naisena naisia jotka ovat varatun miehen kanssa suhteessa ja aina tulen lopputulokseen, että onko se huono itsetunto mikä saa heidät tuollaiseen mukaan.
itse en alkaisi, koska olen arvokkaampi kuin olemaan vain hätävara ja arvostan sitä naista siellä miehen kotona, joka miestänsä odottaa heidän arkea rakentaen, uskoo ja luottaa.
itse en alkaisi, koska olen arvokkaampi kuin olemaan vain hätävara ja arvostan sitä naista siellä miehen kotona, joka miestänsä odottaa heidän arkea rakentaen, uskoo ja luottaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Seksiähän se vaan on. Mitä pahaa siinä on jos kaksi ihmistä tuntee toisiinsa intohimoa ja silloin tällöin päätyvät yhdessä sänkyyn? Ei se ole keltään pois, ei edes siltä naiselta siellä miehen kotona. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen ei saa ketään sänkyynsä, ei edes varattua.
Sulla on oma moraalisi. Mulla omani. Sun itsetunto on hyvä, tiedät mihin et ole valmis. Minulla samanlainen itsetuntoa, tasan tarkkaan tiedän mitä siedän ja mitä en.
Kevytkenkäistä puhetta. Uskottomuus aiheuttaa valtavasti kärsimystä ja kaikkein eniten lapset kärsivät lopulta kun perheet särkyy. Olen kokenut ex-puolisoni uskottomuuden, kun kolme vuotta sitten paljastui suhde nuorempaan naiseen. Ja tänäkin päivänä edelleen itkee pieni poikani, kun Isä ja äiti erosivat, enkä henno hänelle todellista syytä kertoa, vielä.
en ole valmis myöskään jakamaan kumppaniani.
tuo vielä ettei sinun mielstäsi se ole pois naiselta kotona on paskaa, se on pois kotona olevalta naiselta, niin sängyssä kuin miehen jaksamisessa arkisissa kotiaskareissa ja lasten kanssa olemisesta. Olet keskenkasvuinen ja elämänkoulua käymätön, jos et tiedä sitä että ettei salaileva ja pettävä mies jaksa kotona enää samaan malliin kuin ennen. Se on siltä kotona olevalta naiselta pois, hän hoitaa kaiken yksin.
Tosi on, ei minunkaan kakkosnaikkoseen rakastuneella exällä riittänyt aikaa, voimia, eikä kiinnostusta omia lapsia kohtaan, mutta jälkeenpäin sain tietää, että ex vietti aikaa kakkosen lasten kanssa.
Omien lasten kanssa oleminen muuttui tärkeäksi heti, kun alettiin laatimaan elatussopimusta.
Seksiähän se sinänsä vaan onkin. MUTTA: usein puoliso toivoo että kumppani olisi uskollinen ja uskollisuus kuuluu ikään kuin oletuksena avioliittoon - oli sitten uskovainen tai ei. Vaikka se olisi "vaan seksiä", on se silti luottamuksen pettämistä.
Se on ihan eri asia sitten jos aviopari on esim oikeasti yhdessä sopinut että suhteen ulkopuoliset keikat on ok, ja he pystyvät rakastamaan toisiaan vaikka tietävät että toinen on harrastanut seksiä muidenkin kanssa.
Kyllähän se noin on, että salasuhdetta ylläpitävän ukkomiehen kapasiteetti ei riitä pitämään huolta kotiasioista. Tosin tällaisia itsekkäästi ajattelevia ja eläviä miehiä, jotka jättävät perheen arjen pyörittämisen vaimolle, on ihan ilman salasuhteitakin. Mies "luo uraa" ja harrastaa - eikä vaimon jaksamisella tai lasten vieraantumisella isästään ole mitään merkitystä. Silti palstat eivät pullistele avautumisia tällaisista keisseistä, vaikka miehen perheen kanssa viettämä aika on aivan yhtä vähäistä kuin jos kuviossa olisi salarakas. Miksi näin?
Miksi parisuhteen ulkopuolisen tahon pitäisi toimia petollisen ukkomiehen aivoina ja omana tuntona? Miksi vastuu vaimon ja lasten huomioonottamisesta siirtyykin yhtäkkiä "vieraalle vosulle" - jolle ukkomies kertoo kaiken aikaa omaa versiotaan perhe-elämästään ja vaimostaan tai joskus jopa jättää kertomatta kaiken muun paitsi että on varattu? Miksei ukkomiestä laiteta selkä seinää vasten ja tivata, miten hän aikoo jatkossa osallistua perheensä elämään? Johtuuko tämä taas kerran siitä, että oman kumppanin ei uskota tietoisesti kykenevän pettämään, vaan kaiken takana on supervoimia omaava Viekas Vosu, joka kietaisee kiltin perheenisän pikkusormensa ympärille ja saattaa tämän syyntakeettomaan tilaan?
Tiedän, että avautumiseni herättää pahaa verta - mutta olen yksinkertaisesti kyllästynyt siihen, että vaimot ja "viekkaat vosut" syyttelevät toisiaan ukkomiesten tekosista. Jouduin jokin aika sitten keskelle tällaista draamaa ja vaikken ollut sen kummemmin vaimo kuin "viekas vosukaan", sain paskaa silmilleni, kun a. en kertonut eri osapuolille kaikkea tietämääni b. en asettautunut vaimon puolelle, vaan pidin kantani neutraalina. Draamoissa kärsivät kuvion naiset ja lapset - ja ukkomies pääsee useimmiten kuin koira veräjästä.
niin, kyllähän se siitä pettäjästä lähtee, mutta kuka helvata sitä vielä ruokkii lähtemällä salasuhteeseen mukaan :D
Niin totta sun kirjoitus. Antakaas nyt vaimot ihan asiallinen selitys, miksi se vieras nainen on se pahin tuossa kuviossa? Missä miehen vastuu vai onko hänellä edes sitä?
Ja koettakaa arvata, onko lähipiirillä vaikeaa kuunnella ja tukea teitä vuodesta toiseen kun mies pettää kun ette suostu avaamaan silmiänne millekään muulle kuin omalle totuudellenne? Mä en ainakaan enää jaksa. Jos ootte niin tossuja ettette yksin pärjää niin suut suppuun ja unohtakaa että ukko käy vieraissa. Kun se syyllinen tajuaminen on niin mahdotonta.
Niin... Ja sinunkin kommentissasi päädyttiin TAAS KERRAN kysymään asiaa pettäjän sijaan toiselta naiselta....
Sulla ei tuo luetun ymmärtäminen taida olla ihan kiitettävä.
Jep jep. Toimivatko nämä samoin, jos perheen teini jää kiinni kaverinsa kanssa myymälävarkaista? Haukutaanko ensin teinin kaveri ja huudetaan tämän vastuuta, kun on viekoitellut oman teinin pahoille teille? Sanotaanko, että no joo, onhan se meidän "pekka" vähän villi, mutta ei olisi mitään tehnyt, jossei naapurin "ville" olisi houkutellut ja mahdollistanut samalla "pekan" luisumista väärälle polulle?
No eihän noin toimita, vaan perheen teinille pidetään kurinpalautus ja elämä jatkuu, ehkä kiristetyin ehdoin tms. Keskitytään siis itse ongelmaan eikä siihen, miten joku toinen on olemassa olollaan mahdollistanut ongelman syntymisen. Sen kummemmin "naapurin ville" kuin joku salarakas eivät ole perheenjäseniä, joten miksi salarakkaille annetaan about koko palstatila sen sijaan, että keskityttäisiin ruotimaan pettäjän osuutta?
Sinähän sen eropäätöksen teit ja aiheutit lapsellesi pahan mielen. Riistit lapselta isän ja kodin. Minkä takia - muutaman panon. Oilisko itsekritiikin paikka: oma loukkaantumisesi meni lapsesi edun edelle.
kyllähän se toinen nainen on myös osallisena siinä pettämisessä, ei se pettäminen yksin onnistu. Seksiin tarvitaan kuitenkin kaksi, kun käteen vetoa en näe pettämisenä :D
Ketäsehaittaa! Uskottomuus haittaa petturin perhettä, ystäviä ja mikä hirveintä, lapsia, jos limasika on erehtynyt lapsia hankkimaan. Uskottomuudesta seuraa masennusta, sairaslomia, lasten oireilua...
Tällä palstalla kakkoset ilkkuvat mantrojaan, "en petä ketään" jne lapsellisuuksiaan. Ihan kuin tuokin edellä mainitsemani kakkosten yleisin aivopieru päästäisi kakkoset tekojensa vastuusta kuin koiran veräjästä.
Pääroisto on tietenkin itse petturi, muttei kakkosten pitäisi elää harhassa, etteivät olisi ollenkaan vastuussa teoistaan, kun sekaantuvat toisten perheisiin. Ja ainakin konkreettinen seuraus on kanssaihmisten suhtautuminen kakkosena eläviin, ts. valehtelijoihin.
Tuota ap:n aloitusta kun pohtii... Että miten kykenee siihen, että seurustelee varatun kanssa. En itse pystyisi, vaivaisi joka sekunti, miten epärehellistä, kieroa, itsekästä elämäntapaa kakkoselämä on. Pahempi vaihtoehto on vaan se petturin elämäntapa.
HEI ITE OOTTE PENSKANNE HOMMANNEET.HANKU KOTIAPULAINEN JA PÄÄSTÄ MIEHES MENEMÄÄN ÄLÄKÄ KIRISTÄ LAPSILLA.EIKUKAAN PETÄ JOS RAKASTAA MUIJAANSA.TÄÄ NS.JÄRJEN ÄÄNET EI ITSE USKALLA EROTA KUN PELKÄÄVÄT JÄÄDÄ YKSIN.LASTEN TAKIAKO PITÄÄ KULISSIA PITÄÄ.AHDISTAVIA IHMISIÄ.
ei muuten noin aina ole, ettei rakasta jos pettää. Ne on usein vietit mitkä vie...
En näkisi, että huono itsetunto. Me olemme ihmisiä ja jokainen ajattelee erilailla, siinä se ero.
Jotku sietävät jopa väkivaltaa toiset ei.
Pettäminen väärin /oikein, tämäkin kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Todellisuus on vain se, että jokainen joka on parisuhteessa, ei todellakaan tiedä mitä se toinen tekee selän takana. Vasta sitten, kun opitaan lukemaan toisen ajatuksia, tiedämme toisesta sen koko totuuden.
Kaikista helpointa on elää toisen elämää, tuomita toinen, neuvoa miten toisen tulee elää, nähdä toisessa kaikki huonous. Helppoa on olla itse täydellisyys ja puhtaus, mutta kuinka moni kaipaa jotain...
Tiedän, että haukut tulee ja väärin teen. Onneksi en ole täydellinen, oletko sinä?
Olisi todella raskasta olla aina oikeassa ja tehdä vain hyviä/ oikeita päätöksiä.
Muuttuisko tässä miesten mielipiteet, jos oma vaimo jakaa pesää. Seksiähän se vain on, päästä lintu lentoon ja ala yh-isäksi. Pakkoko se pettäjän aina mies oltava.
Kuule.itse ajattelin ennen noin ja arvostelin muita ketkä ns.kakkosia.Kyllä nyt itse tilanteessa jo kauan olleena sulle sanon että huono itsetuntoiset naiset ei tätäkestä.Huono itsetuntoiset naiset ottaa panoja ja miehiä jotka vähän kivoja tai ei aina niitäkään kun eivät osaa olla yksin.Se ei katso kun rakastuu onko tilanne mikä.Mun tapailevani mies otti itse muhun kontaktia ja sanoi eroavansa ja puoleksi v lähtikin kunnes lasten takia palasi kulissiinsa.Mä en ihastu helposti.nyt rakastuin.luuletko et kakkosnaiset on jotain epätoivoisia luuskia.voin kertoa et saisin helposti jonkun vapaan ihan ns.kivan miehen.Sun miehesi se viestittää kymmeniä kertoja ikävissään kun haluaa pitää teidän talon ja lapset ja kaiken.kuorii kermat.MIES SE ON MIKÄ TEKEE VÄÄRIN.
Olen samaa mieltä sun kanssa. Huono itsetuntoiset naiset ottaa kenet sattuvat saamaan koska eivät osaa eivätkä uskalla olla yksin. He uskovat, että naisen tärkein tehtävä maailmassa on hankkia parisuhde ja jos sellaista ei ole, ovat muka muita huonompia.
Kakkosena oloa ei monenkaan pää kestä. Siinä vasta itsetuntoa kysytäänkin. Mietin myös, että petetyillä vaimoilla on myös monella itsetunto oltava kohdallaan. He luottavat itseensä ja tietävät, ettei mies mihinkään lähde. Kunhan vähän seksiä harrastaa vieraan kanssa. Vai onko?
Waude nää kakkoset onkin täysiä sankareita, ihan valionaisia!
Palsta on täysi katkeria kakkosia! On se niin kovaa, kun se luuseri ei eroa edes " vuosisadan rakkaustarinan" vuoksi...
Neuvoisin teitä, että tulkaa sitten tänne arvostelemaan petetyn elämänasennetta yms. , kunhan olette ensin saaneet kiinni jonkun onnettoman kaksilahkeisen ja päässeet vaimoksi asti. Ja toivottavasti myös jouduttua petetyksi...
On nämä niin mahdottomia tapauksia!!
No en vois kyllä olla miehen kanssa joka pettäisi.talo myyntiin ja mies pyyntiin.
Minullakin on itsetuntoa, kun annoin potkut miehelle, kun jäi kiinni salasuhteesta.
Itse juuri eronneena en halua nyt parisuhdetta ja sattumalta ihastuin avioliitossa olevaan 10v vanhempaan mieheen, onhan hän taitava ja huomaavainen, auttaa pääsemään omasta erosta yli tai ainakin unohtamaan. Harmittaa toki hänen avioliiton puolesta, mutta olen aika itsekäs tässä asiassa.. Saan läheisyyttä, ihailua ja seksiä upealta mieheltä. Eipä tuota asiaa kannata sen enempää miettiä.
Ehdottomasti ei kannata miettiä, ettei tule mietittyä viattomia osallisia, vaimoa, lapsia.....
Ei seksi liity luottamukseen vaan himoon ja haluun. Jos haluaa toista ei siinä järki paljoo paina. Muija on antanut pillua vieraalle kun mieli teki ja minä olen pannut muutamaa Lyyliä. Kyllä se vieras lihakin joskus maistuu kunhan muistaa turvaseksin merkityksen.
Tämä nauratti: "ei seksi liity luottamukseen vaan himoon ja haluun. Jos haluaa toista ei siinä paljon järki paina".
Ajattele nyt tarkemmin. Kyllä pettämisessä on kysymys juuri siitä, että luottamus petetään, koska ihminen antaa himojensa viedä. Eihän tosiaankaan sellaiseen ihmiseen voi ollenkaan luottaa, joka ei pysty hillitsemään itseään.
Mielipiteensä kullakin...en ole koskaan varsinaisesti rakastanut ketään naista, kiintymys eri asia mutta seksiä on tullut harrastettua ja paljon ja olen ihan tyytyväinen siltä osin elämääni.
Elämänsisältöhän se on tuokin.
Minä myös arvostan sitä vaimoa, jopa ykk.kakkosta, niin paljon, että en alentuisi kakkoseksi..koskaan, en missään tapauksessa, en edes vaikka voisin antaa potut pottuina.
Olen ollut suhteessa varattuun mieheen. Suhde kesti 4v.
Olin itsekin suhteessa, takana 17 vuoden avioliittoa. Avioliittomme oli epätasapainossa ja tuo vieras mies pommitti minua 2 v. Tuo jatkuva lähestyminen imartele minua ja pidin ihmisestä muutenkin.
Lopputulos oli se, että aloitimme suhteen. Miehellä oli työn puolesta kakkosasunto Helsingissä, samoin minun työni vei minut usein muutamaksi päiväksi sinne. Niinpä elimme kuin normaali pariskunta nuo Helsingin päivät. Kävimme kaupassa, teimme ruokaa, rakastelimme, riitelemme, pesimme pyykkiä, siivosimme, kävimme kävelemässä jne.
Ensimmäinen kerta tuntui ristiriitaiselta, mutta pian "suhteestamme" muodostui tavallaan toinen todellisuus. Ihan kuin olisin elänyt kahta eri ulottuvuutta. Elämä aviopuolisonsa kanssa ja elämä tämän toisen kanssa. Iltaisin meillä oli "puhelinetu", jolloin kumpikin soitti kotiinsa ja tulisi päivän kuulumiset.
Lopulta tilanne oli kuitenkin hyvin kuluttava ja suhde päättyi. Kumpikin erosi tahoillaan ja kumpikin avioitui myöhemmin uudelleen - vetoa toisiimme emme kuitenkaan enää kokeneet. Kumpikin myös muutti myöhemmin ja yllätyksekseni tuo mies muutti hieman jälkeeni samalle paikkakunnalle kanssani. Olemme törmänneet vain muutaman kerran. Olemme tervehtyneet ohimennen, mutta ei mitään sen enempää.
Suhteen aikana se oli suurta tunnetta ja samalla hallittu tilanne. Mutta nyt kun ajattelen tuota aikaa, en todellakaan ole ylpeä itsestäni enkä miehestä. Kaikella on kuitenkin kai tarkoituksensa ja uskon että kumpikin oli toisilleen varaventtiili ja polku eteenpäin. Uskon että olemme nyt kumpikin onnellisia nykyisissä suhteissamme. Tässä on kiva vanheta yhdessä ja nyt on hyvä olla.