Olen jokusen kerran kuullut väitteen että taloustieteen dogmeihin suhtaudutaan hyvin samoin kuin uskontoon. Kun jotain perustellaan taloudella, sitä ei saa vastustaa. Taloudella voi perustella mitä vain, kuten uskonnollakin. Taloudesta saa keskustella vain ekonomisti.
Talousajattelu lepää muutaman dogmin päällä.
1. Talouskasvu on hyvä asia ja meidän tulee toimia sen lisäämiseksi
2. Kilpailu on hyvä asia ja meidän tulee toimia sen lisäämiseksi
3. Markkinoiden avaaminen on hyvä asia ja meidän tulee toimia sen lisäämiseksi
4. Markkinat johtavat "hyvään" lopputulokseen
Ajatukset perustuvat muutaman klassisen taloustieteilijän kirjoitusten aika vahvaan tulkintaan. Adam Smith on itse asiassa hyvin varovainen.
Mitäpä mieltä? Olisiko tätäkin "uskontoa" syytä vastustaa?
Talousajattelu lepää muutaman dogmin päällä.
1. Talouskasvu on hyvä asia ja meidän tulee toimia sen lisäämiseksi
2. Kilpailu on hyvä asia ja meidän tulee toimia sen lisäämiseksi
3. Markkinoiden avaaminen on hyvä asia ja meidän tulee toimia sen lisäämiseksi
4. Markkinat johtavat "hyvään" lopputulokseen
Ajatukset perustuvat muutaman klassisen taloustieteilijän kirjoitusten aika vahvaan tulkintaan. Adam Smith on itse asiassa hyvin varovainen.
Mitäpä mieltä? Olisiko tätäkin "uskontoa" syytä vastustaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tämä on ateisti -palsta.
Painu uskisten joukkoon!!!
Talous ei mielipiteestäsi huolimatta ole uskonto eikä pyri saamaan ihmisiä "uskovaisiksi", vaan asiat on aina mahdollista todistaa suuntaan tai toiseen. Vaikka valitettavan harva poliitikko tutustuu aiheeseen näin syvällisesti.
Suosittelen menemään esim. Yhteiskunta-palstalle kertomaan taloudesta lisää, Hankale. :)
Suurin osa näkemistäni "todistuksista" on silkkaa tarkoitushakuista roskaa, joka on erittäin helppo argumentoida kumoon. Julkinen talouspoliittinen keskustelu on nykyisellään aivan silkkaa puutaheinää, pelkkää tyhjien kliseiden toistelua, jotka Hankale tuossa listasikin.
"1. Talouskasvu on hyvä asia ja meidän tulee toimia sen lisäämiseksi"
Talouskasvun vaatimus tulee suoraan ja ainoastaan vastikkeellisuuden vallitsevuudesta (toissijaisesti myös tuotannon jatkuvasta tehostumisesta), eli siitä, että "vapaamatkustamista" ei sallita, vaan kaikkien tulee hankkia osansa antamalla jotain toisille, eli osallistua vaihdantatalouteen. Näinhän maailma ei tietenkään toimi, mutta niin sen halutaan nähdä toimivan. Enemmän käsitellään tätä kasvua moraalisena ongelmana sinänsä kuin kasvun suuntautumista ja sen laatua.
"2. Kilpailu on hyvä asia ja meidän tulee toimia sen lisäämiseksi"
Tätä toitotetaan. On kyllä edelleen osa-alueita, joissa kilpailua selvästi tulisi lisätä, mutta vastaavasti on myös lukuisa joukko osa-alueita, joissa se tuottaa pelkkää harmia ja on pitkän päälle myös erittäin tuhoisaa.
"3. Markkinoiden avaaminen on hyvä asia ja meidän tulee toimia sen lisäämiseksi"
Läskit nettipokeria pelaavat pakuillaan juomiaan rahtaavat oluenjuojat kuvittelevat markkinoiden avaamisen tarkoittavan vain hintojen laskua. Hinnat eivät voi laskea, elleivät kulut pienene, joka taas edellyttää joko palkkatason laskua (ja asuntovelkojen kaatumista pankkien syliin) tai lisääntyvää työttömyyttä (josta siitäkin voi seurata velkojen kaatumista joidenkin varpaille) sitä alhaisemmalla sosiaaliturvalla, mitä paremmin työhön jäävät onnistuvat puolustamaan palkkatasoaan.
Markkinoiden avaaminen joko lisää tehokkuutta tai lopettaa sille altistuneen elinkeinon harjoittamisen kokonaan. Tehokkuuden lisääntyminen lisää hyvinvointia vain jos tehostumisen vapauttamat voimavarat allokoituvat uuteen tuotantoon ("kasvuun"). Työttömyystilastot kertovat meille, että näin ei ole viimeiseen 20 vuoteen tapahtunut eikä ole pienintäkään merkkiä siitä, että näin tulisi tapahtumaan nähtävissä olevassa tulevaisuudessakaan. Kilpailun avaaminen tasaveroiseksi kehittymättömämpien maailmanosien kanssa tarkoittaa oman tasomme laskemista. Tämä näkyy käytännössä huonompana laatuna, jonka valvonta päästää läpi. Esimerkiksi: EU:iin tuodaan suuret määrät tuotteita, jotka sisältävät EU:n alueella tavaroiden valmistuksessa terveydelle haitallisinia kiellettyjä ainesosia. Kyse ei ole rajavalvonnan "vuotamisesta" vaan siitä, että vapaakauppasopimusten takia näiden tuotteiden tuomista EU:n alueelle ei voida rajoittaa.
"4. Markkinat johtavat "hyvään" lopputulokseen"
Markkinoilla ilmenevä kysyntä ilmentää vain ostokykyisten enemmistön arvomaailmaa ja preferenssejä. Siksi se myös johtaa ostokykyisten enemmistön kannalta "hyvään" lopputulokseen, eli he valmistavat ja myyvät toisilleen sitä mitä haluavat saada. Yllätys yllätys. Ilman sosiaalivakuutusta ja -turvaa pyörätuolien markkinat olisivat aika vähäisiä, niitä kun eivät sikaniskat tarvitse edes kilpailuvälineiksi, kuten vesiskoottereita ja muskeliveneitään, jotka taas ovat välttämättömyyshyödykkeitä, siinä kuin kaasugrillikin. Varsinkin maaseudulla kaasugrilli onkin nykyisin aivan ehdoton. Kekkosen aikaisessa "sosialismissa" (eli aikana, jolloin oli nykyistä vähemmän säätelyä ja useilla toimialoilla enemmän toimijoita ja siten myös kilpailua, jopa laadulla kilpailua) sähkökatkot maaseudullakin olivat harvinaisia ja lyhytkestoisia. Nyt kun olemme Paavo Lipposen johdolla lopullisesti karistaneet Volgan punamudan jalkapohjistamme ja muuttaneet "länteen" sekä siirtyneet Kokoomuksen johdolla "länsimaiseen markkinatalouteen", esiintyy sähkökatkoja suomalaisella maaseudulla kuin konsanaan muuallakin Itä-Euroopassa. Kiitos Sauli ja Jan! En voi edes kuvitella, miten nöyryyttävältä tuntuisi istua kynttilän valossa ja hävetä kuulumistaan sosialistiluuserien vaikutuspiiriin. Nimenomaan juuri näiden luonnollisten väistämättömien vastoinkäymisten, kuten sähkökatkojen, kohdatessa mikään ei lohduta enemmän kuin tunne omasta erehtymättömyydestä ja moraalisesta puhtaudesta, jota voi kokea vain voittajaan samaistumalla. Ah, se voiman ja ylivoimaisuuden tunne, se kantaa eteenpäin yli kaikkien esteiden kuin neuvostourheilijaa konsanaan. Kun emme voi enää kokea yläluokkaistuvamme ruotsalaistumalla, tehkäämme se "eurooppalaistumalla".
Talouskasvu tarkoittaa sitä, että yhteiskunta tuottaa enemmän tavaroita ja palveluja. Tähän mennessä olen tavannut hyvin vähän ihmisiä, joilla on mielestään kaikkea riittävästi eikä lisä kelpaisi. Vaikuttaa siltä, että ihmisessä on kasvun tarve aika syvällä luonnostaan. Vai etkö haluaisi itse hiukan lisää palkkaa?
Kasvun saavuttamisessa taas markkinatalous on ollut tähän mennessä kokeilluista järjestelmistä kokonaisuutena tehokkain. Meillähän on vertailuaineistona esimerkiksi Saksa ja Korea, joiden kansat pakotettiin asevoimin pitkäaikaiseen käytännölliseen kenttätutkimukseen tässä suhteessa.
Muutenhan taloustieteessä on varsin vähän sellaisia yleispäteviä totuuksia kuin luonnontieteissä - Greshamin laki ehkä kuitenkin - ja monista keskeisistäkin käsitteistä kiistellään riippuen siitä, mitkä keskustelijan tavoitteet ja painotukset ovat.
Taloustiede perustuu realismiin, johon uskonnot eivät koskaan ole yltäneet, vaikka Fiktio antaa tosin rajattomat resurssit.
Realismiin ja realismiin... Onhan taloustieteissä kauniita teorioita mutta todellisuus jonka ne kohtaavat on lähtökohdiltaan paljon kompleksisempi ja niin paljon tuntemattomia piilomuuttujia sisältävä ettei sen ennustaminen ole välttämättä mahdollista.
Nykyinen tilanne on oikeastaan hyvä esimerkki. Talouspolitiikassa "perussääntö" vauhdittaa investointeja on halpa ja kylliksi tarjolla oleva raha. Tällä hetkellä molemmat ehdot täyttyvät mutta investoinnit eivät kasva. Muuttuja nimeltä luottamus on näet kielteinen.
Ja kaikki taloustieteenteoriat ovat tietenkin ideologian sävyttämiä joka tulee muistaa kun niiden erinomaisuutta meille esitellään.
Talous itsessään ei ole uskonto, mutta aloituksella on kyllä liittymä uskontoon ja siten myös tarpeeseen analysoida tuota uskontoa tai uskomusjärjestelmää kriittisesti. Nykyisin vallitsevaa talouspoliittista ajattelua leimaa sen taustalla vaikuttava markkinaliberalistinen uskomusjärjestelmä. Vähintään skeptinen asenne tyypillistä markkinaliberalistista liturgiaa kohtaan vaikuttaisi siis järkiperäiseltä, vaikka tuossa uskomusjärjestelmässä ei oletetakaan yliluonnollisten olentojen sekaantumista talouden toimintaan.
Ensinnäkin, riittävä talouskasvu on kyllä selvästi käytännössä osoittautunut paremmaksi tavaksi välttää konflikteja kuin sen puute. Toisaalta, usko rajattoman talouskasvun mahdollisuuksiin on valitettavasti puhdasta utopiaa, käytännön realiteettien, kuten luonnonvarojen rajallisuuden vuoksi. Kolmannekseen, nykyisin käytännössä vallalla oleva talousajattelu, eli siis markkinaliberalismi; liittyen mm. pääomien vapaaseen liikkuvuuteen ja ns. globalisaatioon on nimensä mukaisesti ismi ja sillä tosiaan on myös samankaltaisuuksia uskonnollisten ajattelutapojen kanssa, vaikka yliluonnollisista lainalaisuuksista ei suoraan puhuta ja ei ilmeisesti kannatakaan puhua.
Markkinaliberalismi on tavallaan jonkinlainen nykyinen implisiittinen maailman de facto valtauskonto, siis vaikka nimellisesti kristinusko ja islam väittävätkin sellaisia olevansa. Mutta onko niistä oikeasti markkinaliberalismin haastajiksi käytännön tasolla? Vähintään markkinaliberalismi on epätieteelliseksi uskomusjärjestelmäksi yllättävän laaja-alaisia globaaleja vaikutuksia aiheuttava oppi. Makrotaloustieteilijät ovat tunnetusti rakentaneet teoriansa hyvin huteralle perustalle verrattaessa luonnontieteilijöiden vastaaviin. Oleellisestihan kyse on siitä, että kompleksit ilmiöt, kuten kansantalouksien toiminta eivät käytännössä ole luotettavasti ennustettavissa. Tieteessä tunnetusti totuus ei ole äänestyskysymys, mutta makrotaloustieteen puolella vaihtoehtoinen ajattelu on kuitenkin jostain syystä ajettu suurelta osin marginaaliin. Kyse on ilmeisesti taustalla vaikuttavista arvovalinnoista. Merkittävätkin taloustieteilijät ovat itseasiassa hämmentyneitä, eivätkä oikeasti tiedä ns. kovaan dataan perustuen, esimerkiksi mitä nyt pitäisi tehdä, jotta maailmantalous elpyisi, koska tuota dataa ei yksinkertaisesti ole lainkaan riittävästi noin kompleksisen järjestelmän toiminnan ennustamisen perustaksi.
Markkinaliberalismia ja siihen liittyvää talouspoliittisen vaihtoehdottomuuden filosofiaa tietysti hyödynnetään kuten uskontoja yleisemminkin, eli hyvin tarkoitushakuisesti ja se palvelee selvästi parhaiten niiden etuja, joilla on jo ennestään hallussaan tuotantovälineitä ja pääomaa. Jumalasta lässyttäminen (puoleen tai toiseen) tuntuu siis aika turhalta, kun oikeasti enemmistö tuntuu "uskovan" markkinaliberalismiin, vaikka ei tosin välttämättä edes tiedä, mitä se oikeasti pitää sisällään.
Markkinaliberalismi johtaa käytännössä nykymuodossaan ainakin pääomien kasautumiseen. Vuoden 2016 alussa maailman 62 rikkainta jo omistivat yhtä paljon kuin 3.5 miljardia köyhintä (Oxfam). Kapitalismi taas on tietysti pohjimmiltaan arvovalinta - ns. puhtaassa muodossaan rajattoman ahneuden filosofia. Se toimii talouskasvun tuottajana epäilemättä selvästi paremmin vastakohtansa, mutta tuosta talouskasvusta hyötyvät siis lähinnä vain jatkuvasti harvenevat superrikkaat, ainakin jos valtiot eivät vahdi systeemiä tarkasti ja verota pääomaa tiukasti. Itseasiassa kapitalismi johtaa puhtaassa muodossaan ja valtioiden ollessa heikkouden tilassa vähitellen paradoksaalisesti kilpailun häviämiseen ja markkinoiden tehottomuuteen pääomien keskittyessä yhä harvempien käsiin.
Markkinaliberalismiin on sisäänrakennettuna mm. oletus siitä, että markkinoiden ns. näkymätön käsi (ei siis sentään näkymätön Jumalan käsi) tuottaa optimaalisen taloudellisen tuloksen. Tuo oletus on kuitenkin käytännössä epätieteellistä huuhaata, koska ulkoisesti säätelemätön talousjärjestelmä johtaa tunnetusti kaaokseen ja anarkiaan. Esimerkkejä ovat markkinoiden vapauttamistoimia tyypillisesti seuraavat hintakuplat, suhdanneheilahtelut, pörssiromahdukset, talouskriisit, konfliktit jne. Markkinaliberalismi tuottaa siis epäilemättä ns. luovaa kaaosta, mutta sitä ei voida perustellusti pitää edes talouskasvun tuottamisen kannalta optimitilana.
Maailman talousjärjestelmä on herkkä häiriöille ja ilman riittävät muskelit omaavia regulaattoreita (vahvoja valtioita, talousalueita ja keskuspankkeja) ennemmin tai myöhemmin tuloksena on erityisen vakava häiriötila. USA:ssa mm. suuri pörssiromahdus toimi keskeisenä taustasyynä yleismaailmalliseen lamaan ja se taas keskeisenä taustasyynä toisen maailmansodan syttymiseen. Tuota näyttöä ei voida pitää hyvänä osana (etenkin silloin varsin vapaan talousjärjestelmän) ansioluetteloa, vaikka tietysti toisaalta voidaan myös ajatella, että ns. viisas pääoma hyötyi tuostakin, koska oli mm. sijoittunut aseteollisuuteen, joten ehkä se toinen maailmansota ei siis ollutkaan paha asia ainakaan kapitalistisen arvomaailman kannalta.
Kapitalismin epäonnistumisten virallista painottamista ei länsimaissa tietenkään pidetty suurvaltapolitiikan vuoksi tarkoituksenmukaisena etenkään silloin kun vastapoolina oli vielä ateistinen ja kommunistinen Neuvostoliitto. Harvat ns. hardcore markkinaliberalistitkaan pyrkivät nykyään valtion lakkauttamiseen, koska sitähän tarvitaan käytännössä myös mm. suojelemaan pääoman omistusoikeutta. Pääomapiirit pyrkivät kuitenkin tietysti ulosmittaamaan hyödyn systeemistä, toimimaan vapaamatkustajina ja ulkoistamaan kustannukset sinne missä lainsäädäntö on löysintä. Pääomien kasaaminen on mahdollista etenkin riistämällä niitä, jotka ovat riistettävissä. Esimerkiksi työturvallisuussäädökset ja verojen maksuvelvoite haittaavat "rusinat-pullasta-kapitalismin" näkökulmasta inhottavasti pääomien kasaamisen kiihdyttämistä, mikä ilmeisesti on tuossa uskomusjärjestelmässä Summum Bonum ja Elämän Tarkoitus (tai ehkäpä jopa Kultainen Vasikka, koska kansan enemmistöhän tätä haluaa tai on haluavinaan?).
"Harvat ns. hardcore markkinaliberalistitkaan pyrkivät nykyään valtion lakkauttamiseen, koska sitähän tarvitaan käytännössä myös mm. suojelemaan pääoman omistusoikeutta. "
Ei pelkästään siihen. Erittäin suuri osa rikkaiden tuloista, ellei jopa suurin osa, päätyy heidän käsiinsä yhteiskunnan välityksellä. Julkinen kulutus, investoinnit ja tulonsiirrot, muodossa tai toisessa, ovat toisen maailmansodan jälkeen käytännössä luoneet suurimman osan talouskasvusta ja kansakuntien vauraudesta. Liberaalit yövartijavaltiot eivät olisi päässeet puoleen väliinkään siinä kehityksessä, jonka olemme käyneet läpi. Tämä nyt kuitenkin on nykyään liian ikävä totuus sanoa ääneen.
Annetaan nyt vain yksi sinänsä pieni, mutta omalla tavallaan kuvaava esimerkki: ilman Kelan maksamaa asumistukea omaisuustuloveroa maksettaisiin melkoisesti vähemmän. Mikä luonnollisesi tarkoittaa, että tuon veron maksajien taskuihinkin ropoja kertyisi nykyistä vähemmän.
"Esimerkiksi työturvallisuussäädökset ja verojen maksuvelvoite haittaavat "rusinat-pullasta-kapitalismin" näkökulmasta inhottavasti pääomien kasaamisen kiihdyttämistä"
Yhteiskunnallisesti ja pidemmällä aikavälillä kiistatta myös työnantajan kannalta työturvallisuussäädökset nimenomaan säästävät rahaa ja nostavat tuottavuutta. Mutta siilintukan pääkopassa normaali looginen ajattelu törmää maallisen elämän kylmiin ja koviin reaaliteetteihin, nimittäin kallon luihin. Normaalia paksumpina ne vievät tilaa aivokudokselta ja tekevät markkina-analyytikon päästä enemmän itsepäiseen puskemiseen kuin ajatteluun sopivan kapistuksen.
Hyvä huomio. Dogmaattinen ajattelu on aina vaarallista. Nuo listaamasi "talousasiat" eivät minusta ole kuitenkaan varsinaisesti taloudellisia (kansantaloustieteeseen tms liittyvää), vaan poliittisia.
Yksi itseäni eniten hämmästyttänyt talouspoliittinen dogmi on se, että työvoiman tarjonnan lisääminen lisää työllisyyttä. En ole löytänyt mitään kriittisen tarkastelun kestävää perustelua tälle väitteelle. Siitä huolimatta tätä toistellaan Suomessakin ja tukien leikkaamisia perustellaan sillä, että työttömien on aktiivisemmin haettava töitä. Kun työttömiä kuitenkin on satoja tuhansia niin luulisi, että ongelma on työpaikkojen tarjonta eikä työvoiman tarjonta. On ihan sama hakeeko avointa työpaikkaa kymmenen vai viisitoista työtöntä työnhakijaa, kun hakijoita on kuitenkin paljon enemmän kuin avoimia paikkoja.
Toinen dogmi on "normien purkutalkoot", jossa kuvitellaan että säätelyn vähentäminen on ilman muuta positiivinen asia. Miten vaikkapa lastenruokien laatunormit tai lääkkeitä koskeva valvonta haittaa? Toisaalta esimerkiksi pankkialalla säätelyn purku on johtanut toistuvasti siihen, että veronmaksajat ovat joutuneet maksumiehiksi.
Kumpikin aihe on esillä vain siksi, että media on itsetarkoituksellista bisnestä. Kummallakaan aiheella ei ole mitään tekemistä sen paremmin todellisuuden kuin varsinkaan talouden kanssa.
Väitteistä toinen on käsittämättömässä tyhmyydessään niin provosoiva, että se synnyttää varmasti vastaväitteitä, joista saadaan täytettä tällaisille palstoille ja aihetta tyhjän jaakaamista oleviin keskusteluohjelmiin. Vartiainen käytännössä elättää itsensä julkisuudella, jonka tyhmillä puheillaan saa.
Toinen väite taas tarjoaa ymmärretyksi tulemisen tunnetta huonostikoulutetulle rasvamahaluokalle, jota yhteiskunta koittaa epätoivoisesti pitää hengissä ja jopa terveenä vastoin heidän omaa tahtoaan. Minäkään en varsinaisesti ymmärrä miksi yhteiskunta niin tekee. Minulle sopisi oikein hyvin rakentaa näille piikkilangalla aidattuja reservaatteja, joissa olisi täysin ilmaista tupakkaa, alkoholia, kannabista, virolaisia, venäläisiä ja thaimaalaisia huoria, pornolehtiä ja rasvaista pikaruokaa rajattomasti tarjolla. Kaikilla olisi siellä omakotitalo, jossa olisi rakennettuna naapurin puolelle ulottuva parveke, jossa olisi asennettuna kiinteä grilli. Siellä voisi käydä myös tupakalla tiputellen natsat naapurin pihalle, jonne talvella työnnettäisiin myös lumet ja kaikkina vuoden aikoina naapurin puolelle tietenkin myös ulostutettaisiin kissat ja koirat, samalla kun käydään naimassa naapurin puolisoa, sillä aikaa kun naapuri on naimassa toisen naapurin puolisoa, joka taas on naimassa ensin mainitun puolisoa. Täydellisen hyvinvoinnin paratiisi, jossa onni, ilo ja markkinatalous kukoistaisivat tyytyväisten mahakkaiden eläessä täyttä elämäänsä. Keskellä reservaattia olisi iso, avoin joukkohauta, johon kesken touhuamisensa tuupertuneet ja syöpiinkuolleet viskattaisiin päivittäin, joka olisikin ainoa velvoite asumisoikeuden ja ilmaisten hyödykkeiden saamiseksi.
Toisaalta ymmärrän kyllä yhteiskuntaa sikäli, että ilman tätä mahakkaiden touhukkaita populaatiota iltapäivä- ja muiden roskalehtien toimittajat kuolisivat nälkään, tai ainakin laihtuisivat normaalikokoisiksi.
Miksi muuten toit nämä asiat esille täällä? Oletko kenties joku toimittaja? Foorumi on kuitenkin väärä, jossain Suomen Kuvalehdessä noista kirjoittamisesta maksetaan, täällä ne herättävät vain huvitutusta.
Meillähän jo on näitä "Reservaatteja", joita myös ruokinta aitauksiksi voidaan kutsua. Ei tarvitse edes poistua sohvalta saadakseen tarvitsemansa "eväät".
Netin kautta voi kaikki "tilauksensa", sekä toimitukset hoitaa eväänsä liikauttamatta.
Mielestäni olisi korkea aika palata näihin "hätäaputyön, sekä työttömyys työn" piiriin, ainakin näitten rasvamahojen, huumehörhöjen, työtävieroksuvien ja muiden loisijoiden kohdilla.
Tämän ns. kansalaispalkka ei saisi olla mikään automaatti, vain ansaittavissa.
Itse aiheutettujen vaivojen, sekä vahinkojen hoito siirrettävä yksityis-sektorin puolelle, rasittamasta kunnallista terveys, sekä sosiaalista palvelua.
Sun kannattaa muistaa, että hyvin harva noista ns. syrjäytyneistä on syrjäytynyt omasta halustaan. Nuo sun halveksimasi narkkarit ja muut loisijat on lähes poikkeuksetta niitä, joille yhteiskunta ei ole pystynyt antamaan apua silloin kun sitä olisi tarvittu.
Itse asiassa taloususko on aika paljon raaempi kuin Suomen evlut-kirkko.
"Mielestäni olisi korkea aika palata näihin "hätäaputyön, sekä työttömyys työn" piiriin, ainakin näitten rasvamahojen, huumehörhöjen, työtävieroksuvien ja muiden loisijoiden kohdilla."
Miksi? Meillä on ihan hyvääkin työvoimaa tällä hetkellä vailla työtä. Palkanmaksajista se pula on.
En oikein ymmärrä ajattelua, että huonoin työvoima pitäisi raahata jonnekin pakkotöihin, jossa sen tuottavuus joka tapauksessa on mitätön, mitä se väistämättä kahdesta syystä on: koska työ on pakkotyötä ja koska narkkarit ja vakavasti ylipaino-ongelmaiset sun muut eivät mitenkään yllä tehokkaaseen työtahtiin.
Huomattavasti järkevämpää on ohjata taloutta kasvamaan niin, että normaali työvoima alkaa taas työllistyä. Sitä ei voi tehdä pelkillä verohelpotuksilla, siihen tarvittaisiin vähintään koko euroalueen yhteisiä toimia. Siksi se tuskin tulee tapahtumaan.
"Netin kautta voi kaikki "tilauksensa", sekä toimitukset hoitaa eväänsä liikauttamatta."
Montako sillä tavalla elävää tunnet? Työttömillä, narkkareilla ja alkkiksilla ei ole varaa maksaa kotiinkuljetuksista, ne nimittäin eivät ole ilmaisia. Ainoastaan eläkeläisillä on sellaiseen rahaa, eikä tietysti heistäkään kaikilla.
Toisaalta juuri toimitus- ja kuljetuspalvelut ovat nykyisin niitä aloja, jotka työllistävät. Ihmisten tulisi käyttää niitä enemmän.
Jaahas, siellä Suuressa Maailmassa näitä aidattuja alueita jo onkin:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001155119.html
On se varmaan ihan upea tunne, kun voi vetää muovimukista viinaa kaiken tuon roskan keskellä.
Jotenkin arvostan entistä enemmän itseäni kun juon pikkurilli pystyssä laadukasta punaviiniä lainkaan humaltumatta nautiskellen samalla erittäin kalliita ja maukkaita juustoja sekä tuontikonvehteja. Joko omassa kotonani tai ystävieni luona. Ei paskakasoja, joiden keskellä pitäisi suunnistaa.
Englanti taitaa olla vieläkin luokkayhteiskunta. Nykyisin siellä on vain yksi luokka, nimittäin kaikki ovat alaluokkaisia. Se on kunnia-asia.
Eihän taloustiede oikeasti mikään tiede ole.
Juu itsellänikin oli aloituksessa vähän vaikeuksia pysyä aiheessa. Ehkä tosiaan olisi piänyt puhua retoriikasta eikä tieteenalan perusteista. En ole kiistämässä taloustieteen tieteellisyyttä. Oudoksuvalle totean että teknisesti tämäkin on yhteiskunta-palstaa, mutta myönnän että saivartelen.
Meinasin siis aloituksella vain sitä että siinä miten taloudesta puhutaan ja miten siihen suhtaudutaan on piirteitä jotka muistuttavat uskontoa. Siihen liittyy tiettä ehdottomuus. Talous on yhteiskunnallinen ilmiö, ja järjestelmä voitaisiin rakentaa miljoonalla muullakin tavalla. Edelleenkään en sano että nykyinen olisi huono.
"Talousviisaat" kertovat kuinka palkanalennusten takana on kilpailukykyongelma jossain abstraktimmassa todellisuudessa.
On ekonomisteja ja "huippuekonomisteja". Vähän kuin olisi pappeja ja piispoja. Molemmilla on oikeus tulkita abstraktia todellisuutta arkitodellisuuden takana, mutta "huippuekonomistin" sana painaa enemmän.
Koska, kuten keskiajan kansa ei tiennyt mitään teologiasta, nykykansalainen ei tiedä taloudesta paljon mitään, ja sitten kun joku aiheen asiantuntijaksi esittäytyvä sanoo että asia on näin, hänen ei parane kuin uskoa. Tämä on totta joka tieteen kanssa, mutta taloudella meitä hallitaan.
"Markkinat vaativat" milloin mitäkin. Tietenkin on järkevää politiikka olla tekemättä sitä mikä ei vain yhteiskunnassa toimi, mutta aika paljon voi tehdä jos uskaltaa.
Kreikka ei voi jättää velkojaan maksamatta "etteivät markkinat suutu". Eikös tässä juuri päästy siitä, että homous pitää kieltää ettei Jumala suutu.
Satuin muuten kulkemaan supuolineutraalin avioliittolain tukimielenosoituksen vastamielenosoituksen ohi. Kuulin sieltä argumentin "Jumala suuttuu ja talouskriisi syvenee."
"Kreikka ei voi jättää velkojaan maksamatta"
Ellei EU:n talousalueella tapahdu radikaalia uudelleenjärjestymistä, niin kyllä Kreikka voi ja myös jättää jonkin osan niistä veloistaan maksamatta. Kreikka ei voi kilpailla Ruhrin alueen, Pohjois-Italian, Japanin eikä edes jenkkien teollisuuden kanssa. Matkailu ja oliiviljyn myynti voivat pirirstyä jos euron arvo edelleen laskee.
Kreikan tilanne voisi parantua vain jos se julistautuisi veroparatiisiksi. Sellaiseen se kuitenkin on liian iso, se ihan oikeasti tarvitsee verotuloja infransa ylläpitoon.
Pääoma- ja muiden tulojen välinen epäsuhta aiheuttaa toistuvasti velkakriisejä ja jos systeemi aiotaan pitää toiminnassa, velkoja on silloin tällöin annettava anteeksi. Tai sitten parkkeerattava huomaamattomiksi siten, että niistä maksetaan vain korot, ei ehkä niitäkään kokonaan.
Hallituksen tulisi pyrkiä elinkustannusten laskemiseen, mutta sitä se ei suoranaisesti tee. Palkkatasosta tinkiminen laskee tai sitten ei, mutta vastaava olisi pitänyt tehdä myös pääomapuolelle. Vuokratasoa pitäisi pakottaa alaspäin reilusti ja siihen kyllä olisi koko joukko toimivia keinoja. Hallitus nyt kuitenkin edustaa sitä osaa kansasta, jolle pääomatulot on varsinainen tulonlähde, joten sille asialle ei tapahdu mitään. Samalla maa kulkee kohti kriisiä.