Nyt alkaa jo toinen kuukausi yksikseen omassa kämpässä. Kamalan yksinäistä on... Mielessä kasvaa täydellinen varmuus siitä että tätä tämä onkin sitten loppuelämä, yksinäistä surkeutta. Komeita ja mahtavia miehiä vilisee ympärillä, mutta kaikki varattuja. Ei yhtäkään ole minulle jätetty. Mitä sitten kun se epätoivo iskee oikein isolla lekalla takaraivoon? Sitä kai tekee ihan mitä tahansa että saisi edes hetken hellyyttä? Järkyttävää. Aivan kamalaa... Tästä ei ole kuin yksi suunta, ja se on alaspäin.
yksinäistä...
epätoivoista...
51356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tee vaikka oma ilmoitus esim tänne suomi24:n seuran haku sivulle, www.treffimesta.net :in sivuille tai jonnekin, niin saat melko helposti mukavaa jutteluseuraa.
etsi ihmisiä läheltä kotiasi, niin mukavan henkilön löytyessä sinun olisi helppo tutustua häneen myös oikeasti.
tässä vain yksi neuvo, mutta toivottavasti tämä auttaisi edes iiihan vähän. :)
Aivan normaalia tuo että muutaman ensimmäisen kuukauden aikana omassa kämpässä yksin asuessaan tuntee yksinäisyyttä. Sepä tasaantuu siitä pikkuhiljaa ja löydät siitä mukavat puolet. Nauti täysin rinnoin yksinasumisestasi, sillä se on sinulle vain yksi elämänvaihe, ennenkuin löydät kumppanisi, ja silloin saat vaan haaveilla kuinka kivaa oli asua yksin. Kumppanin tulet löytämään ,joten suru pois puserostasi hus!
vaikka se tuntuukin alussa todella pahalta.Ja tuo hätä-en löydä uutta-on normaalia.Yksin kun oppii olemaan ,osaa olla myös toisen kanssa jatkossa.Suosittelen että istut itsesi kanssa siellä yksiössä,vaikka kuinka pahalta tuntuu,se on sitä itsensä kohtaamista ja lopulta siitä tulee voimaa!
Voin alkaa sinun ystäväksesi jos haluat. Siis YSTÄVÄKSI/KAVERIKSI etc. Ei enempää eikä vähempää. Olen juuri ja juuri selviämässä itsekkin tuosta tilanteesta.
Kirjoita jos haluat: [email protected]
Eihän kaikki komeet miehet ole varattuja....