Yksinhuoltajat pohjasakkaa?

"Tulosten perusteella naiset ovat huomattavasti suopeampia yksinhuoltajaisiä kohtaan kuin miehet yksinhuoltajaäitejä."

Koska monet näistä naisista on yksinhuoltajia.

Olen joutunut tilanteeseen,missä naisella oli viisi eri isää,auta armias sitä rumpaa,kun jokainen kävi lapsensa hakemassa vuoroviikoin,ei voinut kuin hymyillä,onneksi osasin irtaantua ajoissa,muuten olisin ollut kuudes....ei ne tulot mutta ne menot...

Ei ole rahaa elättää naisen kakaroita

No mikä nyt lasketaan yksinhuoltajaksi? Jos on jo aikuiset lapset jotka ovat muuttaneet pois kotoa? Tai jos on teini-ikäinen, joka itse tienaa taskurahansa? Jos ei ole eksän kanssa missään tekemisissä?

Ei lapsien tekeminen tee naisesta huonoa.

Minusta tuo on aika rajusti sanottu, että pohjasakkaa. Ihan ymmärrettävää, jos haluaa perustaa oman perheen ja omat lapset ilman, että kummallakaan on entuudestaan lapsia. Tai ei halua lapsia ollenkaan, sekin on selkeää. Mutta että ihmisarvokin sullotaan maanrakoon lapsien takia? Se ei kuulosta terveeltä.

Kuten aikaisemmin puhuttu toisessa ketjussa, yksinhuoltajan tai yhteishuoltajan, ylipäänsä ihmisen jolla on lapsia aktiivisesti arjessa mukana täytyy löytää se ihminen jolle ne lapset eivät ole minkäänlainen este suhteessa. Tämähän nyt on automaattisesti selvää, eikö?

Mutta lisättäköön, että on meitä naisissakin niitä, jotka eivät ryhtyisi yh-isin kanssa suhteeseen. Tai minun tapauksessa olisi ryhtynyt, kun puhutaan imperfektissä. En kuitenkaan koskaan ole pitänyt yksinhuoltajia tai yhteishuoltajia pohjasakkana. On niin paljon syitä miksi joku on jäänyt ilman kumppania tai halunnut jäädä ja miksi ei halua ikuisesti kuitenkaan jäädä olemaan yksin.

Kotia ei pidäkään lähteä leikkimään, jos ei ole sinut asian kanssa että ne kumppanin lapset kuuluvat aina elämään ja siihen elämään lapsien kanssa täytyy oppia sopeutumaan. Yleensä jokaiselle vanhemmalle lapset tulee ensin ja vasta sitten muut. Ja niin sen kuuluukin mennä.

Tältä se on tuntunutkin. Minä kyllä huolehdin itse lapsistani. Mistä ajatus, että miehen pitää elättää lapset, olivat ne omia tai ei? Lasteni isä maksaa elatusmaksuja sovitun määrän ja se siitä. Pystymme hyvin keskustelemaan hankinnoista.

Huomatkaa "parisuhdemarkkinoiden pohjasakkaa". Artikkelissa ei siis sanottu, että ihmiskunnan pohjasakkaa.

Vaikka miehet karsastavat ehkä enemmän ennakkoon parisuhdetta YH:n kanssa, olen ymmärtänyt, että loppupeleissä naisilla on loppupeleissä enemmän vaikeuksia ottaa miehen lapset tasavertaiseksi osaksi perhettä. Tästä parikin esimerkkiä tuttavapiirissä.

No jos taas puhun omakohtaisesta kokemuksesta, niin kuin yleensä, niin olisi minulla vaikeuksia ottaa kumppanikseni naista, jolla olisi lapsia edellisestä parisuhteesta. Useammalta, kuin yhdeltä isältä olisi täysin nou nou.

Ai miksi

1. No lapset olisivat elävä muistutus naisen seksuallihistoriasta.

2. Perheessä olisi väkisin yksi osapuoli lisää (exä) joka pitäisi ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa (lomat, viikonloput,)

3. Koska nainen olisi luultavasti minua huomattavasti nuorempi, olisivat lapsetkin melko pieniä, enkä jaksaisi enää päiväkoti, harrastus, myyjäisrumbaa. Tietysti kasvatus yms toisivat myös oman haasteen.

4. Tarvitsisimme isomman talon/auton/veneen/mökin, koska lapset

5. Jokainen synnytys runtelee naisen vartaloa.

Jos nyt kuitenkin sattuisin erehtymään YH:n kanssa yksiin, niin silloin nainen ja lapset olisivat täysiä perheenjäseniä.

Tiedän, että olen ajatuksissani epäreilu, mutta minulla on siihen varaa.

Se on surkea aisuri mieheksi, joka yh:n äpärineen alentuu kelpuuttamaan.

Kuulkaas olen ollut yh naisen kanssa jo monta vuotta. En ole mitään ongelmia kohdannut. Naisella oli 4 v tyttölapsi kun tavattiin ja nyt se on 13 vuotias. Olen vieläpä työtön ja olin silloin työtön kun tavattiin ja tää nainen käynyt töissä koko ajan.

Voisin kelpuuttaa jos se yh-nainen pystyisi tekemään täydellisen pesäeron siihen huoltamaansa lapseen niin ettei se ikinä enää olisi missään tekemisissä sen kanssa. Ikävä tosiasiahan nimittäin on että se yh-nainen voi olla aikalailla ok:kin mutta sen jälkeläinen sitä harvemmin on koska naiset tykkää tehdä lapsia vajaamielisille jännämiehille. Tässä yksi esimerkki:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016032921337731_uu.shtml

Rivien välistä on luettavissa että lasten isä on joku mielenterveysongelmainen jonka "parhaat" ominaisuudet ovat varmasti periytyneet lapsiin enemmän tai vähemmän.

Ainoa YH jonka voisin suvaita on leski.

Väitän, että nainen ei ole yhtään sen suopeampi yh-isää kohtaan. Yh-naisia vaan on niin paljon enemmän ja nainen on muutenkin aina uhri.

Riippuu ihan iästä. Ei 20-v ikäinen halua kumppania, jolla on jo lapsia, mutta 40 ikäisissä suurimmalla osalla on jo lapsia. Itsellänikin on lapsia ja ensi sijassa etsin miestä, jolla itselläänkin on lapsi/lapsia.

Jos joku ei halua YH:ta, niin se on ihan okei. Joskus vain tuntuu, että ihmisillä on hirveitä ennakkoluuloja. Jokainen ihminen on yksilö. Yksinhuoltajissa on luusereita ja laiskoja kasvattajia, mutta on myös tosi tomeria ihmisiä, jotka pitävät kotinsa, lapsensa ja taloutensa kunnossa. Osalla ei riitä rahat ikinä oli sitten lapsia tai ei, osa taas tulee toimeen pienilläkin rahoilla, kun ovat taitavia tekemään edullista ruokaa, ostavat vaatteet käytettyinä jne.

Jonku toisen sällin muksuja... Ei saatana..

Olen seurustellutkin yksinhuoltajan kanssa mutta erosin koska sen lapset oli ärsyttäviä. Ei mitään kuria eikä tapoja. No nyt tapailen toista yh naista ja sillä on poika 3,5 v ja sillä on sentään tapoja ja tosi mukavakin on

Jos on 40vuotiaalla naisella lapset 3-6-10-15 vuotiaat lapset niin kannattaa valita 30 vuotias äijä se jaksaa piehtaroida vielä lasten kanssa,vanhempaa ei kannata ottaa.....