Miten usein palataan yhteen

Jollain uusi alkuu toimii, joillain ei. Pakko tunnustaa, että aikanaan Avioiduin pitkän avoliiton jälkeen... Yksi syy oli se, että puoliso ei ottanut koskaan todesta ongelmiamme eikä suostunut käsittelemään niitä, vaikka "jätin" hänet muutaman kerran. Avoliitossa hän vaan jotenkin ei tajunnut asiaa ja luikerteli väsytystaktiikalla takaisin.

Sitten avioiduimme - hän lupasi taas ummet ja lammet. Kun samat ongelmat kuitenkin taas palasi, haimme avioeroa. Vasta silloin, konkreettisen eropaperin myötä jatkoimme eteenpäin. Sitä ennen hän ei ymmärtänyt että ongelmat on oikeasti ratkaistava, jos kerran toisesta tykkää.

Hei hjkiol!

Ymmärsinkö oikein, että mietit, voitko palata eron jälkeen yhteen kumppanisi kanssa? Pohdit, onko mitään muuttunut ja voiko luottaa?

Tässä varmaan ollaan asian ytimessä. Suhteessa olleita vuorovaikutuksen ongelmia ei erossa olo itsessään muuta. Ihmisellä on taipumus toistaa samoja vuorovaikutustoimintamalleja uudestaan, ellei niiden eteen työskentele. Hyvä uutinen on, että parisuhdetaitoja voi ja pitääkin opetella. Ne ovat taitoja, joita voi harjoittaa, jos sitoutuminen suhteen hoitamiseen on molemmilla osapuolilla.

Muuten on vaarana, että eron jälkeen hetki suhde jatkuu kuin vastarakastuneilla, mutta ajan päästä palataan samaan, alunperin vahingolliseen toimintamalliin. Varmaan miettiessään mahdollista suhteen jatkamista täytyy selkeästi ymmärtää, minkä asioiden täytyy muuttua ja olla jatkossa eri tavalla - ja onko tämä muutos molempien tahtotila. Tarvittaessa apua saa perheneuvojilta ja pariterapeuteilta joko seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksista tai yksityisiltä parisuhdeterapeuteilta.

Merja, diakoni

Mä olin kumppanin kanssa erillään jonkin aikaa siis asumuserossa mutta yhteen palattiin ja on homma toiminut...Sai vähän miettiä tulevaisuutta mutta onhan siitä jo aikaa.

Minut jätettiin noin kuukausi sitten puhelimitse, kun eksä oli toisessa kaupungissa miettimässä. Oltiin ehditty olemaan yli kolme vuotta yhdessä, joista melkein yksi vuosi asumistas yhdessä. Arki toimi hyvin, mutta eksän tutustuttua uusiin kavereihinsa alkoi pitkät juomiset ja harrastus kiinnostaa enemmän kuin parisuhde. Sanoi erosyyksi tunteiden hiipumisen ja masennukseni, josta olen selkeästi paranemassa. Ennen lähtöään toiselle paikkakunnalle hän oli ollut viettämässä koulunpäättymisjuhlia jossain eikä palannut yöksi kotiin kuten oli luvannut... Ei ole suostunut kertomaan mitään yöstä. Nyt hän asuu yhteisessä asunnossamme kunnes löytää oman, minä taas olen kotikaupungissani kesätöissä ja toivon että hän tosissaan alkaisi sitä asuntoa etsiä. Osittian olisin halunnut heittää pihalle, koska asunto tulee olemaan minun ja isäni on sen maksanut. En vain viitsinyt, olemme silleen väleissä ja olen varmaan liian kiltti. Hän ei ole oikein kiittänyt, vaikka hän minut hieman vihaisesti jättikin. Pitää vielä tavarat katsoa. TOivon vain ettei ole siellä enää kun palaan sinne kesätyön päätyttyä.
Olen aika hyvin toipunut ja ymmärtänyt, ettei meistä tule enää mitään. En usko että hän aikoo takaisin enkä varmaan enää haluakaan häntä vaan pärjään paremmin yksin kunnes joku joka oikeasti ymmärtää ja rakastaa minua tällaisena kuin olen sattuu eteeni ja arvostaa myös minua. Yhteenpalaaminen vaatii molempien tahtoa ja yleensä sitä, että toinen on muuttunut tai aikuistunut. Minulle on oudosti kehittynyt hyvä itsetunto, jota suhteen aikana en itsestäni löytänyt. Myös itsevarmuuteni on palannut, joten saatoin tsuhteessa unohtaa itseni täysin antaessa kaikkeni miehelle, jolle mikään ei tuntunut riittävän... häntä kiinnosti vain kaverit ja harrastus tai siltä ainakin näytti.

Vaan ärsyttää se, että kun erotaan ilman mitään suurempaa syytä! Miniäni lähti kolmen lapsen kanssa pois miehensä luota ilmoittaen erosta töihin yllättäen . Joten tuska oli kova lasten isällä. Miksi teki tämän puskan takaa yllättäen? oliko vain ilkeyttä,itsekkyyttä.. Kummallista sekin ,kun syytä eroon ei ollut naisen piti vain lähteä rilluttemaan. Taisi olla joku jo kiikarissa. Mies oli kunnon ihminen. Ei alkoholiong. ei väkivalt. kävi töissä jota vmo ei tehnyt , että oli aikaa funtsia eroa ja lähtöä. Eräs psykiatri kirjoitti että liian kiltit miehet jätetään . Että tämä se eron syy varmaan oli! Nyt äiti ja lapset asuvat kerrostalossa ja haluaisi takaisin lasten isän luo mutta miten voi antaa anteeksi noin törkeän teon... Raakaa touhua nämä erot. Eikö naiselle riitä, että on joku ystävä jonka kanssa elää. pitääkö aina olla suuret tunteet pinnassa ,aina ihastunut? ihminen vierellä , niin pitäisi riittää ja jos monta lastakin. Pitäisi ajatella heitä eikä rikkoa kaikkea. Nyt kovat elatusmaksut isällä vaikka ei eroa halunnutkaan!! ja nainen ruinaa lisää vielä, ei riitä vaikka saa kaikki avustukset. Töitä ei ole koskaan tehnyt itse vaan elänyt toisten kustannuksella. Sairasta!!