Moi! Koen tällä hetkellä tärkeäksi kysyä myös "yleisesti" muiden mielipiteitä tilanteestani...koska olen suoraan sanottuna aika hukassa "järjen juoksuni sekä tunteideni kanssa"!
No, mutta elämäntilanteeseeni - jota en valitettavasti voi niin avoimesti avata kuin haluaisin , jotta pysymme kaikki tunnistamattomina, toivottavasti ymmärrätte.
Olen parisuhteessa. Sydämeni valittu osti maatilan isältään ja äidiltään. Kotipaikka siis hänelle ja hänen sisaruksilleen. Muut sisarukset asuvat jo "omillaan ja toisaalla", mutta sydämeni valitun pikkusisko vielä tässä talossa. Ymmärrän toki että hänelle (siis pikkusiskolle) kova paikka kun äiti ja isä muuttaneet pois... ja tämä talo ollut hänen kotinsa syntymästään saakka...mutta hän ei muuta pois!!
Tarkoituksemme, rakkaani kanssa olisi siis yhteen muutto (minä muuttaisin tavarani tänne maatilalle) herää vaan koko ajan kysymys, että -
kuinka kauan, tai yleensäkin, onko minulla lainkaan syytä sietää tämän pikkusiskon asumista tässä talossa?
Kuulostan ehkä julmalta, mutten lainkaan sitä ole. En vain koskaan ole voinutkaan ajatella asuvani "kimppakämpässä" en edes omien sisarusteni kanssa. Sekä ajatuskin opiskeluaikojen saatikka työelämän "taloudellisesta helpotuksesta" Ala kimppakämpän sai minun karvat pystyyn.
Olemme nyt ristitulessa asian kanssa ja itse olen vakavissani jättämässä koko parisuhteen taakseni, koska haluaisin rakentaa tulevaisuuteni rakkaani kanssa KAHDESTAAN,, enkä todella tahtoisi siihen ketään meidän kanssa kimppaan asumaan! Olenko syyttä vihainen ja päällekäyvä?
Kertokaa mielipiteitänne! Olisin niistä tosi kiitollinen! Ja kysykää, koska tää voi kuulostaa aika epäselvältä. Pointtini vaan on se, että tahtoisin kahden keskistä rauhaa, joka suhteessa ja , koska tarkoituksemme on perustaa perhe, tarvitsemme toki aikaa jälkikasvun tekemisen harjoitteluun, ja jos ja toivottavasti joskus onnistaa .. tarvitsemme tilaa lastenhuoneelle ja....noh kaikkeen. Tilaa MEIDÄN YHTEISELLE PERHEELLE, - minun ja rakkaani <3
Mietinkö liikaa vai annanko vaan mennä, ja hyväksynkö neiti pikkusiskon ....?
No, mutta elämäntilanteeseeni - jota en valitettavasti voi niin avoimesti avata kuin haluaisin , jotta pysymme kaikki tunnistamattomina, toivottavasti ymmärrätte.
Olen parisuhteessa. Sydämeni valittu osti maatilan isältään ja äidiltään. Kotipaikka siis hänelle ja hänen sisaruksilleen. Muut sisarukset asuvat jo "omillaan ja toisaalla", mutta sydämeni valitun pikkusisko vielä tässä talossa. Ymmärrän toki että hänelle (siis pikkusiskolle) kova paikka kun äiti ja isä muuttaneet pois... ja tämä talo ollut hänen kotinsa syntymästään saakka...mutta hän ei muuta pois!!
Tarkoituksemme, rakkaani kanssa olisi siis yhteen muutto (minä muuttaisin tavarani tänne maatilalle) herää vaan koko ajan kysymys, että -
kuinka kauan, tai yleensäkin, onko minulla lainkaan syytä sietää tämän pikkusiskon asumista tässä talossa?
Kuulostan ehkä julmalta, mutten lainkaan sitä ole. En vain koskaan ole voinutkaan ajatella asuvani "kimppakämpässä" en edes omien sisarusteni kanssa. Sekä ajatuskin opiskeluaikojen saatikka työelämän "taloudellisesta helpotuksesta" Ala kimppakämpän sai minun karvat pystyyn.
Olemme nyt ristitulessa asian kanssa ja itse olen vakavissani jättämässä koko parisuhteen taakseni, koska haluaisin rakentaa tulevaisuuteni rakkaani kanssa KAHDESTAAN,, enkä todella tahtoisi siihen ketään meidän kanssa kimppaan asumaan! Olenko syyttä vihainen ja päällekäyvä?
Kertokaa mielipiteitänne! Olisin niistä tosi kiitollinen! Ja kysykää, koska tää voi kuulostaa aika epäselvältä. Pointtini vaan on se, että tahtoisin kahden keskistä rauhaa, joka suhteessa ja , koska tarkoituksemme on perustaa perhe, tarvitsemme toki aikaa jälkikasvun tekemisen harjoitteluun, ja jos ja toivottavasti joskus onnistaa .. tarvitsemme tilaa lastenhuoneelle ja....noh kaikkeen. Tilaa MEIDÄN YHTEISELLE PERHEELLE, - minun ja rakkaani <3
Mietinkö liikaa vai annanko vaan mennä, ja hyväksynkö neiti pikkusiskon ....?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis mies osti kotitilan vanhemmiltaan? Periaatteessa sisarella ei ole enää oikeutta vaatia jäädä taloon. Minkä ikäinen tämä sisar on? Toimeentulo?
Saiko sisar osuutensa maksettuna ulos kun kaupat tehtiin? Onko olemassa testamenttia vanhemmilta että sisaren täytyy saada jäädä taloon?
En ole lakimies, mutta jos teillä kahdella on todella tositarkoitus lyöttäytyä yhteen, yhteinen tulevaisuus, on asialle jotain tehtävä. Se on kuitenkin miehen ja sisaren välinen asia, ja he tarvitsisivat tässä tuomarin apua että asiat menevät lain kirjaimen mukaan. Nämä ovat usein vaikeita ja arkoja asioita, ja aiheuttavat syviäkin haavoja. Ehdottomasti asiantuntija apuun!
Samaan aikaan olet suunnittelemassa perheen perustamista ja vakavasti miettimässä koko suhteen jättämistä pikkusiskon todennnäköisesti väliaikaisen asumisen vuoksi? Etkö itse huomaa tuossa mitään ristiriitaa?
Kyllä tämä asia on syytä hyvin tarkkaan miettiä ennen vakiintumista.
Maatiloilla varsinkin pidetään ostettua tilaa hyvin herkästi vieläkin omana ja sinne tullaan kuin omaan kotiin lomilla passattaviksi ja pahimmillaan myös arvostelemaan tilan pitoa. Kyse on ihan todella vakavasta asiasta ja olet aivan oikealla asialla. Jos miehesi on ostanut talon, se on hänen/teidän talonne aivan niin kuin sen olisi ostanut ventovieras. Jokainen on osuutensa talosta saanut eikä omaa mitään asumisoikeutta sinne. Ei ole siskollekaan hyvä asia jäädä taloon, vaan rakentaa oma elämänsä muualla. Hän varmaan jo ihan täysi-ikäinen on, kun kerran vanhemmat ovat eläkkeellä ja pois muuttaneita. Pitäisin hyvin erikoisena, jos vanhemmat ovat sellaisen hiirenloukun rakentaneet, että sisko saa tilalla asua, ainakaan mikään asiantuntija ei sellaista ole suosittanut, jos kyse on uudemmasta sukupolvenvaihdoksesta. Sellaiselle tilalle kukaan ei tule emännäksi tai ainakin lähtee hyvin äkkiä, ajat ovat (onneksi) muuttuneet, ettei tarvitse ihan koko sukua naida, kun nai viljelijän.
Se on sitten eri asia, kannattaako olla asiassa vihainen ja päällekäyvä. Omista ajatuksista ja toiveista on hyvä pitää kiinni alusta asti, mutta tapa jolla sen teet ei pidä olla uhkailu, vaan kyllä yhteisen kodin perustamiseen pitää olla yhteinen näkemys ja jos sitä ei ole, niin on parempi lähteä erilleen. En omien kokemusteni perusteella enää olisi niin kiltti, että lähtisin maatilakommuuniin appivanhempien ja sisarusten kanssa asumaan eikä sitä enää kukaan maatilan sukupolvenvaihdosta suunnittelevakaan suosittele. Ohjeet ovat päinvastoin muuttuneet sellaisiksi, että rajat tehdään hyvin selväksi ja kaikilla on omat asuntonsa. Niin paljon on tästä asiasta maatiloilla ongelmia ollut, että avioerojakin on paljon koitunut.
Olet ihan oikealla asialla. Parempi pysyä omassa asunnossa niin kauan kuin sisko asuu tilalla tai jos hän sinne jää pysyvästi. Jos tämä on lakiasia ja siskolla jostain kumman syystä olisi syytinkioikeus tilalla asumiseen, niin siskolle tai teille voi tietysti rakentaa tontille uuden talon, mutta ei sekään mikään hyvä ratkaisu ole.
Niin minkä ikäinen tämä pikkusisko on? Miksei muuttanut vanhempiensa kanssa? Pahin skenaario tuossa on että pikkusisko jäisi Vanhanapiikana elämään sinne loppuiäkseen! Mitä mieltä naisesi on asiasta? Kait olet tehnyt hänelle selväksi ettet pikkusiskoa halua samoihin nurkkiin asumaan?