Luin kommentteja lehdestä, missä oli kirjoitus Lola Odusogan avioerosta. Monet kommentoi niin, että miksi erota, kun lapset siinä vain kärsii tai haukuttiin itsekkääksi, kun ei ajattele lapsia!!
Ymmärrän kyllä, että lapsille vanhempien avioero on kova paikka, mutta eihän sitä voi elää liitossa missä ei ole onnellinen. Ihmisellä on vain yksi elämä ja sitä ei saa elää masentuneena ja onnettomana.
Varmasti jokainen aviopari pysyy ja elää yhdessä, jos vain näkevät siinä tulevaisuutta. Ei se kitkuttele ja pinnistely onnettomassa liitossa kannata edes lasten takia.
Omat vanhempani elivät loppuun asti yhdessä. Molemmat elivät loppuvuotensa katkerina, kun eivät kumpikaan olleet tyytyväisiä avioliittoonsa. Sitä virhettä ei kenenkään kannata tehdä.
Ymmärrän kyllä, että lapsille vanhempien avioero on kova paikka, mutta eihän sitä voi elää liitossa missä ei ole onnellinen. Ihmisellä on vain yksi elämä ja sitä ei saa elää masentuneena ja onnettomana.
Varmasti jokainen aviopari pysyy ja elää yhdessä, jos vain näkevät siinä tulevaisuutta. Ei se kitkuttele ja pinnistely onnettomassa liitossa kannata edes lasten takia.
Omat vanhempani elivät loppuun asti yhdessä. Molemmat elivät loppuvuotensa katkerina, kun eivät kumpikaan olleet tyytyväisiä avioliittoonsa. Sitä virhettä ei kenenkään kannata tehdä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Väkisinolo ei tee ketään onnelliseksi.
Samaa minun vanhemmat natisivat. Hermostuin ja kysyin olisiko syytä vakavasti harkita eroa. Eivät halunneet. Kunhan sitä tavallista natinaa.
Etsit itsellesi syytä eroon. Kirjoituksesi on ilmava ja raikas ilman mitään todellisuuspohjaa asian vaikutuksista sinuun ja kaikkiin läheisiisi. Ja lopullisesti.
Olet ehkä nuori jo idealistinenkin. Tuulen suunta on nyt vaihtamassa. Olet vanhetumaan päin. Et usko enää rakkauden kestävyyteen, vaan vaihtamisen paremmuuteen.
Sääli läheisiäsi. Vaikutat ihmiseltä, joka uskoo vain omaan oikeassaoloonsa.
Vanhempieni asiat eivät kyllä menneet kieroon mistään tyhjänpäiväisistä asioista, vaan ihan pettämisistä ym. Itse en ole eroa hakemassa eikä ole tarvettakaan, mutta en ymmärrä miksi kaksi ihmistä pitäisi elää yhdessä, jos siitä ei yksinkertaisesti vain nauti kumpikaan. Sinun mielestäsi siis kaikki eroon johtaneet syyt ovat keksittyjä ja aiheettomia?
Olen usein kuullut eroperheen lapsien sanovan, että olivat helpottuneita kun vanhemmat erosivat. Niin olisin minäkin aikoinani ollut. Sitä riitaa ja tappelua kun jatkuvasti peloissaan kuunteli ja katseli, niin mikä tahansa olisi ollut parempi vaihtoehto.
Eroperheiden lasten kannattaa sanoa niin, ja heidän kannattaa uskoa siihen: koska näin on käynyt, koska tapahtunutta ei voi perua, koska kannattaa uskoa parempaan tulevaisuuteen, eikä jossitella kannata.
Täysin inhimillisistä syistä johtuen kannattaa uskoa, että asiat ovat järjestyneet juuri parhain päin.
Silti, kukaan ei voi tietää olisivatko asiat paremmin, jos olisi toisin. Osalle jää sieluun nimetön ikävä ja pettymyksen tunne. Osalle suuri tarve hoitaa oman perheensä elämä paremmin. Etenkin teini-ikäiset lapset jäävät huonolle. Heidät patistetaan muuttamaan omilleen, jotta vanhemmat saavat elää uutta keski-iän rakkauselämäänsä. On useita tapauksia, joissa kummatkaan vanhemmista ole halunneet nuorta kotiinsa. On tavallista, että pienten kohdalla toinen vanhemmista saattaa vieraantua lapsestaan kokonaan. On paljon ikävää ja kaipausta vain siksi, että kypsymättömät ihmiset rakastuilevat milloin keneenkin.
Minusta aina tulee selvittää syy siihen huonoon oloon ja masennukseen, sillä usein se syy on ihan muualta kotoisin kuin siitä liitosta tai puolisosta. Siinä tulevat lapsuuden traumat esiin ja alkavat vaivata, jotakin sellaista taisin kuulla tuon Lolankin kohdalla.
Joten ensin on hoidettava se syy, sillä puoliso kyllä ymmärtää aika pitkälle. Joten se muualta tullut syy pääsee rikkomaan sen suhteen, eihän kukaan jaksa kestää jatkuvaa masentujaa ja mököttäjää, joka ei uskalla hakea apua omiin sisäisiin ongelmiinsa.
Mitä tämä saa aikaan, omille lapsille tulevaisuudessa saman tilanteen, kyllä he aikuisina miettivät omaa lapsuuttaan siltäkin kohdin, miksi vanhemmat jättivät heidät tuollaisiksi repun kanssa toisen luota toisen luokse kiertäviksi ja lisäksi siihen sitten useimmiten pukkaa vielä se uusi kumppani lapsineen.
Ymmärrättekö lainkaan, että ero ei todellakaan auta, vaan se että haetaan apua ajoissa itselle, puretaan se painekerä asiantuntijoiden kanssa pois. Näin säästäisitte omien lastenne kohdalla jatkumon ja taas heidän lapsensa ongelmoivat aikuisina.
Kun te tietäisitte miten paljon ero saa pahaa aikaan, mutta ymmärryshän tuntuu olevan kadoksissa kokonaan.
Kun luen tuotakin Kärpänen/ Lampela jatkuvaa riitelyä ja eroa ja sovintoa. Lampelalla ainakin on lapsia, joten eipä tuo kovin ihanaa heille ole. Ei varmasti myöskään kummankaan vanhemmille ja läheisille, ikään kuin järki olisi kadonnut kummaltakin.
Voin vain omalta kohdaltani sanoa, että jos minun vanhempani olisivat eronneet, niin olisin ollut onnellinen siitä, kun ei enää olisi tarvinnut katsella ryyppäämistä, ryyppyporukoita, tappelua ja pitkiä riitajaksoja joita seurasi sitten viikkojen mykkäkoulu, joka oli todella piinaavaa ja varsinkin kun toinen osapuoli oli selkeästi vähän väkivaltainenkin narsisti..
Et kertonut suoraan, että vanhempasi olivat alkoholisteja. Alkoholistit pettävät aina, koska sairaus vie. En kuitenkaan ymmärrä miten tämä liittyy Lolaan. Tietysti alkoholin vaikutuksen alaisena peitetään helpommin ja moraali on löyhempi, ja omat sekoilut tekee kyllä morkkiksen ha masennuksen. Ei alkoholisti kuitenkaan raitistu, vaikka rakastuisi toiseen.
Viikonloppujuoppoja olivat. Otin tuon Lolan vain esimerkiksi. Minusta ei ole mitään syytä kahden ihmisen väkisin elää yhdessä, jos molemmat ovat sitä mieltä että ero on parempi. En voisi itse ainakaan kuvitella, että eläisin päivästä toiseen ihmisen kanssa joka ei merkitse enää mitään ja olisi riitoja jatkuvasti.
Oikeasti alkoholistit joskus raitistuvat.
Lisäys - jopa silloin raitistuvat, kun puoliso sanoo "minä tai alkoholi".