Tuolla:
http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/naista_syista_ihan_hyva_parisuhde_ei_riita_naiset_kertovat
Johtunee sosiaalisen median ja tyttöjen iltojen vaikutuksesta tuo että tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että nainen kyllästyy "ihan hyvään"kin liittoon jossain vaiheessa. Niiden mummot tuskin on olleet samanlaisia, ne on eläneet semmoisiakian aikoja jolloin nykynaisen "ihan hyvä" olisi ollut "helvetin hyvä". Varmaan myös se ettei nainen koskaan "häviä" erossa mitään vaikuttaa, ennenmminkin voittaa ainakin rahassa niin on riskitöntä lähteä.
"Elämä on liian lyhyt" tuntuu tuolla toistuvan, ihan niin kuin siitä olisi tullut tuon papukaijalauman likimain virallinen mantra jota sitten toistetaan ikään kuin se tekisi hyväksyttävämmäksi miehen ja lasten elämän suistamisen raiteiltaan. Monellakohan tuossakin jutussa mainitulla uusiomiehelläkin on vielä edessä kohtalo jossa kuullaan nuo samat kliseet kun nainen alkaa tehdä lähtöä?
Monikohan ketmi putoaa tuohon 2000-luvun sudenkuoppaan kuvitellessaan että liitto on ikuinen, ostaa talot ja farmariautot, laittaa ympäristön jossa lasten on hyvä elää ja olla ja sitten viimein kun alkaa olla valmista naiselle ei enää riitäkään se "ihan hyvä" kun se ei ole riittävän jännittävää, ei ole tarpeeksi seksiä eikä mies kuuntele. Aika moni varmaan. Miten se ketmi voisikaan onnistua kun ei kukaan mies pysty tarjoamaan elämyksi 24/7 koko ajan viittäkymmentä vuotta putkeen, ei varmaan edes ytmit pysty siihen.
Kaikkien sinkkumiesten tulee muistaa ja pitää kirkkaana mielessä että liitot ei ole ikuisia tänä päivänä, jos tapaat naisen ja se tahtoo naimisiin & lapsia pitää sinun ajatella jo valmiiksi että ok mutta kymmenen vuoden sisällä tulee ero. Ei siis kannata rakentaa naiselle liian isoa taloa liian syrjään koska siitä voi olla vaikea päästä eroon. Lapsiin ei myöskään kannata liiaksi kiintyä jottei ole sitten liian vaikea hyväksyä tilannettta jossa nainen omii ne itselleen. Pitää hankkia joko sen verran hyvätuloinen työ että on varaa elareihin tai pysyä tulottomana niin että saa sitten sopan maksamaan, normi keskituloiseksi ei kannata jäädä.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/naista_syista_ihan_hyva_parisuhde_ei_riita_naiset_kertovat
Johtunee sosiaalisen median ja tyttöjen iltojen vaikutuksesta tuo että tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että nainen kyllästyy "ihan hyvään"kin liittoon jossain vaiheessa. Niiden mummot tuskin on olleet samanlaisia, ne on eläneet semmoisiakian aikoja jolloin nykynaisen "ihan hyvä" olisi ollut "helvetin hyvä". Varmaan myös se ettei nainen koskaan "häviä" erossa mitään vaikuttaa, ennenmminkin voittaa ainakin rahassa niin on riskitöntä lähteä.
"Elämä on liian lyhyt" tuntuu tuolla toistuvan, ihan niin kuin siitä olisi tullut tuon papukaijalauman likimain virallinen mantra jota sitten toistetaan ikään kuin se tekisi hyväksyttävämmäksi miehen ja lasten elämän suistamisen raiteiltaan. Monellakohan tuossakin jutussa mainitulla uusiomiehelläkin on vielä edessä kohtalo jossa kuullaan nuo samat kliseet kun nainen alkaa tehdä lähtöä?
Monikohan ketmi putoaa tuohon 2000-luvun sudenkuoppaan kuvitellessaan että liitto on ikuinen, ostaa talot ja farmariautot, laittaa ympäristön jossa lasten on hyvä elää ja olla ja sitten viimein kun alkaa olla valmista naiselle ei enää riitäkään se "ihan hyvä" kun se ei ole riittävän jännittävää, ei ole tarpeeksi seksiä eikä mies kuuntele. Aika moni varmaan. Miten se ketmi voisikaan onnistua kun ei kukaan mies pysty tarjoamaan elämyksi 24/7 koko ajan viittäkymmentä vuotta putkeen, ei varmaan edes ytmit pysty siihen.
Kaikkien sinkkumiesten tulee muistaa ja pitää kirkkaana mielessä että liitot ei ole ikuisia tänä päivänä, jos tapaat naisen ja se tahtoo naimisiin & lapsia pitää sinun ajatella jo valmiiksi että ok mutta kymmenen vuoden sisällä tulee ero. Ei siis kannata rakentaa naiselle liian isoa taloa liian syrjään koska siitä voi olla vaikea päästä eroon. Lapsiin ei myöskään kannata liiaksi kiintyä jottei ole sitten liian vaikea hyväksyä tilannettta jossa nainen omii ne itselleen. Pitää hankkia joko sen verran hyvätuloinen työ että on varaa elareihin tai pysyä tulottomana niin että saa sitten sopan maksamaan, normi keskituloiseksi ei kannata jäädä.
Vastaukset 142
Vanhimmat
"En halua, että lapseni saavat näin viileää parisuhteen mallia."
Malla yrittää selittää eron olleen lasten vuoksi, mutta sitten loppu vastauksesta kertoo vain siitä, kuinka mukavaa järjestely on lähinnä naiselle itselleen.
" Oli täysin eri harrastukset, kiinnostuksenkohteet ja mikä pahinta: erilaiset elämäntavat."
"En olisi ikinä lähtenyt tuosta suhteesta, jos kohdalleni ei olisi osunut toisenlaista miestä"
"Vaikka ero tuli kaikille lopulta nopeasti ja yllättäen – en siis puhunut siitä etukäteen – ei se puhuminen olisi tilannetta korjannut. Ei erilaisista ihmisistä puhumalla tee yhteensopivia."
"Lähtöni varmasti loukkasi eksääni aluksi pahasti, mutta uskon hänen nyt olevan samaa mieltä siitä, että ero oli paras vaihtoehto."
Apina löysi vehreämmän oksan eikä edes yrittänyt puhua asioita halki ennen sitä. Eikä sen jälkeenkään.
"Minusta on outo ajatus, että pitäisi tyytyä johonkin ihan hyvään. Olen mieluummin yksin kuin jonkun mukiinmenevän tyypin kanssa. Nyt olen suhteessa, jossa on kaikki tärkeät palikat kohdillaan, enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi ikinä tyytyä vähempään."
Naisella kävi tuuri ja nyt hän pitää sitä itsestäänselvyytenä.
"Tapasimme alle kolmikymppisenä, silloin oltiin yhtä "lapsellisia" molemmat, ei ollut aikuistuttu ja suhde toimi jonkin aikaa tästä syystä hyvin. Täytettyäni 30 aloin miettiä tulevaisuutta eri lailla kuin aiemmin, mutta kumppanilla mikään ei muuttunut. Hänen mielestä elämä on yhtä leikkiä eikä mitään tarvitse ottaa vakavasti. Menimme kihloihin ja puhuimme naimisiinmenosta sekä lapsista. Pian kuitenkin tajusin, ettei puoliso ole oikea. En silti lähtenyt heti enkä vielä hetkeen."
Jännämiehestä ei ollutkaan vakiintumaan, kun naisella oli juoksut juostu.
Summa summarum: jotkut naiset eivät ikinä kasva aikuisiksi.
Juurikin noin ja miksi? Koska yhteiskunta on muuttunut semmoiseksi ettei niiden ikinä tarvitse, naisen elämä saa ja sen pitääkin olla yhtä vuoristorataa ja elämyksiä jotta olisi hyväksyttävä, ylpeä 2000-luvun nainen jota kukaan ei alista. Ei siitä varmaan kovin kauaa ole että tuokin juttu olisi ollut niin että naiset ylpeänä kertoo lähteneensä huonosta liitosta mikä olisikin ihan hyväksyttävää mutta nyt ne ylpeilee jo ihan hyvästäkin liitosta lähtemisellä. Joka ei lähde on varmaan muiden naisten mielestä liian nössö ja suljetaan ulos porukoista, ryhmäpainekin siis jo vaikuttaa naisten elämänmuutosratkaisuihin.
Mitä miehen sitten tulee olla? Ihan helvetin kova alistaja jotta se olisi riittävän kelvollinen. Tuli mieleen tuosta jutusta:
http://www.iltalehti.fi/fitnessvoimailu/2016040921389357_bs.shtml?utm_campaign=uutisboksi_201511&utm_source=uusisuomi
"Hänen pitää olla samanhenkinen, koska oikeastaan kaikki vapaa-aikani on urheilua. Pituuttakin pitäisi olla sellaiset 190 senttiä, ja hartioiden pitää olla leveämmät kuin minulla, tamperelainen kertoo.
- En kuitenkaan tykkää kehonrakentajista, mutta kovan treenin pitää maistua ja voimaa saa olla."
Niin että palstan 160-senttiset hukkapätkät saa unohtaa naisenhaun tyystin. tietäkääkin se!
"Jos minulla olisi perhettä, hoitaisin lapset ja kodin. Miehen taas pitäisi esimerkiksi vaihtaa auton renkaat, Pajulahti sanoo."
Niin ihan varmaan paitsi että kun on ne treenit niin aika äkkiä mies huomaa olevansa se lapsenvahti ja kodinhoitaja.
"Minulla on vahva luonne, mutta miehen pitäisi silti pystyä sanomaan se viimeinen sana."
Niin eli se helvetin kova alistaja. Muuten se on ihan nössö.
Heh, mullakin on vahva luonne mutta parhaiten kumppaniksi sopii yhtä vahva. Ei liian alistuva eikä alistaja. Mies joka pystyy puhumaan ja jonka kanssa pystyy puhumaan ja olemaan eri mieltä kuitenkin sulassa sovussa.
"Minna Pajulahdella on pattia enemmän kuin lähes kaikilla suomalaisnaisilla."
Sillä on myös vetäytyneempi hiusraja kuin lähes kaikilla suomalaisnaisilla. Ruma roinaaja.
Mitäpä sillä tukalla 2000-luvun nainen tekisikään, sehän vain miellyttää miehiä jos on kaunis kampaus.
taas kerran, useat "aikuiset" naiset ovat täysin pissiksen tasolla.
Pajulahti on paitsi karsean miesmäisen fysiikan omaava niin myös 165cm tappi, joten hänellä ei ole mitään oikeutta vaatia yli 175cm miestä saati sitten 190cm miestä ja ikääkin hänellä on niin paljon, että kyseessä on ATN
"Jännämiehestä ei ollutkaan vakiintumaan, kun naisella oli juoksut juostu."
ja heti perään.....
"Summa summarum: jotkut naiset eivät ikinä kasva aikuisiksi."
Olet sanoissasi nyt täysin epäjohdonmukainen.... eikä kukaan edes huomannut!
Taitavat tuijotella sua vain silmiin. =)))
Hyvää yötä, sullekin....ja kaikille palstalaisille myös!
Juu, siellä oli tuttujakin syitä lähteä suhteesta. Ihan hyvästä suhteesta, jokin kuitenkin syö kaiken aikaa kumppaneita erilleen. Aina ei tosiaan tarvitse olla äärimmäisen vaikeaa, väkivaltaa, pettämistä, luihuilua tms. jotta ero tuntuu kuitenkin oikealta ratkaisulta.
Riittää vähempikin, kun olo on ettei yhdessä olo ole hyvää yhdessä oloa. Jotain puuttuu suhteesta, mikä pitää sitä kasassa.
Ja tuosta mummosta, niin kyllä ne mun mummojen ja pappojen ikäsetkin tosiaan harrasti sivupanoja. Jäivät kuitenkin yleensä avioliittoonsa lehtolapsineen ja miehillä saattoi olla lehtolapsia kylillä, mutta suhde oli lopullisesti kulissia. Riitelyä ja keljuilua loppuun saakka.
Näitä riitoja on kuultu ja nähty eräskin. :)
Mitäpä luulet uskaltaako kukaan täysijärkinen mies enää lähteä minkäänlaiseen vakavampaan suhteeseen tulevaisuuteen luottavaisesti katsoen kun faktat on mitä on? Ei me miehetkään olla mitään rahantekokoneita jotka kykenee jatkuvasti tarjoamaan elämyksiä, ihan jo verotuskin pitää siitä huolen tässä maassa.
Aika usein muuten toistuu noissa erokertomuksissa että miehelle se ero tulee yllätyksenä ja se on aidosti ihmeissään kun on luullut että menee ihan hyvin. Miehille nimittäin se että menee "ihan hyvin" useimmiten kyllä riittää, on ruokaa, katto pään päällä, terveet lapset ja vähän rahaa pankissa pahan päivän varalle. Naisille nuo ei tunnu enää riittävän kun on vähän liiankin tottuneita saamaan kaiken ja vähän enemmän, jos ei nykyinen mies sitä enempää pysty tarjoamaan se saa mennä koska aina löytyy joku epätoivoinen joka sitä tarjoaa edes hetken.
Joo mutta ne mummot ei hakeneetkaan eroa heti kun ei päässetkään joka vuosi jonnekin etelän matkalle, ne puri hammasta ja pysyi yhdessä. Nyt ne antaa vanhainkodista haastattelua siitä kuin Viljon kanssa mentiin kihloihin sodan jälkeen ja päätettiin rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Mistä kertoo 2000-luvun nainen vanhainkodin haastattelussa? Kymmenestä erosta, eksoottisista etnorakastajista ja seksimieltymyksistään, tulee hyvä juttu paikallislehteen.
No ei varmaan, jos ne syyt on sitä luokkaa, että nainen vaan pitkästyy helposti. Ei normaalin ihmisen tuloilla voida mitään miljonääri huvituksia järjestellä, eikä minusta ole tarpeenkaan.
Jos nyt nainen ottaa kumppanikseen tavis duunarin, niin pitäisi sitten ymmärtää että tavis duunarilla on tavis palkka ja se riittää oikein hyvään elämään, muttei mihinkään tuuliviiri tuhlailuun.
Useinhan ne syyt on jossain muualla kuin noissa, katto pään päällä, ruokaa, terveet lapset ja vähän rahaa pankissa pahan päivän varalle.
Syy voi olla kommunikaation puute, ymmärtämättömyys puolin ja toisin toisen ajatuksille tai puutteellisille kyvyille, seksihalujen erilaisuus, toisen itsestäänselvyytenä pitäminen, kunnioituksen puute, kyvyttömyys mukautua muuttuvaan tilanteeseen, erilaiset sairastumiset fyysiset ja psyykkiset jne. Eli jotain luonnepohjaista.
Vähän epäilen että aika moni nainen nykypäivänä saattaakin ottaa sen tavisduunarin vain siittäjäksi jotta saa tehtyä ne lapset. Nainen pyöräyttää pari mukulaa miehelle mutta jättää kertomatta että pidemmän tähtäimen projektisuunnitelma lähettää miehen matkoihinsa muutaman vuoden kuluttua, pitää sen nyt vain muutaman vuoden hoitoapuna kun lapset ovat vielä pieniä. Siinä vaiheessa kun miehestä on päästävä eroon onkin se helppoa kun nykyään ihan hyväksyttävä erosyy tuntuu olevan se että liitto on vain "ihan hyvä", rohkean naisen itsenäinen ratkaisu.
Harva tavallinen ihminen pääsee joka vuosi etelän-matkalle, en minä ainakaan. Eikä se ole muutenkaan mikään syy erota. Pettäminen on jo hyvä syy. Mutta itse luulen, että ennen muinoin vaan sinniteltiin maineen ja omaisuuden takia yhdessä.
Jos noin, niin sanon suoraan että kyseessä on loinen ja idiootti. Lapset mun käsityksen mukaan tehdään ihmisen kanssa, jota rakastetaan ja jonka kanssa ollaan valmiita jakamaan loppuelämä. Ei minkään ihastuksen kanssa tai kupatakseen toinen persaukiseksi.
Kiero peluri tuollainen nainen on. En kyllä arvosta naisenakaan moista toimintaa.
Ei tokikaan kaikki naisetkaan noin tee mutta veikkaanpa että tuollaisiakin on kun ihmiset aina vaan enemmän muuttuu kylmempään ja laskelmoivampaan suuntaan.
Se on kyllä huomattu, että aina on oma etu ensimmäisenä mielessä. Yhtään ei voi tinkiä toisen vuoksi omista mukavuuksista. Ei se voi mitenkään pitkään suhteeseen johtaa, jos aina on oma napa ensimmäisenä.
Entä jos tämä ei ole suunniteltua?
Valtaosa näistä naisista uskoo rakastuneensa mieheen, mutta oikeasti he rakastuivat koko pakettiin johon kuului jo mielessä pyörinyt unelma talosta ja lapsista.
Onko sattumaa että _sen jälkeen_ kun nainen on alkanut miettiä taloa ja lapsia, hän löytääkin kiltin miehen jollainen ei kiinnostanut aikaisemmin?
No, sen jälkeen kun talo ja lapset on jo hankittu, havaitaankin ettei mies enää kiinnosta.
Jaa-a tähän kysymykseen varmasti pystyisi joku sellainen nainen parhaiten vastaamaan, joka noin on menetellyt. Jolla nuo haaveet ovat olleet.
Onko sattumaa? Joillain voi ollakin, kaikki ei koskaan löydä kilttiä miestä vaikka sellaisen tahtoisikin. Joko ei liiku paikoissa, joista sellaisen löytäisi tai ei tunnista ihmistyyppiä. Jos ei aikaisemmin ko. miestyyppi kiinnostanut se voi selittyä paitsi yks kaks tulleista haaveista talosta ja lapsista, niin sillä ettei ole tiennyt mitä haluaa ja millaisen ihmisen kanssa yleensä suhteet parhaiten onnistuu. Ts. on vain hypännyt suhteeseen miettimättä mitä siltä edes haluaa.
Monille taitaa vaan arki ottaa liian koville. Unelma arjesta oli erilainen kuin todellisuus.
Moikka. Kuka se taas yleistää ja kertoo sitä samaa tarinaa kullankaivajista. Tulinpa vastaamaan, ettei "akkalauma" vaan kyyki pusikossa hiljaa. Tuskin mun tarttee taas mielipiteitäni tähän toistaa, muistan ne oikein hyvin. Ja minä sentään olen se ainoa "sekopää" tässä porukassa, jolla on välillä vaikeuksia ymmärtää....... Ymmärsitkö?
No, miten sulla muuten menee...jos unohdetaan tämä iäisyys aihe?
Töissä hyvin, vai onko ajat ankeat?
- Mulla on vaikeuksia,koska mulla ei ole sitä tarvittavaa auktoriteettiä. Minä taidan sälyyttää kaikki henkilöstö asiat työparini vastuulle... kuten työvuorolistan tekemisen ja työvuorojen vaihdot- työntekijän pyynnöstä!
Milloin sä olet ollut viimeeksi viihteellä... oisko jo aika sinunkin pyrähtää tuulettamaan itseäsi jonnekin oikein kunnolla?
Olet tosi happamen kuuloinen ainakin näissä texteissäsi!
Mun on aika pestä siveltimet ja jättää maalaukseni tähän pisteeseen... mitä se tällä hetkellä on...ihan oikeesti; en tiedä miten tuota työtäni oikein jatkaisinkaan....
ystävällisin terveisin...
Kieltämättä tämmöisissä ketjuissa on vähän sitä ongelmaa että menee helposti yleistämiseksi mutta toisaalta se pitää keskustelua käynnissä. En ihan ymmärtänyt :D
No joo, siinähän se, vähän on hiljaista aikaa vaan nyt. Viihteellä, reilu viikko sitten parilla tuli käytyä mutta ei nyt niin mahdottoman viihdekeikka ollut se. No tekstit voi kuulostaa pahemmalta kuin ne onkaan, sitä kun joutuu vähän aina kärjistämäänkin ihan vaan että pysyy ketju käynnissä eikä tyrehdy kokonaan.
Nuo sinun työkuviot kuulostaa vähän samalta kuin yhden kaverin, sekin haukkoo aina liian paljon tekemistä & vastuuta itselleen ja siitä seuraa sitten stressiä. Jos vaan pystyt jakamaan töitäsi niin ihmeessä muillekin niin ei tule liiian paljon kuormaa eikä sulle tule korvaamattomuuden ongelmaa, siis että jos vaikka sairastut niin ettei kukaan muu voi tehdä juttuja kun "ei ole ennenkään tehnyt".
Eiköhän se selvinne siihen mennessä kun taas otat pensselit sannasta :)
Just nyt ei muuta kommentoitavaa mutta mummoista tuli mieleen, että molemmilla mummoillani oli/on avioliiton ulkopuolinen lapsi.
Ja tuo piti sitten päästä sanomaan. Olet varmasti ylpeä siitä että mummosi olivat moraalittomia ja aikaansa edellä olevia vahvoja ja itsenäisiä naisia.
Mummosi olivat huoria ja heidät olisi pitänyt nylkeä elävältä.
Ennen vai jälkeen naimisiin menon? Molemmat siis kuitenkin menivät naimisiin mutta toisella oli avioton lapsi naimisiin menneessään ja toinen oli raskaana toiselle miehelle. Ja tämä tapahtui 30-luvulla eli ennenkään kaikki ei ollut paremmin, vaikka Ikis niin luulee.
Niih, mut ikis puhuukin 50 luvusta, ettäs tiäät! ;P
Niin joo.. Olis mulla kyllä 50-luvustakin samankaltaisia tositarinoita.
Voih, siinä meni kultainen 50 lukukin.... ;D
Eroaminen on ihan ok. Varaa hän ajan terapeutille, jos on ongelmia selvitä elämän kolhuista. Kaikkea kamalaa elämässä tapahtuu, mutta kyllä niistä selviää, jotkut vain kovasti töitä tekemällä. Typerää arvostella toisten eroja, kun ei ole itse toisen paikalla niitä tunteita kokemassa. Elämässä joutuu välillä valitsemaan kahdesta pahasta.
Pitää uskaltaa elää, ettei jää elämättä.
Typerä ja aivoton puolustelu moraalittomien naisten puolesta, jotka pitävät miehiä ainoastaan hyödykkeinä, välineinä ja maksajina omien tavoitteidensa itsekkääseen toteuttamiseen.
Ja jälleen terapiakortti käytetty. Et sitten matalaotsaisena muuta keksinyt. Liiallinen salilla käyminen tyhjentänyt aivot ja täyttänyt lihakset?
Pitää yrittää ymmärtää palstan naisia, kiistämättömien tosiasioiden edessä kun tuo shaming-kortti on oikeastaan ainoa mitä ne voi täällä käyttää.
Eiköhän nuo naiset julkaisemalla ihqun vahvan naisen erotarinansa ole juurikin sitä hakeneet että pääsevät esille, niitä tulee kommentoida etteivät vaan jää huomaamattomiksi seinäruusuiksi.
Ikävää teille pojat, jos ero on ollut ylitsepääsemättömissä. Aika monella tapaamaallani eronneella miehellä on tuo ongelma, ollaan jääty johonkin exään ja vanhaan, jo kymmenenkin vuotta sitten tapahtuneesseen eroon junnaamaan. Kyllä siinä mieleen tulee väistämättä, että miksi ei hae apua noihin ongelmiinsa. Omaa elämäänsä siinä vain tuhlaa katkerana samaa rengasta päässään pyörittäen. Ei ne uudetkaan kumpaanit sellaista vanhojen kaivelua ja katkeruutta katsele. Siitä sitten saadaankin muka jo kaava, että naiset sitä ja naiset tätä.
Lähden nyt reippailemaan. Menkää tekin ulos. :)
Nyt sorrut yleistykseen, enhän ole millään tavalla käsitellyt tässä ketjussa omaan elämääni liittyviä asioita vaan ainoastaan naisia noin niin kuin yleisesti 2000-luvulla. Nämä on tärkeitä asioita meille sinkkumiehille tietää ja tiedostaa juurikin jotta emme putoaisi tuohon katkeruuden kuoppaan sen seurauksena kun "uskaltaisimme elää" ja se sitten kostautuisi jo muutaman vuoden kuluttua.
Hyvä sinä. Saatetaanpa mennäkin, keli ainakin on hyvä nyt :)
helppoa se on siinä naisena sanoa ja muka useat teistä tietäisi mitä on rakastaminen ja rakkaus tai ymmärtäisi myötä ja vastamäen
Jostain syystä itsekin kuitenkin katkerana itket vuodesta toiseen sinkkupalstalla.
Siinäpä vasta vahva ja itsenäinen nainen... joopajoo.
Ehkä sinä olet se joka todellisuudessa on terapian tarpeessa? Isot lihakset eivät korvaa puuttuvaa älyä. Ehkä olet fyysisesti vahva, mutta siihen se vahvuus sitten jääkin.
Millaista apua miehen pitäisi hakea siihen, että nainen vain jättää äkkiyllättäen ilman mitään edeltävää keskustelua suhteen tilasta? Niinhän tuossa yhdessä aloituksen tapauksessa oli käynyt. Sitten jos noin törkeälle ja itsekeskeiselle käytökselle vielä heruu ymmärrystä muilta naisilta, mitä miehen oikein tulisi siitä ajatella? Että kaikki naiset ovat samalla tavalla epäluotettavia?
Tällaiset eroon jumiin jääneet kaverit ovat todella rasittavia. Jauhetaan sitä samaa levyä kuinka se eksä oli sitä ja tätä...Kun kuule kolmattakymmenettä kertaa saman virren, niin lopetan kylmän viileästi puhelun niitä aikoja.
Tietysti jelpataan se mitä voidaan, mutta jos sana ei mene perille että en pysty enempään, sinun on parempi hankkia apua ammattilaisilta..
En osaa sanoa lapsettomista eronneista, mutta perheellisiä ymmärrän. Jo geeneissä on että miehen arvo perustuu tekemiseen, ja tämä vaikuttaa miehen psykologiaan. Ja tietysti, äiti saa yleensä lapset.
Nainen eroaa -> hän on yhä äiti, selviytyjä, sankari. Arvokas.
Mies eroaa -> hän menettää lapset ja elämänsä tarkoituksen. Hän on arvoton.
Muista eronneista tuntuu enemmänkin siltä että naisilla on tyypillisemmin traumoja siitä kun alfamies pääsi karkuun tai jännämies satutti henkisesti.
"Nainen eroaa -> hän on yhä äiti, selviytyjä, sankari. Arvokas."
Ai YH vai? Salli mun nauraa. Te tasoluokittelijat nimenomaan halveksitte YH-naisia minkä muulta naisvihaltanne ehditte.
Jokainen ihminen on arvokas.
En ole tavannut koskaan naista, joka ei olisi päässyt huonoista parisuhdekokemuksistaan yli. Sen sijaan lähes jokainen eronnut (iki)sinkkumies (ja YH-mies) on pahasti jämähtänyt vanhoihin juttuihinsa.
Mikä ihmeen idiootti naisten kehuja sinä olet? Saat kohta palstan kusipäisimmän feministin palkinnon.
Kiits. Rahapalkinnot tuliskin tarpeeseen, kun pitää ostaa uudet kesäkumit. Voit laittaa postissa tulemaan: Atännä, Suomi-Finland.
Huora atännä saa ansaita ihan itse rahansa. Rahaa tuskin sinulle kukaan lähettää siitä hyvästä että olet vittumainen feministi.
Hyvä litsari!
Sinusta on "hyvä litsari" kun nainen kerjää rahaa? Hyvä feministit ja valkoritarit!!!
Heitetääpä toinen shaming-kortti perään, näyttävät olevan sielläkin puolen tosi suositussa käytössä. Ässähai se on ainoastaan ja häviää täyskädellekin ja ainakin Herttareetille.
Mistä hitosta sinä tiedät mitä siinä pieleen menneessä suhteessa; on todellakin mennyt pieleen? Ei kaikki tosiasiat aina tule julkiseen tietoon, edes läheisille, koska ne asiat ei vät todellakaan kuulu: lähipiirin ruodittaviksi!
Elämä jatkuu siten suuremmitta hankaluuksitta, niillä läheisillä ystävillä.
Omasta eroon johtaneesta tapauksesta, olen jauhanut sen sata kertaa, mutt miehen vanhemmat eivät edes tiedä totuutta asiasta.
Miksi pahoittaa kahden vanhemman mieltä, tai rasittaa sitä tiedolla jota eivät tule hyväksymään.
Joskus "valkea valhe" on minusta armollisempi... verrattuna julmaan totuuteen.
Minäkin sen tiedän; ett exän isä ei tulisi koskaan hyväksymään enää poikaansa, jos totuus tulisi hänelle ilmi.
Miksi siis rikkoa heidän keskenäinen sukulaisuus suhteensa täysin turhaan? Ei se tosiasioita olisi muuttanut kuin huonompaan suuntaan.
Exä tietää täydellisesti syyn... eikä taatusti siitä maailmalle huutele, jotain muuta hän keksi selitykseksi ja minä kyllä kestän ne puheet joita eromme on aiheuttanut.
korjaus...
.... Omasta eroon johtaneesta tapauksesta, olen jauhanut sen sata kertaa
(täällä, en muualla) ex-miehen vanhemmat eivät (vieläkään)edes tiedä totuutta asiasta, eikä ystävätkään ....
kuti..kuti.. ;P
Moikka! Tervehdys kuitattu! Olen menossa nukkuun...väsyttää.
Öitä!
Kyllähän nuo erot tulee yleistymään entistä enemmän tulevaisuudessa kun trendi on nähtävissä jo nytkin..Suurimmalla osalla naisista alkaa jo olla se ajatus lähtökohtiasesti, et tää ei tuu olemaan loppuelämänjuttu, joten jos ei halua ongelmia elämäänsä, niin pysyy joko sinkkuna, taikka parisuhteessa sitten jättää ne lapset tekemättä ja pitää huolen siitä, ettei sitoudu taloudellisesti liikaa kumppaniinsa.
Selailin tuossa profiileja taas yksi päivä ja totesin siellä olevan useampiakin varattujen naisten profiileja..Yhdessäkin oli näin: että alkaa tuo elämä olla jo sitä yhtä ja samaa virttä päivästä toiseen, joten nyt tarttis jotain säväyttävää elämään. Parisuhdetta en aio lopettaa, koska noin muuten meillä menee ihan hyvin. -
-Taitaapa nämä naiset olla juurikin niitä naisia joidenka "juoksut" on juostu..Noh, mihinkä se seepra raidoistaan pääsisi parisuhteessakaan.
Jep, myös meidän miesten tulee huomioida tulevaisuutta ihan eri tavalla kuin mitä ennen vanhaan on tarvinnut, siis silloin kun mentiin yhteen loppuelämäksi. Jos naimisiin niin avioehto on välttämätön kuten myös jonkinlaista sopimusta lapsista vaikka nainen varmaan saa sen sopimuksen kumottua nyyhkytarinoillaan halutessaan. Viisainta tosiaan jättää ne lapset tekemättä.
Heh, säväyttävää, siinä varmaan joku hyvin toimeentuleva nainen tekee panorinkeliä elämänsä piristykseksi.
Joo, ei mihinkään, tylsyys yllättää ennen pitkää ja nykyään se tulee varmaan aika äkkiä kun elämä on uranaisilla niin hektistä muutenkin.
Miksi yleensäkin mennä naimisiin jos ei ole eikä tule olemaankaan lapsia?
Eikö kihlapari ole riittävä osoitus; ett pariskunnalla on jonkinasteinen liittoutuminen jo menossa. Minusta se on yhtä sitova merkki ulkopuolisille, ovat varattuja. Ei niillä sormuksilla muuta arvoa ole ainakaan minulle, kuin kertoa julkisesti parisuhteesta.
" tylsyys yllättää ennen pitkää ja nykyään se tulee varmaan aika äkkiä " -No tolla mielialla varustetun kanssa ei mun ainakaan kannata edes kokeilla minkään sorttista suhdetta koskaan!
Parisuhteen eteen pitää tehdä myös jotain työtä ettei se tylsyys yllätä.
Ja kyllä kummallakin pitää olla jotain harrasteita kodin ulkopuolellakin... yksinkin voi liikkua jos haluaa... tietyin edellytyksin joista on syytä pitää kiinni.
JA parisuhde tarkoittaa vain KAHTA IHMISTÄ ei kolmatta pyörää koskaan mukaan.
Miten niin nainen ei koskaan häviä erossa taloudellisesti? Eiköhän ne samat lait koske kuitenkin molempia sukupuolia, ja toisin kuin tällä palstalla halutaan uskotella, niin on itseasiassa aika paljonkin pareja joissa nainen on se paremmin tienaava.
Parisuhteen päättyessä jos on lapsia naisella on aina valta päättää jääkö lapsi/lapset hänelle ja sitäkautta saa ainakin elatusmaksut, naiselle siis plussaa ja miehelle miinusta noin niin kuin taloudellisesti. Yleensä myös sitten omaisuuden jaossa huomioidaan se että koska lapset naiselle saa sitten vähän extralusikoita sitäkin kautta.
Tapaa vaan usein olla niin, että kun nainen on nauttinut elämästään ja hassannu kaiken omaisuuden matkusteluun, niin miehet on silla aikaa rakentanu itelleen asunnot ja puitteet ja sitä omaisuutta vaan on paljon enemmän. Naiset on usein perseaukisia, koska heillä ajatuksena on, että kaikki pitää saada laittaa menemään sitä mukaa kun tulee.
Mikä on "aika paljon"?
http://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-02-26_006.html?s=2
Kannattaisiko miestenkin keskittyä ainakin osittain myös elämysten ja elämänkokemuksen kartuttamiseen pelkän maallisen mammonan sijaan?
Kyllä.
Tai sanotaan näin, miehen kannattaa keskittyä hankkimaan statusta ja isommat tulot.
Moni hölmöyksissään sekottaa tämän rahan keräämiseen pankkitilille. Se ei kannata. Ensinnäkin, naisen kanssa muutama kymppitonni menee sileäksi hetkessä. Jos ei mene, mies on pihi eikä nainen välitä rahoista joista ei ole mitään iloa. Toisekseen, muutama kymppitonni tilillä on pikkurahoja verrattuna esim. siihen että mies tienaa kymppitonnin enemmän vuodessa eläkeikään asti.
Jos ei tienaa, matkatarinat ovat arvokkaampia kuin muutama kymppitonni.
Kannattaa toki, mutta miesten ja naisten roolit vaan on erit nuoruudessa..
Naiset voi luottaa siihen, että he saa rikkaan miehen ja pääsevät siihen köllöttämään, kuin taas mies joutuu ottaan elämästään vastuuta jo nuoresta pitäen ja elää kurinalaisesti ja rakentaa asioita, sen sijaan, että luottais siihen, et pääsis jonkun naisen tiluksille kissanpäiviä viettämään..
Mulla itellä on nyt se tilanne, et voi keskittyä niiden elämystenkin hankkimiseen. Kysehän on siitä, et asiat on tehtävä oikeassa järjestyksessä säästääkseen elämässä mahdollisimman paljon rahaa. Jos sinä hassaat rahat nuoruudessa ja maksat vuokra kuluja loputtomiin otat isoja lainoja, se tarkoittaa sinulla valtavia määriä ylimääräistä rahankulua verrattuna mieheen, joka teki asiat oikeassa järjestyksessä. ----> Ensin säästi------>Sitten hankki asunnon------>Sitten alkoi hankkia elämyksiä ulkomailla. Se ei vaan toimi, et lähetään väärästä päästä liikkeelle miehen kohdalla.
Kyllä mä ainakin hävisin, mutta ajattelin ettei se raha huonolle miehelle jäänyt kuitenkaan. Huonomminkin olisi voinut mennä. Kaikkea ei voi mitata rahassa.
Minäkin olen "hävinnyt" taloudellisesti joka kerta. Se maallinen mammona ei vaan ole minun arvoasteikossani kovinkaan korkealla. Henkiset arvot voittavat rahan menen tullen. Ei siis haittaa se rahan ja materian menettäminen lainkaan.
Ihme juttu, että miehille on niin kamala paikka, jos pitää elättää omia lapsiaan.
Ei voi luottaa. Itse ajattelin 22-vuotiaana, kun ok-talon ostin että voin itse vaikuttaa ja itse ostaa. Talo oli remppaa vailla oleva rintamiestalo tyyppinen ja sitä yli 2-vuotta rempattiin minä ja mun vanhemmat, näin säästimme ison summan tekemällä itse. Meillä perheenä tämä toimii niin, että autetaan vuoroin puolin ja toisin. Töistä suoraan talolle ja yöllä vanhuksille nukkumaan tai vahtimaan nelijalkaisia kun vanhukset kävi kiljumassa karaokea ja taas töihin. Sitä rataa meni ne vuodet.
Ihan sika valtaisa homma, mutta opettavainen. Mieskin jonka kanssa kuvittelin siellä asuvani koki homman kai alemmuuskompleksina ja alkoi pelailla pelejään, jotka johti sitten eroon. No toki se oli vasta 19-vuotias eli ihan nöösi poika. Mutta kuitenkin. No sitten tuli uusi mies eli ex eli aviomies erossa sitten lunasti sen itselleen, ensin olin luopunut avioehdosta ja hän osti multa 50% talosta (kuvittelin että eletään aina yhdessä), ne rahat jäi sinne taloon aikalailla kokonaan. Tehtiin taloonyläkerta niillä rahoilla joilla osti osuutensa. Sain jonkun 10 000 ekee itelleni muussa kuin rahan muodossa.
En tiedä miksikä sitä pitäisi kutsua, mutta olen aina halunnut vaikuttaa itse ja ryhtyä itse, enkä odotella että joku tekaa ja tuo mulle valmiina kaiken. Ehkä oman onnensa seppä on taottu tiukkaan mun kallooni. :)
Nyt perheellisenä mun pikku kämppä (osake kämppä)kävi ahtaaksi ja myin lopulta sen, perheen suostumuksella toki. Seuraava koti onkin yksin ja ainoastaan miehen nimissä, koska en olisi voinut velallisena ja työttömänä, paksuna ollessa ottaa päällekkäistä lainaa. Kämppä piti olla kun jo yksi lapsi oli tuloillaan. Eikä asuntoja siinä kohtaa myyty niin vaan.
Jatkossa ei enää tässä iässä hotsita asuntoja ostella. :)
Tungetaan nyt ne jääneet rahat perheeseen mihin tarvitaan ja sillä hyvä. Loppujen lopuksi kaikkihan meni ihan hyvin.
Naisena taas esität tyhmää, koska en usko että olet oikeasti niin tyhmä tai yksinkertainen. Se on ihan eriasia, jos itse ei ole käyttäytynyt niin kuin toinen ja toinen on joko tuuliviireillyt tai alkanut tuuliviireilemään jossain vaiheessa ja/tai antanut ymmärtää olevansa muuta itse, sekä antanut ymmärtää myös suhteeseen sitoutumisen ja toiseen väärin. Et luultavasti voi ymmärtää miltä tuntuu jos/kun maailmankuva hajoaa ja joutuu aloittamaan sen kirjoittamisen kokonaan alusta itselleen. Johtuuko se ihan vain sinusta vai siitä että olet nainen vai mistä?
Mä en ihan joka kerta, mutta pari kertaa. Joo kyllä se raha on edelleenkin vaan välttämätön paha. Muut asiat on etusijalla. :)
Sain kyllä sitten osituksessa sen mitä olin taloon laittanut markka aikana. :)
Jonka sitten kiinnitin osakkeeseen ja sain sen myötä otettua velan ilman takauksia.
Ai niin unohtui mainita, että se ei ole helppo homma se uuden maailmankuvan kirjoittaminen senkään takia, koska se ei voi perustua enää valheellisiin harhaoppeihin vaan puhtaaseen ja raakaan totuuteen...kaikilta tämä ei onnistu, mutta siihen olisi hyvä pyrkiä. Tosin tätä työtä vaikeuttaa juurikin nämä valheelliset harhaopit ja niiden levittäjät. Se on joillakin eriasia jos itsekin on käyttäytynyt enemmän tai vähemmän huonosti tai oudosti.
Kuulostaa siltä, että niitä eroja on ollu sullakin vähän joka sormelle..Ootko ikinä miettiny, et miks sun parisuhteet ei toimi ja että kun ihmisestä ei kerran ole parisuhteeseen, niin miksi sitä ei voi myöntää ja tunnustaa itelleen?
Itse en ajatellut hävitä elämässä ikinä rahaa eron tai erojenkaan vuoksi, koska järkeään käyttämällä senkin voi estää..No ajatus on hypotettinen, koska en usko koskaan vakavaan parisuhteeseen edes päätyväni, tosin kaikkihan on aina mahdollista.
Täällä naiset sanoo, et rahalla ei ole merkitystä, mutta itse en ainakaan sen vuoks todellakaan paina hommia, et sais sitten paiskoo sitä rahaa tuuleen ja huit vittuun.
Kyllä rahalla saa paljon asioita ja kaikkea kivaa elämäänsä.
Mulla on 10 sormea ja 6 eroa takana. Ja 3 tapailua joista ei koskaan tullut tapailua kummempaa. :)
Olen miettinyt ja raskaasti. Kyllä musta on mielestäni parisuhteeseen, olenhan nytkin parisuhteessa ja tässä aion pysyäkin, ellei mies heivaa mua. Enpä tiedä miksi naisena pitäisi sietää jalkarätin asemaa sen enempää kuin miehenäkään. Joten mielestäni eroaminen on parempi vaihtoehto, kuin jatkaa rättinä olemista. Ja tosiaan kuten aikasemmin jo ylempänä listasin syitä miksi voidaan erota ns. ihan hyvästäkin suhteesta.
Tuli vielä yksi mieleen, joka johti osaltaan viimeiseen aulaan arkun kannessa nimittäin selän takana velkaantuminen. Hetki vielä ja olisin ollut konkassa minäkin. Pikemminkin voisi kysyä miksi päätyy suhteisiin, jotka ei voi jatkua.
Rahalla saa joo, mutta ei sitä oikista onnea. Se löytyy itsestä kyky olla onnellinen ja nauttia. Rahallakaan sitä ei saa, jos ei osaa ilman rahaa nauttia. :)
Miljuuna rakkauspakkaus pointsia & Amorin Lumous lähti sinne teidän poppoolle tuolla kommentilla!
Kiitosta. <3 :)
Olipa sinulta typerästi oletettu. En tietenkään ole kokenut SINUN tunteistasi. Mutta se ei tarkoita, että sinun tuskasi tai kokemuksesi olisi jotenkin jalompaa kuin jonkun toisen.
Voin sanoa, että tiedän mistä kirjoitan. Olen kasannut oman elämäni kokonaan uudelleen jo useamman kerran. En siltikään syytä siitä muita, vaikka voisin niinkin tehdä. Olen sen vaiheen jo ohittanut. Se kuuluu siihen selviytymisprosessiin, eikä siihen vaiheeseen kuulu jämähtää. Pitää ottaa itsekin vastuuta. Ja antaa anteeksi niin itselle kuin toisellekin. Suosittelisin sullekin terapiaa, kun ainakin toista vuotta jo oireilet noin pahasti. Et menetä siinä mitään, voit vain voittaa.
En minä mitään oireile..en vain toimi sun tahtosi mukaan.. ;P
En puhu nyt vain jonkun tietyn ihmisen tunteista vaan yleisesti ottaen ja juurikin niistä asioista mitä ollaan tässäkin keskustelussa käyty läpi.
Ehkä sukupuolesta riippumatta kannattaisi ihan sen katsoa sinne peiliin ja painua terapiaan, kuka "outoilee", eikä se ketä joutuu sen "outoilun" kohteeksi.
Etkä sinä tiedä tai voi verrata yhtään kenenkää kokemuksia yhtään mihinkään, kun et niistä voi tietää...enhän minäkään voi.
"Ja antaa anteeksi niin itselle kuin toisellekin."
Osittain ei ja osittain juu olen samaa mieltä.....tämäkin asia riippuu aina mitä on tapahtunut ja mitä on tehty.....jos et ymmärrä, niin luultavasti taas esität tyhmää ja yksinkertaista.
Karrikoiden en usko, että EDES sinä kehtaisit sanoa tuon saman vaikka jonkun uhrin lähisukulaiselle, jolle on tehty enemmän tai vähemmän hirveitä asioita tai sille uhrille, jos on hengissä selvinnyt...
"En minä mitään oireile..en vain toimi sun tahtosi mukaan.. ;P"
Olet kyllä herkästi puolustautumassa. Hätävarjelun liioittelua suorastaan. Ei ole kyse minun "tahdostani". Mistä sitten sellaisen kuvitelman saitkin. Toivon vaan, että kaikki oppisivat olemaan onnellisia. Katkeruus ja vanhoissa ikävissä asioissa pyöriskely ei sitä ole.
Outoudessa ei ole mitään pahaa, mutta pahassa olossa on. Huonosti voiva ihminen levittää myrkkyään muihinkin, vaikkei sitä itse huomaisikaan.
Toivon todella, että "kehtaan" ohjata apua tarvitsevat lääkärille ja terapiaan.
Elämään valitettavasti kuuluu myös kaikkea ikävää. Omat lapset kuolevat, joku sairauden, joku väkivallan tai onnettomuuden vuoksi. Joku menettää noin koko perheensä. Joku sairastuu vakavasti itse, toisella se koskettaa läheisiä. Jonkun parisuhde katkeaa pettämiseen. Toinen tulee huijatuksi. Kaikki on isoja tragedioita niille, joita nuo asiat koskettavat.
Annat ymmärtää, että oma tragediasi on ollut muutakin kuin pelkkä pettäminen ja ero. Lapsen kuolema (johtui se sitten mistä hyvänsä) on asia, josta ei selviä kunnolla koskaan, mutta senkin kanssa oppii elämään.
Et pääse noista ongelmistasi yli, ennen kuin ymmärrät anteeksiannon. Edelleen suosittelen lämpimästi sitä terapiaa.
Älä analysoi ja ohjeista kun susta ei siihen ole, eli tauluun et osu sitten mistään suunnasta ja ohi paukkuu niin että tupsahtaa..lähinnä huvittaa vain nuo sinun häpäisy yritykset..kerro vain itsestäsi ennemmin suoraan..tuo tyylija tapa kertoo sinusta kyllä, mutta ei kauheasti mitään hyvää ainakaan minulle..
Olet itse terapian tarpeessa..minä olen ihan onnellinen ja minulla on kaikki hyvin eikä mikään ole ikinä minulta pois.. =)
Mulla on ollut aina matala kynnys lähteä hakemaan apua, kun maailma on romahtanut ympäriltä. Nyt jo tiedän, että kaikesta selviää. Mun ei tarvitse jankata pahoja asioita menneisyydestä keskustelupalstoilla.
On ihan ok myöntää olevansa heikko ja tarvitsevansa apua.
Sinä MGTOW vain suutuit silmittömästi, kun kerroin sinulle taannoin sinun olevan kaikkea muuta kuin kiltti, vastoin omaa mainostustasi. Nyt olet täällä vain vahvistanut kirjoituksillasi näkemystäni suvaitsemattomasta ja kontrolloivasta hahmosta, joka on hyvin arka arvostelulle. Vaikutat aika pitkävihaiselta ja kostonhimoiselta.
Minä en tunne sen enempää tarvetta häpäistä sinua tai ketään muutakaan. Eikä minulla ole mitään kaunoja tai vihoja sinua kohtaan.
Toivottavasti voit oikeasti paremmin kuin mitä näistä kirjoituksistasi voisi päätellä. :)
Sinä olet itse pitkään jo jatkanut tuota häpäisy linjaasi, sekä ajojahtia..mut se vaan kostautuu sulle itsellesi, jos siis olet sellainen yksilö johon se vaikuttaa negatiivisesti, jos taas olet sellainen joka voimaantuu siitä, niin sitten varmaan se on sulle plussaa..
Analysointisi meni jälleen kerran ohi, niin kuin yleensä aina ja kerroit taas lähinnä itsestäsi..itse sinä raivoat ja häpäiset, mutta et taida vain huomata sitä omasta käytöksestäsi, eikä se kohdistu vain minuun vaan kaikkiin ja kaikkeen, jotka poikkeavat sinusta tai ei miellytä sinua.
Pyrit myös useasti vaimentamaan ja estämään niistä asioista keskustelun, joista sinun mielestäsi ei saa syystä tai toisesta keskustella..sekin kertoo sinusta aina asioita..
Häpäisy linja jatkuu näämmä, mutta se on ihan varmaan sun perus luonteesi..jatka ajojahtia, jos saat siitä nautintoa..tätä peikkoa ei se hetkauta vaan lähinnä huvittaa ja naurattaa..toki hieman tunnen myös sääliä, mutta yritän olla pohtimatta tarkoitusperiäsi, kun en siitä mitään hyvää fiilistä kuitenkaan saa ja se on muutenkin turhaa..
Jään odottamaan mitä seuraavaksi keksit..luultavasti jotain yhtä tyhmää ja mautonta..
Nyt täällä on se joksi minua luulet, mutta ei välttämättä aina, kun näin oletat..halusin testata miltä tuntuu "lentää" täällä vapaammin ilman kahleita ja rekatussa nimimerkissä roikkujia..
Nyt kyllä näet omiasi noiden sinuun kohdistuvien "häpäisyjen" suhteen.
En ole missään kohtaa väittänytkään olevani kiltti tai kunnollinen. Tiedän olevani epätäydellinen ja minulla todellakin on paljon vikoja.
Rauha. Minä en todellisuudessa vainoa sinua. Enkä ole vihainen. Jatketaan nyt taas normaalisti mielipiteiden vaihtoa palstalla. Parempaa päivän jatkoa sinulle. Minä lähden treeneihin ja asioille :)
En valitettavasti näe ja se onkin hieman huolestuttavaa..
En ole ollut itse sodassa, mutta rauhan pyyntöön vastaan, niin kuin aina, eli otan sen vastaan, niin kuin sitä tarjottaisiin pyyteettömän vilpittömästi ja rehellisin tarkoitusperin, mutta kuitenkin niin, että jään katsomaan oliko se sitä aidosti vai oliko se pelkää sananhelinää....Rauha on minun puoleltani ollut kokoajan, joten nyt se on sitten molemmin puoleista, jos se sitä aidosti on.
Edelleen aion kommentoida ja pidän oikeuden omiin mielipiteisiini, sekä puutun asioihin niin kuin itse koen oikean ja väärän, eli tunnen empatiaa niitä kohtaan jotka sen oikeasti ansaitsevat ja halveksin niitä, jotka sen ovat ansainneet..
Aika rumasti sinä olet muuten viime aikoina "puskista" kirjoitellut muillekin. Voisit vaikka lukea tämän käydyn keskustelun viestisi alusta alkaen. Aika aggressiivista. :(
Luin alusta loppuun ja täytyy sanoa, että olin oikeassa....harmi, mutta olisi ollut ehkä yllättävää luulla muuta, eli sama meno jatkuu.
"Jään odottamaan mitä seuraavaksi keksit..luultavasti jotain yhtä tyhmää ja mautonta.."
Ole sinä itse vain puskissa, niin kuin olet ollut jo kauan ennen kuin minä olen edes ilmaantunut ensi kerran palstalle..minä kirjoitin melkein tähän päivään asti pelkästään rekatulla...toisin kuin sinä.
Äläkä oleta minun toimivan niin kuin itse toimit ja/tai muut puskikset..äläkä kuvittele, että sinulla on sen enempää oikeutta puskailla, kuin kelläkään muullakaan.
Mitäköhän synkkiä salaisuuksia sinun puskassa olo aikaasi on kuulunut, kun noin projisoit itseäsi minuun.
Jatka ajojahtia ja lahkeessa roikkumista..se on ihan odotettavaa sinulta, mutta lue itse meidän kahden välinen viestittely tuosta ylempänä..en vain jaksa toistaa itseäni tuollaiselle jankkaajalle...äläkä tule arvostelemaan yhtään mitään, niin kauan kuin et itse kirjoita kaikkea rekattuna.
Minä kehtaan olla mulkero ihan omalla nikilläni. Ei mun ole tarvis huudella puskista, tällä nimimerkillä olen mennyt koko sen ajan mitä täällä olen kirjoitellut. Ajattelen niin, että jos tekisi mieli kirjoittaa jotain sellaista, mitä en omalla nikillään kehtaisi tai viitsisi, niin silloin se on hyvä jättää kirjoittamatta kokonaan. Suosittelen sullekin, MGTOW.
Sulla ei ole kyllä kaikki kunnossa nyt. Menee tosi vainoharhaiseksi tuo touhusi.
Minä olen kirjoittanut ihan vastaavia omalla nikillä siis REKISTERÖIDYLLÄ ja minä olen myös monta kertaa sanonut, että olisi parempi jos olisi pakko rekisteröinti, jolloin puskassa ei enää piileskeli kukaan.
Sinä jahtasit jo minua ihan samalla tavalla kun pidin pelkästään rekisteröityä käytössä..työnsit sanoja suuhuni ja vääristelit sanomisiani, sekä pyrit estämään asioista keskustelemisen ja syyllistyt yleensä vielä itse samalla muiden häpäisyyn.
Sulla ei itselläsi ole todellakaan kaikki kunnossa ja tuo "vainoharhaisuuskin" sopii vain ja ainoastaan meistä kahdesta juuri sinuun.
Käytöksesi perusteella ei ole muutenkaan mitään syytä olettaa, että sinun sanasi vastaavat tekojasi, eli sano mitä sanot, mutta se ei ole tekojesi tae..
Jatka vaan samaa touhua, kuin tähänkin asti, mutta rekattua nimimerkkiä en sinun kaltaistesi takia viitsi juurikaan nyt käyttää..eli katso sinä vain omaa käytöstäsi ennen kuin puutut muiden käytökseen ja silloinkin katso, että puutut kaikkeen ja tasapuolisesti..ei hyvää päivää sun kanssas...
Miten voi estää asioista keskustelemisen, tai yrittää sitä? Erilaiset mielipiteet eivät ole keskustelun estämistä, päin vastoin.
Missä näet toimissani vainoharhaisuutta? Sinähän myönsit olevasi MGTOW.
En todellakaan jahtaa sinua. Sinähän nytkin tulit nillittämään minun viestiini.
Tasapuolisesti kaikkeen puuttuminen on täysin mahdotonta, eikä millään tasolla mielekästäkään. :) Eiköhän jokainen kirjoittele lähinnä sellaisista aiheista, jotka itseä kiinnostavat.
"eikä millään tasolla mielekästäkään. :)"
No ei varmaan... =D *hekottaa hysteerisesti*...no kiva se on niille ketkä saavat muidenkin osuuden, Eks Vaa? =DD..tai sitten ei..
Ja sitten asiaan, eli tottakai minä myönnän olevani minä, miksi en myöntäisi? ;P..se sitten on taas toinen asia saanko keskustella sinisenä rauhassa..enkä minä ole tässä peikkometsässä ainoa peikko...kyllä täällä niitä vilahtelee lukuisia muitakin, jopa niillä kenellä on rekatut nimimerkit tai ns. vakiintuneet nimimerkit..
Ja kyllä sinä olet vaan pyrkinyt ja pyrit estämään sellaisista asioista puhumisen, joista sinun mielestä syystä tai toisesta...ei kuulu puhua...ei saa puhua..jne..jne, sekä olet syyllistynyt myös minun häpäisemiseen jo ennen taukoa ja tauon jälkeen kun olen kirjoittanut vain ja ainoastaan rekatulla...ei ole pakko myöntää mutta se on totuus..
Joten esittäisin pyynnön rakas palsta toveri...voisitko jättää mut rauhaan ja antaa tilaa ja ainakin lopettaa sanojen syöttäminen suuhuni, kommentieni ja tarkoitusperieni vääristäminen ja minun häpäiseminen....ehkä sitten on mahdollisuus käyttää taas pelkästään rekattua, kun saa keskustella juuri niistä asioista rauhassa mistä tykkää ja silloin kun tykkää, sekä myös niin kuin tykkää ja vapaasti omalla tyylillä....ja mieluiten kaikin puolin totuudenmukaisesti ja totuuksista keskustellen.
Miten voisin estää sellaisista asioista puhumisen, joista minun mielestäni ei kuulu puhua? Ja mitä ne asiat mahdollisesti ovat? Kerro nyt ihmeessä. :)
Täällähän on selvästikin palstarakkautta ilmassa :D Niin se vaan kevät tekee tepposiaan :)
Heh ;)
Ei kun vakavammin, koitan selvittää mitä noiden syytteiden takana oikein on, jos vaikka olisi aihettakin. Olis hyvä saada selville, kun en ole itse huomannut toimineeni tuolla tavoin.
En sinuna ottaisi kovin vakavasti täällä heitettyjä "syytöksiä", niihin kun ei oikeastaan voi edes reagoida kun täällä tulee niin helposti väärinkäsityksiä. Tulkintaa on niin monta kuin on lukijaakin ja sitten kun vielä osin tahallaankin joskus ymmärretään väärin ja osin ihan oikeastikin vedetään herneitä nenään ja trollitkin väliin saattaa nakella murikoitaan milloin mistäkin niin parempi varmaan vaan antaa kiukutella jos jotakuta kiukututtaa.
tätähän minäkin sivusin ja myös muita juttuja koskien nykypäivän suhteita suhteiluja ja ihmisten käytöstä ja toimintatapoja nyt ollaan asian ytimessä hyvä ikis
Hyvä näistä asioista on täällä keskustella niin ei tule sitten ummikoimmallekaan yllätyksenä jos sattuu naisen löytämään että sille naiselle se parisuhde ei välttämättä olekaan loppuelämän ratkaisu.
joo jotkut jopa vain haluavat lapsen tai lapsia eikä sitä ole oikeastaan sen pidemmälle edes mietitty on aika kylmää ja raakaa monen kohdalla nämä asiat ja sitä minä juuri mietin että kuinka moni ihminen oikeasti osaa rakastaa ja tietää rakkauden merkityksen sekä myötä ja vastamäen ja tämä koskee myös monia miehiä
On se luojan lykky, että edes tällä palstalla asioista hyvin perillä olevat miehet valistavat ketmejä katalista naisista.
Monet voivat olla viisaampia näissä asioissa kuin perus sinisilmäinen ketmi. Voi olla joillakin myös enemmän kokemusta parisuhteistakin kuin sillä perus ketmillä.
Minusta vain on vähän koomista, kun itseään ikisinkuksi nimittävät sankarit jakavat parisuhdetietoutta. Se on vähän kuin pelkkään nettipornoon tutustunut poika antaisi isälleen panovinkkejä.
Sinä yrität vain häpäistä ja saada muutettua valheet totuudeksi. Moni noistakin mainitsemistasi ikisinkuista ovat kohdanneet ja nähneet miten asiat oikeasti ovat, sekä jutelleet myös ystäviensä ja tuttujensa kanssa, niin naisten kuin miestenkin. Ja kyllä täällä palstalla on myös niitä joilla erillaisista parisuhteista on kokemusta vaihtelevasti.
Ehkäpä juuri sen vuoksi sitä tulee oltua ikisinkkuna kun tieto lisää tuskaa eikä minusta ole pakko käydä putoamasssa avantoon tietääkseen että siellä heikot jäät nyt jo järvellä. Mieluummin pitää antaa terveen järjen ohjata etukäteen kuin "uskaltaa elää" jos se uskaltaminen johdattaa vain huonompaan loppupelissä.
Minua vain huvittaa, kun suurin osa keskusteluista pyörii sen ympärillä, miten kauheita naiset ovat. Jos ne oikeasti olisivat niin hirveitä, eikö riittäisi, että niistä vain henkilökohtaisesti pysyy kaukana?
Vaan kun ei. Kunnolliset ikisinkkumiehet ovat oikeassa ja kaikki katalat naiset väärässä. Naisten täytyy siis muuttua kelvatakseen ikisinkkumiehille. Noh, sitä odotellessa.
Miksi teitä silti naiset niin kovin kiinnostaa? Luulisi keskusteluiden pyörivän naisten sijaan urheilussa, menopeleissä ja vaikkapa elektroniikassa.
Keskustelut pyörivät tiettyjen asioiden tiimoilla ainakin silloin, jos yritetään alkaa satuilemaan ja kertomaan valheita asioista. Pysytään totuudessa, niin ei tarvitse näitä keskusteluja käydä tällä tavalla. Noh, sitä odotellessa.
No mistäs täältä sitten juteltaisiin? Minusta vähän tuntuu että multa on tullut kuitenki aikalailla monipuolisemmin noita keskustelunavauksia kuin sinulta joka enemmän keskityt arvosteluun kuin tuottamiseen.
Yleensä kyllä on tosiaan noin että me kunnolliset ikisinkkumiehet ollaan oikeassa aika monessa asiassa. Totta tosiaan on myös tuo että naisten tulisi muuttua, ei ne nykyisellään ole mitään vaimomatskua monikaan.
Onhan täällä toisinaan noita mainitsemiasikin ainakin sivuttu mutta koska sinkkupalsta niin täällä kai pitäisi enemmän noista suhdejutuista jutella.
Kuka tässä nyt on valehdellut ja mistä?
Eikö sinkkupalstalla kannattaisi ennemmin keskustella sinkkuuden iloista ja suruista kuin suhteista?
Noin muuten ihailen sitkeyttänne julistaessanne sanomaanne. Oikeita nykyajan lähetyssaarnaajia. :-)
Näyttihän tuossa klamydia-ketju olevankin ja se rim-job ketjuhan kanssa on kerännyt valtavasti suosiota että onhan täällä niistä iloistakin tarinaa.
Kiitos vaan, niin me ollaan koska jonkun pitää olla ja on se aina parempi keskutella kuin pelkästään arvostella.
Naulan kantaan! ;)
Ongelma vaan on että kaksi loppututkintoa ja kohtuullinen tai hvä duuni kolmevitosella sinkkunaisella suhteessa siihen millaista miestä hän haluaa, ei kohtaa.
Eli sinkuksi jää tuollainen ja lapsiakaan ei sitten koskaan tule, joutuu koiraan tyytymään.
Nimittäin fiksut ja menestyneet miehet joita tuollainen nainen tavoittelee, ymmärtävät hankkia nuoremman, kauniimman ja käytökseltään vähemmän itsekkään neidon.
35 -> kurppa kaikista fitnesinnostuksista huolimatta on vain muutaman vuoden matka ja mies ymmärtää sen.
tuolla mentaliteetilla onkin hyvä pitää vain sitä koiraa eikä ottaa miestä koiraksi eläimiä sentään suojellaan siinä mielessä että joku kyllä ilmoittaa eläinsuojeluun jos huonosti kohtelee mutta miestä saa kohdella vaikka kuinka huonosti ilman että siihen kukaan puuttuu sille sanotaan vain että se on luuseri ja sen omistaja on hyvä ihminen
Jos ja kun joutaa "ihan hyvä" mies kiertoon niin kohta on varmaan lapsillakin sama kohtalo:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016041021391587_ul.shtml
"Tämä ei valitettavasti ole ensimmäinen kerta, kun näen tällaisia kuvia. Vanhempien kunnianhimo kasvaa vuosi vuodelta, kertoo juoksutapahtuman järjestäjä Kurierille. "
Tuohon siis miehetkin syyllistyy suorituspaineissaan. Niille ei riitä enää että lapsi on ihan tavallinen terve lapsi vaan sen pitää olla jo pienestä pitäen tappaja, voittaja joka runnoo toiset lapset kyynärpäillä ojaan juostessaan menestyksen tietä voittoon. Kuinkahan tuollainen pakkomenestyjäksi kasvatettu lapsi, mahtaako se sitten aikuisena paljon välittää jo vanhoista, ihan huonoista, rumista ja ryppyisistä vanhemmistaan. tuskinpa.
Kaava:
1. juoksut
2. vakiintuminen
3. menot
Juoksujen aikana hankitaan kokemuksia, hassataan kaikki raha mitä ansaitaan. Betamiehet, siis valtava enemmistö, odottelevat vuoroaan. Moni nainen tottuu itsevarmojen ja määrätietoisten, menevien pelimiesten käsittelyyn. Näiden miesten kanssa paneskellaan ja seurustellaankin jos taso riittää.
Vakiintumisen aika koittaa lähempänä kolmea kymppiä, kauneuden rapistuessa ja biologisen kellon tikittäessä. Nyt suurin osa ei saa menestyvää alfaa, mutta kylläkin lapset ja asunnon. Miestä ohjataan kuluttamaan 100% ajasta ja energiasta rakentamiseen, jolloin mies muuttuu entistäkin enemmän harmaaksi betaelättäjäksi.
Menot alkavat kun aika kotiäitinä päättyy. Nyt halutaan menetetty aika takaisin; kalenteri täyteen työtä, koulutusta, zumbaa, matkailua, life coachingia, jne. Betaelättäjä, joka on vaimon ansiosta muuttunut entistä tylsemmäksi, ei jotenkin enää sytytä.
Summa sumarum. Miehessä pitäisi olla kaikki maailman miehet samassa paketissa, ja näitä rooleja pitäisi osata vaihdella naisen elämänvaiheiden mukaan - menevästä alfasta ahkeraksi betaksi ja takaisin meneväksi alfaksi.
Samaan aikaan nainen on haluttava vain nuorena. Sen jälkeen luonne alkaa muuttumaan vaativaksi ja kilot kertyvät. Betamiehen takia ei tälläydytä, vain alfan vaimo pitää peppunsa kunnossa.
Entäs se ero? Mies on opetettu että hänen elämänsä tarkoitus on perhe, hänen arvonsa perustuu remppaamiseen ja kuskaamiseen, leivän tuomiseen pöytään. Kun lusikat laitetaan jakoon, ex-vaimo on _äiti_. Selviytyjä, kasvattaja, yhteiskuntamme sankari. Mies...ei ole mitään.
Betamies, KTM, on tässä yhtälössä suurin häviäjä.
Tuttua tarinaa tosielämästä hyvin, hyvin monen kohdalla.
Niin, ja minulta on kysytty (palstalaisista esim. helkan toimesta) että jos tilanne on tämä, mitä miesten kannattaisi tehdä?
Vastaus on selvä.
Alfamiesten kannattaa viivyttää pariutumista. Keskittyä hauskanpitoon, hankkia lisää rahaa ja statusta. Tätä voi jatkaa niin kauan kuin 1. saa nuoria naisia 2. on itse kyvykäs hankkimaan lapsia.
Betamiesten kannattaa luopua pariutumisesta. Diili on liian huono. Naiset pelaavat bluffipeliä; ota tai jätä, tämä (30v, ylipainoinen, juoksunsa juossut) on mitä saat ja nämä ovat ehdot (rakennat, korjaat, remppaat, kuskaat, se on sinun roolisi). Haluatko jäädä ilman? Tähän miesten kannattaa vastata että kyllä, jään mieluummin ilman kunnes diili muuttuu paremmaksi.
Nyrkkisääntö 1: jos nainen haluaa miehen B _vain_ kun luvassa on talo ja lapset mutta muussa tapauksessa miehen A, nainen ei ole kelvollinen kumppani miehelle B.
Nyrkkisääntö 2: pariutumisen on tapahduttava siten että on aikaa seurustella, harjoitella yhdessä elämistä, ja toki erotakin jos ei sovitakaan yhteen. 25v alkaa tässä olemaan naisilla maksimi-ikä.
Ätmien kannattaa kehittää itseään ja katsoa mihin se johtaa.
Koskas ne juoksut sitten alkavat? Ikää 24v eikä ole tähän mennessä ollut biletys/menovaihetta. :D Täyttä elämää voi viettää muutenkin kuin hassaamalla rahat ja harrastamalla yhden illan juttuja.
Vai meneekö tämä siihen sarjaan, jossa miehet huomaavat vain villiä sinkkuelämää elävät naiset? Kyllähän heitä on, mutta paljon oli esim. opiskelupaikallani ns. "kilttejä tyttöjä", jotka kyllä saattoivat käydä bileissä ym, mutta ei silti ollut monia miehiä.
Ei välttämättä koskaan?
Ainahan elämänvaiheen voi hypätä yli, eihän kaikki myöskään vakiinnu.
Jos ei ole halua juosta juoksuja, niin se on hyvä. Nainen joka haluaa ensin juosta juoksuja menevien miesten kanssa ja sitten vakiintua kotimiehen kanssa, on melkoinen riskivalinta kumppaniksi, koska tällaiselle naiselle kotimies pystyy tarjamaan vain toisen puolen siitä mitä nainen haluaa.
No mutta tuostahan voi päätellä, ettei miesten tarvitse luopua parisuhteista. Haaste on vain löytää sopivanlainen kumppani. Ja tämä haaste on ihan kaikilla. Myös naisilla.
Pätee vain sellaisiin naisiin ja miehiin joilla tämä on geneettisesti koodattu dna:han ja ovat aidosti erillaisia yksilöitä. Muuten on suuri riski siihen, että ne juoksut ja kokeilut alkavat jossain vaiheessa kuitenkin jommalla kummalla tai molemmilla. Jokainen tietää vain sen aidosti omalta kohdaltaan jos on hyvä tai mieluiten erinomainen itsetuntemus. Toisen samanlaisen tunnistamisessa auttaa taas ihmistuntemus ja se olisi suotavaa olla erinomaisella tasolla, että osaa tunnistaa ne harvat poikkeamat miehistä ja naisista.
Kyllä. Mutta katsohan ympärillesi. Ihan rehellisesti, väitätkö että haaste on yhtä suuri molemmille sukupuolille? Ja nimen omaan sinun iässäsi?
Rehellisen ja aidosti luotettavan kumppanin etsimisessä kyllä. Ei se tarkoita sitä, että jos joku ei saa niin hyvin naisia tai ei saa ollenkaan verrattuna naiseen tai naisiin, niin hän olisi yhtään sen luotettavampi tai rehellisempi, kuin muutkaan miehet tai naiset.
Riippuu missä mielessä. Nainen saa tottakai helpommin seuraa, mutta mielestäni sopivan elämänkumppanin löytäminen ei ole helppoa kummallekaan. Kun puhutaan elämänkumppanista, ei voida sokeasti ottaa ensimmäistä vastaantulijaa. Olisi tärkeää, että kumppanin kanssa olisi todella yhteensopiva. Eli tulevaisuudentoiveet, jotka voidaan yhdistää, samanlaiset arvot, yhteensopivat luonteet jne.
Mutta eihän se noin voi olla.
Jos nyt oletetaan että molemmissa sukupuolisssa on suurin piirtein sama määrä potentiaalisia sopivia kumppaneita, niin silloinhan kumppanin löytäminen on monin verroin helpompaa nuorille naisille.
Vai onko niin että on vähemmän luotettavia miehiä kuin luotettavia naisia?
Vai onko niin että naisille kelpaa vain ne tasokkaimmat miehet?
Katsoo ihan pettämistilastoja ja ottaa huomioon vielä sen tosi seikan, että kumpaan suuntaan niissä mahdollisesti valehdellaan. Että näin vaikka ensi alkuun. Ja tiedän myös naisia jotka ovat kumppanilleen luotettavia, mutta mies taas ei ole ja sillä ei ole väliä mikä on ulkonäkö, pituus, status, yhteiskuntaluokka yms., eli ne asiat eivät korreleloi minkään näiden asioiden kanssa.
Eli koko totuus ei ole vain se, että kuka jättää ja mistä syystä, sekä kuka on mitäkin tämän jälkeen - Vaan myös se jos haluaa, että kumppani on oikeasti rehellinen ja luotettava, niin se on asia joka vaikeuttaa asetelmaa monesti aika paljonkin. Jotkut pettävät niin ettei toinen edes tiedä ja/tai eivät niin välitä edes, eli antavat anteeksi.
Heh, tosiasia kuitenkin että toinen saa sata kohdetta joista saa valita parhaimman päältä, jos se ei olekaan hyvä voi tsekata seuraavan jne. kunnes sopiva löytyy. Toinen taas yrittää sataa kohdetta joista hyvällä tuurilla ehkä yhteen saa kontaktin (kenties huonoin vaihtoehto niistä sadasta) jonka jälkeen pitää alkaa valtava panostus jottei se kyllästy ja ala tsekkaamaan seuraavaa omista sadasta mahdollisuudestaan. Joo, ihan varmasti menee nallekarkit tasan eikä ole helppoa kummallaan.
"Heh, tosiasia kuitenkin että toinen saa sata kohdetta joista saa valita parhaimman päältä, jos se ei olekaan hyvä voi tsekata seuraavan jne. kunnes sopiva löytyy."
Tuosta tulikin mieleeni Popedan kappale, jossa laulettiin "vapaasti valita saat, tosin vain tuosta apinaläjästä". Vaikka olisi 200 mistä valita, niin ei siinä porukassa siltikään ehkä ole sitä sopivaa. Eikä ketään vain "valita". En minä ainakaan halua ketään, jolle kelpaa kuka vaan.
Joo mutta mietipä todennäköisyyksiä. Se satahan oli vain lonkalta heitetty arvio mutta noin se suunnilleen taitaa mennä mitä lukee miesten tilityksiä nettideiteistä. Kumman kokoisesta porukasta mieluummin lähtisit valkkaamaan a) sata b) yksi jotta voisit edes jonkinlaisia mahdollisuuksia olettaa olevan löytää? Ihan pelkästään noiden todennäköisyyksien vuoksi minau ainakaan huvita mitkään deittihommelit koska naisten markkinat.
Miksi hakea elämänkumppania nettideiteiltä?? Ihan oma valinta, jos sellaiseen lähtee mukaan.
Minä tarkoitan ihan oikeaa elämää, jossa naisia ja miehiä on aivan yhtä paljon. Siinä on silti etsimistä, että osuu sopiva kohdalle.
Jos pitkässä parisuhteessani ei olisi seksiä, kuten monessa noista tarinoista, niin se ei olisi edes "ihan hyvä", vaan huono suhde. Josta lähtisin, koska -kyllä- elämä on lyhyt. Sinusta sillä ei siis ole väliä, vaikka parisuhteessa eletään kuin ystävykset, ei seksiä, ei rakkautta, vain perheen hoitamisen valvollisuudet?
mutta kun se johtuu juurikin monesti siitä toisesta itsestään eli ei panosteta suhteeseen vaan itseensä, eikä tehdä asioiden eteen itse mitään vaan tuuliviireillään miten sattuu omien halujen ja himojen mukaan. ei keskustella kumppanin kanssa, eikä anneta arvostusta toista ja suhdetta kohtaan vaan itse alistetaan ja latistetaan toinen maahan saaden siitä jotain nautintoa, ainakin jotkut. onko se nyt vaan niin että suurin osa ihmisistä ei vaan osaa ja ymmärrä mistään mitään muuta kuin itsestään ja omista himoista ja haluista?
"Jos pitkässä parisuhteessani ei olisi seksiä, kuten monessa noista tarinoista, niin se ei olisi edes "ihan hyvä", vaan huono suhde. Josta lähtisin, koska -kyllä- elämä on lyhyt. Sinusta sillä ei siis ole väliä, vaikka parisuhteessa eletään kuin ystävykset, ei seksiä, ei rakkautta, vain perheen hoitamisen valvollisuudet?"
Misätköhän se parisuhteen seksittömyys noin niin kuin yleensä johtuu? Tadaaa!!! Naisesta. Se kun on saanut lapsen ja muutkin palikat elämässään kuntoon yllättäen ei ei enää seksi maistukaan entiseen malliin, siitähän on paljonkin ollut tarinoita miesten puolelta.
Tietysti joskus varmaan mieskin voi olla väsynyt kun kävi ensin heräsi viideltä, kävi päivän töissä ja sitten illan rakensi naiselle taloa ja kun pääsi puoliltaöin nukkumaan raksalta tullessaan ei muna seisonutkaan välittömästi kun siiderivalas sitä odotti, itetenkään se ei antanut odotuksesta mitään merkkiä koska "miehen kuuluu tehdä aloite".
Mies ei sitten seuraava päivänä ollenkaan tiedä töissä ollessaan kun nainen tilittää ystävättärelleen "Me ei rakastella enää koskaan", ystävätär tukee ja ehdottaa eroa koska eihän impotentilla mitään tee. Miehellä putoaa kuin pommi niskaan naisen eropäätös, keskeneräinen mökki menee myyntiin ja jää rutkasti velkaa mutte naisen mielestä se päätös piti vain tehdä.
Niin ja vielä tähän kuvalinkki:
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/tuntemattomat-sotilaat-asemasodan-ajalta-tunnistatko-heidat/
Kuinkahan nuo kuvien naiset, ottiko ne eron kun selvisi että elämä onkin tylsää ja rankkaa rintamamiestilallisen vaimona, lähtikö ne tylsistyneinä hakemaan jotain muuta, elämää suurempaa onnea heti kun ei ollutkaan yhtä juhlaa elo?
Eivät. Mutta kyllä olivat lottien suut kovasti messingillä sota-aikaan, jos KOMEA sotapoika tuli haastelemaan. Erityisesti se herätti ihastusta, jos oli vielä ison talon poika. Ei mitään uutta auringon alla, Ikis. Osattiin kyllä ennenkin -vaan vähän eri tavalla..
Ei ottanut eroa, mutta naivat ristiin silloinkin. Tämä on asia joka on kuultu sotaa käyneiden isovanhempien ja vanhainkodin asukkien suusta ihan suoraan ja suomeksi. Enkä näe mitään syytä olla uskomatta, etteikö sota-aikana olisi hetekkajenkkaa harrastettu siinä missä nytkin. Kuten sanottu kulissit on olleet paremmat.
Onko sulla joku lintufetissi? Onhan papukaija tietysti eräänlaista vaihtelua, vaikka muuten tämä on taas tätä samaa, käsittämättömän tylsää, jauhantaa. En pysty käsittämään, miten jotkut vaan jaksaa - vuodesta toiseen. Ei pysty. Taitaa tämä palsta olla yhden ressukan henki ja elämä.
Jos mies hakkaa naista turpaan nii nainen jää suhteeseen. Jos mies kohtelee ihan hyvin niin nainen lähtee ja eroaa. Monesti se on nähty ja todistettu että se ihan hyvä suhde ei kelpaa naisille mutta kun mies hakkaa naista niin ei siitä vaan lähdetä.
Mahtava avaus, totta kai hyvältä ystävältäni IkisM:lta.
Tämä todistaa sen, että hypergamia ja naisten rappio on edennyt jo täysin kestämättömään pisteeseen.
9000 virallista allekirjoitusta kahdessa päivässä.
Ajatelkaa, huolehtikaa ja allekirjoittakaa maamme tulevaisuuden puolesta.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1986
Kannatettu.. ;P
Ilman muuta tulen allekirjoittamaan tuon kansalaisaloitteen. Koko lakiesityskin on mielestäni laiton. Joku tuleva hallitus tulevaisuudessa kun sitt päättää yksityistää näitä metsiä, niin pikkurahalla sisäpiirin jobbarit hoitaa kaupat tietyille tahoille...ja suomalaiset " tavalliset pulliaiset" köyhtyy jälleen lisää.
Tämä hyvä veli... valtion omaisuuden jako vain kiihtyy... ja "orkesteri" tulee muuttamaan maasta kun jaettavat on jaettu ja kahisevat on ensiviulu soittajien viulukotelossa.
Mitähän mieltä Björn Wahlroos on tästä "marginaalisen" pienestä kauneus virheestä...mitään rikollistahan siinä ei ole...kyllä se tiedettiin ja koskee vain muutamia suomalaisia jotka ovat siihen lain suomissa rajoissa osallistuneet jne...
Hyvänä esimerkkinä sähkön siirtokustannukset!
Maksut joita et pysty kilpailuttamaan... ja kilpailulle luotiin juuri edellytykset näillä siirtomaksuilla.
Ensin valtion rahoilla korjattiin verkkoja... sitt niitä myytiin pois sähköyhtiöille... muutamia pienempiä yhtiöitä syötiin pois markkinoilta ja seurauksena on ett sähkön hinta on melkein tuplaantunut vähässä ajassa. (ja tulee nousemaan lisää käsittääkseni)
Sellainen liitto, josta toinen haluaa erota, ei ole hyvä. Jos se olisi hyvä liitto, kumpikaan ei hakisi eroa.
Ja kyllä jokainen tietää, ettei avioliitto välttämättä loppuelämää kestä. Tietenkään kaikkea ei kannata rakentaa parisuhteen ja sen kestämisen varaan, vaikka uskoisikin että todennäköisesti pysytään yhdessä.
Vaikka lapset jäisivät erossa äidille, ei isä yleensä joudu niistä lopullisesti eroon. Viimeistään sitten, kun lapset kasvavat isoiksi, saattavat pitää hyvinkin ahkerasti yhteyttä. Suhde isään saattaa muodostua jopa paremmaksi, kun isän kanssa ei ole asuttu yhdessä, koska tällöin myös riitoja ja ongelmia on vähemmän.