Minuakin kiinnostaisi tietää, että missä se raja menee?
Aikaisemmin vielä suht tasapainoinen suhde on muuttunut jollain tavoin kummalliseksi.
Vika voi tietysti olla minussakin, mutta olen alkanut miettimään, että mikä on perheväkivaltaa?
En usko, että tavaroiden heittely, töniminen, potkiminen, käsistä puristaminen tai mikään mikä tekee kipeää, ja minkä takia nykyään mieheni tullessa mustasukkaisesksi, tai muuten vaan suututtuaan minulle, katson paremmaksi paeta vessaan turvaan.
Tämä outo väkivaltainen käyttäytymismalli ilmenee jo leikkitappeluissakin, kuten tänään kun hän puri minua sormeen niin, että verta tuli.
Minulla ei ole kunnollista käsitystä siitä, että mikä menee yli ja on vaikea tuomita toista, kun itse olen joskus leikilläni hakannut pienellä käsilaukullani, kun olen leikkinyt suuttunutta.
Olen sanonut miehelleni, että olen alkanut pelkäämään häntä esimerkiksi mustasukkaisuustilanteissa, mutta hän on vain sanonut ettei ikinä löisi minua.
Kummallista uhkailuakin saa kuulla, kun mies suuttuu.
Viimeisen ison riidan aikana sain ainakin kolmesti kuulla kuinka hänen tekisi mieli viskoa lasi päähäni.
Ylireagoinko kaikkeen, vai onko tuossa todellakin jotain epäilyttävää?
Tuleekohan sellainen päivä vielä, että hän saattaisi todellakin lyödä?
Olemme seurustelleet vasta vuoden ja pikkuhiljaa ilmenee uusia asioita.
Kaikki joilla on kokemusta, vastatkaa!
Asiani saattaa kuulostaa mitättömältä muiden naisten kokemuksiin verrattuna, mutta tämä on jo alkanut karata käsistä!
Aikaisemmin vielä suht tasapainoinen suhde on muuttunut jollain tavoin kummalliseksi.
Vika voi tietysti olla minussakin, mutta olen alkanut miettimään, että mikä on perheväkivaltaa?
En usko, että tavaroiden heittely, töniminen, potkiminen, käsistä puristaminen tai mikään mikä tekee kipeää, ja minkä takia nykyään mieheni tullessa mustasukkaisesksi, tai muuten vaan suututtuaan minulle, katson paremmaksi paeta vessaan turvaan.
Tämä outo väkivaltainen käyttäytymismalli ilmenee jo leikkitappeluissakin, kuten tänään kun hän puri minua sormeen niin, että verta tuli.
Minulla ei ole kunnollista käsitystä siitä, että mikä menee yli ja on vaikea tuomita toista, kun itse olen joskus leikilläni hakannut pienellä käsilaukullani, kun olen leikkinyt suuttunutta.
Olen sanonut miehelleni, että olen alkanut pelkäämään häntä esimerkiksi mustasukkaisuustilanteissa, mutta hän on vain sanonut ettei ikinä löisi minua.
Kummallista uhkailuakin saa kuulla, kun mies suuttuu.
Viimeisen ison riidan aikana sain ainakin kolmesti kuulla kuinka hänen tekisi mieli viskoa lasi päähäni.
Ylireagoinko kaikkeen, vai onko tuossa todellakin jotain epäilyttävää?
Tuleekohan sellainen päivä vielä, että hän saattaisi todellakin lyödä?
Olemme seurustelleet vasta vuoden ja pikkuhiljaa ilmenee uusia asioita.
Kaikki joilla on kokemusta, vastatkaa!
Asiani saattaa kuulostaa mitättömältä muiden naisten kokemuksiin verrattuna, mutta tämä on jo alkanut karata käsistä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuvailemasi tilanteet ovat vakavia hälytysmerkkejä:
1.tavaroiden heittely
2.töniminen
3.potkiminen
4.käsistä puristaminen
5.tunne, että on paettava tilanteesta (tässä tapauksessa vessaan)
6.sormeen pureminen kunnes tulee verta
7.sanallinen uhkailu sillä, kuinka "tekisi mieli viskaista lasi päähäsi"
Marika. Lyhyesti: olet vaarassa.
Ylläoleva lista täyttää rikoksen tuntomerkit.
Kenelläkään ei ole oikeuttaa koskea sinuun tuolla tavoin.Sinun on jätettävä kyseinen mies.
Tulet löytämään turvallisen ja normaalin suhteen.
Jos jatkat tuossa suhteessa et enää itsekkään hetken päästä tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Raja on jo miehen toimesta ylitetty.
Marika, sisko rakas!!
Tuo on väkivaltaa: ja varmin tuntomerkki siitä, että kokemasi on nimenomaan väkivaltaa on se, että miehesi on saanut sinut tuntemaan syyllisyyttä (käsilaukulla hakkaaminen) ja kokemaan pelkoa. Lisämerkkejä on mustasukkaisuus (ei ole rakkauta, vaan omistushalua, josta ei ole pitkä matka alistamiseen ja kontrolliin). Myösmiehen vakuuttelu ettei löisi sinua koskaan oikeasti kertoo jotakin hänen kapeast oivalluksestaan omiin sisäisiin tunteisiinsa. Uhkailu on vasta alkusoittoa.
Ja vielä tärkein sinä vähättelet omia kokemuksiasi suhteessa muiden naisten kokemuksiin, ovat muka mitättömiä. Kaikki naiset ovat aluksi vähätelleet omia kokemuksiaan, koska yleensä aina väkivalta alkaa vähitelle: kertaluontoisina tapauksina/pieninä juttuina.
Neuvo: jätä mies. Jätä nyt kun vielä epäilet, jätä nyt kun vielä uskallat, kun vielä pystyt. Ansaitset parempaa!!! Hän on väkivaltainen ja todennäköisesti muuttuu vielä pahemmaksi. (väkivaltainen mies voi muuttua väkivaltaa käyttämättömäksi, mutta miksi se olisi sinun elämäsi missio auttaa häntä tässä muutoksessa??? Löydät sellaisen, joka rakastaa sinua, niin että sinun ei tarvitse olla enää epätietoinen.
Lue tätä palstaa ja tee rohkea päätös. pakene!!
näin se on ja lähde kun on voimia.Itse olen kokenut samaa ja uskoin että kaikki muuttuu-ei muuttunut!
oma hämmennyksesi ja epävarmuutesi hiipivän pelon ohella osoittavat että jotain on todellakin pahasti pielessä. Kannattaa irtautua että pääset eheytymään täysipainoiseen pelottomaan ja onnelliseen elämään. Tässä vaiheessa se käy helpommin kuin sitten kun mies on täysin alistanut sinut pelon valtaan. Ei siihen aina edes nyrkkejä tarvita kun toisen itsetunto riisutaan
Niin äkkiä kun pystyt. Kaikkialla mistä olen lukenut perheväkivallasta, en ole koskaan nähnyt "parantunut" -juttuja. Kaikkialla sanotaan aina "jos kerran lyö, lyö toisenkin" ja se on fakta. Näitä tarinoita on pilvin pimein.
Jätä mies, hän on selkeästi sairas.
Lue tältä palstalta Lucky-girlin kirjoitus: MIES LÖI KERRAN MINUA, varsinkin sen kommentit.Saattaa selventää millaisesta asiasta on kysymys.Tsemppiä sulle Marika!
Exäni töni, tyrkki, heitti tavaroilla, potkaisi, läpsi kättä pidemmällä ja tyrkki kovaa kasvoihin jne. Minua rupesi pelottamaan ja jouduin sanomaan, että soitan poliisit. Se oli virhe, sillä siitähän ex suuttui sillä eihän se ollut väkivaltaa mitä hän teki. Koskaan hän ei kuitenkaan lyönyt nyrkillä, mutta kyllä se tuntui pahalta niin henkisesti ja fyysiesti. Pelotti.
Lisäksi oli henkistä väkivaltaa mikä ilmeni ihan kiusaamisena. Satutti ja teki tekoja mistä tiesi minun kärsivän ja tietenkin minä olin syyllinen kaikkeen.
Vaikka nyt on kaikki ohi, niin silti menee pitkään ennen kuin haavat on parantuneet. Hän syyllisti minua kaikesta, sellaisesta mihin en voinut olla syyllinen. Silti syyllisyys minussa asuu vielä vahvasti.
...mutta kukaan ei ehdota mitään terapiaa miehelle, jolla ei nyt kaikki ole hyvin. Ennenkuin lähdet, koeta saada hänelle apua, sillä itse hän ei ymmärrä sitä hakea.
Älä ajattele, että sinun pitää jäädä häntä hoitamaan, sillä siihen tarvitaan ammattiauttaja, mutta kohtuus olisi, etti hän jäisi yksikseen alkavan luonnevikaisuutensa kanssa.
Se "raja" on jo ylitetty siinä, kun sinä alat ihmettelemään, missä menee raja. Katsos kun normaalissa suhteessa ei tarvitse tuollaisia asioita edes pohtia. L Ä H D E. H E T I!!