Hiljaisuuden tyrannia

Suvaitsevaisuuden ja vapauden suhteesta

Eräs alleviivattava osa Flemming Rosen puheessa oli suvaitsevaisuuden ja vapauden keskinäinen suhde. Monikulttuurisuuden hyväksyminen edellyttää hänen mukaansa laajan suvaitsevaisuuden hyväksymistä. Tämä tarkoittaa Flemming Rosen mukaan sitä, että kaikkia uskontoja on voitava kritisoida ja kaikkia poliittisia näkemyksiä on voitava arvostella. Aitoa monikulttuurisuutta ei voi olla olemassa, ellei kaikille eri ryhmille anneta samoja oikeuksia sananvapauden suhteen. Pitämänsä puheen perusteella Flemming Rose siis tyrmää vallitsevat asenteet nykyisessä suvaitsevaisuuskeskustelussa, joita hän puheessaan kutsuu suppeaksi suvaitsevaisuudeksi. Tämä yhteiskunnassamme vallitseva suppea suvaitsevaisuus, jossa joillekin ihmisryhmille annetaan keskustelussa oikeus suojata itsensä arvostelulta, kun taas tietyt ryhmät jätetään tämän arvostelusuojan ulkopuolelle, tulee Rosen mukaan johtamaan hiljaisuuden tyranniaan. Viranomaiset ja poliisi joutuvat vaikenemaan asioista, joihin normaalisti puuttuisivat. Nykyisin vallalla oleva suppea suvaitsevaisuus ei tästä syystä voi edistää aitoa monikulttuurisuutta, sananvapautta tai demokratiaa. Vapautemme tuhoutuvat. Mikäli valitsemme suppean suvaitsevaisuuden olisi Rosen mukaan annettava samat oikeudet kaikille myös tässä. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei mitään poliittista ideologiaa tai uskontoa saisi loukata. Kaikkien suut käytännössä tukittaisiin. Tällä tiellä olemme parhaillaan.

Sananvapauden rajat

Sananvapaudelle pitää Flemming Rosenkin mukaan asettaa rajat. Järkevä raja hänen mukaansa on se, jolloin annetaan selvä tappouhkaus. Raja pitäisi Rosen mukaan selkeästi vetää tähän. Muuten keskustelun pitäisi olla vapaata. Mitä tahansa aihetta tai asiaa voi käsitellä kovin sanoin, kunhan kirjoituksessa ei selkeästi kohdisteta kenenkään henkeen kohdistuvaa uhkaa. Tällainen kirjoitus, jossa selkeästi yllytetään henkirikokseen olisi Rosen mukaan sananvapauden rajojen ulkopuolella. Kova kritiikki asiaa kuin asiaa kohtaan taas nauttii sananvapauden suojaa, koska sanat ja teot, kuten Flemming Rose puheessaan toteaa, ovat kaksi eri asiaa. Tämä rajanveto on mielestäni järkevä