Laitoin keskustelun kuukasia sitten itsemurhasta, johon sain mukavia kommentteja, aloin vasta tänään miettimään yhden kommenttia, joka kehotti jatkamaan keskustelua tänne, noo nyt tein sen. En saanut vanhaa käyttäjääni takaisin "jiji123" joten tein uuden. No käydäämpä oikeaan asiaan -->
Itsemurha ajattelut on jäänyt taakseni taas ainakin hetkeksi ja mukavaa on taas tapahtunut. Jotenki tuntuu siltä, että minulla on oikeita ja rakkaita kavereita kenelle voin jakaa mitä tahansa ja he minulle. Kaverit ovat auttaneet minua jaksamaan ja nousemaan elämässäni ja ekan artikkelin "olisko itsemurha välttämätöntä" kommentit toi minulle rauhaa, iloa ja kaikkea hyvää vain.
Olen siis 15v vuotias poika, vaikka näytänkin ehkä 9v, haluaisin vain puhua siitä, että jos tilanne tulee mieleen taas tehä itse murha niin mitä teen, miten voisin estää tämän surun ja koko jutun, eihän sitä koskaan tiedä onko tämä hetki jolloin tekisin sen oikeasti vihasta ja muusta surusta, toivoisin teidän vanhempien ihmisten ottavat omista lapsistaan huolta ja niin, että tälläistä ei tapahtuisi niinkuin minulle. Vaikka hyvät ystävät auttavat niin ei tarpeeksi, kun oma perhe syrjii, haukkuu eikä huolehdi minusta. Olen huomannut että kavereideni vanhemmat ovat tosi kivoja. Olen normaali 15v poika vaaleineen hiuksineen. vanhempani ovat pettyneet huonoon koulu tulokseen vaikka sekin on 7,5 mutta muilla perjeen jäsenillä oli 8-10 mutta olen ainoo jolla ei ole, ja sen perusteella mua syrjitää perheessä ku olen huonompi muita, haluan vain purkaa asian tänne, että on jonnekkin mhin kirjoittaa ja kuunella muiden mielipiteitä
Itsemurha ajattelut on jäänyt taakseni taas ainakin hetkeksi ja mukavaa on taas tapahtunut. Jotenki tuntuu siltä, että minulla on oikeita ja rakkaita kavereita kenelle voin jakaa mitä tahansa ja he minulle. Kaverit ovat auttaneet minua jaksamaan ja nousemaan elämässäni ja ekan artikkelin "olisko itsemurha välttämätöntä" kommentit toi minulle rauhaa, iloa ja kaikkea hyvää vain.
Olen siis 15v vuotias poika, vaikka näytänkin ehkä 9v, haluaisin vain puhua siitä, että jos tilanne tulee mieleen taas tehä itse murha niin mitä teen, miten voisin estää tämän surun ja koko jutun, eihän sitä koskaan tiedä onko tämä hetki jolloin tekisin sen oikeasti vihasta ja muusta surusta, toivoisin teidän vanhempien ihmisten ottavat omista lapsistaan huolta ja niin, että tälläistä ei tapahtuisi niinkuin minulle. Vaikka hyvät ystävät auttavat niin ei tarpeeksi, kun oma perhe syrjii, haukkuu eikä huolehdi minusta. Olen huomannut että kavereideni vanhemmat ovat tosi kivoja. Olen normaali 15v poika vaaleineen hiuksineen. vanhempani ovat pettyneet huonoon koulu tulokseen vaikka sekin on 7,5 mutta muilla perjeen jäsenillä oli 8-10 mutta olen ainoo jolla ei ole, ja sen perusteella mua syrjitää perheessä ku olen huonompi muita, haluan vain purkaa asian tänne, että on jonnekkin mhin kirjoittaa ja kuunella muiden mielipiteitä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.