Idiootit....

http://artpad.art.com/?o4oaui19pbmw
:)

Hmph. Tai kysymykset ovat vääriä. Tai sanoisinko pikemminkin, väärin aseteltuja, tai antavat vapaasti suuntaa sellaiselle, että vastaaja saa valita mieleisen suunnan yleensä mielikuviin perustuvalle vastaukselle. Homman nimihän on se, ettei logiikkaa oikeasti ole olemassakaan. On vain loputtomia loogisina pidettyjä päätelmiä asioiden syy-seuraussuhteista, mutta niiden tarkastelunäkökulma vain johdattaa vastauksen aina sinne, minne nyt kenenkin vaihteleva päättelykyky (yleensä aina tunteiden ohjaamina) viekin.

Olen pohtinut erästä kyselytutkimusta, josta pitäisi repäistä jokin hiivatin analyysi, mikä mättää työhyvinvoinnissa. Pelkästään kysymyksiä lukemalla vastaaja johdatellaan a) minne kysyjä haluaakin b) umpikujaan c) uusien kysymysten äärelle. Ja koska kyselytutkimukset ovat yleensä sellaisia, että niiden tarkoituksena on vastata mahdollisimman selkeästi ja käyttää vain vähän aikaa valitsemalla nopeasti joku vaihtoehdoista; ne harvemmin vastaa aivan sitä, mitä vastaaja todellisuudessa haluaisi sanoa. Varsinkin silloin, kun koko kyselytutkimus on kierosti asetellut kysymyksensä myönteisessä ja kielteisessä asemassa vaihdellen, jolloin vastaaja saattaa unohtaa vastausvaihtoehdon - vähän/ei ollenkaan/oikein hyvin - syvemmän merkityksen. Yhteenlasketuista lukemista ja vertaamalla niitä vastaavaan aiempaan saadaan vain jokin marginaaliprosentti, missä on näkyy petrausta plussalle tai lasketeltu mäkeä vielä enemmän alaspäin. Ja sekin riippuu katsantokannasta, miellyyttääkö se saatu vastaus.

Näistä kriittisista tuloksista johto sitten vetää herneet nenäänsä, koska prosenttien perusteella näkee vain itseensä kohdistuneen kritiikin. Toinen osapuoli taas suhtautuu kyyniisesti koko juttuun, koska sama tutkimus on käyty vuosi toisensa jälkeen, eikä mitään konkreettista muutosta tiettyyn vastaukseen ole tullut. Manuaaleja vapaasti muotoiltuja vastauksia ei taas ole lupa käyttää sellaisenaan vastaajien identiteetin suojelemiseksi. Eli miten asia erotetaan lauseesta, on taas analyytikon pänsärky (valvottujen öiden, stressin, omien tunnetilojen tai puolueellisuuden mukaan) ja siinä taas uusi näkökulma koko tutkimuksen sisältöön. Sanopa siinä sitten yhteenvetona työyhteisölle, että koko tutkimus on laadullisesti epätarkka ja vastauksetkin luultavasti hevonkukkua. Jonka jälkeen pitäisi etsiä siitä sotkusta se pahin ongelma ja osata vielä perustella se, joka aiheuttaa todellista pahoinvointia ja mitkä ovat ne konkreettiset keinot asian korjaamiseksi ja ehkäisemiseksi. Tähänkään päätelmäänkään kun kaikki eivät koskaan ole tyytyväisiä.