Tässä sitä ollaan. Seitsemän ja puolen vuoden suhde takana, ja taas kasaillaan omaa yksinäistä elämää kasaan. Ikävää on. Luulin että elämä paranisi kun pistää suhteen poikki, mutta ei se mihinkään parantunut. Alkoi yksinäisyys. Kolmekymppisenä on hirveän vaikea löytää enää itselleen kunnon miestä. Isken silmäni aina varattuihin miehiin (huomion tässä nyt seurusteluaikaisetkin ihastukset...) joten aika heikolta vaikuttaa, eikö? En ole kovin itsevarma ihminen, varsinkaan nyt, ja miehet jotka minua miellyttävät, pitävät varmasti vain itsevarmoista naisista. Ja kukapa ei pitäisi. Onneksi on ensi kesä jota voi suunnitella, ja keskittää tarmonsa niihin suunnitelmiin ja niiden tavoittamiseen. Mutta mies on se jota rinnalleni kaipaan. Vaikka edes vähäksi aikaa.
Tuore sinkku
Pelko persiissä
61083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta,en jaksa ymmärtää että elämä suunnitellaan vuosiksi eteenpäin ja katsotaan mikä toinen on.Jos pidät jostain,miksi et voisi olla tosissaan heti.Ei kannata vuosikausia testata,kerkee kyllästymään ja sitten ei ainakaan halua jatkaa.Ja aina tulee kyllästymisen vaiheita.Mutta mikä olen neuvomaan,itse olin yli 30v saman kanssa aviossa,seurustelu kesti 3kk,erohan siitä tuli.Olisko sittenkin pitänyt testata 30 vuotta?
kirjotin väärälle tämän vastauksen.Piti olla otsikolle aiemmin-kun ei halua olla yksin..ps.nyt varmaan tiedätte miksi olen yksin,en pysy mukana enää!
Kyllä elämä paranee, vaihtaa esim.asuntoa, niin kyllä alkaa taas uudet miehet kiinnostaa ja itsetunto kohentua. Jos asut teidän yhteisessä asunnossa niin hajoohan siinä kenen tahansa pää.
No kun en asu, vaan muutin itse pois. Ei vielä havaittavissa kuvailemiasi "oireita" itsetunnon kohentumisesta. Päin vastoin. Kyllähän ne miehet kiinnostaa, mutta just niitä miehiä en minä kiinnosta :) Menee vähän ristiin...
...auringon alla. Tota se on aina.
Mutta onnea etsinnöillesi, silmät kiinni ja menoksi, ja katsot mitä vastaan tulee.
Niin kauan kun sulla on pelko persiissäs, ei luultavasti sopivaa miestä ilmaannu. Epätoivolla on taipumus näkyä päälle ja vedota mölkkyihin.
Ei yksinäisyys kivaa ole, mutta siihen oppii, ja siitä oppii jopa nauttimaan: Harjoittele ja totea, niin kummasti alkaa niitä miehiäkin ilmaantua sivupeiliin. Usko pois!