Voiko 16v. olla vakavissaan velana olossa?

Tietysti voi olla vakavissaan, mutta tietysti mieli voi myöhemmin muuttuakin.
Miksi vaivaat päätäsi tuollaisella? Älä perusta perhettä niin kauan kun et halua sellaista. Jollet halua koskaan niin ei siihen kellään ole mitään valittamista. Jos taas myöhemmin haluat, niin toteat vaat että niin se mieli muuttuu.

Ei mun mielestäni kukaan voi vaatia, että kaikilla pitäisi olla perhe ja lapsia.

Kyllä voi. Käy vaan steriloituttamassa itsesi.

Oon itse 40, tarkoituksella ei lapsia ja olen todella tyytyväinen valintaani. Pidän lapsista, kunhan voi valita, milloin ympärillä on lapsia ja milloin taas saa esim nukkua rauhassa ja elää omaa elämäänsä töineen, harrastuksineen jne. Opiskelukin on hankalaa, jos on lapsia, samoin paikkakunnalta tai maasta toiseen muuttaminen, kun asia pitää ajatella heidän koulunkäyntinsä kautta, jne.

On lapsien hankkimisella varmasti hyviäkin puolia, niistä voi kertoa joku muu.

sinuna liittyisin ensin vaäl:llään. ja kasvat ensin aikuiseksi. sitten tulet uudestaan keskustelemaan jos asia on vielä ajankohtainen,eli n. 10 v sinun tapauksessasi

Itse aloin ajatella koko lapsiasiaa vasta 32 vuotiaana, kun tapasin sen oikean kumppanin. Miksi ihmeessä tuollainen asia pitää päättää jo 16 vuotiaana? Ihminen muuttuu aika paljon elämänsä aikana. Ei kannata edes miettiä koko asiaa tuossa iässä vaan elää elämäänsä, opiskella, hankkia kumppani, tehdä töitä, matkustella, harrastaa jne.

Totta ihmeessä jo 16-vuotiaana voi olla vakavissaan vela ihan samaan tapaan kuin tuossa iässä voi jo tietää haluavansa x määrän lapsia. Kannassaan voi pysyä koko ikänsä tai mieli voi muuttua jossain vaiheessa - eikä sekään ole mikään tappio, sellaista elämä on.

Samaa mieltä kuin ensimmäinen kommentoija. Voi olla, että mieli muuttuu, tai sitten ei. Oleellisempi kysymys kuitenkin on, että miksi moisesta pitäisi ottaa jotain murhetta. Kukaan ei muutenkaan oleta, että perustaisit perheen tässä vaiheessa, ja mitäpä se muille muutenkaan kuuluu. Itse olen tiennyt suunnilleen yläasteikäisestä lähtien, että en halua lapsia (nyt 32), mutta tiedän, että toisinkin voi käydä.

Tottakai voi olla tosissaan. Itse kasvoin viisilapsisessa perheessä vanhimpana, eikä maailmassa ole mitään mikä saisi hankkimaan lapsia. Tämän suhteen eivät ajatukset ole muuttuneet miksikään ikävuosista 15 aina 35 saakka, johtunee siitä etten ole koskaan voinut ymmärtää, miksi joku vapaaehtoisesti hankkii lapsia, mitään järjellisesti perusteltavaa syytä sille ei toisaalta olekaan. Olen seurannut vierestä, kuinka ikätoverini ovat ryhtyneet lisääntymään ja ollut pohjattoman kiitollinen, että puolisoni on suostunut jättämään lapset hankkimatta - muutoin olisi ainoa vaihtoehto ollut yhteiselämän päättäminen.

Toivottavasti olet vakavissasi tuota mieltä vielä ainakin 5 vuotta. Luulen kuitenkin, että mieli vielä muuttuu viimeistään 40 korvilla, koska asia on jo nyt sinulla mielessä.