Olen 161 pitkä ja painan 77 kg. Netistä löysin laskurin, joka laski kuinka paljon minulla on ylipainoa ja se näytti 12 kg.
Tiedän mitenkä syödä terveellisesti, mutta en vain osaa sanoa "EI!" herkuille. Joka ikinen kerta unohdan ja sanon itselleni "jos nyt tämän kerran"..
Lisäksi minulla on aina nälkä. Mikä avuksi? Mistä saisin lisää itsekuria?!
Tiedän mitenkä syödä terveellisesti, mutta en vain osaa sanoa "EI!" herkuille. Joka ikinen kerta unohdan ja sanon itselleni "jos nyt tämän kerran"..
Lisäksi minulla on aina nälkä. Mikä avuksi? Mistä saisin lisää itsekuria?!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuon pituisena sinun pitäisi olla n. 50kg. Elikkä ylipainoa on kertynyt n. 27kg. Tuollaiset laskurit ovat syvältä, katso peiliin ja siellä näkyy totuus.
Katsoessani peiliin, näen vain hieman lihavan ihmisen. Eikä kotipuntarissa voi olla mitään vikaa, koska joka paikassa sama lukema.
Minulla on pituutta 161,5 ja olin siinä 57-kiloisena varsin hoikka. Jos painoa olisi ollut 50 kiloa, luut olisivat jo törröttäneet. Painoindeksinkin mukaan (vaikka sitä varmasti halveksit) alipainon raja on siinä 52:n paikkeilla.
"Tai silmäsi eivät suostu näkemään" Liikuntaa ja kohtuullista syömistä. Ryhtiä elämääsi!
Itselläkin on viimeisen kahden vuoden aikana paino noussut. Tällä hetkellä mitat 159 cm / 74 kg. Siis suunnilleen sama painoindeksi kuin sinulla. Ja näen myös peilistä "vain hiukan lihavan ihmisen". Kyllä, 16 kiloa lihavamman kuin ennen, mutta vyötärö löytyy edelleen.
Oma motivaatio on ihan hukassa, vaikka inhoan sitä, kun vaatteet ei mahdu päälle kuin ennen. Lopetin tupakanpolton neljä paivää sitten - kauhulla odottelen josko alkaa taas paino nousta! Kovasti olen yrittänyt pitää huolta, etten korvaa röökaamista syönnillä.
Tsemppiä sinulle. Toivotaan, että meidän molempien itsekuri löytyy joskus.
painoindeksit on suhteutettu siihen että ihmiset ovat pääosin järjestään liian lihavia.
Minä menen alasti peilin eteen pomppimaan tai muuten vain töllötän selluliittitakamusta, se antaa paljon lisää tahdonvoimaa kieltäytyä herkuista!!
Elikäs jos joku vielä tähän jotain laittaa niin on pakko selventää. Olen kasvissyöjä ja syön kohtuullisesti, enkä herkkujakaan kovin paljon, mutta niitä kuitenkin syön muistamatta että ei pitäisi. Liikun ehkä hieman liian vähän, mutta liikun kuitenkin. Ja peilistä tosiaan löytyy vain se hieman lihava ihminen eikä mitään "en ehkä halua nähdä totuutta" -ihminen.
Ei syömättä liho. Tsemppiä:)
Mainitsit että syöt kasvisruokaa...
Oletko ajatellut kuinka paljon saat sen myötä energiaa..kun yleensä kasvisruokien valmistuksessa käytetään kermaa sun muita aikatavalla rasvaisia tuotteita,jotta saadaan pysymään ravintoarvot ja maku hyvänä. Tarkoitan siis jotta kasvisruoka voi olla jopa lihottavampaa kuin liharuuat juuri niissä puitteissa kun valmistuksessa käytetään rasvaisia elintarvikkeita.
Onnea yrityksellesi,toisonpa jotta saat itsellesi elämän järjestykseen.
Ruoanlaitossa käytän usein vain oliiviöljyä ja sitäkin niukasti. Juhlapäivinä, kuten synttäreinä, jouluna ja muina vastaavina syömässäni ruoassa on yleensä jotain yleellisyyttä tuovaa, kuten ehkä hieman enemmän rasvaa tai kermaa. Mutta yleensä pyrimme valmistamaan ruokani mahdollisimman rasvattomana.
Kuule, älä välitä noista läskikommenteista. Kun asia on niin että paino on varsin yksilöllinen asia, miten se jakautuu kehoon ja näkyy ulospäin. ja sinun pituudellasi normaalipainon yläraja on tosiaan siinä 65 kg:n tienoilla. Kun esim. minä 167 cm pitkä painoin n.63 kg niin voin huonosti ja näytin oikeesti ihan riisitautiselle ja luut törrötti rumasti, (ulkopuolisetkin irvalili) vaikka tiedän monia samanpituisia jotka painavat jotain tyyliin 50-55 kg ja näyttävät ihan normaalille. Nyt painan enemmän ja olen paljon terveemmän näköinen. Samanpituinen ja -painoinen ihminen voi olla ihan eri kokoinen - ja vähemmän painava isompi kuin timmimpi painavampi.. Plus että se ei kelleen kuulu paljonko painaa, kun on itse tyytyväinen itseensä.
Mutta jos haluat painoa alas ja makeanhimoa kuriin, on neuvoni, että syö kunnon aamupala ja sen jälkeen jaa päivän energiansaanti pikku aterioihin muutaman tunnin välein. Näin pysyy suht. kylläisenä ja energisenä eikä sitten tule sorruttua herkuttelemaan turhan usein. Yksi vaihtoehto on myös pitää yksi herkkupäivä viikossa, mutta itselleni ainakin sopii paremmin se että saan kalorirajoissani syödä mitä haluan - ihmisen pälli on niin merkillinen, että heti jos kieltää itseltään lempiruoat niin niitä himoitsee sitten lähes taukoamatta ja voi sortua ahmimaan.. ellei nyt satu olemaan joku askeettimasokisti :) Minulla ainakin on niin että kun periaatteessa on lupa syödä mitä haluaa, niin ei edes tee mieli kun ihan normaalia perusruokaa (puuroa, hedelmiä, vihanneksia, kanaa, kalaa, jugurttia, leipää..)!
Hyvä siitä tulee!!!