Olen 40 perheenäiti, lapsista toinen on teini-ikäinen ja toinen lähestyy teini-ikää.
Olen todella paljon pohtinut viimeisen vuoden pari hengellisiä asioita, ja käynyt eri tilaisuuksissa. Olen lapsena käynyt pyhäkoulua, joten uskon asiat ovat hyvinkin tuttuja. Uskonto on kuin söisi leipää, ei sen kummempaa. Kirkossa käynti tai hengellisissä tilaisuuksissa käynti ei ole sen kummempaa kuin menisi kauppaan tai urheiluhalliin.
Itseäni rasittava asia on oma ylipursuava seksuaalisuuteni, jota olen myös miettinyt. Vuosi vuodelta tulen vaan himokkaammaksi. Nytkin viikonloppuna sorruin nettipornoon. Ongelmana mieheni kanssa on, että en saa seksiä riittävän usein. Minulla ei kerran viikossa puhumattakaan kerran kuukaudessa oikein riitä. Nytkin pääsiäisen aikaan olin tosi stressaantunut, mies oli pihdannut kuukauden. Miehellä ei ole toista naista eikä hän ole homo. Hän ei vaan ole yhtä kiinnostunut seksistä kuin minä. Viikonloppuna, kuten kerroin, tyydytin itseäni useita kertoja, mieheni kanssa olin yhdynnässä kerran. Avioseksi on normiseksiä, ei mitään yllätyksiä. Miehelläni on ihan hyvä vartalo ja tavara, mutta aika tylsää on, esileikkejä voisi olla enemmän ja jälkirakastelu puuttuu. Välillämme ei myöskään ole halauksia eikä suukkoja, koska mieheni ei niitä tarvitse. Kertokaa naiset, onko muilla tällaista, että vuosi vuodelta himokkuus vaan kasvaa (vaikka lastentekoaika alkaa olla ohi) ? Kun täyttää 40 ja on synnyttänyt pari lasta, päässä kilahtaa, näin on ainakin käynyt minulle.
Olen yrittänyt jutella asiasta mieheni kanssa, mutta en mitään kunnon vastausta ole saanut. Hänellä nyt vaan ei niin kiinnosta, hän lienee jonkin sortin aseksuaali(ko) ? Eli mitään parannusta ei ole odotettavissa. Syksyllä käytiin jopa parisuhdekurssilla, mutta eihän sellainen mitään ratkaise, jos molemmat eivät näe ongelmaa. Ei viitsisi erotakaan, se olisi suuri epäonnistuminen ja sittenhän vasta puutteessa saisi olla(kin). Haluan kuitenkin, että lapsilla on ehjä perhe. Olen nähnyt useita avioeroja, ja kyllä sekin ihmistä rikkoo. Seksuaalinen eritahtisuus on iso ongelma parisuhteessa, oltiin seurakuntaihmisiä tai ei. Apua, mitä teen ? Näyttää siltä, että piina vaan kasvaa vuosi vuodelta... Myönnän, olen syntinen, mutta toistaiseksi olen pysynyt kaidalla tiellä, enkä ole mitään seksuaalista tekoa tehnyt kenenkään kanssa. Avioliittohan on tietyllä tavalla pyhä, mutta kun tällaista joutuu kestämään, onko se todellakin pyhä ? Tätä mietin. Olenkohan sekoamispisteessä ? Toivon asiallisia vastauksia.
Olen todella paljon pohtinut viimeisen vuoden pari hengellisiä asioita, ja käynyt eri tilaisuuksissa. Olen lapsena käynyt pyhäkoulua, joten uskon asiat ovat hyvinkin tuttuja. Uskonto on kuin söisi leipää, ei sen kummempaa. Kirkossa käynti tai hengellisissä tilaisuuksissa käynti ei ole sen kummempaa kuin menisi kauppaan tai urheiluhalliin.
Itseäni rasittava asia on oma ylipursuava seksuaalisuuteni, jota olen myös miettinyt. Vuosi vuodelta tulen vaan himokkaammaksi. Nytkin viikonloppuna sorruin nettipornoon. Ongelmana mieheni kanssa on, että en saa seksiä riittävän usein. Minulla ei kerran viikossa puhumattakaan kerran kuukaudessa oikein riitä. Nytkin pääsiäisen aikaan olin tosi stressaantunut, mies oli pihdannut kuukauden. Miehellä ei ole toista naista eikä hän ole homo. Hän ei vaan ole yhtä kiinnostunut seksistä kuin minä. Viikonloppuna, kuten kerroin, tyydytin itseäni useita kertoja, mieheni kanssa olin yhdynnässä kerran. Avioseksi on normiseksiä, ei mitään yllätyksiä. Miehelläni on ihan hyvä vartalo ja tavara, mutta aika tylsää on, esileikkejä voisi olla enemmän ja jälkirakastelu puuttuu. Välillämme ei myöskään ole halauksia eikä suukkoja, koska mieheni ei niitä tarvitse. Kertokaa naiset, onko muilla tällaista, että vuosi vuodelta himokkuus vaan kasvaa (vaikka lastentekoaika alkaa olla ohi) ? Kun täyttää 40 ja on synnyttänyt pari lasta, päässä kilahtaa, näin on ainakin käynyt minulle.
Olen yrittänyt jutella asiasta mieheni kanssa, mutta en mitään kunnon vastausta ole saanut. Hänellä nyt vaan ei niin kiinnosta, hän lienee jonkin sortin aseksuaali(ko) ? Eli mitään parannusta ei ole odotettavissa. Syksyllä käytiin jopa parisuhdekurssilla, mutta eihän sellainen mitään ratkaise, jos molemmat eivät näe ongelmaa. Ei viitsisi erotakaan, se olisi suuri epäonnistuminen ja sittenhän vasta puutteessa saisi olla(kin). Haluan kuitenkin, että lapsilla on ehjä perhe. Olen nähnyt useita avioeroja, ja kyllä sekin ihmistä rikkoo. Seksuaalinen eritahtisuus on iso ongelma parisuhteessa, oltiin seurakuntaihmisiä tai ei. Apua, mitä teen ? Näyttää siltä, että piina vaan kasvaa vuosi vuodelta... Myönnän, olen syntinen, mutta toistaiseksi olen pysynyt kaidalla tiellä, enkä ole mitään seksuaalista tekoa tehnyt kenenkään kanssa. Avioliittohan on tietyllä tavalla pyhä, mutta kun tällaista joutuu kestämään, onko se todellakin pyhä ? Tätä mietin. Olenkohan sekoamispisteessä ? Toivon asiallisia vastauksia.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Miehellä alkaa tuossa iässä monesti erityisesti testosteronin eritys laskea. Se voi aiheuttaa mm. haluttomuutta. Kannattaisi testauttaa, ettei vain ole ihan tällaisesta yksinkertaisesta asiasta kyse. Jos siitä on kyse, niin sehän on sitten helposti hoidettavissa lääkityksellä, eikä hintakaan ole paha.
Sinun osaltasi mieleen tulee lähinnä, että mitä enemmän tätä asiaa ajattelet, sitä ankarammin se sinua myös kiusaa. Lopulta tulet myös pettämään miestäsi sitä varmemmin, mitä enemmän tuolle himolle annat periksi. Mahdollisesti kannattaisi yrittää kanavoida tuon asian ajattelemiseen käyttämääsi energiaa johonkin muuhun tekemiseen. Varmasti paljon helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
Ei tähän oikein mitään hokkuspokkus-konstia taida olla. Useinkaan ei ihmisten elämässä nämä halut ja kyvyt kohtaa. Nämä ovat niitä "haasteita", joita meille heitetään, että kasvaisimme oikeasti ihmisinä. Yhä useamminhan ihmiset tänä päivänä vastaavat näihin haasteisiin eroamalla ja etsimällä uusia kumppaneita, mutta kuten itsekin ymmärrät, se ei todellakaan ole oikea vastaus tähänkään haasteeseen.
Siunausta sinulle.
Miehen kirjoittama.
Kyllä mä nainen olen. Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin mies ? Onko vaikea mieltää, että nainenkin voi sortua pornon katseluun ? Tai että naisella voi pariskunnasta olla ne kovemmat halut ?
Voi olla että jos kuusikymppisenänä naiset vielä siinä iässä kiinnostavat asiaa viakrallakin
Lataa tähän rivin kysymyksiä - toivottavasti ei haittaa;)
Oletko puhunut hänelle asiasta suoraan?
Voisitko esim. näyttää tämän aloituksesi hänelle?
Onko teillä kahdenkeskistä aikaa?
Mitä teette silloin? Teettekö arkiaskareita yhdessä? Liikutteko luonnossa?
Onko miehelläsi työstressiä, päihdeongelmaa, jokin addiktio? Rauta, b- ja c-vitamiinitasot ok?
Kosketatko häntä ilman taka-ajatuksia? Puhutko hänestä myönteisesti?
Pidätkö huolta itsestäsi, harrastatko jotain, suuntaatko energiaasi positiivisesti, säteiletkö?
Tietokoneessa on vikaa. En saa pisteellisia kirjaimia.
"syntinennainen", ala valita siita, etta netti on taynna epailijoita ja etta heidan taytyy viela tuoda epailyksensa julki.
"...parisuhdekurssilla, mutta eihän sellainen mitään ratkaise, jos molemmat eivät näe ongelmaa." Taatusti ei ratkaissutkaan, silla parisuhdekurssit ja avioliittoneuvonta lahtevat vaarasta psykologisesta teoriasta, etta hankaluuksien takana olisi VAARINYMMARRYS, ja kun saisi oikeaa tietoa, asia ratkeaisi. Ei nain ole, vaan on BIOLOGINEN ERO. Mies ei voi lisata seksihaluaan, vaikka kuinka tiedostaisi ongelman, etka sina voi vahentaa.
Seksihalujen erisuuruisuudella ei ole mitaan tekemista synnin kanssa. Syntia on pahantekeminen toiselle.
On pieni mahdollisuus, etta miehesi vahaseksisyys johtuisi liian vahasta testosteronien maarasta. Ne pitaa siis mitata. Mutta useimmilla miehilla testosteronin maara on kuitenkin oikea. EI OLE OLEMASSA SILLOIN KEINOA, JOLLA HALUA VOI LISATA. Ns. terapia on tassa asiassa silkkaa huijausta.
Tuolla eras vastaaja ehdotti, etta pyrkisit vahentamaan omaa haluasi suuntaamalla sen muuhun. Ei sekaan ole mahdollista. Paljon mainostettu sublimaatioteoria on osoittautunut paikkansa pitamattomaksi.
Vain kay siten, etta toisella halu lisaantyy, toisella vahenee. Et taatusti ole ainoa nainen, jolle on kaynyt nain. Seksipalstalla heita nakyy usein.
Avioliitto ei ole sillalailla pyha, etta olisi sitouduttava toisen olemattomaan seksiin ja toinen joutuisi karsimaan ja karsimaan. Saa kristittykin noudatettaa realismia. Juttele miehellesi, etta halusi tekee sinut hulluksi. Hyvana miehena han ymmartaa tarpeesi ja antaa sinulle luvan taydentaa sita toisen kanssa.
Niita miehia, jotka eivat saa tarpeeksi seksia vaimoltaan on myos. Juttele usean kanssa suoraan asiastasi. Loydat miehen, jonka kanssa toteutatte yhteisen puutteen poistoa. Aluksi se voi tuntua kummalliselta, mutta aikaa myoten luontevalta.
Kristuksesta sinun ei tarvitse, etka saa luopua. Han hoitaa teidat perille asti.
Jos avioliitot perustettaisiin ja ne pysyisivät vain, jos kummankin halut olisivat koko ajan samanlaisia, niin tuskin kovin monta avioliittoa olisikaan.
Ja samalla lailla ensi vuonna tulevien homoliittojen kanssa. Eroja tulisi liukuhihnalta. Onneksi avioelämä on muutakin kuin seksiä.
järkyttävää luettavaa,rukoilen puolestasi.
- kyllä, olen kertonut hänelle kärsiväni tästä
- ehkä, mietin sitä, hänen huumorinsävyinen argumenttinsa luultavasti olisi"sex is sin" ( kasvanut sekulaariev. lut. perheessä, joten tausta ei ole samalla tavoin uskonnollinen kuten itselläni)
- olisi enemmänkin, jos sitä haluaisi järjestää, mies katsoo mieluummin tv:tä
- on yhteistä tekemistä, ei ole siitä kiinni, ettei olisi yhteneväisiä mielenkiinnon kohteita
- työstressiä kyllä, ei ole päihdeongelmaa eikä mitään riippuvuutta, syö terveellisesti
- voin koskettaakin, jos makoillaan vierekkäin, usein kyllä on "se" mielessä ja saanhan miestä välillä houkuteltuakin intiimeihin puuhiin, tosin liian harvoin
- kyllä ja ei, toki olen ollut välillä masentunut, seksi olisi hyvä lääke, ainahan löytyy tekosyitä, jos ei paneta
Googleta "kun mies ei halua". Löyty monta hyvää sivua:)
Aloittaja on tässä ketjussa saanut muutaman hyvän vastauksen ja ainakin yhden ihan selvän saatanan valheen. Toivottavasti saat sen armon, että erotat nämä toisistaan.
Soon kyl saatala kansanperinnettä niinkun mekin. Vaan niinku mekin nykyään enää harvoin saikytellään väkee sanomalla kuutamoyönä et "buuuu-uuuu", niin saatalakin on ruvennu ihan kiltiks, suorastaan lutuseks.
Mollaan niiku kaverii sen kaa ja istutaan usein limulla ja jutellaan vähän nostalkisesti niiku menneist ajoist. Saatala on jo eläkkeellä, mut me vielä hoilellaan automaatiota ja tehlään sivuniikupisnestä Tokmalin Kahedorgil Päivil.
Nii, ja sit saatalasta on kyl kerrottu kaikkii karmei juttui, mut yhekskyt yheksä rosenttii niist on ollu silkkaa pötyy. Myönnetään, et se teki ennen jekkuu niinkun mekin, mut oli se jo sillonkin melko kiltti. Toi tyyppi tuol elellä kyl puhu vähän niiku paksui. Meist tuntuu, etseioo saatalaa nähnykään, kuullu vaan huhupuhei. :)
Tuli mieleen, että miksi sen haluttomamman osapuolen pitää yrittää nostaa halukkuuttaan jollain konstein jos se haluttomuus ei häntä vaivaa. Eikö sen, jonka halut on yhtäkkiä lisääntyneet voimakkaasti voisi ajatella, että hänen itsensä hormonitasapaino on muuttunut ja sille pitäis tehdä jotain, että se tasapainottiisi.
Seksitarpeitten lisääntyminen naisilla on ihan tavallista. Ei se ole patologista, eikä kyse ole hormonitasapainosta. Keskimäärin miesten halukkuuden huippu asettuu sinne 25 ikävuoden kohdalle, naisten 40, vaikka päinvastaisiakin kulkuja on.
Olisi kauheaa, jos jonkin muun kuin raiskaajan tai pedofiilin seksihaluja ruvettasiin vähentämään, sillä aina keino vähentää on lääkkeet. Ei voi olla mahdollista, että normaaleja terveitä ihmisiä lääkittäisiin zombeiksi.
Kysyjä on lisännyt itsetyydytystä maksimiin ja etsinyt tyydytystä pornosta. Vaikka ne ovatkin välttämättömiä, ei niiden määrää voi enää lisätä. Tarvitaan myös lisää seksiä toisen kanssa, ja sitä mies ei voi lisätä. Ainoa tie on lisäkumppani, jolla on sama tilanne. Kysyjä saa niin vähän seksiä liitossaan, että se jo sinänsä oikeuttaa lisäkumppaniin ilman keskustelujakin, vaikka tietysti toisen lupa onkin yhteisymmärrystä lisäävä tekijä.
Ei voi olla kaavamainen. Samat ohjeet ja neuvot eivät sovi erilaisiin tapauksiin, vaan on mietittävä tapauskohtaisesti. Kasualistinen moraali ei ole kristillistä moraalia. Yleensä ei voida valita hyvän ja pahan väliltä, vaan on valittava ison ja pienemmän pahan väliltä. Ainoa ohje, jota tulee noudattaa, on vakaa pyrkimys, että ei tuottaisi toiselle vahinkoa. Mutta ei itsellekään, sillä ei ole avioliitolle siunaukseksi, jos toinen potee seksuaalista puutetta aina hulluuteen asti.
"syntinennainen", tietäen, miten hengellisissä piireissä on henkilöitä, jotka ovat valmiita tuomitsemaan, pidä kuvio kuitenkin muilta salassa. Tärkeintä on, että Herramme Jeesuksen edessä on puhdas mieli eikä salaisuuksia. Minkäänlainen seksi, joka ei pyri vahingoittamaan toista, ei ole syntiä. Moralistit jätä omaan saastaansa ja likaansa. :)
Kylläpä osaa olla liukaskielinen tämä peto.
Kyllä minusta jos se halukkuus on yhtäkkiä kohonnut aivan yltiöpäiseksi voisi miettiä,että olisiko siinäkin jotain häikkää. Miksi aina ajatellaan, että siinä haluttomammassa osapuolessa on jotain vikaa
Eihän aloittaja mistään yhtäkkisestä mainitse. Ihan luonnollisesta vaihtelusta, joka ei osu yksiin puolison kanssa.
Ei haluttomassa eikä halullisessa osapuolessa ole mitään vikaa, ei kummassakaan. Ovat vain erilaisia.
Seksuaalinen halukkuus, myös sen kehitys ikäkausittain, periytyy monigeenisesti. Ihmiset ovat sattumoisin saaneet eri määrän haluun vaikuttavia geenejä. Lopputulemana on, että eri ihmisten halukkuus noudattaa kussakin ikäkohortissa normaalijakaumaa. On vähän niitä, joilla se on hyvin pieni tai suuri, paljon niitä, joilla se on siltä väliltä. Ei siihen liity mitään mystiikkaa. Kukaan ei ole voinut itse vaikuttaa siihen, mitä geenejä on perinyt. Syyttely tai vian etsiminen on silkkaa höpertelyä.
Ongelma on se, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että halu olisi samansuuruinen ja kehittyisi samaan suuntaan. Jos ero on huomatttava, ei siihen voi enää pakottautua ilman huomatttavaa kärsimystä.
Koska itsetyydytystä ja pornoa ei voi loputtomasti lisätä, ainoat mahdollisuudet ovat a) jatkuva kärsimys, b) lisäseksin hakeminen toisaalta.
Ideologiset ratkaisut olisivat parempia, jos ne toimisivat, vaan eivät toimi.
Hah hah - ihan niinkuin lisäseksin hakeminen toisaalta ei johtaisi minkäänlaiseen kärsimykseen. Oletko tyhmä vai vain ateisti?
Sinulla taitaa olla hyvä ei-ateistinen ratkaisu mielessä. Kerro se.
Jotkut opettavat, että pitää valita oikea ja hylätä väärä. Tällaisen valinnan eteen joudumme todellisuudessa HYVIN HARVOIN. Yleensä joudumme valitsemaan PIENEMMÄN PAHAN kahdesta huonosta vaihtoehdosta.
Olen Kristuksen sovintoveressä saanut syntini anteeksi ja vapautunut alkoholismin kauheasta kahleesta. Jeesuksen veressä on voima!
Kirjoita minulle syntinennainen
Täällä on yksi ns. uskova ehdottamassa seksiä avioliiton ulkopuolella. Ei voi muuta sanoa kuin että tämä ihminen on menettänyt täysin tajunsa Jumalan tahdosta. Jos olet uskossa, älä missään nimessä yritä ratkaista ongelmaa pettämisellä tai edes yhteisestä sopimuksesta toisen miehen kanssa makaamisella. Se ei ole Jumalan tahto eli se saa ainoastaan pahaa aikaan. Uskon, että ongelma on suuri, mutta se ei ole kovin erikoinen, monet parit kärsivät tästä jossain vaiheessa elämää ja voivat päästä siitä eteenpäin YHDESSÄ ilman mitään kuvottavaa vieraissa käymistä. Ehdottomasti kannattaa ottaa asia vakavasti esille miehesi kanssa. Käykää kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi - mutta älä sorru tekemään vastoin Jumalan tahtoa asiassa, jonka voi korjata tai ainakin parantaa. Olen varma, että Jumala siunaa teidän suhteenne ja auttaa, kun pyydätte häneltä apua.
"... jonka voi korjata tai ainakin parantaa."
Miten?
Sinä olet luvannut miehellesi pysyä uskollisena. LUVANNUT. Ymmärrätkö? Ei ole mitään "sallittua" perustetta rikkoa tuota LUPAUSTA. Niin tekemällä toimit väistämättä Jumalan tahtoa vastaan, puhumattakaan kaikesta siitä kärsimyksestä, mitä sillä valinnalla aiheutat ja joudut itsekin kohtaamaan. Pettämällä voit toki saada hetkellistä tyydytystä sinua kiusaavaan himoon, mutta siitä tulee ilman muuta seuraamaan paljon muitakin seurauksia, joista SINÄ olet vastuussa.
Näissä asioissa ihminen voi rikkoa itseään ja lähimmäisiään eräillä kaikkein syvimmistä tavoista, mitkä ylipäätään ovat ihmiselle mahdollisia. Älä tee sitä.
Suomen lain mukaan avioliittoon ei sisälly mitään lupausta, eikä lupauksella olisi mitään sitovuuttakaan, sillä jos sellaisia on annettu, ne on annettu tilanteessa, jossa ei ole voinut arvata tulevaa.
Avioliittoon vihittäessä vihkijä esittää kysymykset. Näitä kansa nimittää "avioliittolupauksiksi", mutta eivät ne ole lupauksia, vaan kysymyksiä, HALUAAKO henkilö mennä nimetyn kanssa naimisiin. Nämä on kysyttävä, vaikka missä vihittäisiin, kirkossa tai väentörekisterissä, koska vihkijän on otettava selvää, haluaako morsiuspari ITSE tulla vihityksi. Muu tahto, esim. anopin tahto ei kelpaa. Eivät siis ole mitään "lupauksia".
Kahdesta pahasta tulee valita pienempi paha. Kukaan ei voi nähdä toisen tilannetta niin tarkkaan, että tietäisi, mikä on pienempi. Täytyy vain kertoa, että joskus myös yleisen moraalin vastainen teko voi olla pienempi paha.
Seksuaalisen halun erisuuruinen määrä ei ole vähäinen asia, jonka takia pitäisi antautua kaavamaiseen järjestelyyn, koko elämän kestävään jäytävään puutteeseen ja mielenkin järkkymiseen. Kukin olkoon kohdallaan oikeutettu ratkaisemaan, niinkuin itse näkee. Asiantuntevuutta ei ole muilla.
Älä tule höpöttämään paskaa asiasta mistä et mitään ymmärrä. Uskova ihminen on avioliittoon ryhtyessään LUVANNUT sekä puolisolleen, seurakunnalle että Jumalalle pysyä liitossaan uskollisena. Sitä eivät mitkään sinun selityksesi pois selitä, käärme.
Ei ole sopivaa nimittää eri mieltä olevaa käärmeeksi.
Vaikka tuntee puolustavansa mitä tahansa ja voi täällä esiintyä nimimerkin suojassa, hyvät käytöstavat tulisi säilyttää. Siivoa kielesi.
Aloittajalle, nikille "syntinennainen", tsemppiä. Olet vaikean ratkaisun edessä. Ratkaisetpa miten vain tai jätät ratkaisematta, tarvitset voimaa. Sitä on Jeesuksen sovintoveressä. Hän ymmärtää ongelmasi, vaikka muut eivät ymmärtäisikään. Hän on AINOA todellinen auttaja.
"Ei ole sopivaa nimittää eri mieltä olevaa käärmeeksi"
Heh heh, ehkä sanot noin Jeesuksellekin, vaan mahtaakohan sinun tulkintasi tuon(kaan) asian sopivuudesta olla oikea? (Retorinen kysymys; toivottavasti ymmärrät, mitä se tarkoittaa.)
En sano Jeesukselle. Ei tulisi mieleenikään. Sydäntentuntija osasi sanoa juuri oikeat sanat juuri oikeille henkilöille. Sitä sinä et osaa. Kun seuraat Kristusta, katso ennenkaikkea hänen nöyryyttään, alennustaan ja kärsimystään.
Thomas a Kempis: "Habet Jesus multos amatores regni sui caelestis, sed paucos bajulatores suae crucis. Multos invenit socios mensae, sed paucos abstinentiae." "Jeesuksella on paljon niitä, jotka rakastavat hänen taivaallista valtakuntaansa, mutta harvoja niitä, jotka kantavat hänen ristiään. Hän saa paljon pöytäkumppaneita, mutta harvoja pidättäytymiseen."
Netti on tuonut uuden keskustelukulttuurin, paljon räikeämmän kuin oli ennen, jolloin jouduttiin näkemään ihminen silmästä silmään.
Suurin hämmästykseni on ollut, että uskovaisena itseäänkin pitävät ovat omaksuneet tämän kulttuurin silmääkään räpäyttämättä, ladellen sopimattomuuksia ikään kuin vastapäätä ei olisikaan ihminen vaan tunteeton robotti.
Kertoo empatian puutteesta. Ei voi saada empatiaa lisää. Jos aivoista puuttuu jokin mekanismi, varaosia ei ole saatavissa. Empatian puute ei vie taivasosuutta, sillä se perustuu vain ja ainoastaan Kristuksen sovintoveren voimaan.
Ihmiset, jotka eivät pidä itseään erityiskristittyinä ihmettelevät jatkuvasti, miten erityiskristityissä lähimmäisenrakkaus ei näy millään tavalla, joskus suorastaan kauhistuttava kovuus, vaikka he suoraan tai rivien välissä kertovat, kuinka hyviksi ovat tulleet.
Siinä on ihmettä kerrakseen enemmän kuin M. A. Nummisen kaupunkimatkalla. :)
Jaha, siellähän se Daavidintähti taas lymyää uuden nikin suojassa kuuluisan "israelinmatkansa" jälkeen, niinkuin lymysi koko matkansa ajankin. Tule toki esiin ja väläyttele myös hienoa nikkiäsi.
Jokaiselle aidolle uskovalle on täysin selvää, miten helvetillisen väärin on neuvoa ketään, YHTÄKÄÄN ihmistä, MISSÄÄN tilanteessa, rikkomaan Jumalan täysin selvää käskyä vastaan. Jumala on sanonut "Älä tee huorin." Siinä ei sanota "Älä tee huorin, paitsi jos puolisosi pihtaa." Näin sinä nyt kuitenkin täällä lähimmäisiäsi neuvot. Ihan niin kuin Jumalan käskyjä, kieltoja ja kehotuksia olisi oikeus jättää noudattamatta heti, kun niiden noudattaminen osoittautuu hiukankin haastavaksi. Olet säälittävä kyykäärmeen sikiö, joka puet saatanalliset valheesi jumalisuuden ulkokuoreen niin kuin muka olisit todellinen Jeesuksen seuraaja. Saatanan kätyri sinä olet, etkä mitään muuta. Kai sinä seuraavaksi väität, että varastaminen tai jopa tappaminenkin on täysin hyväksyttävää kunhan olosuhteet riittävästi näitäkin Jumalan tahdon vastaisia tekoja edellyttävät!
"Jeesuksella on paljon niitä, jotka rakastavat hänen taivaallista valtakuntaansa, mutta harvoja niitä, jotka kantavat hänen ristiään. Hän saa paljon pöytäkumppaneita, mutta harvoja pidättäytymiseen."
Kas vain miten tulitkin juuri siteeranneeksi OMAT SANASI virheelliseksi osoittavaa opetusta. Tässähän on kysymyksessä nyt juuri se tilanne, että ihmisen tulisi Jumalan tahtoa seuratakseen pidättäytyä jostakin, mihin hänen syntinsä ja himonsa häntä houkuttelee. Jeesus ei tällaisiin kiusauksiin sortunut, mutta missä sinä muka tässä kannat Jeesuksen ristiä, kun neuvot lähimmäistäsi nimenomaan antamaan periksi tuollaiselle kiusaukselle, vaikka juuri se on viimeinen asia, mihin Jeesus tuota lähimmäistä opastaisi?
Eikö olekin niin, että sinulla on tässä asiassa ns. oma lehmä ojassa. Olet joskus pettänyt, tai petät kenties edelleenkin omaa puolisoasi, ja niin sinun on nyt keksittävä mitä tahansa valheita saadaksesi tuon hirmuteon itsellesi hyväksyttäväksi. Et siedä katsoa omaa syntisyyttäsi silmiin, ja myöntää, että olet tehnyt/teet edelleen kamalalla tavalla väärin.
Minullakin on oma lehmä ojassa. Minä nimittäin OLEN aikoinaan pettänyt silloista puolisoani. Olen nähnyt, miten hirvittävällä tavalla tuo tekoni rikkoi puolisoni, meidän perheemme, ja monin eri tavoin asiaan liittyvien ihmisten keskinäisiä suhteita. En haluaisi KENENKÄÄN tekevän vastaavaa virhettä. Tekoni oli kammottavalla tavalla väärin, ja ainoastaan Kristuksen sovintoveri voi sen Jumalan edessä sovittaa. Et voi sellaista valhetta keksiä, millä saisit minut kannattamaan hirvittävää harhaopetustasi.
Miksi et muuten käytä noita valheitasi levittäessäsi rekisteröityä nimimerkkiäsi, "seurakuntapastori"? Siksikö, että et kuitenkaan kehtaa tuossa virassasi laukoa ihan mitä tahansa Raamatun vastaisuuksiasi omalla nimimerkilläsi?
Reaktiosi on purkauksenomainen, mutta en ole suunnannut sanojani varsinaisesti sinulle vaan nikille "syntinennainen".
"Olet säälittävä kyykäärmeen sikiö, joka puet saatanalliset valheesi jumalisuuden ulkokuoreen niin kuin muka olisit todellinen Jeesuksen seuraaja. Saatanan kätyri sinä olet, etkä mitään muuta."
Onpa kieltä! Sinulle ei riittänyt, että olen erimieltä kanssasi, vaan rupesit herjaamaan minun henkilöäni. Esität muutenkin pöyristyttäviä arvauksia minusta. En ole vähääkään tilivelvollinen sinulle. "Syntinennainen" ei pyytänyt arviota joidenkin henkilöiden laadusta, vaan mielipiteitä, miten hänen tulisi menetellä erittäin vaikeassa tilanteessa.
En ole pyrkinyt saamaan sinua ajattelemaan toisin. Saat vapaasti olla eri mieltä. Mutta yhteen asiaan kehotan sinua edelleen: siivoa kielesi. Kielenkäyttösi ei ole kristitylle ollenkaan sopivaa.
Vaikka et näe minua, ota huomioon, että olen ihan todellinen ihminen.
"syntinennainen", toistan mitä sinulle edellä sanoin: Hän ymmärtää ongelmasi, vaikka muut eivät ymmärtäisikään. Hän on AINOA todellinen auttaja.
Vai niin. Kauanko sinä siis olet jo omaa puolisoasi pettänyt? Luuletko sinä todella tuon tekosi pysyvän Jumalalta salassa? Tietenkään sinä et ole tilivelvollinen minulle, mutta muista, että sinun salatuimmatkin tekosi tulevat KAIKKI kerran julki!! On kerrassaan surkeaa, että oman käsittelemättömän syntisi takia olet opettamassa muitakin turvautumaan samaan syntiin, ja puolustamassa sellaista muka oikeutettuna tekona!!!
Ja kas kummaa; kun minä osoitin tökerön väärinymmärryksesi Tuomas Kempiläisen sitaattiisi liittyen, yhtäkkiä et puhukaan siitä enää mitään :D. Ei siinä mitään - kyllä minuakin hävettäisi, jos olisin noin osuvasti siteerannut OMAN VÄITTÄMÄNI kumoavaa opetusta :D :D. Että osaatkin olla surkea mato. Tuollaisia pellejä saatana töihinsä värvää, se on täällä nähty moneen kertaan. Tee meille kaikille - eikä suinkaan vähiten itsellesi - palvelus, ja katoa lopullisesti täältä levittämästä valheitasi!!!
Sillä ei ole MINKÄÄNLAISTA MERKITYSTÄ, kenelle olet pirulliset valheesi suunnannut. Opetat väärin, ja kasvatat lukijoissasi kiusausta toimia Jumalan tahdon vastaisella tavalla. Sinä olet sanoistasi vastuussa riippumatta siitä, kenelle olet ne suunnannut. Eräs henkilö sanoi kerran: "Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!" Mahdatko muistaa, kuka tämän sanoi? Sama henkilö sanoi myös: "Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.". Muistatko?
Mitä tulee aloittajan vaikeaan pulmaan, olisit toiminut paljon paremmin, jos olisit siteerannut hänelle vaikkapa lohtua Raamatusta: (1. Kor. 10:13) "Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.". Tästä Jumalan lupauksesta muistuttaminen olisi aloittajalle paljon arvokkaampi tuki kuin sinun valheesi siitä, kuinka muka huorinteko onkin hänen tilanteessaan yhtäkkiä sallittua!!!
JOKA LUULEE SEISOVANSA, KATSOKOON, ETTEI KAADU.
Teet hyvin sopimattomasti, kun kerrot tietona arvauksiasi motiiveistani ja tekemisistäni. Tiedät itsekin, etten voi netissä mitenkään puolustautua.
Itse uskon motiivikseni pyrkimyksen helpottaa aloittajan oloa ja kertoa yhden mahdollisuuden, kun hän nyt joutuu valitsemaan kahdesta pahasta pienemmän.
Luulen, ettei "keskustelu" kanssasi vähääkään hyödytä nimimerkkiä "syntinennainen". Sinun kanssasi keskustelu on minun osaltani loppuunkäsitelty.
"syntisellenaiselle" toivon kaikkea kestävyyttä, viisautta ja Jeesuksen sovintoveren voimaa.
"Teet hyvin sopimattomasti, kun kerrot tietona arvauksiasi motiiveistani ja tekemisistäni"
En tee siinä lainkaan sopimattomasti. Sinä voit sanoa, että et ole pettänyt puolisoasi, jos kerran näin on. Jos taas olet pettänyt, senkin voit sanoa, sillä ei se minua yllättäisi millään tavalla, eikä tekisi sinusta silmissäni yhtään huonompaa ihmistä. Sellaisiahan me syntiset ihmiset olemme; jokaisella on elämässään vaikka miten paljon tekoja, joita ei haluaisi toisille tunnustaa, eikä varsinkaan Jumalalle myöntää synniksi. Tämä ei kuitenkaan oikeuta meitä houkuttelemaan muita samaan syntiin.
On äärimmäisen tärkeää penkoa ja ymmärtää niitä motiiveja, mitkä saavat ihmisen opettamaan noin väärin kuin miten sinäkin olet tässä ketjussa opettanut. Se kertoo yhtä ja toista siitä, miten saatana meissä ja meidän kauttamme toimii. Kun minä kommentoin sanomisiasi ankaralla kielellä, en tee sitä loukatakseni sinua, vaan puhutellakseni sinussa vaikuttavaa saatanan henkeä. Sinun osaltasi haluan, että järkyttyisit sanoistani edes sen verran, että joutuisit myöntämään, ettei tämäkään asia ole ihan niin itsestään selvä kuin millaisena sinä sitä olet harhautunut pitämään. Tietenkään et sitä tässä ketjussa suostu myöntämään - sehän olisi sinussa vaikuttavalle saatanan hengelle lähes täydellinen kasvojen menetys, mutta jos edes ääneti mielessäsi suostuisit myöntämään mahdollisuuden siihen, että saattaisitkin olla väärässä - silloin tavoitteni olisi saavutettu. Se saattaisi johtaa sinut ymmärtämään syvemmin omankin syntisyytesi - asia, jota en usko sinun edes alkaneen vielä ymmärtää.
"Itse uskon motiivikseni pyrkimyksen helpottaa aloittajan oloa ja kertoa yhden mahdollisuuden, kun hän nyt joutuu valitsemaan kahdesta pahasta pienemmän"
Mikä hemmetti sinut saa kuvittelemaan, että tässä muka olisi vain kaksi vaihtoehtoa? Joko uskollisuutta ilman seksiä tai toistuvaa mutta valitettavan tilapäistä tyydyttämistä aviorikoksen kautta - niinkö? Millainen uskova sinä muka olet, kun et sen vertaa luota Jumalaan, että Hän voi auttaa tuossa tilanteessa olevia ihmisiä muillakin vaihtoehdoilla? Minkä takia sinun täytyy houkutella lähimmäistäsi tekoon, joka on täysin selkeästi Jumalan tahdon vastainen, vaikka se kuinka TUNTUISI hyvältä tai jopa oikealta?
"Luulen, ettei "keskustelu" kanssasi vähääkään hyödytä nimimerkkiä "syntinennainen"."
Luule sinä vain ihan vapaasti mitä haluat. Älä kuitenkaan unohda, että näillä keskusteluilla on muitakin lukijoita. Osalla heistä ei ehkä ole sydän vielä niin paatunut kuin sinulla, etteivätkö voisi ymmärtääkin vääräksi sitä oppia, mitä sinä yrität täällä levittää. Myös aloittajan saattaa olla vielä mahdollista jättää tekemättä sitä onnetonta valintaa, mihin sinä häntä houkuttelet. Jos näin on, silloinkin tavoitteeni on saavutettu.
Jeesus tuli syntisiä varten! " Ja HON ON SOVINTO MEIDÄN SYNTEEIMME EDEDTÄ,EI AINOASTAAN MEODÖNM VAAN KOKOMAAILMAN EDESTÄ!" 1. jOH. 2.
No voi. Oliko teillä seurusteluaikana puhetta seksin tärkeydestä? Itse otin selvää seurusteluaikana ja minulle miehenä se on tosi tärkeää henkilökohtaisen uskon lisäksi.
Vielä vanhanakin naitattaa ihan mahdottomasti. Jo kolmas avioliitto on menossa. Ei kaikki erojen kautta.
Vahinko etten ole sinun miehenä. Koeta puhua miehellesi eroottisen rakkauden tarpeestasi.Toivottavasti ongelmaan saat helpotusta. Rukoilen puolestasi.
Kiitos ajatuksistanne ja rukouksistanne. Oma avioliittoni oli ns. pakkoavioliitto, kun olin raskaana, eikä viitsinyt jossain avoliitossakaan elellä. Kylläpä avoliiton aikana oli jo merkkejä asiasta, mutta ajattelin tuolloin virheellisesti, että asiat menisivät parempaan suuntaan. Ja itse olen myös muuttunut. Turhaan ei puhuta ns. puumanaisista. 40 nainen alkaa olla kuin miehet, testosteronia kaiketi erittyy jossain määrin ?, mikä johtaa aika suoraviivaiseen ajatteluun ja toimintaan.
No, sain tänä iltana seksiä, joten ei kait tässä auta muuta kuin ns. kilvoitella ja ajatella, ettei tässä ihan kokonaankaan tarvitse olla ilman. Eli jonkinlaisilla minimikriteereillä tässä mennään. Ehkä kirjoitin sen takia, että halusin herättää keskustelua siitä, että naisellakin on sukupuoliset tarpeet ( ja toisilla kuten itselläni ei mitenkään vähäiset) ja että nainen tarvitsee ( tässäkin asiassa) miestä, aivan yhtä lailla kuin mies tarvitsee naista.
Naisen rooli on kyllä sillä tavoin hankala, että pitää seurustelun alussa esittää ns. vaikeasti tavoiteltavaa, jotta antaa itsestään kuvan, että on luotettava ja kunnollinen. Ei kait sitä sovi heti eka treffeillä mieheltä alkaa tiedustella tämän tarpeista ja toiveista näissä asioissa. Onhan suhde toki muutakin kuin pelkkää seksuaalisuuden toteuttamista vaikkakin ainakin omalla prioriteettilistalla ykkösenä on nimenomaan eroottisten ja emotionaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Onhan se lastenkin koti vanhempien välinen suhde. Niin, muuten tuli mieleen, että juutalaisissa häissä mies lupautuu pitämään huolta vaimonsa seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä. Siinäpä miehelle jalo ja sanoisinko suorastaan pyhä tehtävä.
syntinennainen", olet Kristuksen huomassa.
"Naisen rooli on kyllä sillä tavoin hankala, että pitää seurustelun alussa esittää ns. vaikeasti tavoiteltavaa, jotta antaa itsestään kuvan, että on luotettava ja kunnollinen."
Olen usein ajatellut, miten sitkeä ja väärä tämä luulo on. Monet naiset todella luulevat, että mies arvostaa tyttöä, joka on "vaikeasti tavoiteltava". Kyllä sellaisia miehiä onkin jonkin verran. Heillä myös neitsytmyytti kimaltelee silmissään, mutta suurin osa miehistä arvostaa eniten tytön herttaisuutta.
Herttaisuutta voi tuoda esiin kauneimmalla tavalla juuri antamalla kaikkensa toiselle, myös seksuaalisuutensa. Ei se suinkaan aina johda tulokseen, pysyvään romanssiin, mutta joskus se tärppää. Ei voi erottaa seurustelun "henkistä" ja "seksuaalista" osaa ja panna ne aikajärjestykseen. Ne kuuluvat yhteen.
Tutustuin vaimooni seurakunnan kerhossa ensin puolentoista vuoden ajan. Kun keskustelimme kahden, tuli kysymys, miten sopisimme yhteen. Tuleva vaimoni sanoi, ettei sitä muuten voi selvittää kuin kokeilemalla. Siis päätimme tavata, elokuvissa. Kahden viikon päästä tulimme siihen tulokseen, että sovimme yhteen ja päätimme, että puolen vuoden kuluttua menemme naimisiin.
Kun olimme käyneet vihillä, olimme ENSIMMÄISEN KERRAN YHDYNNÄSSÄ! Jälkeenpäin olemme naureskelleet haparoivalle alullemme, sillä rakastimme toisiamme syvästi ja rakastamme syvästi edelleen nyt yli 40 vuotta myöhemmin.
Jos ajattelemme tosiasioita, ei ollut mitään järkevää syytä pitkittää yhdynnän aloittamista. Oli vain tolkuton perinne, väärä tieto, väärä ajattelu. Pääsimme kuitenkin perille siitä huolimatta, mutta kyllä on se tunne, että Jumalakin hymyili vähän vinoon.
Sen olemme oppineet ja muitakin seuraamalla ymmärtäneet, että seksi on niin tärkeä asia, että sitä ei voi pitää vähäarvoisena. Se on melkein yhtä tärkeä kuin ruoka ja juoma. Ei seksin ja rakkauden puutteeseen suorastaan kuole, mutta jos siihen joutuu, vaikeata se on.
Pidän asiaasi edelleen mielessäni ja tuon tarpeesi Jumalan eteen. Hän ratkaisee ongelmasi. Jeesuksen Kristuksen sovintoveri puhdistaa sinut myös tulevaisuudessa. Herran rauhaa! :)
Hauska lukea tällaisia aloituksia, missä joidenkin elämä on noin helppoa ja tekevät siitäkin ongelman.
Minä olen ollut pitkään ilman, naisena, en ole aseksuaali , vaan ihan tavallinen ihminen. Eikä ole kukaan halannut. Kyllä tähän tottuu, ettei Jumala joka päivä hemmottele minua.
Aloittajaa voisi auttaa ehkä, jos ajattelet, mitä sinulla on, eikä mitä sinulla ei ole.
Ja kuinka paljon sinulla on: aviomies, lapset jne. ja ilmeisesti ystäviä ja elämä ihan kivaa. Ainoastaan puuttuu nyt sitten enää tuo. Jospa kestäisit kuten me muut, joilla ei ole sitäkään vähää?
Kirkko ei sitten ehdi kun neuvoo teitä seksissä, käydä yksinäisten vanhusten luona ja muutenkinhan tiedetään ettei noilla parisuhdeterapioilla mitään virkaa ole, turhan ajan ja rahan haaskausta. (Siis vai luuletteko, että se seksuaaliterapeutti/avioliittoneuvoja on pienipalkkainen, vaikka ette itse maksaisikaan mitään?)
Kyllä tämä on ihan hössötystä tämä nykyaika ja sitten uusavuttomia ihmisiä pitää neuvoa joka asiassa.
Pitää olla koko ajan "hyvä olo" ja sitä "hyvää oloa" tarvitaan aina lisää, mikään ei riitä, ennen kuin ehtii esim. jotain ikäviä asioita tekemään ja joskus pohtimaan vaikka jonkun toisen tarpeita (en puhu nyt omistani).
Asioita hoidetaan paljon ja pariterapioita pidetään ja siltikin tulee avioeroja liukuhihnalta.