Pitkä kyssäri/omakokemus

Kumpi tilanne vaikuttaa teidän mielestä vaikeemmalta kestää? Sellanen tilanne jossa oot onnellisesti ihastunu ja alat seurustella ja suhde on hyvä, kunnes teillä tulee jostain syystä bänksit vuoden tai 6-8 kk päästä vai

sellanen tilanne, jossa oot alussa ollu ihastunu johonkin tyyppiin niin kun ihan kunnolla jota ette tunne ja jolle ette niin paljon oo jutellu, sitku oot alkanu päästä siitä ihastumisesta yli toinen ottaa teihin viestillä faces yhteyttä ja alatte viestitteleen toisillenne tää toinen ottaa usein yhteyttä, sit ehkä nähdään jonkin ajan päästä ja kerrot sille tyypille tunteesi, koska käytäydyt hänen seurassaan kuin torvi ja haluat selittää miksi käyttäydyt miten käyttäydyt, sitten tyyppi sanoo että halusin vaan tutustuu suhun ystävänä. Sit tyyppi kysyy et sopiiko jos ollaan kavereita, hämmennyt mutta vastaat että kyllä. Tämän jälkeen tämä tyyppi ottaa suhun yhteyttä useaan kertaan ja haluaa tietää kuulumiset viikon välein, ja otat itsekin yhteyttä koska haluat tutustua kaverina (tosin sinulla on vielä kuitenki tunteita tyyppiä kohtaan koska ajattelet jossain syvälllä sisimmässäi että jospa ehkä joskus jotenkin)no aikaa kuluu näette pari kertaa sitten vielä juttelette joinakin viikkoina 4kk kunnes tyyppi ei otakaan enää yhteyttä neljään viikkoon ja toteat mielessäsi että juu se on siinä ei kyllä jaksa enää tällasta (sulla on siis vielä tunteita ja unelmii tosta tyypistä) Sitku oot sen aikana pikkuhiljaa taas päässy jatkaa henkisesti tunteet pois kehistä-linjaa et seuraa facessa enää sen julkaisuja poistanu keskustelut yms nii sit se taas ottaa yhteyttä, sä idioottina vastaat mukavia vastauksia vaikka sydämmes huutaa make him go away ja saat tietää että tyypillä on joku tyttö jonka kanssa sillä on juttua silti vastaat kun enkeli koska et halua menettää kasvojasi taas kerran tyypin edessä.Nyt totisesti haluat päästä yli tunteista yms ja toteat että juuri se mitä aluksi pelkälkäsitkin toteutui täydellisesti ja end of story. Toteat mielessäsi että olet ollut idiootti jo alussa ja tiesit sen jo sillon, miksi jatkoit siitä huolimatta?

Niin kuin arvata saattaa jälkimmäinen on mun kokemus viime vuodesta ja olen aiemminkin ollut tilanteessa jossa olin ihastunut yhteen kaveriin joka loppujen lopuksi meni naimisiin erään hyvän tuttuystäväsi kanssa että ihminen ei näköjään aina opi virheistään vai oppiiko?Toivottavasti opin tulevaisuudessa.

Olisi pitänyt jo heti sanoa, että "ei missään nimessä olla kavereita, koska mä en muuten pääse yli susta kunnolla " ja muutenkin olisi pitänyt poistaa facesta kokonaan kavereista, mutta kun ei oo pokkaa sitäkään tehdä kun meillä on yhteisiä kavereita facessa erityisesti yksi ja kaksi jonka kanssa tiedän tyypin olevan hyvät ystävykset ja jotka saattaisi kysellä multa ikävii kysymyksii miksi poistin tän tyypin facesta(No joo menin ny vähä sivuraiteille) En oo puhunu tästä kellekään muille paitsi parhaimmille ystävilleni. On ollut raskasta kun ihmiset on kyselly mikä sua vaivaa, mut sit ei oo voinu vastata, koska useat tutuistani tietä tän tyypin, enkä alussakaan halunnut että ihastumiseni näkyy mitenkään muille koska tilanne oli minulle vaikea ja en sydämmessä suostunut uskomaan että tyyppi on kiinnostunu musta vaan kaverina. Olin idiootti kun tein niin .Miehet kyllä oikeesti tarkottaa mitä ne sanoo jos ne sanoo ainakin ton lauseen ja se pitää vaan uskoo. Pitää todeta vaan nyt että"Olin sokea nyt näen " haha olipas nyt hauska juttu. Yritin pientä kevennystä mutta lopahti pahan kerran. No joo mitä mieltä ootte mun kyssäristä jos enää sitä muistatte?