Mitä niiden ihmisten päässä pyörii, jotka antavat puolisonsa pettämiset ja toistuvat syrjähypyt anteeksi. Toivotteko että se ykskaks yllättäen muuttuu muuksi, ettekö arvosta itseänne tarpeeksi, ettekö uskalla lähteä *tyhjän päälle* sitä oikeeta ettimään vai mikä on? Omat petturini olen pannut kerrasta maantielle, enkä ole katunut hetkeäkään.
anteeksianto
emma
8897
0Äänestä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Monet eivät uskalla jäädä yksin..
Helpostihan ne pettäjät voi vielä heittää pihalle, kun on seurusteluvaiheessa. Mutta entäs sitten, kun on jo yhteinen koti ja yhteiset lapset.
Kyllä varmasti jokainen miettii asian omalla kohdallaan sitten kun/jos pettäminen tulee vastaan. Ja tekee juuri ne omat ratkaisut. Ratkaisuun voi vaikuttaa yksinjäämisen pelko, kulissien ylläpitämisen tarve, mutta myös lasten paras, ja kenties ehtymätön rakkaus, jota kerran alttarilla vannottiin. Niin myötä- kuin vastamäessäkin.
Täytynee vielä sanoa, että itseäni ei ole nykyisessä suhteessani petetty enkä ole itsekään pettänyt. Ja olen kyllä entiseni jättänyt pettämisen jälkeen. Mutta silti ei saa tuomita toisia. Jokainen tehköön omat ratkaisunsa.
Olen kanssasi paljolti samaa mieltä, on helppo neuvoa että "kerrasta poikki". Neuvo sopii erinomaisesti pareihin joilla ei ole lapsia. Vaan kun on kyse ns. normaaliperheestä pari lasta, talot ym. niin silloin tulee helposti mieleen antaa anteeksi.
Asia on kovasti ajankohtainen itselläni tällähetkellä.
Vielä kun lisään tarinaan sen että petetyksi tullut on itsekkin aikaisemmin ollut pettäjän roolissa kuitenkin kiinnijäämättä. Silloin ymmärtää tätä toistakin pettäjää. Tätä on vaikea selittää toiselle, siis miksi pystyy antamaan anteeksi olematta kuitenkaan lammas.
Jos ei jää kiinni!
Ja tiedoksi: Vain tyhmät jää kiinni, ja kuka nyt tyhmän kanssa haluaisi seurustella.
Ja sama juttu pätee tyttöystävään, vaimoon tms.
Saa pettää jos ei jää kiinni, eikä mies saa jälkikäteen kuulla.
Mut erityisen säälittäviä ovat ne olennot, jotka käyvät vieraissa ja tulevat sitten omantunnontuskissaan "tunnustamaan".. Voi J****s,
Itse teen mitä huvittaa, en kerro koskaan kenellekään, en leveile kavereille ja pidän naista yleensäkin kuin kukkaa kämmenellä. Näin vältän ikävät yölliset soitot ja tekstiviestit.
tee vain kuten itse haluat, ennenpitkää jäät kuitenkin kiinni valheistasi. niillä tuppaa olemaan lyhyet jäljet. minusta nimenomaan säälittäviä ovat sinunkaltaisesi tyhmät jotka luulevat että voivat tehdä mitä ikinä huvittaa. ja sitten kasataan syyt petetyn niskaan kun jäädään itse teosta kiinni...
kasvapa poika aikuiseksi ja ala ottaa vastuuta muista ihmisistä... käy vaikka ammattiauttajalla jos oma egosi on noin heikko!
Olen kanssasi samaa mieltä osittain, miksi se pitää kertoa jos käy vieraissa. En itse ainakaan halua tietää jos kumppanini kävis. Enkä kyllä kerro kun ole joskus vuosia sitten käynyt itse.
Ei tarvi sitten selitellä, ruikuttaa ja anoa anteeksiantoa.
olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että on tilanne mikä tahansa niin eipä sitä tulisi mieleen katsella henkilöä joka on käynnyt vieraissa ja sen jälkeen palaa yhteiseen kotiin niinkuin ei mitään. Eiköhän ero ole parempi vaikka sitten olisi yhteisiä lapsia ja talokin, itse kun en jaksa uskoa, että toinen voi "tapansa parantaa". Ja mikä on toisen arvostus, jos pystyy kevyesti pettämään, mitä merkitsee suhteessa uskollisuus (ei mitäänkö?) ja lupautuminen toiselle?! Jotenkin kyllä tuntuu ettei uskottomuuden jälkeen enää voida saavuttaa sitä samaa tyydyttävän suhteen tasoa mikä se on ennen ollut.
Juuri näin... oma elämä ei yhtä kusipäätä kaipaa... life goes on... no mercy...