"Juoksetko onnen perässä?"

Serkkuni on perehtynyt samanlaisiin aiheisiin ja vasta pääsiäisenä juotiin laatikko bisseä ja keskusteltiin asiasta.

Hänellä oli sama teesi, ettei onnen perässä juokseminen tee onnelliseksi vaan hetkessä eläminen. Minä taas uskon, että voin hyvin, kun asetan itselleni saavutettavissa olevia tavoitteita ja pyrin niitä kohti. Eli myös matka kohti tavoitteita lisää onnellisuuttani. Se on minulle paljon parempi vaihtoehto kuin onnen odottelu. Kunhan se sorru mahdottomista haaveilemaan.

Vaikka täälläkin usein neuvotaan, ettei nainen, unelmaduuni tai mikään muukaa löydy etsimällä vaan odottamalla. No ei se ainakaan silmänsä mahdollisuuksilta ummistamalla onnistu.

Olen nyt sen verran väsynyt, etten jaksanut ihan täysillä keskittyä tuohon artikkeliin. Sitku, mutku, eiku NYTKU. Olen hyvä elämään hetkessä ja koen olevani onnellinen ihan niiden asioiden vuoksi, jotka ovat tässä hetkessä juuri nyt. Äsken se asia oli lämmin ruoka, nyt hyvä ja onnistunut olo treenin jälkeen, kroppa palautuu ja rentoutuu. NYT on kaikki hyvin.
Mulla voi olla silti joitain tavoitteita, mutta vain mukavia. Sellaisia, joiden tavoitteleminenkin on jo miellyttävää ja joista saan positiivista voimaa. En peilaa niitä toisten kautta, vaan oman itseni ja hyvän oloni kautta.