Intohimo synonyymi tempperamenttisuudelle?

Mulle tulee tuosta kiertoilmaisusta mieleen lyhytpinnainen kiukuttelija ja/tai raivohullu.

Tunsin erään naisen joka kutsui itseään temperamenttiseksi saatuaan hallitsemattomia raivokohtauksia.

Intohimo:
- pyrkiminen _intohimoisesti_ kohti rahaa ja/tai statusta jossain sen muodossa
- himokkuus, "kiinnostuksen näyttäminen" eli pelimiestaidot

Jep. Olen molempia. Olettepa te tylsiä ja ilkeitä. Pitäkää tunkkinne nössykät :D Toivottavasti ette koskaan joudu tapaamaan italialaisia tai latinonaisia. Oisko eskimo gimuli kova sana? :D

Mulle tulee mieleen sellanen ihminen kenen kanssa en halua olla tekemisissä.

Intohimo on enemmän positiivinen ominaisuus kuin temperamentikas, jos/kun temperamentikas tarkoittaa nopeasti leimahtavaa ja kiivastuvaa. Temperamenttihan meillä jokaisella on, joka kuvastaa vain meidän jokaisen omaa yksilöllistä reagoimistyyliä. Ja yleistä käyttäytymistyyliä myöskin.

Intohimo on jotain mihin tuntee palavaa vetoa, jollekin se on harrastuksia kohtaan ja jollain se on seksuaalista jne. Siihen yleensä valjastaa silloin kaiken tai lähes kaiken positiivisen energiansa.

Itse olen suututettuna melko temperamentikas, muutoin melkoisen lauhkea, sopuisa ja mukautuva. Mutta kun kiehahtaa se kiehahtaa 0-100 puff ja sen huomaa. Sanon pahasti, sanon kuuluvasti ja periksi annan huonosti silloin. Väsymys, nälkä ja sairastelu vie joskus sietokykyä aika matalalle. Sitten joku tunkee lisää kuormaa, kun entinenkin painaa liikaa niin...naps.

Läheisten kanssa myös nopeasti leppyvä, enkä pitkävihainen. Katuva ja anteeksi pyytelevä, pitää aina päästä kertomaan miksi pärähdin ja sopimaan. Pitäisi osata hallita kielensä kiukkuisenakin, mutta aina ei osaa. Vieraat taas harvoin edes saa suuttumaan, mutta jos saa olen voimakas vastus, kaikki pelissä. Turha kuvitella, että luovutan ekana.

Vääryys ja kaltoinkohtelu lähinnä syitä suuttua noin pahasti vieraaseen. Yleensä pystyy olemaan reagoimatta mitenkään mussutuksiin.

Näin koen temperamentin ja intohimon eroja.

Mjaa

Intohimolla nyt ei mielestäni ole mitään tekemistä temperamenttisyyden kanssa. Mulle tulle intohimon ääriesimerkkinä mieleen Van Gogh. Totta kai muitakin on, mutta tämä heppu intohimossaan näki enemmän kuin väki ympärillään. Voisin antaa oman intohimoni pois, jos vain saisin kävellä keskellä auringonkukkapeltoja tämän hefen kanssa, ja jutella niitä näitä.

Temperamentti taas on jotenkin negsu asia. Temperamentti on sellaista italialaista vaahtoamista, jota kaikki rakastavat.

(Hihitystä)

Jos joku kuvailisi itseään tuollaisilla sanoilla, niin kyllä hälyytyskellot pirisee jo.

Veikkaisin, että ex vaimoni voisi kuvailla itseään noilla sanoilla ja minä taas kuvailisin sanoilla narsisti ja psykonarttu.

Omassa mielessä ei intohimoinen ja temperamenttinen ole sama asia.

Onpa muuten hyvä huomio.

Yleensä pitää olla nainen-suomi-sanakirja että tämän koodikielen saa krättätyä. Nainen yleensä naamioi alkukantaiset himonsa johonkin muka sivistyneeseen muotoon,

Mutta kyllä se elukka sieltä aina tunnistetaan. :)

En allerkirjoita mutta tiedän moniaki, jotka puolustelevat sitä "tempperamenttisuuttaan" ; olevansa myös intohimoisia ja osaavat kertoa, että ne "harmaat hiirulaiset eivät ole intohimoisia ikinä" :D Juu, raivohulluna räyhääminen ja siihen päälle sovintoseksiä (tosin tuntemani tyypit eivät hetkessä lauhdu eivätkä kykene, omien sanojensa, edes ajattelemaan seksiä jos kilahtaa). Ikä noin 17-56-vuotiaita joista kerännyt kokemukseni. Onhan myös ns.tempperamenttinen sisko, joka saattaa eka treffeillä riehua jos mies esim.tuo vääränlaisia kukkasia.. kääh.
"mut se on vaan mun tempperamenttini" kun esim. laitoin takkini viimeksi väärään naulaan.. olisi henkariin pitänyt pistää. ;)

Silti omien kokemusteni mukaan suurin osa miehistä viehättyy näistä "kilaripäistä", on sitä jännitystä joka päivä kun ei tiedä pistitkö jonkun astian väärin päin kaappiin vai katsoitko just väärällä tapaa jotakin ohitse kulkevaa naista.. Taattu mekkala alkaa.

Omaan vähemmän tempperamenttia, toki osaan suuttua mutta mielestäni puheäänellä voi ensin ja mieluiten selvittää asioita enkä heti kilahtele. Se on nössöä tokitoki, kyllä kuultu 5 miehen ja vielä useamman naisen suusta. Yksi syy sinkkuuteeni toki tuokin. En siedä vastakkaisessa sukupuolessakaan sitä "tempperamenttia", sillä minulle se on synonyymi kilaripää/kusipää. Vaikka muuten harmittomia ihmisiä olisivatkin. (ei tarvi vetää herneitä siis)

Jostain syystä tuo "tempperanmenttisuus" ja intohimo yhdistetään vaikka ei sillä kai lopulta ole mitään tekemistä, osuuko ne kenenkin kemiat yksiin toistensa kanssa. -> siitä seruaa intohimoa oman käsitykseni mukaan? Ei siinä tarvitse räjähdellä päivittäin, paitsi jos vastapuoli on samanlainen "tempperamenttinen" eli heh, kuuluisa "jännämies" palstan mukaan?

Wikipedian määritelmä on, että intohimo = voimakas halu.
Tuossa artikkeli, jossa on vähän syvempää pohdintaa:
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1405055545557
"SEN TUNNISTAA, kun sen näkee", Kaufman sanoo. "Intohimo hehkuu ihmisestä. Intohimoisen ihmisen energiataso on korkeampi, hän panostaa enemmän tekemiseensä, hänellä on ulospäin näkyvä palo saada jotain aikaan."
Ei intohimoinen ole yhtä kuin temperamenttinen, mutta jos on lauhkea lammas, joka ei koskaan näytä minkäänlaista tunnetta, niin vaikea sellaista ihmistä on nähdä intohimoisena. Jos on voimakas halu johonkin, niin kyllä siinä tunteet välillä roihuavat, kun sitä tavoitellaan.