> Hankalat potilaat saavat huonompaa hoitoa....
Siis, jos, kun lääkäri on "tumpeloinut" potilaansa hoidossa, niin potilas ei saa antaa palautetta, kertoa tuntemuksiaan lääkärille, tai kohtelu menee vieläkin huonommaksi!
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016031621277322_ul.shtml?_ga=1.95196700.1452009280.1459174823
Siis, jos, kun lääkäri on "tumpeloinut" potilaansa hoidossa, niin potilas ei saa antaa palautetta, kertoa tuntemuksiaan lääkärille, tai kohtelu menee vieläkin huonommaksi!
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016031621277322_ul.shtml?_ga=1.95196700.1452009280.1459174823
Vastaukset 29
Vanhimmat
> -Lääkärit tekivät 42 prosenttia enemmän virheitä hankalien potilaiden hoidossa verrattuna "tavallisiin" potilaisiin....
Mikä, kuka on se hankala potilas? Sekö joka haluaa tarkempaa selvitystä kivuistaan ja vaivoistaan, vaikka lääkäri on jo määrännyt ne buranat?
Kiltit potilaat eivät puolestaan saa hoitoa ollenkaan. Pompottelu huipussaan.
Olenkohan nyt ollut liian kiltti vai liian kiinnostunut lääkärin mielipiteistä minun oireistani ja niiden syistä; ikään kuin ne minulle kuuluisivat? Vai olikohan se se, että päätin, ettei yksi ehdotetuista tutkimuksista tosiaan ollut tässä vaiheessa tarpeellinen? Testeistä on nyt kulunut viikkoja, mutta tuloksia ei näy, ei kuulu. Kuinka monta viikkoa kannattaa odottaa? Ja mitä sitten kannattaa tehdä, jotta saisi tuloksia, häiritsemättä ja ärsyttämättä ketään? No, ei kyllä ole tullut kokeista laskuakaan. Aivan kuin en olisi koskaan siellä käynyt. Onkohan seuraava askel, että kun mainitsen asiasta seuraavalla lääkärikäynnillä, lääkäri kirjoittaa potilaskertomukseen: "Potilas kyseli joistakin verikokeista, joissa luuli käyneensä." Kohta minusta leivotaan mielenhäiriöpotilas. Vai miten se menee? Vai olisiko käytävä yksityisessä labrassa? Voiko sinne mennä ilman lääkärin lähetettä, saamaan esimerkiksi sen verensokeriarvon? Ai niin, mutta siellä on se käytetyillä neuloilla pistelytrendi...
Vaikuttaa, että nykyään terveydenhoito painottuu etupäässä selittelyyn ja muuhun "sopivan" esittelyyn. johon pillerit tietenkin liittyvät.
Faktat, sekä syy-seuraussuhteet vähemmän tuntuvat kiinnostavan.
Suomen terveydenhoito on hirveessä kunnossa.
Labratuloskuponki (paperiversio) tuli labrasta postissa minulle. Minun piti se toimittaa lääkärin vastaanottotiskille. Puhelua tuloksista ei alkanut kuulua. Ajattelin sen olevan kesälomalla. Mietin sitten, että pitääkö minun soittaa sinnepäin. On vaan erinomaisen outoa, kun potilaan (tai eihän minua potilaana näemmä pidetty, mutta asiakas kai kuitenkin olin) pitää miettiä tuollaisia asioita, siis kuinka saada yhteyden lääkäriin tai yleensä selvyyttä asioihin.
Viimein soitin sille. Lääkäri kyseli milloinka olen laboratorion tulokset sinne toimittanut (ainakin 3 viikkoa aikaisemmin), pyysi sitten soittamaan kahden päivän kuluttua määrättyyn kellonlyömään. Kun sitten soitin niin lääkäri luki lakonisesti labra-arvot paperista. Kun aloin kysellä koholla olevista monosyyttiarvoista niin lääkäri vain paukautti vastaukseksi minulla olevan allergian! No allergiasta ei ollut aikaisemmalla vastaanotolla ollut mitään puhetta, koska sitä ei ollut. Kun vielä olisin kysellyt asiasta lääkäri keskeytti kyselemiseni vedoten siihen, että hänellä on vastaanotolla potilas!!! Asia jäi siihen. Vaivat minulla on riesanani tänäkin päivänä.
Tämä oli sitten nimittäin yksityislääkäri! Ilmeisesti lähinnä harrastelee eläkeikäisenä. Jos oikein ilkeästi haluan ajatella niin kaikki homev-tuset vanhat akat vois mennä täyttämään markettien hyllyjä osa-aikaisen riistopalkalla. Jospa siellä voisivat sitten päteä!
Onneksi kunnallisella puolella ei enää tarvitse soitella lääkärille määrättyyn aikaan. Lääkäri soittaa potilaalle sovittussa aikaikkunassa (ennakkoon varattu soittoaika).
Haha, hyvä vitsi! Siis soittaa, joo, noin kahden viikon päästä, kun oot jo delannu.
Höh! Eihän akuuttiasioista tilailla soittoaikoja. Silloin mennään joko terveyskeskukseen lääkärin akuuttiajalle saman päivänä tai kiireellisessä tapauksessa sairaalaan päivystykseen.
Katopa kun ongelma onkin siinä, että Tyhmäkö_olet itse, ettei ne akuuttipuolella osaa tehdä oikeita diagnooseja heti ja sairaus pahenee sillä aikaa, että odottelee buranan kanssa kotona sitä soittoaikaa.
Nyt pitäisi nopeasti ruveta kehittämään joko pilleriä tai suorastaa piikkiä jolla saataisiin suomalainen terveydenhoito taas jaloilleen!
Mitähän aineita siihen lääkkeeseeen tarvittaisiin?
Vaikuttaa siltä, että SoTen tarjoamat lääkkeet ei näihin oireisiin auta!
Nykyisin hankalimmat potilaat taitavat olla näitä some-potilaita. Netistä on kaivettu oireisiin sopiva sairaus ja hoitovaihtoehdot siihen. Sitten mennään lääkärille ja paukautetaan oma diagnoosi sekä vaaditaan itse pääteltyy hoitoon lääkereseptit.
Just noin ja sitähän tuossa artikkelissa tarkoitettiin. Potilaan vänkäys häiritsee lääkärin keskittymistä.
Mutta jospa se lääkäri "vänkääkin" muiden kuin potilaan etua ajatellen???
Voihan se häiritä lääkärin, myös potilaankin keskittymistä.
Minä menin lääkäriin saadakseni diagnoosin, mutta lääkärit kyselivätkin, minkä minä arvelin olevan syy kipuihini. Mistä ihmeestä minä sen tiesin? Epämääräisten vaivojeni aiheuttamiin kipuihin sitten reseptilääkepurkki ja purnukkaa jos jonkinlaista. Oliko lääkärit hankalia vai minä?
Joskus kivut voi johtua asiakkaan omista toimistaankin. Jos vaikka asiakas on edellisiltana haravoinut pihansa roskia talven jäljiltä ja tulee valittamaan selkäkipua, tietenkin lääkäri kysyy asiakkaan omaa mielipidettä kivun aiheuttajasta. ellei syytä löydy, kokeillaan tavanomaisilla särkylääkkeillä. Jos nämä auttoivat, asia on ohi. Mutta jos kipu jatkuu, tutkitaan tarkemmin.
> Mutta jos kipu jatkuu, tutkitaan tarkemmin....
Mitä tuo käytännössä tarkoittaa
Minulla olis tyrkytetty psyyken lääkkeitä colitis ulserosa- diagnoosilla ja sitten kun olin sitä mieltä, että ei nyt oikein käy solusalpaajalääkitykseni päälle kun kuormittais maksaa liiaksi ja kun muutenkaan ole lääkkeiden syömistä vaativaa mielenterveysongelmiakaan mitään (olin käynyt stressin vuoksi sivistyneesti psykologin pakeilla), varmaan se lääkäri sitten ylioppilasterveydenhuollossa kirjasi ylös asiakkaan olevan lääkevastainen. Sama pulju oli aiemmin määrittänyt peräpukamiksi sairauden, jossa mut vietiin puol vuotta myöhemmin lanssilla verenvuodosta keskussairaalaan hengenvaarallisessa tilassa, että sellaista "ammattiosaamista". Arvostan yli kaiken keskussairaaloiden ammattilaisia, mutta inhoan niitä laiskoja paskoja lääketieteen kovapalkkaisia, jotka on joissakin kovapalkkaisissa suojatyöviroissa joissakin säätiöissä, tyyliin opiskelijaterveydenhuollossa. Kun itse todennut sen, että jos niiden "osaamiseen" olisi luottanut vakavasti sairaana, olisi tänä päivänä kuollut. Muistan ikuisesti sen, että kuinka mun piti hävittää matto lattialta verenvuodon suolistosta vuoksi, ja että YTHS- tyyppi oli väittänyt mun kärsivän peräpukamista.
Siis tarkotti varmaan Hankalat Lääkärit, kellä ei ole vielä tuo ymmärrys omasta kuolevaisuudestaan aka väärässä olemisestaan oikein avautunut?
Lääkärien egon päälle kun käy kovasti se, että heidän arvovaltaansa nyt monin tavoin kyseenalaistetaan. Se kuitenkin on paikallaan ja jo oli aikakin! Se, että vaatii parempaa laatua, on täysin terveellinen korjausliike ja takaisin ruotuun osoitus jokaiselta potilaalta, joka vähänkin tuntee tulleensa jyrätyksi. Kyseessä on lääkärien taholta tehty kiusaaminen, mutta ilman sille vielä keksittyä nimeä. Minä sanon sitä alistamiseksi ja hyväksikäytöksi.
Monet lääkärit kuvittelee, että vika on hankalassa potilaassa, vaikka potilas on faktisesti yksin se, joka jo pelkästään intuitiivisesti ymmärtää omat vaivansa tuhat kertaa paremmin kuin kukaan toinen, oli se toinen sitten lääkäri tai ei, ja ihan ammatista ja titteleistä riippumatta. Se on biologiaa ja miljardien vuosien tulos. Ei kukaan toinen voi sanoa kenellekän toiselle, mikä perimmäinen syy sairauteen juuri tällä potilaalla oikeasti on. Lääkärit voivat vain antaa ohjeita siihen, mitä näkevät tai tietävät tapahtuneen jollekin toiselle potilaalle aiemmin ja toivoa, että sama lääke pätisi myös tähän potilaaseen. Valitettavasti tämä liukuhihnaperiaate ei ole koskaan tuottanut tulosta siten kuin yksilöllinen hoito (kaikki hoitomuodot mukaan lukien) olisi voinut tuottaa.
Ongelma on kuitenkin siinä, että länsimaisen lääketieteen lääkärit ovat menneet jo ajat sitten aivan liian pitkälle tässä ylivoimaisuudentunnossaan ja alkaneet omimaan potilailtaan itselleen sellaisia valtuuksia, mitkä eivät heille missään nimessä kuulu. Käyttämään toisinsanoen heitä hyväkseen ollakseen ainoita oikeassa olevia. Se on vallan väärinkäyttöä.
Juurikin sain kuulla eräältä kunnan lääkäriltä uhkailuja, että jos en luovuta yksityisellä teettämäni testin tuloksia hänelle, hän katkaisee hoitosuhteemme. Ajatelkaa, miten käytti valtaa tämä lääkäri?! Ei potilaan parhaaksi, vaan itsensä ja egonsa pönkittämiseksi. Testi näytti nollaa, mutta tämä suullinen tieto ei hänelle kelvannut, vaan piti saada toisen lääkärin tekemät työt itselleen omaan käyttöönsä ja omaksi edukseen. Halusi niin epätoivoisesti osoittaa minulle olevansa niskanpäällä ja oikeassa, että unohti Suomen lait ja potilaansa oikeudet. Ei minun tarvitse hänelle mitään luovuttaa, jos en niin itse halua. Eikä kiristäminen hoitosuhteen katkaisulla muuta tätä oikeuttani yhtään minnekään.
Minä tein sen, minkä jokainen itseään kunniottava potilas olisi tehnyt, eli menin muualle hoidettavaksi. En suostunut hänen pompotteluunsa. Mutta tätä ei tämä kunnan lääkäri suvainnut, vaan edelleen soitteli ja maalaili uhkakuvia siitä, mikä kauheus minua odottaa, jos en ole enää hänen potilaansa. Mistään hoitosuunnitelmasta hänellä ei sensijaan ollut mitään sanottavaa tai tietoa miten hän asiassa aikoi edetä. Hävetti jo hänen itsekeskeisyytensä puolesta. En minä ole mikään hänen seuraava egon pönkittäjänsä, eiköhän niitä pönkitys-tytteleitä ja muita epätoivoisia riitä tarpeeksi siellä hoitohenkilökunnassakin.
Ja ennen kuin joku täti saa taas kahvit nenäänsä, niin kyllä, ettäs kehtasinkin vaatia jotain omaa lääkäriäni vastaan. Ei niin sokea saa olla, että kaikki lääkäreiden jutut tarkistamatta ostaa. Ei ne mitään tiedä ja varsinkaan kunnallisella osaa. Kyllä se on se laatu, joka ratkaisee, ei se, miten tai missä.
Tämän kun kaikki lääkäritkin suosiolla saisi käsittämään, niin alkaisi olla jo oikeat sävelet sekä sielun, että terveydenhoidossa. Mutta ainiin, eihän se olekaan lääkärien sielu, joka taivaaseen meni...
> Mutta tätä ei tämä kunnan lääkäri suvainnut, vaan edelleen soitteli ja maalaili uhkakuvia siitä, mikä kauheus minua odottaa, jos en ole enää hänen potilaansa. Mistään.......
Olet varmaankin näissä yhteyksissä kuullut sellaisesta kuin kollegan ymmärtäminen, kollegiaalisuus.
Esim. sen myötä voi erilaisia lääkärisi lupailemia uhkakuviakin odottaa.
Tunnen erään ylipäätään hankalan ihmisen. Hän haukkuu aina jotain ja kun hän tai hänen perhepiirinsä sairastuu, nainen rähjää hoitajista ja lääkäreistä. Luonnollisesti hän "antaa palautetta" myös heille suoraan. Hän myös tehtailee kirjallisia valituksiaa kaikesta mahdollisesta. Tyyppi aiheuttaa stressiä ja ärtymystä ympäristössään niin paljon, että ihmettelisin, jos lääkärit ja hoitajat olisivat tällaiselle täysin immuuneja.
En usko, että kukaan ehdoin tahdoin huvikseen on "hankala ihminen". Se vie paljon energiaa. Eiköhän siihen ole vaikutusta ympäristölläkin, miksi hän katsoo parhaakseen puuttua niihin asioihin, joita ei hyväksy ja mitkä vaativat kyseenalaistamista. Kovin monet hoitohenkilökuntaan kuuluva eivät vaivaudu tekemään kuin mitä ylemmältä osastolta minimissään vaaditaan ja siihen kun ei sisälly käytöstavat tai myötätunto. Siitä kun ei palkkaan lisää saa tai voi sitä teeskennellä potilaille, siksi sitä eivät hoitajatkaan tee.
Tällainen "valittaja" ei säästele energiaansa mikäli tuntee kokeneensa vääryyttä.
Niin, joskus tuntuu, että lääkärit haluavat tavata vastaanotolla ainoastaan terveitä ja iloisia potilaita, tai hoitaa vaan helppoja vaivoja.
Jos potilaalla on kipuja, niin se myös tekee potilaasta ärtyisän. Ei pidä kouluttautua alalle, jossa ikävä kyllä näkee surkeita, kipeitä ja huonostikäyttäytyviä potilaita. Sairaana kun ei oikein kontrolli ole normaalia.
Jos on kova palkka, niin jotain haittapuoliakin joutuu silloin sietämään. Kaikki taudit eivät parane buranalla ja liikunnalla.
Mutta jos on kova palkka, silloinhan ei välttämättä halua enää kuunnella kaikkien pienipalkkaisten, jopa palkattomien itkuja ja valituksia. Kun tuntee olevansa siellä "kaapin päällä", sieltä voi antaa ohjeita ja määräyksiä. Jos haluaa.
Itsehoitoja ei lasketa.
Suomessa keskussairaaloissa työskentelevillä lääkäreillä on maan paras ammattitaito, enkä sanoisi jollei oma henkeni olisi kerran oikeasti pelastettu keskussairaalassa. Arvostan lääkäreitä todella paljon, niitä jotka toimii niissä olosuhteissa joissa oma henkeni pelastettiin.
Olkaa tarkkana kun alatte vaihtaa hoitopaikkaa, koska sen jälkeen tulee tietoihin niin rumaa tietoa kun olla voi. Lakiin on kirjoitettu, että erikoissairaanhoitoa voi vaihtaa, mutta käytännössä se loukkaa niin hirvesti lääkärin egoa, että ei toimi kunnolla käytännössä.
Haen seuraavan avun ehdottomasti ulkomailta, kun sellaista taas tarvitaan. Hoidelkoot lääkärit narkkareita. Ne näyttävät ohittavan oikeasti sairaan kaikissa jonoissa.