Voisko joku nainen kertoa koska vaihdevuodet alkaa naisella ja mitä vaikutuksia sillä on parisuhteeseen...Vaikuttaako siis mielialaan, menohaluihin, seksihaluihin, ulkonäön paineisii jne. Naisellani on alkanut olla oireita jotka viittaa johonkin muutokseen ja tuli mieleen vaihdevuodet, ikä 43v. Seksihalut tipo tiessään jo pidempään, pirun kärttyinen ja ärtyy helposti, minä taasen olen ollut samanlainen, yhteiseloa takana 24v.
Koska alkaa
muutos_naisessa
450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yleensä myöhemmin. Itse olen 44v nainen ja tuollaiset oireet olivat viisi vuotta sitten, kun tajusin, etten halua silloista miestäni enää. Enkä rakasta. Yhteiseloa oli takana 19v.
Ero vei "vaihdevuodet" ja alkoi uusi kiima ja intohimo elämään. Nyt 3v uudessa parisuhteessa eikä merkkiäkään mummokuumeesta.
50 olen ja himo miestäni kohtaan aivan jäässä! Helppo laittaa vaihdevuosien piikkiin, mutta kun en todellakaan halua häntä, satuttaa aina kun vaan etsii omaa tyydytystään.... Ei osaa/ halua suudella eikä muutenkaan huomioi enää arjessa. Omasta kokemuksesta sanon, ettei ne vaihdevuodet halua vie, jos mies huomioi muutenkin kun makuuhuoneessa omat tarpeensa tyydyttääkseen. Kosketukset puolin ja toisin päivisin ja huomioiminen, siinä se on. Minä olen toivon jo menettänyt, jos saan jotain, täytyy monin verroin antaa takaisin....
Alkaminen jakautunee eri naisten kohdalla eri ikään. Omat menkkani alkoivat 12v ja alkoivat muuttua epäsäännöllisiksi heti 40v jälkeen.
Olin käyttänyt kierukkaa.
En itsekään ymmärtänyt syytä ärtyneisyyteeni. Mieheni ei voinut olla havaitsematta oireita.
Muutaman ärhentelykuukauden jälkeen aloitin hormoonin korvaushoidon ja asiat palautuivat uomiinsa.
Varsinainen kriisi koitti kun 52v jouduin lopettamaan hormoonit ja muutenkin elimistöni oikkuili.
Vuosi oli varsinaista hässäkkää.
Runsaan vuoden kuluttua elämä, mukaan lukien seksi, vakiintui ja on pysynyt samaisena kaikki nämä vuodet. Lähestyn 70 ikävuotta ja olen huolehtinut jatkuvasti kunnostani sekä ravinnon, että liikunnan muodossa.
Ulkonäköpaineeni ovat sisäsyntyisiä painottuen käsitykseeni mieheni näkemyksestä. Paino kurissa.
Kaikkinensa minusta tuntuu, että vaimosi elää yhtä luonnollista vaihetta elämässään. Edellä kuvaamassani omassa polussa pyrin valottamaan omia kokemuksiani ja rohkaisemaan sinua, ettei kannata olla kärsimätön.
Niin, ei voi muuta sanoa kuin että kadehdin teitä miehiä, pääsette näissä hormonimuutoksissa paljon vähemmällä. Kyllä se tuossa iässä minullakin alkoi myllertää, mies saattoi ärsyttää ja ottaa päähän vaikkei olisi tehnyt yhtään mitään väärin. Itse kaipasin yksin oloa ja rauhoittumista kirjan, ulkoilun tms parissa. Mies on aina ollut ymmärtäväinen vaikkakaan ei kaikkea oikein tajunnut ja ymmärtänyt kun sitä tukea olisi odottanut. Seksuaalisuus on aina vaihdellut, vähän nihkeää se jossain vaiheessa oli, nyt taas pirteämpää. En koskaan ole kokenut mitään kriisiä ulkonäön suhteen suhteessa mieheeni, tässä sitä rupsahdetaan samaan tahtiin. Ja lähinäön menetys antaa harhan kuvitelmasta näyttää nuoremmalta mitä oikeasti näyttää. :-)