Naisystävä on mainio kokki ja laittaa mielellään ruokaa, mutta on toivoton sottapytty ja jättää lähes aika kokattuaan ison tiskivuoren jälkeensä. Hän olettaa, että koska on itse laittanut ruoan, minun pitäisi siivota jäljet ja tiskata. Ärsyttää, mutta ehkä hänellä on pointtinsa. Jos annan asialle piu-paut, ryönä on paikoillaan vielä seuraavanakin päivänä. En jaksaisi mussuttaa asiasta koko ajan, ja on joskus vaan helpompi tiskata.
Mitä mieltä?
Mitä mieltä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kehtaat olla tiskaamatta syöt vain. Oletko uusavuton mies? Hän ei ole äitisi vaan puolisosi. Miehen vastaus tämä.
Totta kai sinun kuuluu tehdä oma osuutesi ja edes siivota. Sinulla on vaimo, joka tekee sinulle ruokaa. Hävettää puolestasi, että nillität täällä tämmöisestä asiasta. Auta nyt vaimoasi ja hoida oma osuutesi.
Minun mielestäni taas olet oikeassa. Omat jäljet pitää siivota.
Yhden ainoan kerran mies teki ruokaa ja järkytys oli valtava kun menin keittiöön. Koko keittiö oli kuin pommin jäljiltä. Kyllä siinä vähän himmeni ilo valmiista ruoasta. Silloin meillä ei ollut vielä tiskikonettakaan että käsin tiskattiin.
Ilmaisia lounaita ei ole...
Eli jos et elätä vaimoasi, niin siivous kuuluu sinulle. Eikös se mene aika fifty-fifty: yksi kokkaa ja toinen siivoaa.
Tietysti jos itse puuhaat kotitöitä sillä aikaa kun naisystäväsi kokkaa niin silloin keittiön siivous puoliksi.
hanki astianpesukone. Kun vaimo laittaa ruokaa, sinä ladot siinä rinnalla likaisia astioita saman tien koneeseen ja kas, kun käytte syömään keittiö on täysin siisti jo siinä vaiheessa ja kumpikin tekee oman osansa ruokansa eteen.
Lienen muutenkin kummallinen mutta tykkään tiskaamisesta. Siinä näkee konkreettisesti omien käsiensä työn tuloksen ja saa paikat siistiksi. On meillä tiskikonekin, mutta kaikkea ei voi eikä saa koneeseen panna.
Me emme ole edes keskustelleet työnjaosta vaan se on muotoutunut automaattisesti.
Minä suunnittelen sapuskat, ostan tarvikkeet, kannan ne kotiin, nostelen kaappeihin, valmistan pöperöt, katan pöydän ja ilmoitan vaimolleni jos lounas poikkeaa tavanomaisesta klo14:sta kuten tänään.
Tarjoilen salaatit, lisukkeet ja safkat sekä ruokailun jälkeen sijoitan mahdollisesti syömättä jääneet seuraavaa käyttöä varten.
Lauantai on ainoa päivä jolloin syömme illalla jotain valmistamaani pikkupalaa.
Koko ajan on ollut PÄIVÄN SELVÄÄ, että vaimoni nostelee käytetyt astiat tiskariin ja tiskialtaaseen. Hoitaa tiskarin täytön, käytön ja tyhjennyksen sekä valtaosaltaan käsitiskin.
Kuten mainitsin "on sanomattakin selvää, että - - -"
Lisäksi loma-asunnollamme noudan jokainen aamu vaimolleni tuoreen voisarven tai kurpitsahillorinkelin klo 9:ksi.
Tietenkin ruokahuolto toimii kuten kotonakin.
Kiwa satu.
Mikä osuus saa sinut epäluuloiseksi?
Kysyn aivan tosissani!
" Lisäksi loma-asunnollamme noudan jokainen aamu vaimolleni tuoreen voisarven tai kurpitsahillorinkelin klo 9:ksi. " - Parempi tossun alla kuin taivasalla.
Herään aamuisin noin tuntia aikaisemmin kuin vaimoni. Lähden patikoimaan noin klo 8.30 käyden katsomassa 300m:n päässä olevan kalastaman kiireet ja kalojen huutokaupan.
Viiletän talommen vierssä olevan Manperin pullapisteeseen 9:n tienoissa jolloin se on juuri auennut ja tuotteet ovat uunilämpimiä. Talomme takaovelle on matkaa noin 100m joten vaimoni aamupala on vielä lämmin viedessäni sen parvekkeen pöytään jossa hän istuu teepussiaan liotellen.
Minusta olisi idioottimaista tölläillä yksin hereillä odottaen sitä milloin akka alkaa mättämään pötyä eteeni!
En koe kivesteni olevan vaarassa nykyiselläkään järjestelyllä. Sitä paitsi, tuntuu sopivan myös vaimolleni.
Tiskikonetta ei ole ja vaimoni on katsonut velvollisuudekseen hoitaa tiskit myös valmistamani lounaan jälkeen.
Miehenä kun teen ruokaa niin esim. paistinpannun voi tiskata melkein heti paistamsien jälkeen niin ei synny tiskiä. Se joka tekee ja sotkee valmistusvälineet myös hoitaa ne puhtaaksi ja sen takia pitää olla tiskikone niin helpottaa huomattavasti mutta jonkunj täytyy ne laittaakkin sinne.
Paljon asiallisia vastauksia, kiitos niistä.
Nämä tilanteet, joista puhun menevät suunnilleen seuraavasti: kun kokkaamiskoitos alkaa, koti ja keittiö on siisti, tiskipöydät pyyhitty ja astiat pesty. Käymme yhdessä kaupassa, laskun hoitaa jompi kumpi. Tähän asti kaikki ok.
Sitten seuraa pitkällinen ruoanlaitto-operaatio, jonka jälkeen keittiön tasoilla ei ole enää yhtään siistiä kohtaa.Joka puolella on likaisten pannujen pinoja, kattiloita, mukeja, öklöä sotkua. Ruoanpalasia ja epämääräisiä nesteitä on siellä täällä pöydillä ja lattialla.
Kun syödään, sotkuvuori lojuu siinä pöydän vieressä. Ruoan jälkeen likaiset astiat jäävät pöytään niille sijoilleen, koska sotkun korjaaminen ei enää kuulu hänelle. "Minä kokkasin, sinä siivoat". Jos minä en korjaa niitä, niin ne ovat siinä vielä aamullakin. Ja seuraavan kerran syödessä.
Tottakai on niin, ettei kenenkään pidä sohvalla makoilla kun puoliso laittaa ruokaa siinä vieressä. Mutta on melko kummallista, miten aikuinen ihminen voi tuolla lailla ulkoistaa itsensä kokonaan siivoamisesta
Tässä on kait vähän kyse siitä, että pitääkö taiteilijan pestä itse omat pensselinsä, vai onko se pelkästään assareiden työtä.
Tuota on vaikea hahmottaa! On selvää, että ruokaa laittaessa lätkin roippeet roskikseen heti niiden synnyttyä. Esimerkiksi perunan- ja sipulin kuoret bioon. Samoin muut syntyvät roskiin.
Tuo paistinpannu on hyvä esimerkki. Lätkäisin sen tänään tiskialtaseen ja vaikka on teflonia niin sen verran kulut, että jätin likoamaan ja pyyhkäisen sen puhtaaksi myöhemmin tänään.
Vaimo korjasi lautaset, lasit ja aterimet tiskariin. Muuta ei nyt syntynytkään.
Minä putsaan tasopinnat useimmiten. Kun alkuillasta rakentelen seuraavan aamun hera-kaakao palkkaria niin se on mukavampi tehdä tyhjillä, muruttomilla tasoilla.
Hajahuomioita. Vaimoltani jää poikkeuksetta kahvinkeittimeen käytetty suodatin poroineen. Häneltä jää leikkuulaudalle leivänmurusensa. Hänen banskunkuorensa minä heitän ohimennen bioon. Ja jotain muuta pientä.
Oikeastaan hän on melko huolimaton jälkiensä suhteen.
Mikään ei ole viheliäisempää, kun olet juuri pessyt ja pyyhkinyt paikat, niin toinen menee tekemään voileipää ja kaikki tavarat hujanhajan ja leivänmurenet pitkin pöytää.
"Tässä on kait vähän kyse siitä, että pitääkö taiteilijan pestä itse omat pensselinsä, vai onko se pelkästään assareiden työtä."
Miksi koet, että olet vaimosi palvelija?
Onko se jokin "kynnys", että koet vaimosi olevan se taiteilija ja itsesi apulaiseksi?
Onko tilanteenne siis se, että vaimosi (taiteilija=yrittäjä) elättää sinut (assari=palkollinen)?
Sitten en ymmärrä yhtään!
Silloinhan ruuanlaitto kuuluu sinulle jos itse olet kotona ja vaimo töissä.
Oletko mies vai hiiri? Älä valita ja auta vaimoasi kuin kuka tahansa arvonsa tunteva ja vaimostaan huolehtiva, rakastava mies. Vaimosi on tehnyt ison työn kokatakseen sinulle ja perheellenne ruokaa. Sinun tehtäväsi on siivota jäljet, jos et auta kokkauksessa. Jos sinä kokkaat, silloin vaimo siivoaa.
Niin just! Hyvä Luttana69!!
Reilua, että jos toinen kokkaa, toinen tiskaa. Toki jos tiskaaminen tympäisee, voit ehdottaa, että jaatte kokkausvuorot ja sitä myötä myös tiskivuorot.
Kyse on osamisesta ja kiinnostuksesta. Vaimoni ei ole oppinut nisäkkäiden anatomiaa eikä ymmärrä edes kalojen ruodotusta joten raaka-aineita pilaamatta minä olen tehnyt ja teen ko.pöperöt.
Kun pulavuosina ostin elukat ruhon puolikkaina tai mullit neljänneksinä niin jo paloitellessani suunnitelin mitä sapuskaa valmistan mistäkin.
Tappamani lampaat ja lankoni pienoiskivärillä ampumat rusakot käsittelin myös takin poistamisesta paloitteluun.
Minulle sapuskoiden suunnittelu ja valmistus on luovaa toimintaa ja harrastus jota vaimoni ei halua riistää minulta.
Eräänä motiivina on myös se, että vaimoni nauttii silmin nähden asetelmasta ja tuo sen myös julki.
Hän on itse sanonut, että 24:n vuoden aikana hän näki marketin kassalla riittävästi ruokien aineksia ja se riittää.
Kyllä hän pystyy tekemään sapuskat. Toimihan hän siten kotivuosinaankin paitsi sunnuntaisin. Samoin niinä 12:ta vuotena kun minä olin puutteen torjunnassa viikot muualla.
Vaimoni haluaa tehdä sapuskan kerran vuodessa. Miksikö? Siksi, etten minä pääse kehumaan tekeväni aina ja kaikki.
Tiskaus ei ole mikään ongelma. Yleensä vaimo hoitaa sen mutta nytkin minä pesaisin käsipelissä tiskipöydältä koneeseen soveltumattomat astiat ja myös muut pikkuhilut koska vesi oli valmiina.
Miksi nyt? Vannoutuneena penkkiurheilijana vaimoni katsoo parasta aikaa hiihtoja.
Vastaus oli aloittajalle, jolle vaimon tiskaamattomuus on ongelma. Sinulla tuota ongelmaa ei ole, joten pitkällinen sepustuksesi tässä yhteydessä oli turhaa itsensä esiintuomista.
Kuinkahan monella on eväitä ryhtyä terapeutiksi? Kun tarkastelee asiaa omien kokemustensa pohjalta niin niistä löytyy jotain yhteyttä ja ajatusta tai sitten ei löydy.
Ainakin välttyy turhalta ja perusteettomalta viisastelulta.
Syyt ja seuraukset?
elokuussa 1994 ostin tiskikoneen. Se hajosi helmikuussa 2013.
Täysinä kuukausina kone ehti tiskata tiskini:
1. syyskuuta 1994 - 31. tammikuuta 2013.
1994: 4 kk
1995-2012: 18 vuotta = 18*12 kk = 216 kk
2013: 1 kk
Yhteensä siis 4 216 1 = 221 kuukautta.
Kone maksoi 2700 FIM = 454,11 EUR
siis 2,06 EUR/kk
10 vuoden ikäisenä tiskarista hajosi merkkivalo, mutta hajonnutta merkkivaloa lukuunottamatta muita vikoja ei ilmaantunut kunnes 2013 helmikuussa havahduin rätisevään ääneen keittiöstä sekä outoon metallinomaiseen palaneen hajuun.
Ammattilaisen lausunnon mukaan tuo metallinomainen palaneen haju rätisevä ääni on tyypillinen seuraus siitä, kun koneen vedenlämmmitysvastuksen eriste vaurioituu:
Tällöin sähköä pääsee vuotamaan kuumennettavaan veteen ja sitä kuumennettavaan veteen ja edelleen koneen metallirunkoon, josta edelleen maadoitusjohtimen kautta maahan.
Tässä jälleen nähtiin maadoituksen merkitys sähköturvallisuuden kannalta!
Jos kone olisi ollut kytkettynä ilman suojamaadoitusta, niin silloin 230V verkkojännite olisi ollut vaanimassa koneen kaikissa metalliosissa, ja seurauksena olisi voinut olla tappava sähköisku !
Onneksi meillä Suomessa sähköturvallisuusasiat on otettu vakavasti ja meillä tiskarit tyypillisesti kytketään maadoitettuun pistorasiaan, jolloin eristevauriosta ei juuri sulakkeen palamista enempää seuraa.
Tässä tapauksessa ei tosin palanut edes sulake, koska vuotavan virran määräjäi pieneksi siksi, että suoraa kahden metallin välistä oikosulkua ei syntynyt, vaan virta vain alkoi kulkea veden kautta.
Mutta kun tiskarille tuli hintaa 2,06 EUR per käyttökuukausi, niin tuolla hinnalla: Miksi tuhota parisuhdetta tiskivuoroista riitelemällä, kun ratkaisu löytyy lähimmästä kodinkoneita myyvästä liikkeestä?
Tiskarini olin siis 1994 ostanut Veikon koneesta, mutta tämä ketju ajautui pois menestyksestä, kun Sonera osti sen siinä toivossa, että saisivat myytyä Soneran liittymän jokaisen myydyn kännykän mukana.
Sonera ei pätkääkään välittänyt kodinkonemyynnistä, joten viimeisen Veikon koneen legendaarisista räväköistä radiomainoksista kuulin radiosta ENNEN kun Sonera osti ko. putiikin.
Liian vähäisen ja ammattitaidottomasti tehdyn mainonnan seurauksena (sen JÄLKEEN kun Sonera oli ostanut Veikon Koneen) liike menetti markkinaosuuttaan ja ajautui talousvaikeuksiin.
Tässä nähdään: osaavan yksityisyrittäjän johtamana liike menestyi, mutta kasvottoman suuryrityksen tultua omistajaksi yrityskaupassa, liike ajautui talousvaikeuksiin.
Tähän on kovin yksinkertainen ratkaisu: aloittaja opettelee kokkaamaan ja jättää omalla keittiövuorollaan tiskit yms. vaimolle. Jos tiskit eivät häivy, käy ulkona syömässä, kunnes.