Tapan itseni

ystävää lähellesi. Älä itseksesi mieti. Pyydä ystäväsi tueksesi ja juttele. Keskustelu auttaa ja helpottaa sinua. Älä kuitenkaan tee itsellesi mitään. Koeta jaksaa surusi ja tunteesi. Ne kuuluvat elämään, ei niitä voi paeta.

nyt juuri tuntuu tuolta. Elämässä yksinkertaisesti on kestettävä välillä kipeää tuskaa, sillä niin on luonto tarkoittanut. Joskus sen aiheuttaa joku toinen ihminen kaltoin kohtelulla ja joskus luonto ja joskus kohtalo.
Sinulla on varmasti monia ihmisiä lähelläsi, jotka pitävät sinusta paljon ja he haluaisivat auttaa sinua, jos osaisivat ja jos puhuisit heille. Puhuisitko?

Mutta ajattelepa, millaista elämäsi saattaa olla vaikkapa ensi kesänä.
Sinulla saattaa olla jo aivan uusi elämä, jossa asiat ovat hyvin ja nautit kesäsät ja auringosta, istut laiturilla ja kuuntelet lintujen laulua ja vieressäsi saattaa olla jo aivan joku toinen ihana ihminen!
Muista tämän päivän kipeässä tuskassasi, että huominen on aina tulossa ja jossain vaiheessa se kipu helpottaa. Tee jotain, joka saa ajatukset edes hetkeksi johonkin, mene ihmisten pariin!
Mene luontoon, sillä luonto ei petä ja se lohduttaa aina, oli päivä tai yö!