhtä ihmistä jos niin antaa ymmärtää?????
Ehkä ne ihmiset jotka on aitoja, eivät ole vaan rakastamisen arvoisia.
Haluasisin vain sen oikean naisen rinnalleni jota saisin rakastaa koko sydämestäni niin palavasti ettei hänen koskaan tarvitsisi epäillä sitä..
Toiveiden tähti, toivon....
turhaan...
olen tuomittu elämään tunteellisena aitona ihmisenä vaikkakin erilaisena. YKSIN ja petturit voittaa..- Pohditaampaasiatkuntoon
Jotain on nyt tehtävä. Täyskäännös ajatuksiin. Ansaitset hyvän elämän. Lapsetkin ansaitsevat.
- Tulitäyspotti
Joko helpotti?
- yksinäinentrubaduuri
En oikein tiedä, sopiiko tämä tähän keskusteluketjuun, mutta aloittajan puheenvuoro kolahti minuun.
Tässä minun tarinani.
Olen 49-vuotias mies.
- aina ollut epävarma, henkisesti epävakaat vanhemmat, eritoten äiti ei rakastava vaan negatiivinen ja lannistava, isä välinpitämätön tai pelkurimaisen etäinen, petti äitiäni työmatkoillaan
- olen fyysisesti ja seksuaalisesti heiveröinen ja kokematon, pitkäaikaissairauksia mm masennus, diabetes, lihasheikkous, korkea verenpaine, karsastus
- avioliitossa oltu 20 v, sitä ennen ei varsinaista seurustelusuhdetta, vain yksi hyvin lyhyt 1 kk kestänyt suhde kauan sitten nuorena mutta tyttö lopetti sen kun isänsä käski
- aina torjuttiin yökerhoissa, ujo, epävarma, yksinäinen susi, eristäytynyt ja eristetty
- avioliitto kriisissä, vaimo ei rakasta minua: kodin hoito, talouden hoito ja seksin/rakkauden hoito ei toimi, ei toteudu, vaimo ei osallistu eikä ota vastuuta, vaimo on sairas
- työpaikkakiusaaminen ja muu epäasiallinen kohtelu, työpaikalla hyväveliverkostoja mm minun eristämiseksi ja savustamiseksi pois
- minua ei ole koskaan otettu mukaan työyhteisöön toispaikkakuntalaisuuteni ja väärän sosio-ekonomisen taustani takia (mm koska en ole yrittäjä)
- työpaikalla ollut laajemmin vakava kriisi, epäpätevää ja osittain lainvastaista johtamista ja johtamattomuutta, petoksia, sisäpiirijuttuja, ties mitä sumplinkeja, kriisiä kestänyt tulkinnasta riippuen 6-10 vuotta, minun mielestäni aina: koko työpaikka ja ala ja paikkakunta on läpeensä korruptoitunut ja toimintakulttuuri paha
- hyvä työtoveri tuli tukihenkilöksi minulle minun kiusaamisasiassa ja hän oli myös hyvä ystävä, tai niin luulin
- rakastuminen tähän työtoveriin ja tunteiden kertominen hänelle ja tämän torjunta, vetäytyminen (tämä nainen on tyypillinen yhteisön mallijäsen: varakas yrittäjätaustainen itsevarma vahvan asenteen nainen, reipas ja asiallinen, mutta ei asiallinen enää minulle... ehkä hänkin on korruptoitunut)
- sitten minulle tuli vakava sairastuminen ja parantuminen, pitkä sairasloma, olisin voinut kuolla mutta jäin henkiin
- sairasloman aikana kukaan työtoveri ei ottanut minuun yhteyttä
- työtovereiden lähes täydellinen välinpitämättömyys sairaslomalta palattua, eritoten rakastamani nainen ei juttele minulle
- muutama muu hyvä läheinen työtoveri täysin välinpitämättömiä minulle, eivät puhele, tervehdi eivätkä ole kiinnostuneita minusta
- olen muuttunut heitä ja eritoten tätä rakastamaani kollegaa kohtaan vastavuoroisesti kylmäksi, tylyksi ja tunteettomaksi
- minulla ei ole fiiliksiä jutella ihmisille, jotka eivät juttele minulle, sen sijaan juttelen mielestäni melko iloisena niille työtovereille, jotka ovat aina olleet etäisiä minulle
- koska he eivät tykkää minusta niin minä en tykkää heistä
- eräs työtoveri huomasi kylmyyteni ja töykeyteni, loukkaantui ja kysyi, miksi olen hänelle vihainen, selitin että mulla on vain tämmöinen naama ja mä en voi selittää
- uppoutuminen työhön, työnarkomania, uupumus, nyt olen taas sairasloman tarpeessa
- ammattialani semmoinen että siinä pitää päteä koko ajan, pitää olla koko ajan iloinen ja reipas, valehdella ja narsisteille erittyisen sopiva ala... koen olevani väärällä alalla, mutta en voi kertoa sitä, koska menettäisin paikkani heti ja tipahtaisin ikuiseen työttömyyteen, tämän ikäisenä ei voi enää saada töitä...
- olen harkinnut itsemurhaa, vaikka selvisin hengissä vaarallisesta sairaudesta, mikä selviäminen on poistanut ainakin päällisin puolin masennukseni ja katkeruuteni
- mutta masennus ja katkeruuus on jotenkin latenttia tai näkyy muulla tavoin, kuten tunteettomuutena työtovereita kohtaan, vaimoa kohtaan, lapsiamme kohtaan, itseäni kohtaan...
- olen harkinnut työpaikan vaihtoa tai ainakin toimipaikan vaihtoa
- olen harkinnut avioeroa, pariterapiaa, masennuslääkkeiden aloittamista, psykoterapiaa, hypnoosia, jopa kristinuskon oppeja
- olen menettänyt kiinnostuksen ja motivaation moneen asiaan, vaikka olen yleensä ollut maailmasta kiinnostunut, koska jo pelkästään työni on edellyttänyt sitä, että ollaan "antennit ulkona" koko ajan aktiivisina
Tässä teille ainekset menestysromaania tai nyyhkyleffaa varten, repikää siitä...- UskoTo1voRakkaus
Näitä sinun kannattaa kokeilla: pariterapiaa, ratkaisulähtöistä positiivista terapiaa, kristinuskon oppeja ja rukoilua, sekä positiivisia affirmaatioita ja visualointia:) mielenrauha, tasapaino, terveys ensin kuntoon, sitten yksi asia kerrallaan kuten patisuhde ja työ..Tzemppiä!:)
- minä____vaa
En ole mikään hyvä neuvomaan. Mutta koettakaa ottaa se asenne, että aivan sama mitä muut ajattelevat, menen eteenpäin. Eikä kukaan oikeasti tiedä, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Olen tämän montakertaa kokenut vaikka on ollut miten ankeaa.
Minusta ei pitänyt koskaan tulla mitään. Olin lapsena mielisairaala- ja lääkityskierteessä kunnes 18-vuotiaana pääsin vapaaksi, kun oikeaa diagnoosia ei vain löytynyt. Kavereita oli lapsena vähän, nuorena ei lainkaan. Olen päätellyt myöhemmin itse ja muutkin ovat sanoneet, todennäköisesti adhd. Sain lopulta perheen, ammatin, työn ja ystäviä. Näin ei pitänyt käydä mutta kävi kuitenkin. - meitäpaljon
siinäkin yksinäinen susi, ei kiva
- pakkonäinmennä
kyllä joskus kaikki muutu Onneksi!
- Liikaasussakii
Anteeks jos oon pahaa oloa aiheuttanut radiosta soi toi nimimerkki
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1273148Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen382513Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302435Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631132178- 1141700
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .261415Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1731410Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi2831257Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2921248- 631090