Onneksi emme aikoinaan menneet naimisiin!
Tapasimme viisi vuotta sitten. Oli täyttänyt 30 ja ajatellut usein etten tule koskaan varmaan löydä ketään. Etten koskaan varmaan saa lapsia. Tapasimme ravintolassa, hänessä oli jotain pehmeää ja turvallista ja menin juttelemaan niitä näitä. Menimme kuitenkin illan päätteksi omiin koteihimme koska en halunnut mitään yhdenillan-juttua. Soittelimme ja tapasimme seuraavana päivänä. Enteelisesti se oli isäinpäivä.
Varsin pian jätin pillerit pois, ajattelin että nyt jos koskaan, tämä mies on ihana ja hän haluaa lapsia kanssani! Kuinka naiivi olinkaan.
Tulin heti raskaasi. Olimme tunteneet vasta 2 kuukautta. Olin onnellinen ja nautin alkuraskauden tuntemuksista.
Sitten miehen kaveri tuli suomeen, hän oli lomilla YK-joukoista. He halusivat lähteä kaljalle. No, ajattelin että sopiihan se kun ei kaveriaan ole aikoihin nähnyt. Harmitti tosin jäädä yksin masun kanssa kotiin. Mutta mitäs tuosta.
Mies tuli änkyräkännissä kotiin aamuyöstä. Ekä se jäänyt siihen.
Niin monta kertaa sen jälkeen hän on tehnyt saman tempun, milloin syynä on ollut halu päästä vähän rentoutumaan, jonkun kaverin synttärit, minun nalkutukseni jne.
Kerran, odottaessani toista lastamme, hän ilmestyi kotiimme naisen kanssa. Nainen oli kadulla nähnyt mieheni ja pyytänyt josko saisi soittaa ystävälleen, jonka luokse halusi yöksi. Ensin raivostuin mutta annoin sitten naisen soittaa. Kun näin ko. ystävää hän kyllä myönsi että tämä nainen oli hänen luokse ollut tulossa ja pahoitteli tapahtunutta.
Mitä moninaisimpia kertoja mies on tullut kännissä kotiin, ollut huonossa kunnossa ja yrjöillyt ympäriinsä. Raha, vaikka onkin hänen, tuntuu meidän molempien elämisessä joka hänellä viinaan ja taksilla ajamiseen menee. Itse käyn ulkona n. 2 kertaa vuodessa, eikä siihenkään olisi oikein varaa.
Eilen veitin päivän ensiapupolilla rytmihäiriöiden takia. Mitä tekee mies; karkaa yöllä kaljalle ja saan herätellä häntä puoli viiden aikaan taksista ulos. Minun olisi pitänyt olla nukkumassa kaiken sen lääkitsemisen ym. jälkeen.
Rahaa tällä miehellä ei ole ollut koskaan. Tai on ollut, mutta kaikki on palanut autokaupoissa ja ryyppäämisissä. Kyllä hän ihan mukavasti on joskus tienannut. Nykyään eletään kädestä suuhun.
Siksi te, jotka vielä mitetitte: Katsokaa että tulevalla miehellä on VARALLISUUTTA, JÄRKEÄ ja hän HALLITSEE alkoholin käytön. Minä olen ollut todella tyhmä, en valita vaan yritän mennä eteenpäin. Mutta haluan varoittaa muita tällä tarinalla, arvostakaa itseänne, älkää antako tuhlaajapojan ja tuurijuopon pilata elämäänne!
Tapasimme viisi vuotta sitten. Oli täyttänyt 30 ja ajatellut usein etten tule koskaan varmaan löydä ketään. Etten koskaan varmaan saa lapsia. Tapasimme ravintolassa, hänessä oli jotain pehmeää ja turvallista ja menin juttelemaan niitä näitä. Menimme kuitenkin illan päätteksi omiin koteihimme koska en halunnut mitään yhdenillan-juttua. Soittelimme ja tapasimme seuraavana päivänä. Enteelisesti se oli isäinpäivä.
Varsin pian jätin pillerit pois, ajattelin että nyt jos koskaan, tämä mies on ihana ja hän haluaa lapsia kanssani! Kuinka naiivi olinkaan.
Tulin heti raskaasi. Olimme tunteneet vasta 2 kuukautta. Olin onnellinen ja nautin alkuraskauden tuntemuksista.
Sitten miehen kaveri tuli suomeen, hän oli lomilla YK-joukoista. He halusivat lähteä kaljalle. No, ajattelin että sopiihan se kun ei kaveriaan ole aikoihin nähnyt. Harmitti tosin jäädä yksin masun kanssa kotiin. Mutta mitäs tuosta.
Mies tuli änkyräkännissä kotiin aamuyöstä. Ekä se jäänyt siihen.
Niin monta kertaa sen jälkeen hän on tehnyt saman tempun, milloin syynä on ollut halu päästä vähän rentoutumaan, jonkun kaverin synttärit, minun nalkutukseni jne.
Kerran, odottaessani toista lastamme, hän ilmestyi kotiimme naisen kanssa. Nainen oli kadulla nähnyt mieheni ja pyytänyt josko saisi soittaa ystävälleen, jonka luokse halusi yöksi. Ensin raivostuin mutta annoin sitten naisen soittaa. Kun näin ko. ystävää hän kyllä myönsi että tämä nainen oli hänen luokse ollut tulossa ja pahoitteli tapahtunutta.
Mitä moninaisimpia kertoja mies on tullut kännissä kotiin, ollut huonossa kunnossa ja yrjöillyt ympäriinsä. Raha, vaikka onkin hänen, tuntuu meidän molempien elämisessä joka hänellä viinaan ja taksilla ajamiseen menee. Itse käyn ulkona n. 2 kertaa vuodessa, eikä siihenkään olisi oikein varaa.
Eilen veitin päivän ensiapupolilla rytmihäiriöiden takia. Mitä tekee mies; karkaa yöllä kaljalle ja saan herätellä häntä puoli viiden aikaan taksista ulos. Minun olisi pitänyt olla nukkumassa kaiken sen lääkitsemisen ym. jälkeen.
Rahaa tällä miehellä ei ole ollut koskaan. Tai on ollut, mutta kaikki on palanut autokaupoissa ja ryyppäämisissä. Kyllä hän ihan mukavasti on joskus tienannut. Nykyään eletään kädestä suuhun.
Siksi te, jotka vielä mitetitte: Katsokaa että tulevalla miehellä on VARALLISUUTTA, JÄRKEÄ ja hän HALLITSEE alkoholin käytön. Minä olen ollut todella tyhmä, en valita vaan yritän mennä eteenpäin. Mutta haluan varoittaa muita tällä tarinalla, arvostakaa itseänne, älkää antako tuhlaajapojan ja tuurijuopon pilata elämäänne!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Anteeksi vaan, mutta nainen jolla on JÄRKEÄ ja joka HALLITSEE ELÄMÄÄNSÄ ei tee lapsia parin kuukauden tuttavuuden kanssa. Ja jos huomasit nuo ei-miellyttävät piirteet jo ensimmäisen lapsen kanssa, miksi vielä toinen? Ettet vaan olisi näitä naiiveja naisia, jotka yrittävät muuttaa ja sitoa miestä lapsella. Kerronpa, että onnistumisprosentti siinä on yksi miljoonasta, jos sitäkään.
Ja pitäisi vielä miehellä olla aina VARALLISUUTTA? Mitäpä jos mies sanoisi, että ei huolisi naista ellei tällä olisi varallisuutta? Silloin se olisi sikaimaisuutta, sovinismia ja toisen rahojen hyväksikäyttöä, eikö? Naiselta tämä on sitten normaali vaatimus...
että tiedän tehneeni virheitä, olen ollut hölmö! Ei sun sitä enää tarvi mulle kertoa. Tottakai on helvetin hölmöä tehdä lapset 2 kk varoitusajalla. Olin tyhmä ja rakastunut. ON ehkä totta että elämästäni puuttui jotain tai en sitten ehkä hallinnut sitä kun en voinut tunteitani pitää koossa. Halusinkin vain kertoa nää asiat niille, jotka pähkäilevät vastaavissa ongelmissa mutta heillä ei ole vielä lapsia. Tai niille jotka ovat raskaana ja miettivät mitä tehdä juopon äijän kanssa.
Ajattelin ennen että rahalla, muunmuassa, ei ole merkitystä. Perustettuamme perheen voin sanoa että on kuitenkin. Eihän raha kaikkea merkitse tietenkään, mutta kyllä se helpottaa arkea monesti. On asuntolainaa, on taloudenpitoa, on harrastuksia, olisi kiva joskus matkustaakin, vaikka kotimaasakin. AINA jos jotain tarvitaan ylimääräistä, ollaan kusessa. Mies tekee töitä hullunlailla ja saa käteen sen minkä saa - kaikki menee laskuihin, pikkuisen jää ruokaan. Ehkäpä hän siksi hakeekin lohtua alkoholista...
Ei paljon naurata - pitää välillä viinaa saada. Visa vinkuu ja lasku tulee perässä. Eihän ne suuret tulot, mutta vituttaa tällaiset hallitsemattomat menot. Mehän tässä lasten kanssa sijaiskärsijöinä olemme.
En ole yrittänyt sitoa miestäni. En ole edes halunnut hänen kanssaan naimisiin, vaikka hänen sukunsa on sitä toivonutkin. Sama asiahan se nyt tietysti on kun meillä on lapsetkin.
Minulla oli/on varallisuutta, miehelläni ei mitään, nyt karttuu omaisuus hänelläkin kun maksaa asuntolainaa. Onhan se joo aika sikamaista käytöstä miheltäni siinäkin mielessä. Yleensähän miehellä on rahaa, naisella ei.
Kiitos kuitenkin "neuvoistasi."
Lopeta ruikutus ja mene itse töihin. Sitten voit matkustaa, tehdä jotain ylimääräistä jne.
Miksi miehen pitäisi aina maksaa kaikki? Ja köyhyy on yksin hänen syytään? Etkös itsekin sanonut, että hän tekee hullun lailla töitä? Mitä sinä sitten teet, valitat kotona hänen juomisestaan ja rahan menosta mutta et laita tikkua ristiin asian eteen.
Mene töihin ja tee sitten palkalla mitä haluat. Yhteiset menot (laina, laskut, ruoka jne) voitte maksaa puoliksi. Näin ollen miehen juominen ei sinulta rahallisesti pois.
hoidan kotona lapsia. Kuule se hoitoon viemeinenkin maksaa. Eikä nyt matkustamisesta ollut kyse ollenkaan, sokea... Ihmettelen komenttiasi kun oli kyse siitä että renttumies juo. Minunko töihinmeno olisi ratkaisu siihen? Olen kyllä töissä tauotta kotona, mene sinä vaikka ansaitulle kahvitauvolle välillä. Minä lähden silittämään ja laittamaan ruokaa lapsille...
Kyllä, töihinmeno ratkaisisi ainakin sen, ettei kaikki perheen rahat menisi juomiseen. Voisit myös itse elättää itsesi ja lapsesi ja mahdollisesti aloittaa uuden elämän ilman miestäsi, josta valitat.
Mutta, koska olet kotiäiti, todennäköisesti teet niinkuin teille on ominaista, eli jatkat kotona oleskelua, teet ehkä lisää lapsia ja ruikutat, kun rahat loppuu ja mies juo.
P.S. Myös työssäkäyvät silittävät ja laittavat lapsille ruokaa. Samoin siivoavat ja pyykkäävät jne jne. Emmekä tee siitä numeroa.
...juuu... itsekin tässä tajusin kuinka tyhmä sitä pitää olla, kuinka helposti sitä onkaan vietävissä kun rakastuu...
olen 18, mieheni 29, lapsemme 6pv...
lapsi on ihana, ja mies on hyvä isä lapselle, mutta sitte tämä hyvä mies juttu onki ihan toinen asia... olis kiva joskus kuulla rakkauden tunnustuksia tai jotain, mutta ei. mieluummin äijä saatana istuu koneen ääressä ja tuijottaa jotain pornokuvia YÖ MYÖHÄÄN!!! aina saa olla kerjäämässä viereen... pullo on sitten kanssa vähän liiankin hyvä kaveri miehellä, tänäänkin melkein suuttui kun minä en haluaisi jäädä yksin pienen vauvan kanssa kotiin kun tämä lähtee juhlimaan vauvan syntymää kavereidensa kanssa. minä oon aina estelemässä ja tekemässä tälle huonoa omaatuntoa siitä että hän menee ja minä istun perkele yksin neljän seinän sisällä...
helvetin hienoa. kaikki tuntuu menevän mun edelle, eikä mun tunteilla todellakaan ole mitään väliä.
Siis ongelma ei ole se että minä olen kotona vaan mies joka ei osaa käyttää alkoholia. Kuvitteletko suuressa viisaudessasi että lasten hoito on ilmaista?! Se maksaa, nyt olet sen kuullut. Päiväkotikin maksaa, eikä minulle makseta maisterin palkkaa. Sekin tietysti oma vika. Kyllä minä nyt olen niin syyllinen kaikkeen, aiai!
Eikö kotiäitys ole sun mielestä työtä. Huh huh itsellesi. Selvästi sulla on kotiäitejä vastaan jotain, oletko eronnut? Ja lapset äidillä. Tai kaverille käynyt näin? No, itkekää sitä yhdessä.
Halusin varoittaa muita. Ehkä jakaa kokemuksia. Kukas muu minulle vastaileekaan kun toinen stuped siellä... mutta mieleipiteesi sinulle sallittakoon. Varmaan viihtyisit mieheni kanssa olusilla, tarjois visalla sullekin.
sunki äijä. Meilläkin toi idari otta kyllä lapset hyvin huomioon, viettää aikaa, urheilee ja pitää hyvänä niitä. Mutta minä jos vaikka sairastun, niinkuin kävi, niin heti lähdetään kaljalle kun se nousuhumala on niin kivaa! Viis emännästä. Ja kyllähän se lapset kattoo. Minä jos tekisin tollasta, mikä helvetin huoraksihuuto siitä tulisikaan! Ja kuvittelenko minä että hän kokoajan lapsia katsoo? Juuei.
Siis mun mieshän on alkoholisti, se on kyllä totuus. Hirveintä on olla sen kanssa ravintolassa. Se juo niin paljon ja sellaisella vauhdilla että ongelmiahan siitä aina seuraa.
Lastentakia en viitsi erota, pakko sinnitellä. Mutta kyllä vituttaa ja olantakaa! Pitäis hommata joku oma pahe jota toteuttaa että menis panokset tasan.
Mainitsit että lasten takia et halua eroa... mieti kahdesti! Juuri lapset on se syy, miksi EI kannata sietää ja katsoa tuollaista juoppoa. Alhoholiongelmainen on aina alkoholiongelmainen, hän ei muuksi muutu muuta kuin uskoontulolla tai vastaavalla täydellisellä kääntymyksellä, joka on aika epätodennäköistä valitettavasti!
koko juttu on oma vikasi!1 Mitäs menit juopon kanssa tekemään lapsia?? Itse taatusti olisin yh jos en olisi jo nuorena tajunnut etten rentun kanssa lapsia tee. Ihan itseäsi saat tilanteesta syyttää.
Ketään muuta en voi syyttää kuin itseäni. Kirjoitin alunperin että en halua valittaa vaan varoittaa niitä jotka vielä miettii mitä tehdä tai harkitsevat esim lapsen hankkimista siinä mielessä että mies sitten muuttuu.
Säästä hyvät neuvosi jollekin muulle tai kohdenna ne vaikka itseesi. Kiitoksia näkemiin!
Sen paremmin ketää moittimatta, väitän että kotiäiti tekee kotona kuitenkin enemmän töitä kuin virkaäiti. Jos perheessä on pieniä lapsia, he tuskin ovat kotona kun äiti ja isä ovat töissä. Eli asunto on siinä kunnossa kun sen aamulla jätti.
Hoitopaikassa lapset saavat usein aamupalankin muiden ruokien ohella, mistä kotiäiti nuo ruuat hommaa muuta kuin itse tekemällä? Pyykkiä toki tulee sama määrä koska hoitopaikasta se kyllä kotiin toimitetaan, mutta muuta pesemistä kyllä on kotiäidin harteilla enemmän. Käyhän lapset päivällä ulkoilemassa joten kurat tulevat omaan kotiin, eikä hoitopaikan lattialle. Matot pestään ehkäpä hiukan useammin koska ne nopeammin likaantuvatkin.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä vastakkainasettelua kotiäiti/virkaäiti.
Mielestäni kotiäideille voisi maksaa hiukan korvaustakin siitä kun hoitavat lapsiaan kotona. Tiedän, että tuosta lauseesta monella nousee karvat pystyyn, mutta lue myös perusteluni; itselläni on 5 lasta, eikä yksikään ole ollut hoidossa. Lasketaanpa, että lapsi joka on hoidossa saa yhteiskunnalta lähes 1000e/kk avustusta hoitomaksuun. Miksei perhe, joka hoitaa lapsensa itse saisi edes pientä osaa tuosta summasta? Olisiko viidesosa liikaa per lapsi mielestäsi, virkaäiti? Kuinkahan moni lapsi olisi hoidossa jos heistä joutuisi maksamaan todellisen hoitomaksun...
Lopuksi kuitenkin kaikille onnellista elämää, itse olen ainakin tyytyväinen elämääni, enkä mistään valita, onhan minulla yksi niistä maailman ihanimmistä miehistä ja viisi ihanaa ja tervettä lasta.
"Lasketaanpa, että lapsi joka on hoidossa saa yhteiskunnalta lähes 1000e/kk avustusta hoitomaksuun."
Tiedätkö, mikä se "yhteiskunta" on josta ne rahat tulee? Yhteiskunta on me työssäkäyvät ihmiset, jotka maksamme veroja. Hyvin yksinkertaista. Pitäisikö meidän maksaa vielä tuplasti enemmän, jotta sinä saisit oleskella kotona?
Ja olen aina ihmetellyt, miten ihminen voi olla niin laiska että saa kotitöistä ja normaalin arjen pyörityksestä tehtyä tuollaisen numeron, vaikka niihin askareisiin on aikaa koko päivä. Työssäkäyvät laittavat myös ruokaa, siivoavat, pyykkäävät jne. Aikaa siihen on vain murto-osa siitä mitä valittavilla kotiäideillä. Olisikohan niin, että noista asioista suoriutuu tehokkaammin, kun ei ole aikaa pohdiskella päivisin, että tiskaisikohan nyt vai kohta. Työssäkäyvät tekevät nuo asiat silloin kun on aikaa ja piste.
Miksi kotiäidit aina valittavat kotona olon rankkuutta (mikä vitsi) mutta lähes aina tietävät tv-sarjojen tapahtumat ja juonikuviot sanasta sanaan? Eihän heillä pitäisi olla aikaa tv:tä katsoa, eihän?
Olen kotiäiti. Saan kodinhoidotukea. Ja MAKSAN SIITÄ VEROA !!
Maksan veroja enemmän kuin työssäkäyvät, sillä kelan etuuksiin - eläke, kodinhoidotuki, äitiys- ja vanhempainrahat, työttömyysturva jne jne - lisätään kaksi (2) veroprosenttiyksikköä. Siis jos veroprosentikseni on määritelty 21, maksan kelan avutuksista 23 % veroa.
Raha kiertää.
Ja olen ollut töissä tätä ennen, tämän jälkeen menen taas takaisin töihin. Lapseni menee päiväkotiin, alkaa sairastella, minä jään sairaslomalle hoitamaan lasta kotiin ja saan sairaslomapalkkaa, olen töistä pois .. sitten muksu saa taas astmakohtauksen, menemme lastensairaalaan osastolle sisään, olemme siellä viikon, minä olen töistä pois palkattomalla, koska en voi jättää yötä päivää huoneeseen "vangiksi" lasta yksinään...
Olemme siis yhteiskunnan hyväksikäyttäjiä ja luusereita, koska hoidan tällä hetkellä lasta kotona, saan siitä peräti 400 e käteen enkä oikeastaan tee mitään, makaan vaan ja laiskottelen ..
Jokainen, joka kadehtii työttömän hyvätuloista ja helppoa osaa, voi ihan vapaasti jättäytyä työttömäksi.
Jos ei kiinnosta, ei tarvitse kommentoida "en halua olla mikään yhteiskunnan elätti". Jos rooli ei kiinnosta, vaikka siihen mahdollisuus, ei pidä muitakaan haukkua.
Jos lapsiperheet ja kotiäidit ovat niin helppoa elämää viettäviä, niin ei muuta kuin samaan kelkkaan ! Hankkiudu raskaaksi. Tai jos olet mies, etsi nainen, pukkaa hänet paksuksi ja jää koti-isiksi. SItten vaan kotiin lomaolosuhteisiin laiskottelemaan ja etuuksia nostelemaan.
Jos sairaseläkettä nostavat ovat niinikään laiskureita ja tekokipeitä, ei muuta kuin hankkiutumaan jollain tavalla itsensä kipeäksi. Auto-onnettomuus vaikka, aja puuta päin. Tai hyppää parvekkeelta alas. Vammaudut ja saat yhteiskunnalta ilmaisen pyörätuolin. Miten helppoa ! Ei muuta kuin toimeksi.
Jotenkin osaa odottaa, että kotiäiti ottaa puheeksi tuon veron maksamisensa. Karu totuushan on, että vaikka esim. kotihoidontuesta menee vero, menee se verokertymä samaan pussiin josta koko tuki ylipäätään on otettukin. Maksat siis veroilla kerätystä rahasta veroa, joka menee takaisin kunnalle/valtiolle. Omistasi et maksa pennin pyörylää.
Kyllä varmasti pitkäaikainen kotona olo sopii niille, joilla ei ole koulutusta tai kunnon työpaikkaa ja joille riittää älylliseksi haasteeksi hiekkalaatikolla istuskelu ja pullan paistaminen. Be my guest.
Arvon kotiäiti: tuki on KOTIHOIDONTUKI, ei KODINHOIDONtuki. (Miksiköhän tämä on mammoille niin vaikea ymmärtää?). Käsitätkö? Tukea maksetaan siitä hyvästä, että hoitaa lapsiaan kotona, ei siitä, että hoitaa kotia.
Sulla taitaa olla tyhjä kohta päässä. Lukisit mitä kirjoitetaan! Toinen halus vaan jakaa kokemuksia..
Joo, on ne kotiäidit tyhmiä kun ei tajua, että työelämä, se se tarjoaa mainetta ja mammonaa, ei lastenhoito. Eikö ois parempi muutenkin, että laitettais kaikki vauvat vaan samantien kun synnytyksestä on selvitty lastenhoitajien harteille ja tehdään uraa niin voidaan sitten syyllistää kaikkia niitä, jotka joutuu elään meidän maksamilla verotuloilla. Itseasiassa ois kai fiksumpaa jättää lapset kokonaan tekemättä, niin ei tuu katkoksia uraan ja pääsee oikein todella toteuttaan itseään vaativissa tehtävissä ja haasteissa. Ne sitten todella todistavat muille, että koulutusta on saatu ja älliä löytyy. Onneksi tässä maassa on vielä niitä, jotka ymmärtävät ajatella itseään ja uraansa, ja maksavat vielä verojakin. Kyllä niiden kelpaa muita haukkua.
Toi kapinen rakki on joku hyvätuloinen mies joka maksaa paljon veroja ja etsii siihen nyt mielessään syyllistä. Kotiäitiys on sitä verorahojen tuhlausta hänen mielestään. Hän ajattelee näin koska hänellä ei ole siitä kokemusta. Kun hän ei tiedä, kuvitteleminen riittää täyttämään hänen koiranaivojen kykynsä päätellä asioita. Ei tuollaisista tolloista kannata piitata. Itse ovat kasvaneet huonoissa oloissa pienenä, laiminlyönneistä johtuen kehittyneet narsisteiksi. Lisäarvona siis pienet aivot. Antaa louskuttaa, meidänhän niitä pitää ymmärtää...
1) Miksi teit toisenkin lapsen vaikka tiesit silloin jo, millainen mies on?
2) Miksi elät miehen kanssa edelleen vaikka tiedät millainen hän on?
Toivotan jaksamista ja parempia ratkaisuja tulevaisuudessa! Asiat paranevat vain tekemällä niille jotain - ihan itse.
Todellisuudessa otsikoksi sopisi "ääliönainen".
Aika hyvä termi kuvaamaan ihmistä, joka valittaa surkeaa kohtaloaan, johon on itse syyllinen, ja pyrkii vielä kaatamaan vastuun kaikesta muiden niskoille.
Tällaisille epäitsenäisille reppanoille naisille mies on ilmeisesti elättäjä ja palvelija, eikä heillä ole itsellään mitään velvollisuutta kantaa vastuuta edes omista tekemisistään.
Haloo, herää elämään nykyaikaa!
Tämän vastauksen otsikoksi sopii mainiosti "ääliövastaaja"
Aika hyvä termi kuvaamaan vastaajaa, joka ei tajua, miten epäitsenäistä työtä jo pelkästään kotiäitiys on. Ei minulla tässä ole valinanvaraa. En minä voi vaikuttaa asioihini tuosta vain. On ajateltava lasten etua ja lapset pitävät kovasti isästään! Ehän se ryyppääminen heille asti näy. Minulle se paska kaatuu silmien eteen.
On se jumalauta kumma juttu miten tiukkaan istuu se mielikuva että kotiäiti on pelkkä loinen perheessä. Saatana kuvitteletko sä että mä elbailen päivät pitkät himassa sohvalla ja kattelen telkkaria ja heitän välillä nuuskaa kattoon? Mitä?
Kiva saada näiltä lapsettomolta "ÄÄLIÖMIEHILTÄ" vastauksia, herää itse unestasi tähänpäivään, tyhjäpää!
Et sanallakaan maininnut miehen juomisesta. Sitä et nähnyt virheeksi tietenkään. Korostat kyllä minun vastuuta tietenkin. Aivan, just just. Jatka vaan samaan malliin niin varmaan tulee kohtalotovereita lisää...
1) Tein sen virheen että ajattelin miehen muuttuvan, tulin myös yllättävän nopeasti raskaaksi edellisen jälkeen. Olin esikoisen synnyttyä tosi onnellinen. Ajattelin naiivisti, että kaikki kääntyy paremmaksi.
2) Meillä on yhteistä asuntolainaa. Lapset iloitsevat isistään (kuten kerroin alunperin tai jossain vastauksessa, lapsilleen hän on kyllä hyvä isä, juominen näyttäytyy heille lähinnä riitelyinä, kankkuspäivän väsymyksenä ja minun takakireytenä, koska asia harmittaa.
Täällä on muissakin vastauksissa ihmetelty miksen eroa. Sehän vasta itsekästä olisikin! Meillä on päällisin puolin asiat kunnossa. Lapset eivät varmasti tajuaisi miksi eroasimme vaan se aiheuttaisi heille enemmän pahaa mieltä ja katkeruutta.
Minusta parasta tässä tilanteessa olisi vaan hankkia oma elämä niinsanotusti, jos keksisin jonkun sopivan päivähoitomuodon lapsille ja yrittäisin päästä opiskelemaan lisää. Tai sitten palaisin työelämään tälläkin koulutuksella. On kaikessa otettava huomioon myös kustannukset jotka esim lastenhoidosta koituu tai työmatkoista, saanko lainkaan opintotukea jne. Ei sitä niin vaan ruveta muuttelemaan perheen elämää!
Yrittäisin hienovaraisesti ottaa etäisyyttä mieheeni. Tähän asti hänen juomisensa on ollut lähinnä tuurijuoppoutta, kyllä hän töissä käy jne. Eli pakko on asian kanssa tultava vaan toimeen.
Jännää toi ihmisten suhtautuminen minuun, niinkuin minä olisin pahaa tehnyt? Virheitä tottakai, taisi olla virhe tännekin kirjoittaa. Mutta tarkoitukseni oli vain varoittaa niitä jotka virheen vielä voi estää.
Taisit muuten olla niitä ainoita, joka toivotti jaksamista minulle, kiitos siitä! Katsotaan mitä kevät tuo...
heippa neitiäiti.
joo, kyllä sun juttuusi suhtauduttiin yllättävän stereotyyppisesti. ikään kuin ei olisi kuin kaksi vaihtoehtoa: kärsi valittamatta tai eroa. kyllä ihmisen on ihan hyvä purkaa itseään samalla kun jos ei tietoisesti niin edes alitajunnassa hakee ratkaisua.
ja tietenkin nainen ajaa miehen juomaan...
olen ollut melko lailla samassa tilanteessa. ja lasten takia tietenkin sitä yritettiin.
mutta oletko ajatellut että käytökselläsi myös tavallaan puolustat isää. monet juopot isät ovat lapsilleen ihania, morkkis saa NIIN touhuamaan tenavien kanssa. ja lapset kuulee vaan kun äiti nalkuttaa, äiti on ärtynyt, ei naura eikä leiki.
sinä et kuitenkaan opi sietämään miehesi tapoja, niinpä olet entistä äreämpi ja katkerampi. kohta Sinä olet lastesi silmissä se huono vanhempi, ja yhtäkkiä asiat heittää häränpyllyä(niinkuin täällä keskustelussa jo kävi), syyt ja seurakset vaihtavat paikkaa ja - eihän miehellä jolla on tommonen kiree akka ole muuta lohtua kuin pullo!
sitä seuraa yleensä vieraat naiset jne, mutta vielä siihen on aikaa.
eli ihan totta, vaikka ymmärrän sua niin älä tee tuota itsellesi. mieti, harkitse sittenkin sitä eroa. laajan tuttavapiirin omaavana ja myös yli kymmenen vuoden ajan lastenhoitotyötä erilaisissa perheissä(myös ns. sosiaalitapaukset) tehneenä en ole juurikaan törmännyt siihen, että alkoholistin lapset ovat syyttäneet eroavaa osapuolta(ps. alkoholisti ei aina ole mies). sen sijaan jos yhdessä pysytään tiiviisti, toisen käyttäytymismalli siirtyy lapsiin: jaksanut osapuoli onkin syypää ongelmiin! juuri nämä lapset itse aikuisina usein sortuvat alkoholisteihin.
niin että suojele lapsiasi periytývältä käyttäytymismallilta äläkä alistu tilanteeseen!
ns. oman elämän hankkiminen alkoholistin puolisona on silmänlumetta!
ainiin, ja ratkaisua miettiessäsi: kyllä minäkin toivon sulle jaksamista!
Siis nyt jo on ilmennyt sellaista että lapset tykkää minun olevan räksyttävä ämmä ja kiusaaja ja ties mitä. Neljävuotiaskin huutaa "oossä ämmä hiljaa!" Ja vastaan sanovat todella paljon nykyään. Jos isi on ollut ryyppäämässä, uskovat tämän olleen töissä. On aivan totta että minuun kaadetaan kaikki roskat, lapsilta tavallaan ymmärrän sen koska olen kotiäiti, olen aina saatavilla. Isi tekee pitkää päivää, hänet saa seuraksi harvemmin ja silloin leikitään ja tehdään kivoja asioita enemmän kuin harjoitellaan vaikkapa pöytätapoja.
Otan vakavasti tuon pointtisi minkä toit esiin. En ehkä pikaisiin toimiin ryhdy, tarvitsen myös aikaa harkita miten edetä asiassa. Ajattelin aloittaa ottamalla etäisyyttä nykytilanteeseen, omatkin pettymyksen tunteet sekoittavat välillä järkevää ajattelua. Todella haluaisin aloittaa jotain omaa tekemistä rakkaiden lasten kasvaessa isommiksi.
Olen välillä pahoittanut mieleni näistä vastauksista joita olen saanut täällä. Raivoisana olen ryhtynyt puolustamaan itseäni. Pitää olla jotenkin vahva, olla piittaamatta muiden loukkaavista mielipiteistä. Uskomattomalta tuntuu, miten jotkut voivatkaan kokea tilanteeni laiskottelevana, palvelua haluavana kotilehmänä.
Mutta kuten sanoit, on totta että käyttäytyminen periytyy - minullakin on sosiaalialan opintoja takana, pojathan näkee kuitenkin sitä kaljan latkimista jonkin verran, mitä isommiksi kasvavat sitä enemmän tajuavat. Myös tähän liittyen käytöstavat, hehän ovat poikia, miten he oppivat kunnioittamaan vastakkaista sukupuolta, kun aina olemme napit vastakkain mieheni kanssa. Heille muodostuu kuva että rouvaa voi "heitellä" miten huvittaa jos ei se miellytä. Kirosanat ja "lätty kii" opitaan pikavauhtia ja lauotaan sukulaisissa ja kouluissa.
Kiitos vielä kerran kommenteistasi ja ammatillisuudestasi, harvoin mitään hyvää täällä ilmaiseksi saa. Tai no, laajakaistan kuukausimaksun hinnalla. Mutta harkitsen sanojasi vakavasti. Ero on aina ero, ja se tulee sattumaan kaikesta huolimatta myös minuun lapsista puhumattakaan.
Tuli ekana mieleen, että ääliönainen olet, kun et tuosta lähde.
Perheenne on alkoholistiperhe. Miehesi on alkoholisti. Lapsesi elävät ja kasvavat alkoholistoperheessä, alkoholisti-isän lapsina.
Haluatko ihan oikeasti lapsillesi tätä???
Oma isäni ei tullut kännissä kotiin, mutta kaikki rahat hän ryyppäsi. Kituutimme äidin palkalla, koskaan ei saatu mitään. Ei kunnon vaatteita, ei mitään harrastusta, koska mihinkään ei ikinä ollut varaa.
Koko lapsuuden luulin, että olimme köyhiä. Vasta aikuisena tajusin, että olimme alkoholistiperhe.
ONNEKSI minun ei tarvinnut nähdä humalaisena tai krapuloissaan örisevää isää LAPSENA !
Näin ja koin sen sitten murrosiässä. Sekin riitti.
"Lasten takia" yhdessäoleminen ei ole mikään syy - juuri lasten takia pitäisi erota, jos isä ja suhde on tuommonen !!
"LAsten takia" uhrautudutaan, halutaan olla se parempi osapuoli. Pönkitetään itseä. "Lasten takia" - ja todellisuudessa ei uskalleta, pelottaa. Miten talous? Vuokralleko kerrostaloon sitten, minäkö? apua! ei ikinä niin alas!? Miten tapaamiset, miten jaksan yksin kun aikuinen puuttuu?
"lasten takia" ja jätetään ottamatta vastuu paitsi omasta elämästä, myös lasten elämästä.
Mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin, jos itsetunto on huono.
Luulet, että lapsesi eivät huomaa tai tajua. Väärin!
Luulet, etteivät lapsesi kärsi. Väärin!
He ymmärtävät asiat lasten tavalla. SElviytäkseen he joutuvat todella koville, he käyttävät omia suoja- ja selviytymismekanismejaan.
Kun he kasvavat, he eivät enää arvosta sinuakaan, koska olet siinä, alkoholismiehen kanssa, ja pakotat heidätkin olemaan alkoholistiperheessä.
Ja kaiken lisäksi paapot miestäsi.
Tulet vastaan, nostat taksista, autat. Miksi et sano taksikuskille, etten minä tuota tänne ota, kun ei kerran itse ulos pääse, vie poliisilaitokselle ja putkaan.
Väitätkö, ettei lapsesi kärsi tästä tilanteesta OLLENKAAN???
Oletko lukenut koskaan alkoholisiperheiden lasten ajatuksia, kertomuksia, juttuja lapsuudesta? Kannattaisi. Täältä netistäkin niitä löytyy.
Oletko koskaan lukenut yhtäkään kasvatusalan kirjaa, esim. Jari Sinkkosen kirjoja, tai sen.. kuka se olikaan .. virtahepo olohuoneessa? Kannattaisi.
Huono omatunto siitä tulee, mutta lapsesi ovat vielä pieniä. Eikä koskaan ole myöhäistä aloittaa hyvä elämä. Vaika ilman miestä, jos ei muuten.
No, onhan teillä toinenkin vaihtoehto. Että miehesi tajuaa olevansa alholisti ja haluaa itse parantua ja lopettaa tuon ja hakee apua.
Milloinhan se olisi edessä? 10 vuoden kuluttua?
Mitä hyötyä on siitä ettette menneet naimisiin? Ethän tuota osaa erota juoposta miehestä avoliitostakaan?
Itsekkin tulen perheestä, jossa isä joi. Kaikki mitä sanot on totta. Lapset tajuavat kyllä!!! Ikinä ei lasten takia pidä jäädä yhteen!!!
Oma äitini tajusi erota siinä vaiheessa kun isä pakotti uuden naisen takia. Me lapset olimme jo aikuisuuden kynnyksellä. Vasta silloin alkoi silmät avautua! Vasta silloin äidin syyttäminen alkoin loppua. Vasta silloin saatoi alkaa elämään omaa elämää, johon kuului hemmetin pitkä toipuminen.
Äiti on ollut onnellisempi heti eroshokin loputtua. Hänellä on enemmän rahaa (vaikka pienpalkkaisessa työssä). Välimme ovat parantuneet. Kaikki on paremmin. Isäänkin on välit parantuneet, itseasiassa!
Alkuperäiselle:
Yksikään syy ei ole niin hvä, että lasten takia pitäisi pysyä yhdessä. Päinvastoin, lastesi takia eroa alkoholistimiehestä!!!! Voimia!
Taitaa olla aika lopettaa tuliseksikin käynyt keskustelu pikkuhiljaa. Olette ottaneet voimakkaastikin kantaa, antaneet miettimisen aihetta minulle aivan uusista näkökulmista. Paljon on ollut myös loukkaavaa kirjoittelua jonka pyrkimyksestä en ole aivan varma. Kritiikkiähän aina voi esittää, mutta tilanne jossa nyt olen, on minulle vaikea ja kaipaankin eteenpäin vievää palautetta enemmän, kuin näsäviisasta jo tiedettävien asioiden toistoa. Siksi olenkin syyllistynyt loukkaavaan vastaustyylin itsekin, koska koen että haluan puolustautua enkä niellä enää mitätahansa muilta ihmisiltä. Olen pahoillani.
Kun luin vastauksia, olin yllättynyt kuinka moni kehotti minua eroamaan. En oikeasti ollut ajatellut sitä niin vakavasti. Ajattelen jotenkin, että koska kaikki on minun syytäni, minun on tämä myös kestettävä. Lapset TODELLA pitävät isästään ja selvinpäin tämä isä heidän kanssaan aikansa viettää. Lapsilleen tämä isä on myös hyvin reilu, jopa tuhlailevainenkin, mitä tavara- ja harrastevälineisiin tulee.
Mutta kyllähän se totta on että tajuavathan he lopulta mistä riitelyissämme on kyse. Jokainen alkoholinkäyttöön liittyvä riita on heidän korvilleen turhaa. Lisäksi minun pahantuulisuuteni arjessa, sekin on aivan turhaa, ikäänkuin syyttelisin heitä mieheni ja minun välisestä tilanteesta.
Suunittelen pikkuhiljaa tulevaisuuttani uudelleen. Nämä kommentit mitä olette kirjoittaneet, ilkeätkin, ovat olleet arvokkaita. Voin jopa sanoa että ne ovat kohottaneet itsetuntoani! Teen päätökset omasta ja lasteni elämästä itse, en nettikeskustelujen perusteella. Mutta poimin talteen Teiltä ne täkeät tiedot joita ennen olin vailla. Ja yritän parhaani. Kukaties palaan myöhemmin asiaan teidän kaikkien riesaksi, kun elämä taas heittelee eteenpäin. Siihenasti...
Ai sunssa ei ole sit mitään vikaa ettäkö olet täydellinen,ylensäkin nainen jolla on ollut paljon suhteita miehien kanssa ja sit taas vaihteeksi suhde päättyy ja jälleen taas suhde alkaa uuden miehen kanssa niin se kertoo PALJON naisesta,outoja tyyppejä,yök. Vastaan valmiiksi et höpö,höpö.
lissu. Laita ne munat nyt vaihteeks sinne vasempaan lahkeeseen, jätkä. Nyt oot niin pihalla näistä jutuista että katso sitten oikeaan, siirtelet niitä känsäisiä jalkoja resprokaalisesti, kunnes saavut vaikkapa terveysasemalle. Pyydä lähete mielenterveys yksikköön.
Kyllä on mies onnistunut siinä missä on halunnutkin, vaikka ei varmaankaan tarkoituksellisesti. eli jos kysyt, vastaus on ei. Mies on siis onnistunut polkemaan sinun itsetuntosi ihan nollille.
Siksi hänen on nyt helppo olla sinun kanssasi.
Olet ajatellut että kaikki vika on sinussa. Voi, kun se ei ole niin !!
Minä kuvittelin myös entisessä suhteessani (kerroinkohan jo tuolla siitä, en muista enkä nyt tarkista) että kaikki vika on minussa.
Kun kuitenkin erosimme, olisi siis luullut miehen muuttuvan. Mutta ei. Alkoholi tuli voimakkaammin kuvaan mukaan. Vaikka minä, kaikkeen syyllinen, vääränlainen ja surkea ihminen, olinkin siitä poissa.
Ei sinussa ole mitään vikaa. Parisuhteen riidat ja erimielisyydet johtuvat aina molemmista. Toinen voi olla varsin passiivinenkin, mutta silti yhtä "syyllinen" riitaan.
Vikaa on myös miehessäsi, ja paljon onkin, koska hän on alkoholisti joka juomisillaan vammauttaa koko perheen, lapset ja sinut.
Se, että hän selvinpäin on kiva, tuo lapsille lahjoja yms., ei korvaa sitä että hän kännää, juo perheen rahat, kiusaa sinua ja toiminnallaan tekee parisuhteenne surkeaksi myös lapsille olla.
on kirjoitettava oikein = resiprokaalinen.
miksi siis tuhlaat sen juopon, ääliön miehen kanssa? Sinulla on varmasti vielä paljon annettavaa ja oikeus tuntea rakkautta ja turvallisuutta elämässäsi, vai aiotko odottaa eläkevuosille saakka huomataksesi että elät yhä edelleen katkeroituneena saman miehen kanssa jota kohtaan tunnet pelkkää halveksuntaa ja vastenmielisyyttä?
Mies ei muutu. Olen ollut kiitollinen siitä että jätin entisen mieheni ja lasteni isän seitsemän vuoden kärsimyksen jälkeen, enkä ole katunut päivääkään ja tunne vahvenee aina kun kuulen että sama homma jatkuu miehen uudessa liitossa. Erostamme on jo kohta 6 vuotta aikaa.
Mies ei ollut väkivaltainen mutta viina maistui ja ei oltu köyhiä eikä kipeitä kun juomisesta oli kysymys. Koko yhdessäolomme aikana kaksi viikkoa oli pisin aika mitä mies jaksoi olla selvinpäin, kaikki viikonloput meni enemmän tai vähemmän tissutellessa, joskus joi arkenakin. Lapsille lässytti ja antoi huomiota kännissä mutta selvinpäin oli ärtynyt ja käski pois jaloista vaikka muuten ihan ok isä olikin. Veti vaikka viimeiset rahat kurkusta alas jos viinahimo iski!
Rakastin häntä kaikesta huolimatta vielä eronkin hetkellä, mutta kun tajusin ettei yrityksistä huolimatta homma toimi eikä muutu, otin ratkaisevan askeleen ja jätin hänet. Vaikka lapset olivatkin vielä pieniä elämä muuttui paljon helpommaksi kun ei ollut enää riitelyä eikä tarvinnut katsella kännissä heiluvaa äijää ja valvoa öitään sen vuoksi. Lapsetkin muuttuivat tasapainoisimmiksi ja rauhallisimmiksi vaikka alkuun ikävöivätkin isäänsä, rahatilanne koheni heti kun oli yksi syöttö/juottoporsas vähemmän talossa.
On harhaluulo että täytyy yrittää sinnitellä huonossa liitossa pelkästään lasten takia, lapset kärsivät tilanteesta taatusti enemmän kuin erosta!
Nykyään elän suhteessa jota parempaa ei voisi kuvitellakaan, mies on parempi isä lapsille kuin oma isä ikinä! Saan osakseni rakkautta, hellyyttä, turvallisuutta, kaikkea sitä mitä vaille aikoinaan avioliitossa jäin. Jatkuva hermorauniona eläminen on taaksejäänyttä, olenkin miettinyt missä ja minkälainen olisin nyt jos olisin jäänyt tuohon entiseen! Mieti asiaa tarkasti, sinä olet se jonka kädessä ratkaisu on!
Minä olen tuon alkuperäisen kirjoittajan mies. Kivoja kommentteja. Juuri näin se menee, että se kolmas tai kymmenens osapuoli osaa kirjoitta sen oikean kommentin. Onneksi niin. Ehkäpä sellainen ammattiavun käyttäminen olisi kuitenkin viisainta. Toivottavasti jatkuu keskustelu, niin voin seurata sitä aina silloin tällöin. Kommentoimaan en muutoin näitä asioita lähde, olettehan keskustelematta toisen osapuolen kanssa jo ehdottaneet ehdottoman ainoana ja oikeana ratkaisuna eroakin. Oikein ammattimaista kypsää.
t.panda
”Ehkäpä sellainen ammattiavun käyttäminen olisi kuitenkin viisainta.” Olisi elämäsi viisain päätös jos 5 vuotta on mennyt keikkuen.
kiitos kun huomioit toisia, jottei heille kävisi yhtä huonosti...
totuus kuitenkin on, että mies voi muuttua pitkänkin yhteiselon jälkeen aivan yhtäkkiä kun tulee perhettä.
itse tunsin mieheni jo 6 vuotta, sitten tuli lapsi ja mies muuttui jo raskauasikaan ja sen jälkeen aivan totaalisesti.
nyt elän helvetillisessä suhteessa jossa ainoa hyvä on kaksi koiraani sekä ihana lapseni...
lähtö tuntuu mielessä olevan hyvin usein, silti jarrutan kun odotan että se miehen oikea persoonallisuus tulisi vielä takaisin...
katsotaan missä ollaan kesällä, olenko yksinhuoltajana..
tsemppiä sen juopon kanssa, ehkä sitten kun jotain todella pahaa tapahtuu perheessänne niin sitten mieskin tajuaa katsoa peiliin ja haluaa muuttua, tai sitten ei. kaikki ei opi ikinä.