Pelkään että mies kyllästyy

Jos olisit ihan täysi turn-off niin mies olisi jo lähtenyt. Joten ei huolta mies selvästikin tykkää hissukasta.

Itsekin olin nuorena ujo. Vieläkään en halua olla porukassa huomion keskipisteenä, mutta kahden kesken jutut sujuvat. Koita unohtaa itsesi tarkkailu. Olet varmasti vielä rakkauden huumassa, niin että muut asiat eivät kauheasti kiinnostakaan. Mutta jos saat elämääsi iloa ja sisältöä muualtakin, niin se auttaisi näihin muihinkin sosiaalisiin tilanteisiin. Ilmeisesti poikaystäväsikään ei ole kovin puhelias seurassasi. Mitä jos alkaisitte käymään kävelyllä eri paikoissa, missä voisi puhua ympärillä näkyvistä asioista, ja elokuvissa voisitte "turvallisesti" istua hiljaa ja sen jälkeen vaihtaa ajatuksia siitä. Yhteinen liikuntaharrastus veisi fyysistä jännitystä pois ja voisi vapauttaa puhetta. Tsemppiä, ja älä mieti liikaa <3

Vetskaa auki ja munaa suuhun.

Kiihkeetä seksiä joka asennosta. Sormee peppuun jne..kyllä siinä orkun jäljeen rentoutuu..

Ootteko kokeillut perinteistä suomalaista ujouden poistoa? Korillinen viinaa! :D

Itse ujona/hiljaisena ja tylsänä miehenä kiinnostuisin kyllä tuollaisesta naisesta jos muuten natsaa. Toisaalta jos molemmat on liian hiljaisia, niin voihan se hankaloittaa asioita ensialkuun ainakin. Kuvailemasi asiat ovat osasyitä miksi itse olen päättänyt passivoitua/vetäytyä "parisuhdemarkkinoilta". On niitä parempiakin miehiä naisille tarjolla ilman minua. Ei ole tarkoitus nyt uhriutua tai mitään. En ole katkera kellekään yms. Yritän lähinnä sanoa, että ainakin hiljaisemmat miehet on varmaan aika kärsivällisiä noissa asioissa, että ei mitään hätää. Jos molemmat nauttii toistensa läheisyydestä, ei tekemisellä tai tekemättömyydellä pitäisi olla merkitystä. Sitä on mielestäni aito rakkaus, vaikka en siitä tiedäkään.

Samaistun, vaikka mies olenkin. Olen itse ollut aina ujo. Lapsena äärimmäisen hiljainen, nyt vanhempana puheliaampi, mutta silti keskivertoa hiljaisempi.

Jos molemmat ovat ujoja, niin suhdetta on vaikea saada etenemään, kun kumpikaan ei oikein uskalla tehdä aloitteita, eikä rentoutua toisen seurassa. Minun kohdallani onkin toiminut paremmin kun toinen on sen verran rohkeampi että pitää aluksi keskustelua yllä ja saa minut rentoutumaan. Enemmän tutustuttuani en ole enää niin hiljainen ja keskustelu ym. sujuu ihan luonnostaan.

Älä silti luovuta turhan aikaisin. Tiedän monta paria joissa molemmat ovat ujoja. Heillä kesti ehkä pidempään ennen kuin rentoutuivat ja oppivat avautumaan, mutta sen jälkeen ovat kyllä ihan kuin kuka tahansa seurusteleva pari.

On minullakin muutama suhde kaatunut siihen kun olen liikaa jännittänyt sitä omaa hiljaisuuttani ja ahdistunut koko ajan siitä kun ei osaa olla rennosti toisen seurassa. Asiaa vielä pahentaa se jos toinen huomauttelee siitä hiljaisuudesta, se saa vain entisestään sulkeutumaan, jos tuntee ettei kelpaa sellaisena kuin on.

Asia joka minulla auttaa on se jos on jotain yhteistä tekemistä. Ei tarvitse koko ajan miettiä mitä sanoisi. Lautapeli, minigolf, lenkkeily, rock-konsertti, tai mistä ikinä pidättekin. Älä hätäile liikaa. Mies selvästi pitää sinusta, joten edetkää ihan omaan tahtiinne.

Eipä tuossa ujoudessa mitään väärää ole. Itse olen niin saamarin puhelias että joudun usein vähän pulaan asian kanssa. Järki ei kerkeä käsitellä kaikkea mitä suu suoltaa ulos:)

Olet siis hyvä kuuntelija

kuuleppas nyt ujo pillu. Seuraavan kerran kun tapaat poikaystävääsi niin istutat sen jätkän vaikka sohvalle ja kaivat sen molon kätöseesi alat lipittään ja lutkuttaan sitä. Vemputat ja lutkutat sitä niin pitkään että jätkä ruiskii spermat sun pikku summuun. Kysyt sitte siltä jätkältä että tykkäskö???

nuorena sitä pohtii mitä toinen ajattelee sinusta, mutta näin 30:ä lähestyessä sitä alkaa pohtia mitä toisella on sinulle tarjottavana: viihdytkö sinä hänen seurassaan? Ujoudessa tai herkkyydessä ei ole mitään vikaa, tällaisiakin ihmisiä tarvitaan. Mutta jos teillä ei ole toisillenne mitään sanottavaa kannattaa sinunkin pohtia onko hän oikean tyyppinen henkilö sinulle ja onko sinulla riittävän kivaa hänen seurassaan? Itse ujona, herkästi stressaantuvana henkilönä koen, että minulle sopii parhaiten sosiaaliset ja huumorintajuiset miehet, he tuovat parhaat puoleni esiin. Kun joku saa sinut nauramaan on helppo olla oma itsensä ja stressitasokin laskee :) mutta kukin tyylillään, sinä itse tiedät parhaiten mitä mieheltä toivot.