irti revitty sydän

hyivittu, mä vaan en osaa edes kuvitella miltä susta tuntuu... tsemiä girl. omasta mielestä, jätä hänet. kukaan joka oikeasti rakastaa sua ei edes harkitsisi tollasia asioita.. joo suhteessa on ala- ja ylämäet mutta toi on aivan liikaa.. its all about honesty. pää pystyyn ja kohti uusia, ihan varmasti löytyy joku sellanen joka kohtelee sua siten miten sua kuuluiskin:-)!

Mistä sinä oletkaan loytänyt tuon tason juntin? Ja että vielä muka rakastat tuollaista roskaläjää?

Kuulehan nainen, kipaiseppa ostamassa iso pulloharja , jynssää sillä oikein kunnolla korviesi väli! Huomaat eetä saadessasi nuo typerät haihatutukset sieltä ulos, tilaa tulee raikkaimmimmille ajatuksille, kuten huomata että suurin osa miehistä EI edusta kuvaamaasi jätekasaa vaan rehellista, huomiovaa, toista arvostavaa ja luotettavaa ihmistä.

Sinun VELVOLLISUUTESI itseäsi kohtaan Luojan luomana yksilonä on KUNNIOITTAA itseäsi eikä tyontää sitä kertomasi jätekasan alle!!!!!!!

Miksi annat kohdella itseäsi noin huonosti. Kannattaisi erota. Varmasti löytyy sinulle luotettavampi ja parempi mies ajan kanssa.

Olen niin pahoillani puolestasi. Ymmärrän tuskasi, jota kenenkään ei pitäisi kokea. Olet menettänyt rakkaan ihmisen ja luottamuksen toiseen. Toivottavasti sinulla on ystäviä tai muita ihmisiä tukenasi. Mielestäni sinun olisi parasta päästää nyt irti, koska ansaitset parempaa. Tunteitesi käsittelyyn menee pitkä aika, mutta kyllä sinä selviät, voimia <3

Hei olen ollut samassa tilanteessa ja tiedän että irti päästäminen ja eteenpäin meneminen on mahdollista. Minun poikaystäväni teki saman tempun 9 vuoden suhteen jälkeen. Jätin hänet ja se oli aivan järkyttävän tuskallista, koska rakastin häntä kovin. Poikaystävä ei olisi teoistaan huolimatta halunnut erota. Pari ekaa kuukautta eron jälkeen itkin jatkuvasti, soitin äidilleni varmaan 20 kertaa päivässä ja jauhoin samoja asioita kerta toisensa jälkeen ja täytin päiväni ohjelmalla ja ystävillä.

Kunnes tuli se päivä että alkoi helpottaa. Nyt 1,5 vuotta eron jälkeen olen päässyt aika hyvin asiasta yli ja tiedän, että jossain minua odottaa ihana uusi parisuhde, joka on mahdollinen vain koska uskalsin päästää edellisestä irti. Olen tyytyväinen ratkaisuuni, vaikka se oli äärimmäisen tuskallinen silloin aikanaan.

Mulle tärkeintä eron jälkeen oli se, että saatoin soittaa äidilleni monta kertaa päivässä mihin aikaan tahansa. Ja myös se, että ekat 2 viikkoa mulla oli koko ajan joku ystävä yökylässä "pitämässä poikaystävän paikkaa" ja näin paljon kavereitani ja vietin aikaa heidän kanssa (myös sellaista, jolloin ei puitu eroani). Ilman läheisiäni en olisi selvinnyt!