Kun aloitin seurustelun nykyisen naisystäväni kanssa päätin jo silloin etten halua naimisiin, syitä löytyy. Olen nyt 46v ja hyvin on toiminut suhde ihan parisuhteena ja jälkikasvu jo aikuisiässä. Syyt ovat yksinkertaiset...saan tulevaisuudessa ihan kivan perinnön enkä halua sitä menettää tai jakaa mahdollisen eron tullessa, toinen syy on etten näe että avioliitto mitenkään muuttaa arkista elämää ja naisystäväni on ollut rinnallani 23 vuotta. Tottakai monet haluaa solmia avioliiton ei siinä mitään itse en vain koe sitä tärkeänä en sen paremmin kihlojen ostoa. Harmittavan monet liitot vain päätyy eroon. Ja tiedän toki yhden tapauksen tuttavapiirissä jossa nainen on pitänyt avioliittoa ehtona seksille. Aika kylmää kuitenkin kiristää toista sillä. Mutta meitä on moneen lähtöön ja näillä mennään.
Päätös jo varhain
tyytyväinen_mies
5297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etkös sinä jo kerran tämän täällä kertonutkin ja sait kommenteiksi mm. avioliitto tai avoliitto ei kumpikaan itsessään takaa sitä, etteikö ero olisi mahdollinen tai että moni HALUAA jakaa myös mahdolliset perinnöt puolisonsa kanssa. Teillä siis toisin, kumpikin pidätte omastanne kiinni ja se ei toista saa hyödyttää - menkää siis niillä.
Oletko kuullut avioehdosta ja sellainen avioehto että vain yhteinen omaisuus menee jakoon ja maninta onko se voimassa myös kuoleman tapuksessa niin helpottaa eikä leski joudu muuttamaan yhteisestä kodista pois jos perilliset vaativat osuutensa asunnosta jos ette ole naimisissa tai jos ette mene niin keksinäinen testamentti asunnosta niin helpottaa. Itsekkin jo yli 25v saman naisen kanssa ja yli 20v kihloissa. Lapdsemme aikuinen niin joskus ehdottelen naisellen iettä olisiko jo aika mennä naimisiin niin helpottaa monia asioita. Kun menee alta 50v niin leski saa leskeneläkkeen .
Minä taas menin naimisiin oikein mielelläni. Se teki meistä joka tilanteessa juridisesti toistemme lähiomaiset, ja jos minulle tapahtuu jotain, miehelläni on varmemmin oikeus esim. yhdessä asumaamme kotiin (jonka minä omistan). Minun vanhempani ovat testamentissaan sulkeneet meidän lasten puolisot omasta perinnöstään, joten sekin puoli on kunnossa. Ei sillä, että mitään isoa perintöä olisi edes tulossa.
Arkielämää naimisiinmeno ei muuttanut mitenkään, kävimme maistraatissa sanomassa tahdon, ja se oli siinä.
Minä en voisi elää noin epäluulon kyllästämässä ajatusmaailmassa.
En kuitenkaan ole täysin hyväuskoinen. Olemme tehneet lastemme lahjoitukset ehdolla, ettei hidän puolisoillaan ole oikeutta niihin. Poikamme kohdalla tuo on jo toteutunut.
Testamenteissamme on sama ehto.
Se, että nainen haluaa naimisiin ennen sukupuolielämän aloittamista on ihan normikäytäntö suurimmassa osassa maapalloa ja kulttuureja. Oli täysin normaali asiaintila maassamme vielä 50-luvulle asti. Jotenkin tähän onnistun vetämään myös nyky-syntyvyyden maassamme, vain 1,7 lasta/nainen eli kansamme on tätä nykyä vaipumassa sukupuuttoon. Ehkäisyvälineiden kehittäminen välillisesti tuhoaa länsimaiset yhteiskunnat, ja idästä ja etelästä virtaa hedelmällisempää väkeä autioituviin maihin.
Se, että tytöllä on moraalisia periaatteita esim. kristillisen uskon pohjalta, ei tod. ole kylmää kiristämistä. Ihailtavasti on tuo nainen korttinsa pelannut. Itse en päässyt naimisiin alle 50-vuotiaana, vaikka kolme lasta olen yhteiskunnalle hyödyksi kasvattanut.