Kertokaa te, joiden elämänne nainen/mies on jättänyt teidät, miten olette päässeet siitä yli ja kuinka kauan se on kestänyt? Ensimmäistä kertaa elämässäni, on oikeasti käynyt mielessä vetää itsensä kiikkuun...
Miten ja kuinka kauan..??
Mies26
8978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta se menee ohi.. Aikuisten oikeesti. Kohta et edes huomaa, kun ne vaihtuu.. ;-) Mutta vakavasti puhuen, koita tehdä jotain, niin et saat jotain muuta mietittävää. Tiedän, ettei aluksi kovasti huvittais, mut kun saa itsensä sen kynnyksen yli, niin jo helpottaa.. Puolen vuoden, tai vuoden kuluttua huomaat olevasi onnellisempi, kuin olisit ikinä voinut kuvitella. Päivä kerrallaan.
Itse jouduin jättämään elämäni rakkauden ja enkä rehellisesti sanottuna ole vielä kokonaan päässyt yli. Aikaa erosta on nyt vuosi ja muutamia kuukausia. Silti, aika parantaa(kai) vaikkakin mun tapauksessa todella hitaasti.
Jätin alkoholismin takia useiden vuosien jälkeen...tuli vain että naks, nyt olen kestänyt tarpeeksi, ei se mihinkään muutu koskaan vaikka sitä toivoin. Eli rakastan edelleen miestäni, hän oli elämäni rakkaus. mut viina pilasi tän suhteen. Tämä on jotenkin vielä rankempaa koska periaattessa voisin mennä takaisin ja "yrittää" uudelleen, miljoonannen kerran. Tuntuisi helpommalta jos olisi vaan tunteet kylmenneet, tai jos mies olisi jättänyt että voisi ryypätä ilman morkkista. Sitten voisi ehkä vaan tuntea negatiivisia tuntemuksia. Mutta nyt kun mä tein tän ratkaisun...tiedän että tää oli oikea ratkaisu, mutta heikkoina hetkinä ei tunnu siltä. Minä poden kamalaa masennusta, ruoka ei maistu, en usko että pääsen jaloilleni...mutta toivotaan parasta, kyllä meitä vielä onni kohtaa!!
Ekan kerran meni puoltoista vuotta.
Sitten kohtasin toista kertaa sellaisen naisen jonka kaa olis luotu vuosisadan rakkaustarina. Siitä toipumiseen on menny nelisen kuukautta ja nyt on keikuttu sillä selviämisen rajalla. Hyvin menee mut vielä vähän kaivelee.
Mun mielestä ainoa, mikä auttaa on AIKA. Eka tuntuu vitun pahalta, mut aika senkin parantaa...
Enempää/viisaampia sanoja ei ainakaan multa löydy....
Noh, neljän vuoden Suuren Rakkauden loppumisesta toipumiseen meni aika tarkkaan kymmenen kuukautta. Tai ehkä lopulliseen toipumiseen pikkuisen yli vuosi, kun vasta tällä viikolla nähdessäni exäni huomasin päässeeni hänestä yli.
En tosin ole vieläkään aivan varma, olenko päässyt 100%:sti hänestä yli. Ehkä vastaan tulee vielä heikkoja hetkiä, jolloin ajattelen kuinka helppoa elämä olisikaan, jos hän asuisi vielä kanssani.
... Ja loppujen lopuksi, pääseekö ihminen koskaan ohi ensirakkaudestaan, siis ihan lopullisesti? Eihän häntä ainakaan unohda koskaan.
...tjaa. Noin kymmenen vuotta. Kyllä se siitä.
Elämä edessä sinulla vielä!Anna ajan kulua, helpottaa pikkuhiljaa.
Ei se ihminen ollut sinulle parasta seuraa jos lähti. Kohtaat joku kaunispäivä, kun vähiten odotat, ihmisen kenen seurassa viihdyt.
Rakastuminen on upeaa, mutta sen perässä ja varassa eläminen ei onnistu.
Arki koittaa kaikilla.