Lucky Jack ja minä ehdimme olla kaksi minuuttia kahden, kunnes seuraamme tölväistiin vaahtoinen oluttuoppi ja selitys siitä, miksi selvityksiämme ei oltu ymmärretty siitä, että HUSLAB oli ulkoistettu laboratorioyksikkö.
On kummallinen se tunne, kun sinut tunnetaan mutta sinä et juuri mitään.
Lisäksi huomasin herralla toimittavalla alkavan nivelrikon. Ei niitä minuun. Lisäksi ystävättäreni heräsi pitsakuskin vierestä. Lennosta otetun.
(Naurua DIP-nivelistä)
On kummallinen se tunne, kun sinut tunnetaan mutta sinä et juuri mitään.
Lisäksi huomasin herralla toimittavalla alkavan nivelrikon. Ei niitä minuun. Lisäksi ystävättäreni heräsi pitsakuskin vierestä. Lennosta otetun.
(Naurua DIP-nivelistä)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pitsakuskeilla on yhtä värikäs elämä kuin heidän pikkuautonsa on ruttuinen.
(Klassista naurua)
Haapaniemenkadulla sijaitseva "Öl hus* oli tarkoitettu Milenkan jälkeisessä elämässä lämmittelypaikaksi ulkogrillauksen jälkeisessä alijäähtyneessä tilassa.
Suuri amerikkalainen lentoyhtiöjätti ei ollut vielä nostanut syytettä punaisten vilttiensä varastamisesta.
Oma moka.
(Hihitystä)
Viisi vuotta sitten stuidumme pakkasi tavaraansa Losilaisen hotellihuoneen kokolattiamatolle levitettyyn lentolaukkuun tehden sulloutumisen ennätyksen Guinnesin ennätyskirjaan.
Loungessa ei kyselty mitään. Siis mitään siitä miksi laukku oli kuin rantapallo, ja miksi joku jossain oli lentänyt koneensa läpi pilvenpiirtäjän ilman meitä.
(Naurua)
Pienirintainen nainen on pukeutunut itseensä maatessaan vuoteella. Häly ja meteli on poissa. Huoneen ainoa ääni on patterin kohina, kun musta hapeton vesi kiertää järjestelmän uumenissa kuin veri ihmisen sisällä. Loputtomasti.
Loputon on sen syvyys ja pimeys. Oli nähtävä itse tai ei nähnyt mitään.
(Naurua)
Teininä Helsinki-Vantaalla hän rikkoi lentokoneissa sormensa, koska purukumi ja röökinnatsat oli jollain tavalla kaivettava ulos stögiksistä.
Vittu sitä hommaa. Ei jumalauta stna sitä hommaa.
(Reps)
Kannatti muuten olla mahdollisimman pitkät kynnet.
(Hihitystä)
Pitsakuskimies nai ystävätärtäni makuuhuoneessa. Eilen nain häntä itse pikapanona, mutta erilaisessa äänimaailmassa ja interiöörissä. Nussiminen miehen kanssa kuulostaa jotenkin monotoniselta ja aggressiiviselta. En ymmärrä sanaakaan mitä kaveri hokee. Ystävättäreni volisee kuin kissa kuumalla katolla. Sänky ryskyttää vasten seinää.
Meni maalaushommiksi. Mulla taitaa olla tippa jäljellä... jossain. Pitsamiehen kuivunut sperma kuoriutuu reidestäni kuin olisin nahkaa vaihtava käärme.
En muista edes syöneeni pitsaa.
(Hirn)
Ai niin!
Pikkusiskoni soitti keskellä yötä ja kehui revontulia. Tällaiset etelänihmiset näkevät heti luontofilmien vihreää leimuntaa yötaivaalla. Se aaltoilee ja katkeilee, syttyy ja sammuu maagisesti. Siis kaikki tämä omassa päässä. Pään pimeydessä.
Hän raukka yritti kuvailla minulle näkyä. Kyllä ihmiset ovat sitten yksinkertaisia.
(Hihitystä)
Naituaan ystävättäreni uneen pitsamies tuli kanssani keittiöön. Keitin kahvia samalla kun jutustelimme hassulla englannilla maailman polttavista issueista.
Murteet tarttuvat minuun kuin ne olisivat liimaa tai kärpäspaperia. Murteet ja miehet. Niin.
Hän kutsuu aamutakkiani kimonoksi. Hän haluaa revanssin. Hänen kätensä ja minun liepeeni ja laskokseni, päärmeeni ja kietoutuneisuuteni avautuvat hänelle. Enkä minä edes tiedä, kuka hän on. Oikeastaan on sama kuka hän on. Asialla ei ole mitään merkitystä.
Sohva narahtaa, kun oreganolle haiseva mies nuolee kaulaani ja työntää kätensä jalkoväliini. Hän on kuin vampyyrin ja kynekologin blandis herboilla koristeltuna. Mieheksi hämmästyttävän taitavat sormet, pohdin, kun kirjoitan tätä.
Naisena oleminen on tällaista. Voin lukea vaikka lehteä samalla kun satunnaisuus touhuaa kehoni kanssa. Päätän alkaa seksologiksi yrttitarhojen romurallimiehille. Asettaudun hyllyyn selkä edellä ensyklopediaksi näille taikinan vaivaajille ja sormien nuoleskelijoille.
Alan kapineeksi.
(Naurua)
"Kynekologi"
Tosi savolainen vitsi.
(Reps)
Se siitä.
Pitsamies kerää kamppeensa ja kaasuttaa uusiin seikkailuihin. Minä päätän mennä ystävättäreni viereen nukkumaan. Heräämme vasta kun heräämme.
(Naurua)
Sonja on uninen ja mumisee silmäluomet kiinni ja katse unissa pitsamiesten törmäilyistä Helsingin yössä. Sonja ei tietääkseni edes syö pitsaa. Hän tilaa vain tyypin hoitamaan halunsa kondikseen ja sillä sipuli. Ne eivät jää roikkumaan helmoihin vaan lähtevät heti vitomaan. Joku seitsemän euroa panosta ei ole paljon. Ilmaiseksikin saisi, mutta siinä on aina omat vaaransa. Kaikenlaisia vitun hulluja pursuaa joka ovesta ja ikkunasta ineen. Pitsamiehet ovat kuin kaneja: tiukka tahti eikä mitään jälkipuheita. Simppeli homma.
Sonjalla on jumalattoman kauniit silmät ja nenä, huulten kaaret ja ohut kaula, jossa näin valtimon sykkivän elämää. Sonjan sydän oli niin syvällä, että sitä oli mahdotonta satuttaa. Ja kuka haluaisikaan. Suutelin häntä otsalle ja huulille, kietouduimme toisiimme kuin ikuiset ystävykset, rakastavaiset tai villiviinit.
Olimme pesä linnuille. Hän tuoksui jumattoman hyvälle, tutulle ja turvalliselle.
(Romanttista hihitystä)
- Sonja, kuiskaan. Oletko ikinä kokeillut Foodoran fillarilähettiä?
- Mmmm. En. Pitäisikö, hän mumisee mielihyvästä. Hän ei ole katsellut mitään ulkona olevaa moneen minuuttiin.
- Vaihtelu voisi virkistää, vastaan ja annan käteni kulkea hänen niskallaan. Tiedän hänen rakastan sellaista. Jokin syvä hänessä liikkuu, kun käsi kulkee kummuilla ja laaksoissa kuin kesätuuli.
- Tilataanko jotain orientaalia? Mun tekisi mieli nuudeleita. Eikä mun pillukaan ole sen suuremmin pipi, tietääkseni. Saataisiin vähän vaihtelua basilikanlemuun.
-Mmmmm, Sonja mutisi.
Näin tyttöset telmivät suuressa parivuoteessa jykevien kiviseinien uumenissa valkeiden lakanoiden päällä. Nämä olivat sellaisia päiviä. Sitten saattoi kulua kuukausia, ennen kuin mitään tällaista edes juolahti mieleen.
(Hihitystä)
Reima Noponen sotki tsygällä Kruunuhakaan, etsi oikean oven ja painoi summeria. Liksa ei ollut kummoinen ja työ oli vaarallista, sillä kaikki helsinkiläiset autoilijat olivat hulluja. Ovi pärähti auki. Mitään keskusteluja ei käyty. Lähetti sai itse päätellä, missä kerroksessa asiakas oli ja asui.
Ovi oli käytävälle ylimmässä kerroksessa auki. Kerroksessa oli vain kaksi asuntoa. Reima asteli eteisaulaan pyöräilykengät kopisten ja thaikkubokseja hansikaskädellään roikottaen.
Reima oli hieman hämmentynyt, sillä hänen edessään seisoi puolipukeutunut pitkä nainen, jolla oli erittäin vahva suomenruotsalainen korostus ja tyypillinen minä olen jotain ja sinä olet paskaa -ilme. Naisella oli yllään pitkä silkkitakki, joka oli auki. Hiukset olivat sekaisin kuin seinäkello, mutta se ei vaikuttanut millään tavoin hänen ilmeeseen, joka tutki lähettiä täysin häpeämättömästi. Sitten Reima ymmärsi, että alastomat jalat päättyivät alastomuuteen myös muualla himmeänä hohtavan kankaan alla. Sitten nainen pyysi häntä sulkemaan oven ja seuraamaan häntä makuuhuoneeseen, jossa Reima Noponen näki ehkä kauneimman tummaverikön, jonka koskaan oli nähnyt. Tämä nojasi kyynärpäähänsä pikimustien hiuksien tulviessa kuin putous vuoteelle. Naisen rinnat olivat häpeilemättömästi paljaat.
- Ole hyvä ja istuudu vuoteelle, vaalea ylimys pyysi. Oikeastaan hän käski.
(Hihitystä)
Samana iltapäivänä Reima Noponen ajoi bussin alle ja kuoli. Syy oli yksin hänen eikä häntä elvytystoimista huolimatta voitu pelastaa. Polkupyörä romuttui käyttökelvottomaksi eikä hänen viimeisiin asiakkaisiinsa otettu yhteyttä.
Naiset olivat fiksanneet itsensä kuntoon ja tyyppailivat toistensa kenkiä. Heillä molemmilla oli miellyttävän täyteläinen olo. Oli kuin he olisivat saaneet tällä kertaa tarpeeksensa. He lähtivät ulos, astuivat taksiin ja karauttivat tiehensä.
(Reps)
Kyllä meidän on myönnettävä, että suurin anti elämässä olemme me itsellemme.
Ketjutkin pysyvät lyhyinä ja ytimekkäinä.
(Hihitystä)