Uskottomuudesta/luottamus ongelmista kärsiminen Ja asian käsittely on tehnyt minusta väsyneen Ja ilottoman. En ole tätä vielä kenellekään kertonut. Epäilen olevani hieman masentunut. Kun huolia kertyy liikaa. Ei enää jaksa olla hymy huulilla.. Ja se harmittaa.
Pitäisi olla elämän onnellisinta aikaa..
Pitäisi olla elämän onnellisinta aikaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Odotin saavani naisystävältäni anteeksi pyynnön sen jälkeen kun pajasti olleensa naimisissa olevan miehen kanssa salasuhteessa usean kuukauden ajan...Ei mitään kuulunut, kertoi asiasta pokeri ilmeellä. Luulin että kaikki hyvin kunnes ilmaantui "yöllisiä" poissaoloja ravintolailtojen päätteeksi...viimeisenä suhde työkaveriinsa jonka myös kertoi. Mutta niin kuin sanotaan, maksetaan potut pottuina, minäkin halusin nauttia ja nautinkin ja johan oltiin kotona kärttyisiä.
Tiedän tunteen. Yöllä ei saa nukuttua ja päivällä on väsynyt. Itku herkässä. Kaupassa kun käyn, katson vain lattiaa, en ketään silmiin. Ei kiinnosta. Ei ole mitään mitä odottaa, miksi ketään päästäisi lähelle kun kaikki vaan satuttaa. Miten ihmiset voi olla näin itsekkäitä ja kylmiä.
Onko uskollisuus, kumppanuus ja rehellisyys tänä päivänä täysin kuollut?
Televisiot pullollaan realityä missä vaan petetään, valehdellaan ja arvostellaan ihmisiä ulkonäön puolesta, ja ihmiset katsoo silmät kiiluen. ja ottaa oppia.
Kesä tulee ja pitäisi olla elämän iloa pullollaan. Haikeana katsoin aamulla joutsenia pellolla. Ne voi lentää pois.
Hei pettynyt.n.
Kerrot olevasi uupunut, koska luottamustasi on ilmeisesti petetty, mikäli ymmärsin.
Kirjoitat myös, ettet ole puhunut asiasta toistaiseksi.
Luottamusasiat ovat ihmisen syvintä kerrosta. Luottamuksen pettäminen, tavalla tai toisella, haavoittaa ihmisen haurasta sisintä. Kuten vauva on täysin hoitajansa armoilla, myös aikuisella ihmisellä on tarve olla vakuuttunut siitä, että läheiset eivät kohtele kaltoin ja haavoita tarkoituksellisesti. Kuitenkin elämässä usein joutuu pettymään. Miten silloin eteenpäin?
Salailu ja asian kantaminen yksin sisällään lisää kuorman painavuutta, näin uskon. Uskon, että jakamalla taakka kevenee. Kuka lähipiiristäsi olisi ihminen, joka jaksaisi arvostelematta, tulkitsematta ja neuvomatta vain kuulla sinun tarinaasi, tunteitasi ja ajatuksiasi? Tai olisiko helpompi puhua ihan ulkopuoliselle?
Myös seurakunnan työntekijän kanssa voi käydä elämäänsä läpi ja keskustella omista voimavaroista. Luottamuksen särkymisen jälkeen on rakennettava elämänusko taas uudestaan. Sitä ei tarvitse tehdä yksin. Puhuminen auttaa.
Merja, diakoni
Seurakunnan palvelua kannattaa käyttää. Minulla on siitä kokemusta. Tosin meillä tuli avioero loppujen lopuksi, kun sitä luottamusta ei pidemmän päälle löytynyt tarpeeksi. Mutta tapaukset ovat kukin erilaisia ja voi olla myös tapauksia, joissa osa luottamuksesta voidaan palauttaa.