Olen kärsinyt erilaisista ahdistus/jännitysoireista useamman vuoden ajan. Lääkitykseksi minulle määrättiin SSRI-lääkerymään kuuluva Citalopram. Nyt olen lopettamassa lääkitystä. Aiheeseen liittyen kirjoitan blogia, josta toivon olevan hyötyä muille samanlaisten asioiden kanssa painiville tyypeille. Käy ihmeessä siis kurkkaamassa:
http://serotoniinia.blogspot.fi/
http://serotoniinia.blogspot.fi/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen käynyt lukemassa blogiasi. Kiitos. Kirjoitat tärkeästä asiasta ja kuitenkin leppoisan mukavasti. Kyllä, frendit on hyvä ja hauska sarja minustakin, vaikka olen jo kuusi mmentä vuotta
Meitä on vuosikymmeniä huijattu sanomalla, että mielenterveyden ongelmat johtuvat aivojen kemian häiriöstä, mikä on todellakin täyttä roskaa. Sen sijaan psyykenlääkkeet aiheuttavat aivojen kemian häiriön, josta ei ole ulospääsyä.
Entäs, kun nyt olen saanut ssri:n monivuotisen käytön lopetettua, nii onko lääkityksen jälkeenkin näin, että "psyykenlääkkeet aiheuttavat aivojen kemian häiriön, josta ei ole ulospääsyä" ?
Mihinkä tahansa (vahvan) huumausaineen käyttö voi aiheuttaa aivovaurioita, jotka eivät enää korjaannu kokonaan lopettamisesta huolimatta. Kuka vaurioituu ja kuinka laajasti on liki mahdoton tietää etukäteen. Asiaan vaikuttavat käytetty aine, käyttöaika ja -annoskoko sekä yksilölliset ominaisuudet metabolian kautta.
SSRI-aineiden kohdalla aivovaurioiden esiintyvyyttä ei ole juurikaan haluttu tutkia sattuneista syistä, mutta joitakin suuntaa-antavia pienempi skaalaisia tutkimuksia sentään on jo tehty.
Esimerkiksi seksuaalivaurioiden yleisyyttä voi arvioida yhdistämällä useamman tutkimuksen dataa. Tämä ei kuitenkaan ole vielä kovinkaan luotettavaa, mutta antaa vähän mittakaavaa. Seksuualiongelmia käytön aikana esiintyy tutkimuksesta riippuen 50-90% kaikista käyttäjistä. Jos oletetaan, että keskimäärin 60-70% saa seksuualialueen häiriöitä käytön aikana ja jonkun toisen tutkimuksen mukaan pysyväisvaikutuksia oli raportoinut noin joka neljäs (~25%) yliopisto-opiskeja (Iowan Yliopisto) niin voimme laskea, että neljäsosa 60%:stä on 15% ja vastaavasti 17,5% 70%:sta. Siten pysyviä vaikutuksia saisi noin joka kuudes käyttäjä!
Virallisen tiedon mukaan, mitä jaetaan vastaanotoilla, seksuaaliongelmia saisi noin 10% ja pysyväisvaikutuksia ei voisi jäädä. Todellisuuden ja virallisen jaetun informaation välillä on valtava ero. Olkaa siis skeptisiä, kun kuuntelette psykiatrin tai lääkärin kertomisia mm. SSRI-aineiden riskeistä. He harvoin tietävät lainkaan kuinka merkittäviä elämänlaatua vaurioittavia seuraamuksia aineista voi käyttäjälle tulla.
Tässä siis vasta seksuaalitoimintahäiriöistä (impotenssi, haluttomuus, anorgasmia, seksuaalianhedonia...).
Väittävät myös ettei ssri-lääkkeistä tulisi vieroitusoireita mikä on paskapuhetta.
SSRI-lääkkeet on myös liitetty kouluampumisiin.
Hienoa kun löytyi näin tuore viestiketju! Minulle aloitettiin Sertralin 100mg viime joulukuun alussa. Oireeni, johon lääke yksityisellä puolella määrättiin, olivat lähinnä fyysisiä, korkea verenpaine (johon nyt lääkitys), päänsäryt jne ja diagnoosi posttraumaattinen stressireaktio sekä autonomisen hermoston toimintahäiriö. Ei paniikkihäiriötä, ei sos. tilanteiden pelkoa, ei juuri masennustakaan, paitsi se asiaankuuluva, sillä oireeni alkoivat lähiomaisen kuoleman jälkeen.
Nyt kun näitä viestejä sieltä täältä olen lukenut, tajuan, että alkuannostus oli kauhea! Vähensin annostuksen itse puoleen melko pian. Sivuvaikutuksista pahin oli jatkuva ripuli ja siitä syystä ei sosiaalista elämääkään juuri ollut kuin puhelimitse. Ehkä kuukausi sitten vähensin annostuksen neljännekseen ja nyt olen ollut ihan ilman pari viikkoa. Vieroitusoireina on ollut kaikki mahdollinen, huimaus, pyörtyminen, säryt siellä täällä, mutta ripuli loppui heti, kun lääkityskin. Olen nyt potilaana julkisella puolella ja tilanteeni on siellä tiedossa. Toiset päivät ovat pahempia kuin toiset. Tänään on huono päivä.
Miksi käytät ollenkaan?! Etkö kyseenalaista huumausaineiden (esim. "masennuslääkkeiden") käyttöä läheisen menettämisestä seuranneeseen henkiseen tuskaan. Kai ymmärrät, että sertraliinin käyttöön liittyy riski pysyvistä aivovaurioista siinä missä muidenkin vahvojan huumeiden käyttöön.
Elämä ei ole aina mukavaa, mutta ei se silti ole mikään sairaus, jos on surua ja murhetta.
Ne ovat elämään kuuluvia asioita ja niitä ei kuulu lääkitä.
Lääkärit eivät ota mitään vastuuta tekemisistään. Kunhan rahaa tulee, niin hyvä on.
Muusta ei väliä.
Vastaan tähän viestiin oman kokemuksen valossa.
Kärsin ikävuodet 13-16 todella vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Oireina vaikea lihasjännitys, puheen lamaantuminen, hikoilu, punastuminen ja eristäytyminen. Oireeni olivat niin näkyviä, että niistä kiusattiin.
Sitten kerroin lukion alussa asiasta vanhemmilleni. Menin käymään lääkärillä ja aloin syödä paroksetiinia. Siihen aikaan ei ollut vielä wikipedioita tai googlea enkö tiennyt mitään lääkkeistä ja vielä vöhemmän plasebovaikutuksista. Muutaman kuukauden päästä pelot lievenivät ja puolessa vuodessa olin uusi ihminen. Epävarmuus ei ollut poissa mutta oireilu väheni 75 prosenttia. Sen myötä onnistuin saamaan hyviä kokemuksia, kavereita ja tyttöystävän.
Uskallan väittää että paroksetiini 20mg pelasti minun elämäni. Sittemmin olen syönyt SSRI ja SNRI-lääkkeitä 15 vuotta putkeen. En pääse niistä eroon vaikka muutaman kerran olen yrittänyt. Nykyäön en välitä siitä että syön lääkettä. Sittemmin olen käynyt psykoterapiassa ja hoitanut ongelmiani muilla tavoin.
Kokemus lääkkeen kiistattomasta vaikutuksesta on ollut omalla kohdallani niin suuri, että en usko plaseboon sosiaalisten tilanteiden pelkoni kohdalla. Niin moni hyvä asia syntyi nopeasti lääkkeen aloittamisen jälkeen etten usko ainoastaan omiin onnistumisiin ja onnenkantamoisiin.
Lopuksi. Tosiasia on kuitenkin se ettei lääke paranna ketään. Se ei tuo rakastavaa ja välittävää kasvuympäristöä eikä turvallisia kotioloja. Omalla kohdallani se kuitenkin auttoi valtavasti.