Nelivuotinen suhteemme kaatui puoli vuotta sitten. Eroon ei liittynyt pettämistä, vaan vaikeat olosuhteet ja miehen henkilökohtainen elämänkriisi. Minäkin olin eron kannalla, tilanne oli vain tullut tiensä päähän. En jaksanut enää vaikeaa tilannetta. Jotenkin 25-vuotiaana kaipasin vielä omaa itsenäistä elämääni tämän kaiken lisäksi. Ajattelin että yksin minun olisi helpompi kuin kestää sietämätöntä tilannettamme.
Erosta on nyt tosiaan puoli vuotta.
Olen yrittänyt seurustella. Tällä välillä olen tavannut kaksi varteenotettavaa miestä ja seurustellut molempien kanssa kuukauden ajan.. sitten alun hehku on kadonnut täysin, mua on alkanut ahdistamaan enkä löydä itsestäni mitään rakkauden/ihastuksen tunteita.
Tällä välillä olen muutamia harvoja kertoja tavannut entistä miestäni. Hänen aloitteestaan ollaan tavattu kahvilla, luonani.. hän on lähinnä kertonut elämänsä kuvioista mulle. Minäkin tietenkin omista kuvioistani. Kaikin keinoin olen yrittänyt näyttää että kaikki on ok.
En vain saa miestä mielestäni vaikka emme näkisikään kuukausiin. Hän on ollut mun ensimmäinen oikea suhteeni, ja hänellä oli suuri vaikutus minuun ihmisenä ja naisena. Ajattelen häntä melkein päivittäin.
Kaipaan hyviä hetkiämme, reissuja, hellyyttä, luotettavuutta. Kaipaan häntä ihmisenä. Asumme samassa kaupunginosassa, kaupungilla liikkuessani odotan näkeväni hänet liikenteessä. Muistan hänet tavaroista, paikoista, musiikista ym. Sydämeeni sattuu että meidän juttumme meni pieleen.
En ole päässyt hänestä eroon vielä, tajuan sen kyllä. Satunnaiset visiitit eivät varmasti ole auttaneet tässä asiassa..
En ole lainkaan varma tahdonko edes mielessäni aloittaa hänen kanssaan uudelleen jos sellainen tilaisuus tulisi. En souda enkä huopaa suhteissani, mutta tässä tuntuu joku kaihertavan kovasti.
Viimeinen tikki oli kun hän kertoi yhden vaikean suhteensa loputtua käydessään, että ei taida osata enää seurustella.. ei tunne sitä tunnetta. Sanoi että viimeksi tunsi sen rakkauden tunteen MINUN kanssani.. epäreilu heitto..
Haluaisin rehellisesti kertoa hänelle mitä tunnen. Ilman odotuksia mistään. Joko sanoo että ei tunne mitään samaa mua kohtaan ja saan pisteen tälle "haavemaailmalle". Tai sitten sanoo jotakin muuta ja olen uudessa tilanteessa..
Mitä tekisin.. en ole mikään vietävissä oleva tyhmä tyttö vaikka olenkin kaveerannut eksäni kanssa -vähän kuitenkin, mutta silti. Tämä tunne on vahva. Luulin olevani jo eron paremmalla puolella, mutta nyt en voi kuin ajatella häntä ja kaipaan häntä niin että sydämeen koskee.
Antakaa neuvoa!
Erosta on nyt tosiaan puoli vuotta.
Olen yrittänyt seurustella. Tällä välillä olen tavannut kaksi varteenotettavaa miestä ja seurustellut molempien kanssa kuukauden ajan.. sitten alun hehku on kadonnut täysin, mua on alkanut ahdistamaan enkä löydä itsestäni mitään rakkauden/ihastuksen tunteita.
Tällä välillä olen muutamia harvoja kertoja tavannut entistä miestäni. Hänen aloitteestaan ollaan tavattu kahvilla, luonani.. hän on lähinnä kertonut elämänsä kuvioista mulle. Minäkin tietenkin omista kuvioistani. Kaikin keinoin olen yrittänyt näyttää että kaikki on ok.
En vain saa miestä mielestäni vaikka emme näkisikään kuukausiin. Hän on ollut mun ensimmäinen oikea suhteeni, ja hänellä oli suuri vaikutus minuun ihmisenä ja naisena. Ajattelen häntä melkein päivittäin.
Kaipaan hyviä hetkiämme, reissuja, hellyyttä, luotettavuutta. Kaipaan häntä ihmisenä. Asumme samassa kaupunginosassa, kaupungilla liikkuessani odotan näkeväni hänet liikenteessä. Muistan hänet tavaroista, paikoista, musiikista ym. Sydämeeni sattuu että meidän juttumme meni pieleen.
En ole päässyt hänestä eroon vielä, tajuan sen kyllä. Satunnaiset visiitit eivät varmasti ole auttaneet tässä asiassa..
En ole lainkaan varma tahdonko edes mielessäni aloittaa hänen kanssaan uudelleen jos sellainen tilaisuus tulisi. En souda enkä huopaa suhteissani, mutta tässä tuntuu joku kaihertavan kovasti.
Viimeinen tikki oli kun hän kertoi yhden vaikean suhteensa loputtua käydessään, että ei taida osata enää seurustella.. ei tunne sitä tunnetta. Sanoi että viimeksi tunsi sen rakkauden tunteen MINUN kanssani.. epäreilu heitto..
Haluaisin rehellisesti kertoa hänelle mitä tunnen. Ilman odotuksia mistään. Joko sanoo että ei tunne mitään samaa mua kohtaan ja saan pisteen tälle "haavemaailmalle". Tai sitten sanoo jotakin muuta ja olen uudessa tilanteessa..
Mitä tekisin.. en ole mikään vietävissä oleva tyhmä tyttö vaikka olenkin kaveerannut eksäni kanssa -vähän kuitenkin, mutta silti. Tämä tunne on vahva. Luulin olevani jo eron paremmalla puolella, mutta nyt en voi kuin ajatella häntä ja kaipaan häntä niin että sydämeen koskee.
Antakaa neuvoa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos muuten jäät loppuelämäksi miettimään tilannetta, niin on varmaankin parempi avata suu ja kertoa, mitä koet. Saataahan olla, että exäsi ei koe kuitenkaan samoin ja saatte ilman puhdistettua väliltänne. Toisaalta voi käydä niinkin, että palaatte yhteen. Totuushan on, että ei se ruoho vihreämpää ole aidan toisella puolella, jos suhde on ollut hyvä (ei pettämistä, väkivaltaa tms.).
Tietenkin kyse on omasta elämästäsi eikä näiltä palstoilta mitään totuutta siitä löydy. Joten tee kuten haluat, mutta kanna sanojesi vastuu myös. Eli olisitko valmis palaamaan yhteen? Ehkäpä jos aloittaisitte hitaasti tapailemalla ja viettämällä enemmän aikaa yhdessä, niin näkisitte, onko tunteet olleet vain mielikuvia, johon aika tekee omat tepposensa vai ovatko ne ihan oikeasti todellisia.
Olkaa rehellisiä toisillenne, ei siinä varmaankaan mitään menetä. Mutta jos annat ajan kulua, ehtii mies mitä suuremmalla todennäköisyydellä tavata jonkun ihmisen, johon hänelle syttyy tunteitakin. Puoli vuotta erosta kun on aika lyhyt aika alkaa tuntea suuria tunteita uutta ihmistä kohtaan. Eli jos meinaat tunnustaa tunteesi, tee se pian. Muuten voi olla liian myöhäistä ja jäät sitten harmittelemaan sitä.
Nyt puhelin käteen ja sovit treffit ex:si kanssa vaikka viekkautta käyttäen !
siitä ei selvitä puolessa vuodessa ja että vielä uutta siinä ajassa?Aikaa kuluu,olisin helpottunut jos nyt 3vuoden päästä erosta olisin siitä selvinnyt,mutta kun en ole.Vai olenko paikalleni juuttunut.