Ei mukava juttu.

olet siis noin 30-50 vuotias, et mikään teini enää.
Ilmeisesti sivistystasosi on aika alhainen, päättelen näin tekstissäsi olevista virheistä.
Olet elänyt jo kuitenkin hyvän matkaan aikuiselämää, joten hieman ihmettelen aloitustasi, mutta kun kommenttia haluat, mielelläni analysoin tilannettasi.

Jos puolisosi on tyytyväinen, anna appivanhempiesi puheitten valua kuin vesi hanhen selästä ja jatkossa sinuna lähtisin ulos silloin kun appivanhemmat tulevat käymään. Vähentäisin muutenkin yhteydenpidon minimiin, ihan sama mitä he puhuvat selkäsi takana, so what, anna puhua.

Jos puolisosikaan ei ole tyytyväinen sinun antamaasi taloudelliseen tai fyysiseen panokseesi kodin ja yhteisen hyvän eteen, niin sinuna lähtisin miettimään ovatko appivanhempasi oikeassa kysellessään:

a) miksi et ole töissä. Tänä päivänä ihmisen pitää, periaatteessa, tienata oma osuutensa kuluista. Ei tietenkään ole pakko käydä töissä kunhan tuo rahaa jossain muodossa tai oman työpanoksensa yhteiseen talouteen.

b) osaatko tehdä yhtään mitään, vain onko sinulla peukalo keskellä kämmentä, eli oletko täysin turhake ihmisenä, syöttöporsas, elätettävä, joka vain käskyttää ja jakelee määräyksiä muille, mutta joka ei tee itse mitään.

c) onko appivanhemmat oikeassa siitä, että olet vain joutava riippakivi puolison kukkarolla ja samalla syöt puolisosi lapsen perintöä.

d) miettisin, onko sinulla jotain muutakin annettavaa puolison lapselle kuin käskytys ja ohjeiden antaminen. Hänenkin suhteensa voisit muuntaa käytöstäsi ja jättää kieltämisen sun muun komentamisen hänen omien vanhempiensa tehtäväksi. 21 vuotias on aikuinen ihminen, ei sinun tarvitse häntä neuvoa. Tehköön itse omat virheensä.

e) appivanhemmat ovat siinä oikeassa, että eihän heidän asiansa sinulle kuulukaan, eikä välttämättä edes tuon 21 vuotiaankaan asiat. Puolisosi kanssa teillä on omat juttunne, niistä ei tarvitse appivanhemmille puhua. Pysy erilläsi puolisosi suvun jutuista, seurustele omien ystäviesi ja oman sukusi kanssa. Ei ole pakko tuppautua väkisin, jos eivät kerran sinua halua kuvioihinsa mukaan.

f) jos asutte appivanhempien kanssa yhdessä, en minä ainakaan viitsisi olla 24/7 appivanhempien haukuttavana, ja vielä toisten nurkissa, etenkään jos puoliso on töissä ja tuo leivän minunkin pöytään

Sinuna en olisi missään tekemisissä ja tosiaan muuttaisin pois, jos tilanne on noin paha, ettei voi olla normaaleissa väleissä. Jos siis asutte samassa taloudessa niin muuttakaa omillenne ja pitäkää ainakin kuukausi puhetaukoa ja ettette ole tekeimisissä. Senverran villiltä kuulostaa. Ainakaan ei tarvitsisi riidellä..

Se on mieleltään heikkojen ihmisten tyyliä yrittää alistaa muita. Etenkin tiukan paikan tullen voi ihminen olla ihmiselle susi. Jos olet heidän mielestään saamaton, niin sinuna antaisin pitää mielipiteensä enkä enää naamaani näyttäisi.

Edellinen kommentoija ikävästi kommentoi "sivitystasoasi" .. no, sivistystä on käyttäytyä kauniisti, eikö?

Inhoan suuresti tuota kirjoittamista, että joku haukkuu ja haukkuu. En usko kenenkään haukkuvan, sillä arvostelu on ihan eri asia kuin haukkuminen. No onko siihen arvosteluun syytä, sitä sopii ajatella. Moni ajattelee asioista eri tavoin, ei sen tarvitse olla sen enemmän haukkumista kuin arvosteluakaan, se on mielipide ja jokaisella, sinullakin haukkujaksi nimittävä on se mielipide, sillä sanot toista haukkujaksi.

Sen verran pitää olla inhimillinen, että omiin vanhempiin ei laiteta välejä poikki, voin sanoa että ikävyyttä se omaan elämääsi aiheuttaa. Pitää keskustella niistä erilaisista mielipiteistä ja elämän arvoista ja löytää kompromissi. Sitäkin sopii ajatella, että ne vanhemmat ovat eläneet jonkin verran pitempään elämää ja heille on ehtinyt jo kertyä ns. elämän viisautta, monesti haluavat estää lapsiaan tekemästä näitä virheitä. Siitä heitä moititaan ja vihataan, vaikka varmasti ihan hyvää tarkoittavat. Näyttää olevan että se pää pitää saada lyödä kiveen, vanhempia ei kuunnella. Arvatkaa miten paljon moitteenne sattuvat vanhempiinne, joten toivon sitä keskustelua enemmän vanhempien kanssa. Saatte varmasti elää elämäänne ihan hyvin ja vanhemmat ovat tukenanne, edellyttää että vanhempien ei tarvitse pelätä joka päivä puolestanne, joten se keskustelu on aina paikallaan.
Jos teillä on omia lapsia, tulette kohtaamaan nuo asiat ihan varmasti itsekin, tuskin voitte koskaan unohtaa lapsianne ja olette aina tukemassa.

Särkyneitä sydämiä on vanhemmilla hyvin paljon.

Kysysit mieluummin itseltäs, että miks sä et käy töissä?

Kai sitä nyt kuka tahansa ihmettelee, jos aikuinen ihminen vaan löhii kotona eikä käy töissä. Jos et vaan saa työpaikkaa, vaikka haet aktiivisesti, niin sen voit sitten sanoo niille sun appivanhemmillesi. Sitten lakkaa kyselyt, että miksi et oo töissä.

Jos et edes etsi töitä itsellesi, vaan vaan olet mieluummin kotona, niin jonkun rahoilla sä sitten elät. Siis jonkun muun kuin itsesi. Mieti sitä.

Appivanhempiesi ja heidän lastenlastensa keskinäisiin suhteisiin sulla ei ole sanan sijaa. Jos isovanhemmat pitää 21 vuotiasta vielä lapsena, niin pitäkööt. Monet onkin vielä aika lapsellisia siinäkin iässä vielä. Vanhemmille omakin lapsi on vielä lapsi, oli sitten minkä ikäinen tahansa, saati lapsenlapsi.

Neuvon: hae töitä itselles. Saat muutakin ajateltavaa kuin appivanhemmat. Ja elätät itse itsees.