Istuskelen kotona yksikseni allapäin ja surullisena. Olo kuin tienposken alastomalla orvolla. Mies on meni juomaan jonnekin.
Olen lukenut sivukaupalla narsismista, vallankäytöstä, alkoholismista ja väkivallasta saadakseni loppuunpalaneet aivosoluni liikkeelle, nähdäkseni etäisyydestä, löytääkseni objektiivisuutta ja osatakseni tehdä oikeita ratkaisuja tästä maanpäällisestä helvetistä. Tätä helvettiä on jatkunut nyt kolme vuotta. Tuohon aikaan on sisältynyt tuomio, hirvittävästi juomista, riitoja ja väkivaltaakin. Nyt yritän ymmärtää, onko kaiken takana vielä narsismiakin.
Mieheni on näytelmämme päähenkilö. Minullakin on jokin rooli ja muun ajan olen ainoa yleisö, ovet lukittuna muille ihmisille katsomassa kuinka ihminen tuhoaa itsensä ja mielellään, jos voi, niin paljon ympäriltään kuin mahdollista. Mieheni osoittaa sormi syyttäen minua kaikesta, mitä on tapahtunut eikä tunnusta, että hänellä olisi mitään osuutta tai vastuuta mihinkään. Hän sanoo, että minä olen saanut hänet käyttäytymään huonosti, minä olen provosoinut häntä ja järjestänyt hänet hankaliin tilanteisiin, joten syy ja vastuu on yksin minun. Kukaan ei riitele yksin, mutta miehen mielestä meillä on niin, vaikka riitojen aikana en paljon ehdi väliin sanoa, hän huutaa päälle, yrittää ajaa minua ulos kodistani ja ainakin uhkailee, jos ei käy käsiksi. Aikaisemmin kävi herkemmin, nyt kai tuomio pidättelee täytäntöönpanoa odotellessa.
Olen lähtenyt pitämään kulisseja yllä, salailemaan ja peittelemään, kuinka huonosti tässä teatterissa on mennyt. Olen hävennyt silmät päästäni, mutta senkin olen piilottanut muilta ja yrittänyt selvitä yksin sotkematta ketään tähän - ja toivoen parempaa tulevaa. Tiedän, että minulta kysytään Miksi. Minäkin kysyn nyt sitä. Yritän ainakin puolustautua sanomalla, että syyt liittyvät vastuuntuntooni, kärsivällisyyteeni, sääliin mutta myös kiristämiseen, hätään ja pelkoonkin. Eniten olen pelännyt hänen puolestaan ja siirtänyt omat tarpeeni “parempaan huomiseen”, jota ei taida olla olemassakaan. Olen luullut olevani meistä se “aikuisempi”, särkymätön astia erämaassa, luotettava, joka ei lähde, kun huonot päivät tulevat. Elämä ei ole rehti eikä hyvä saa lopuksi palkintoa. Se on pakko myöntää, vaikka kädet ristissä itkisi verta, polvillaan pyytäen.
En halua enkä pysty olemaan tuomari kenellekään. Haluan tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja huolimatta minkäänlaisista klinkeistä= suhteista, hyväksymään ja kunnioittamaan sitä, että toinen ihminen on erillinen, itsenäinen ihminen, joka vapaasta tahdostaan elää yhdessä toisen kanssa, toista ei voi omistaa eikä hän ole alamainen. Tämän puolisoni lakaisee hullunpuuskissaan pois. En sano, että olen virheetön, hyvinkin virheellinen, mutta tuon minä tiedän eikä mikään, mitä tapahtuu voi sitä mitätöidä.
Tämä kolmen vuoden sinnittely sai aikaan romahduksen. Sain pitkittyneestä stressistä sydänkohtauksen, josta toipuminen vielä kesken. Fysiikkani ilmoitti, että nyt riittää. Olen joutunut pysähtymään ison asian edessä. Psyykkeni on kuitenkin hädissään. Ei pitkästä “sairaudesta” toivuta äkkiä. Minua pelottaa tulevaisuus, tunnen olevani pattitilanteessa, ja muutos pelottaa välillä enemmän kuin kuolema. En ole töissä, eikä ole juurikaan varallisuutta, ja mihin minä menisin, millä eläisin ja jaksaisinko vielä ponnistaa puhtaalta pöydältä. mistä saisin virtaa ja onko minulla vielä ilonsiemeniä tallella.... Kuulostaa, että olen antanut periksi ja myönnän, että pelko on läsnä.
En minä vihaa häntä enkä ketään. Sääli on tällä hetkellä voimakkain tunne. Hyvänkin tyypin olen hänessä nähnyt. Se on kantanut ja pitänyt aloillaan hätääntyneen matkaajan. Nyt vaan tuli mieleen, olenko ollut sokeana matkijan ja manipuloijan kyydissä, olenko ollut suhteessa narsistiin, sisäisesti vihaiseen tyyppiin, pitikö hänkin kulisseja minuunpäin, ja minä seurasin vapaaehtoisesti. Rankkoja päiviä on edessä ratkaisuineen.
Pidin paussin kirjoittaessani, ja mies palasi kotiin, oli kovasti humalassa, viinapullo mukana, ja minut nähdessään sanoi “V***u” ja jatkoi huoneeseensa (emme enää nuku yhdessä) ja lukitsi oven. Tämmöinen pääsiäinen tulossa, eikä juominen jää tähän päivään.
Lopettelen tähän ja lähden saunaan.
Toivon sydämestäni kaikille teille, jotka painitte ihmissuhteissanne voimia ja hyvää elämää.
Suhteessa narsistiin?
14
405
Vastaukset
- se.on.tärkeintä
Kyllä sinä pärjäät. Minusta on sama onko miehesi narsisti vai ei, vaan pääasia on se, että lähdet pois suhteesta, joka ei tuo sinulle hyvää. Sinulle itsellesi minä toivotan noita asioita, joita toivotat muille! Älä anna kenenkään kohdella itseäsi huonosti. Pärjäät varmasti yksin ja saat apua, kun pyydät sitä. Moni on kokenut eron ja ymmärtää, miten vaikeaa se aluksi on. Kaikkea hyvää, sydämmellisesti.
- se.on.tärkeintä
ps. Ehkä sinun olisi hyvä vihata sitä, joka kohtelee huonosti, ei sääliä. Viha auttaa asettamaan rajoja ja lopettamaan suhteen, josta ei tule mitään. Viha ei aina ole huono tunne, vaan tarpeellinen. Säälistä ei ole kenellekään apua, se panee hyväksymään asioita, joita ei pitäisi hyväksyä ja jotka eivät ole säälin kohteellekaan hyväksi.
- Toimeksivain
Yhteiskunnan turvaverkko on tuollaisia tilanteita varten. Turvakoti, toimeentulotuki, työttömyystuki jne. Kiireellinen asuntotarve. Sitä en tähän osaa sanoa, vaatiiko noiden saaminen lääkärintodistusta pahoinpitelystä tai poliisin käyntiraporttia, eli etkö voi salata ympäristöltä kuitenkaan, mutta kumpi on sitten tärkeämpää, kulissi vai oma elämäsi? Mieshän toivoo että häivyt, ota kuitenkin huomioon jos hän on jossain korvaus- tai elatusvelvollinen, tai velvollinen muuttamaan pois, sossu neuvoo. Sinä et voi häntä auttaa, hänelle on omat apunsa jos haluaa.
- Taakkaharteilla
Yritän minäkin päästä irti niin tutulta kuullostavasta tapauksesta.Aina ja kaikki on ollut vikani.Tein hyvin tai huonosti.Olen romahtanut henkisesti ja itku on herkässä.Ei tässä suhteessa ole enää toivoa ja en edes jaksa enää.Liian monta vuotta ja lupausta on mennyt.Pääsisi vain rauhaan ja normaaliin elämään.
Pahin pelko on se helvetti joka irtoaa kun lähdetään lasten kanssa.
Luottamus hyviin ihmisiin on mennyt ja vaatii paljon
työtä päästä ajatuksesta että kaikki vihaavat ja olen jonkinlainen vikatikki tässä
maailmassa.Rakkauden kaipuu on jo vuosia ollut valtava.Koskaan ei tuosta ihmisestä
löydy sydäntä.Vihdoinkin tajuan sen.Sääli on sairautta,suu kiinni kun minulle puhut,
tyhjäntoimittaja jne.loputonta listaa.Itsetunto on nollassa ja pelkään sairastuvani.
Tähän ei kannata kommentoida itseppä valitsit.Kuun lupasi taivaalta kun tavattiin.
Ja helvettiin jouduin. Hei nimimetkit, Yhdet-jäljet-hiekassa ja Taakkaharteilla
Olen pahoillani raskaasta tilanteesta, jossa elätte. Mutta poistukaa tilanteesta, joka tuntuu kovin toivottomalta. Pelastakaa itsenne, puolustakaa itseänne, huolehtikaa itsestänne. Heti ja pian. Kannattaa hakea apua tähän vaiheeseen. Etsikää itsellenne keskusteluapua; seurakunnasta, perheneuvonnasta, terveyskeskuksesta tai jostain vertaistukea antavasta paikasta. Perheneuvontaan voi mennä vaikkei aio jatkaa suhdetta, mutta siellä on kokemusta ja siellä saa tukea itselleen erovaiheen ajaksi.
Toinen aviopuoliso ei voi yksin parantaa suhdetta, siihen tarvitaan kaksi. Toivottavasti teillä on ystäviä tai perhettä tai sukulaisia, jotka voivat auttaa ja tukea, kunnes pahin on ohitse. Itseään ai kannata sairastuttaa.
Voimia,
Pirkko-pappi- Sawaka
Hyvää apua saa Naisten linjan sivuilta, siellä on myös tukiouhelin, johon soittaminen ei maksa mitään, eikä näy puhelinlaskussa...
Voimia molemmille, Yhdet-jäljet-hiekassa ja Taakkaharteilla, olen itsekin läpikäymässä samankaltaista tilannetta.
- järkiihminen
pTuommosiin suhteisiin on turha voimia toivottaa, sillä se ei auta yhtään mitään. Parempi on toivottaa, että löytyisi maalaisjärkeä ja jäisi ne "haaveet" sivuun.
- Millamillainen
Tuo parisuhde vie vain voimia. Pois sieltä luolasta valoon ja aurinkoon! Kesäkin tulossa! Tiedä vaikka löytyis heti joku uus mies jostain, vähän iloisempi ihminen.
- eiläheisriippuvainen
just joo.
Ei helvetti, eikö päähän mahdu mitään muuta kuin mies!
Normaalisti ensin erotaan, sitten rakennetaan oma pää terveeksi. Vasta sitten kun on pystytty jättämään vanhat paskat taakse ja opittu elämään omillaan, aloitetaan uutta.
Sulle vaan tiedoksi, että se uusi tyyppi ei ole mikään terapeutti eikä elämän paikkaaja. - Millamillainen
No voihan se olla vaikka vain ystävä se mies. Tai voi se olla nainenkin. Pääasia että löytää ystävällisiä ihmisiä ympärilleen. Vielä parempi jos paljon uusia ystävällisiä ihmisiä niin alkaa taas luottaa ihmisiin. Joku kiva harrastus vaikka ja sen kautta nämä. Ja kyllä, tiedän mistä puhun.
- oppeliini1
Mitä muuta noihin edellisiin mielipiteisiin voi enää lisätä kuin että samaa mieltä täälläkin. Kaikki pahoinpidellyt: POISTUKAA KUVIOISTA!
Suomessa on niin paljon apua ja tukiverkostoa yhteiskunnan puolelta ettei kenenkään tarvistse , eikä saisi, olla sairaassa kodissa, sairaassa yhteiselämässä.
Totta, se vaatii pikkuisen vaivaa ottaa selvää asioista ja kuinka ne saa muuttumaan. Mutta tuo on vaivan arvoista.
Varsinkin jos on lapsia kuvioissa. Jokainen tietää että lapsena eletty koti hel...tti jättää lopunelmän kestävät traumat mieleen. Kuinka kukaan vanhempi VOI sallia sellaista lapse/illeen?
Hyvät naiset ja miehet, kun teitä pahoinpidellään kodeissanne, lähtekää pois. On lähes rikollista sallia kenenkään toisen tuhota itsensä! - Mammuli58
Ainakin sinulla on kirjoittamisen lahja, osaat ilmaista itseäsi ja tilannettasi selkeästi. Jos oikein ymmärsin, teillä joku oikeudenkäynti, liittyyneekö perheväkivaltaan?
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus joten kyllähän siinä fysiikkakin lähettää hälytyssignaaleja kun jatkuva ahdistus/stressi on ainoa seuralainen joka luotettavasti läsnä. Saman kokeneena ymmärrän ettei helppo koota itseään ja toimia. Mutta kunhan saat pään auki avun pyytämiseen, huomaat, että kyllä sen avun saa. Itse täysin solmussa yksinkertaisesti menin Naisten Turvataloon ja sanoin, että tässä tilanne, en jaksa enää. Nyt asun vuokralla, hoidan asiani ilman yhtään riippakiveä ja olen pienesti onnellinen ☺️
Jos haluat kirjoittaa, minut löytää [email protected]
"Tänään se olen minä, mutta huomenna se voit olla sinä"
Sanoi viisas arvostelijoilleen - aikalähteä
Minä lähdin montakin kertaa ja aina palasin takaisin, kun mies tuli hakemaan. Siinä meni useita vuosia soutaessa ja huovatessa. En ollut onnellinen enkä tyytyväinen, paha olo nakersi koko ajan. Mies oli ilkeä ja sairas mustasukkaisuudesta, ja väkivaltainenkin, mutta luuli olevansa niin ylivoimainen, että minä aina tulisin kun hän sormiaan napsauttaisi. Kai hän kuvitteli minun olevan häneen niin kauhean rakastunut, mutta sitä en ollut ollut enää vuosiin. Itse asiassa koin ajoittain voimakasta vihaa.
Ehkä en sitten kuitenkaan ollut täydellisesti valmis lähtemään, jokin ihme sitoi vielä ja kummallinen toive siitä, että jotain parempaa voisi kuitenkin olla tulossa. Ajoittain tuli tunne, että voi kai sitä näinkin elää, niin monet elävät. Ei elämä mitään herkkua ole kaikilla muillakaan jne. Että kunhan on jotakin mukavaa joskus. Ja on oma talo ja kaikki.
Mutta sitten kun lähdin lopullisesti, tiesin jo lähtiessäni, että nyt se tapahtuu, takaisin en tule. En enää tuntenut miestä kohtaa edes vihaa, vaan halveksuntaa ja inhoa. Ajattelin, että en olisi ja asuisi hänen kanssaan, vaikka hän muuttuisi kuinka hyväksi. Vaikka hän lopettaisi juomisenkin ja sen nöyryyttävän ja ällöttävän tavan liehakoida kaikkia vieraita naisia. Vaikka hän olisi miksikä enkeliksi muuttunut, minä en hänen kanssaan haluaisi olla. Inhosin hänen ulkonäköäänkin, vaikka joskus olin siihen kovasti ihastunut. Kaikki hänessä oli minusta vastenmielistä.
Siksi lähtö oli niin helppo. Eihän se helppo ollut fyysisesti, asuntoa en meinannut millään löytää ja jouduin asumaan vanhemmillani ja rahallisesti oli vaikeaa, mutta henkisesti lähteminen oli ihan kevyttä ja helppoa.
Nyt kyllä kadun, etten lähtenyt aikaisemmin, koska monta nöyryytystä ja katkeraa kokemusta olisi jäänyt tapahtumatta. Mutta kai sitä sitten piti odottaa siihen viimeiseen pisaraan asti. Jälkeenpäin olen vaan miettinyt, että oli jopa tilanteita, joissa olisin voinut henkeni menettää, niin uhkaavaa oli miehen käytös. Joku varjelus sitten aina tuli kuitenkin. Olisin ollut viisaampi kun olisin lähtenyt jo aiemmin. Saman neuvon antaisin näille muutamalle kirjoittajalle täällä, koska tuskin mitään parempaa on tulevaisuudessa tiedossa, jos tätä yhdessäoloa jatkavat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1355559- 333425
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O171893Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak231865Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.241720Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta731548Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt141463Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111346Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161337Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi231308