kesto esim 12 vuotta mieleen? Alkaako höpöttää itsekseen? ? Kertokaa omia juttuja vaikutuksia
Mitä vaikuttaa työttömyyden
höh11111
33418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mitä vaikuttaa töissä olon
kesto esim 12 vuotta mieleen? Alkaako höpöttää itsekseen? ?
Kertokaa omia juttuja vaikutuksia
töissä yleensä laitostuu pahasti.
Töissä on kyllä aivan sairasta väkeä ja juoppoja ja hraajia. Toivotonta alhaista ihmis ainesta on työmailla. jumalttoman ahnetta sakkioa. Oikeaa saastaa !!! varsinkin johtotehtävissä !
Olisikin tarpeen, että ne vuosittain hakisi omia ns. työpaikkojaan ! Ja tekisi hakemuksia ja kuntoutuiis omiin töihin ! voisi olla kuntoutusjaksoja 9/e pv korvauksella ja kaikki kesäloma rahat ja autoedut tietysti pois.
Kun pakolaisturistien hotellilomiin suomess atrvitaan rahaa kuumeisesti ! Lomailu maksaa yli 2 miljardia e/ v.
Mitä vaikuttaa järkeen, mielialaan, asenteeseen ihmisen laittaminen töihin ilman vastiketta?
Mitenkä ihminen muuttuu, kun hän pääsee töitä kokeilemaan 9 euron ylläpitokorvauksella oikein ihmisten,työstä palkkaa saavien ihmisten, kanssa?
Piristyy kummasti. Tuntee taas itsensä hyödylliseksi, saa sosiaalisia kontakteja. Plussaa myös, että saa lisää rahaa verottomana. Eikä tarvitse suuremmin rehkiä. Vaikka se joskus harmittaa, kun pitäis aina mennä paikalle. Sitä on jo jotenkin tottunut siihen, että ei ole tarttenut lähteä.
Se on nollilla nyt.
>>
Väänänen huomauttaa, että käytössä on jo työkokeilu, jossa työtön menee töihin työttömyysturvaa ja 9 euron kulukorvausta vastaan. Työnäyteajalta maksettaisiin ilmeisesti pelkkä työttömyysturva eikä lainkaan kulukorvausta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016041221405315_uu.shtml
>>
On niitäkin, jotka ovat töihin lähteneet saadakseen tuon ylimääräisen 9 euroa. Nyt se on loppu.
mahtavaa kun joku kerrankin kysyy, saan avautua muidenkin puolesta jotka on jo liian apaattisia vastaamaan.
No toi noi niin tossa jo 2 vuoden päästä työttömyyden alkamisesta alkaa tukka kasvamaan, ja tulee sellainen "voivittu" asenne kaikkeen. Kadulla kun kuljen niin kuljen aina huppu päällä ja katselen pois päin kun hävettää oma luuserius. Alushousuja vaihdan kerran viikossa, ja useimmissa housuissa on virtsa polttanut kankaan läpi reiän ja kulkuset jäätyy talvella. Välillä tulee jotainn työharjoitteluosoituksia, ja käyn haistattelemassa työkkärissä ja yleensä vartija heittää ulos kun menetän aina malttini. Karenssiaikana pummaan niiltä epämääräisiltä tutuilta jotka enää haluaa olla kanssani tekemisissä, miloin ruokaa milloin kotiviiniä tai kiljua. Elämä on yhtä häviämistä ja luovuttamista. Kateus hallitsee elämääni. Kaikilla on auto. Kaikilla on nainen. Kaikilla on mökki. Kaikilla on mielenterveys. Kaikilla kaikki on paremmin, erityisesti vieraan kulttuurin edustajilla.. Tunnen olevani kateellinen mursun munallekin, kadulla vastaantulevat on kaikki paremmin pukeutuvia ja älykkäämmän näköisiä. ne kaivaa nenääkin tyylikkäämmin ja irvistänkin usein sen takia niille kesken kävelyn. Olen opetellut uusia älykkäitä keinoja esittää parempaa kuin olen. Kävelen sellaista lökäpöksykävelyä leveästi, ja katson nenänvartta kaikkia. Pyrin täydelliseen illuusioon siitä, että olen maailman paras kaikessa, ja että olen kadun kingi, johtaja. Kun minut suvaitaan työllistää vaikeaongelmaisten työpajalle, niin minua on puhuteltava kuin olisin heimopäällikkö. Vaadin parasta kaikessa. Osaan esittää mitä vain, ja olen ollut kaikkialla ja tehnyt kaikkea. Yhdistelen kuulemiani tarinoita ja esitän ne omanani, ja kaikki uskoo koska olen täydellisen vakuuttava. Olen jopa käynyt kuussa. Minulla on oma lippu siellä, ette vain näe sitä. Ensi vuonna saatan asettua ehdolle eduskuntavaaleihin. Minulle on perustettava puolue, ja puolueohjelma kuuluu; kaikille kaljaa, peruspalkkaa ja vapaa-aikaa rajattomasti. Saatan alkaa teettämään pinssejä jo loppuvuodesta. Ei kun joku saa tehdä sen mun puolesta. Mun ei tartte näyttää etten osaa mitään.
Sanavalmiin kaverin yksi työllisyyskurssi pätevöittää hommaan kuin hommaan. Siitä vaan juttuja yhteenpunomaan porukan työ- ja elämänkokemuksista ja kukaan ei pysty pistämään sinua paremmaksi.
Olet nähnyt kaiken.
Olet tehnyt mitä vaan.
Tunnet kaikki.
Yhtäkään työnäytettä ei tarvitse antaa, senkun annat tarinan kasvaa.
Itsellä tämä on mennyt päin vastoin. Herään työttömänä 2 vuoden jälkeen siihen, että ei ole tarvinnut mennä töihin kahteen vuoteen. Siis kahteen vuoteen! Tähän asti olen pelännyt, että te-toimiston täti tulee ovesta ultimatumin kanssa. Siitä pikkuhiljaa alkaa elämä rullaamaan. Hankin lenkkitossut. 6 vuoden kohdalla tuntuu jo hyvältä melkein koko ajan. On harrastuksia tullut, koira jota ulkoiluttaa ja juttukavereita nurkilla. Esson baarissa käydään kahvilla - jos saadaan pulloja kerättyä tarpeeksi yhteistuumin. Kalastaa ehtii koska tahansa, samoin myös nukkua aamusta pitkään. Lähinnä tulee mieleen kysyä: Voiko olla näin hyvin asiat?
Sitten 12-vuoden kohdalla mennee vielä paremmin. Tämä siitä syystä, että kaikki läheiset ovat hyväksyneet sen, että olen työtön - ihan vaan siitä syystä että pinna ei enää pala, ei tarvitse leuhkia eikä aika koskaan lopu jutuille kesken. Kahvia juodaan, koira on vaihtunut ja osataan myös elää ja nauttia vuodenaikojen vaihtelusta: Töissä ollessa kun näki vain hyvin pienen ikkunan siihen maailmaan, joka ympärillämme kuitenkin koko ajan on. Kiireitä ei ole, mutta tekemistä kylläkin omiksi tarpeiksi. Milloin käydään marjassa ja sienessä milloin mattopyykillä. Ikää on 63 vuotta ja maailman paras asia oli se, että työnantaja antoi 51 vuotiaana kenkää. Muutama niistä töihin jääneistä kavereistakin on jo alkanut kasvaa heinää, kun tulostavoitteisiin ei olla päästy.
Elämä on opettanut sen, että se on elämistä varten, ei niinkään pakkoa töissä käymistä varten. Tokihan sitä jotain pitää itselleen tekemistä keksiä, mutta ei töissä käymistä: Koneethan ne maanviljelyshommatkin nykyään tekee. Paitsi silloin kun itse pistää pari perunaa maahan.
Ei, se on varma nyt. Minä sanon itteni irti heti huomenna ja alan eleleen leveesti elämästä nauttien tukiaisilla.
Ai, kun ihanaa lukea tuo @elämä hymyilee -viesti. Voisi tuo olla minunkin tulevaisuus. Nelisen vuotta sitten työpaikka vaihtoi omistajaa ja uusi omistaja ei kaikkia vanhoja akkoja tarvinnut. Muut ovat löytäneet uusia vakihommia, minä en enkä varmaan löydäkään. Opiskelen kyllä, mutten usko siitä olevan apua työn löytymiseen. Puutarha heräilee eli ajankulua löytyy riittämiin ilman kissaakin. Pääsee päivällä melko tyhjään uimahalliin.
Onko työkkäri jotenkin lähetynyt? Ite saan työhakukomentoja riittämiin, jos saan työttömyysturvaa. Nyt saan opintotuen. Entä kunnan työohjaaja? Vai oletko saanut olla rauhassa heiltä? Tulee mieleen, että asut maalla kuten minäkin.
Itsellä tulee nyt keväällä tuo pari vuotta työttömyyttä 35 vuoden työssäolon jälkeen. Ajattelin vetää itseni kiikkuun syksyllä mutta taidan vielä odottaa jonkin aikaa jos elämä helpottais, mitä tosin epäilen. Häpeän työttömyyttä niin paljon että pelkään ihmisiä ja yritän vältellä ainaki tutumpia. Jos menet esim. uimahalliin niin puhe kääntyy saunassa yleensä töihin ja sen tekemiseen. Jossain vaiheessa joku kysyy mitä teet työksesi ja sen tähden yleensä lähden heti litomaan kun puhe vähäkin kääntyy siihen suuntaan.Tiedän että oma työura on ohi koska ikää on 54 vuotta ja yksin kun näitä asioita pohdiskelee ainut lohtu on tuo ikä, elinkautista ei kovin paljon sentään ole jäljellä ja kärsivällisyys palkitaan jossain vaiheessa. Olen tosin todella hyväkuntoinen monipuolista liikuntaa harrastava, joten luonnollinen poistuminen voi olla kaukana.Tosin nuo liikuntaharrastukset ovat vähentyneet koska juuri mikään ei kiinnosta enää. Viinan juontia voisi harkita mutta kun sekään ei oikein maistu ja voisi olla että loppuelämä olisi yhtä kidutusta viinan tuomien sairauksien myötä.
Työttömyys käsittää erilaisia vaiheita. Sitä hankkii ensin tavallisena Suomalaisena tapauksena ammatillisen koulutuksen, käy armejan, pääsee töihin, eli kaikki alkaa niin kuin strömsössä. työttömyyden alkaessa sitten jossain myöhemmässä vaiheessa, siihen kuuluu alkuun innokas työnhaku kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Sitten kun alkaa ymmärtämään, ettei kutsua työhaastatteluun lopulta koskaan tule, sitä uudelleen-kouluttautuu lopulta johonkin aikuisopiston amistasoiseen juttuun. Pääsee ilmaisharjoitteluun, valmistuu....työttömyys jatkuu... Juopotteluputkia alkaa "putkahdella". Seuraa ryhdistäytymistä, uutta näkökulmaa työhakutekniikoihin, paikkkoihin ym. Ei kutsua haastatteluihin. Vuodet vierii. Sitten tulee määräys paikalliseen kirppikseen ilmaistöihin. Siellä elämä alkaa näyttää todellisen kasvonsa; Herään todellisuuteen kesken päivän; lajittelen lahjoituksena tulleita 40 vuotta vanhoja naarmuisia haarukoita ja mehumukeja peruskoulun lopettaneiden, pissalle, hielle ja nikotiinille haisevien alkoholistien kanssa ja päivän päätteeksi minua kehutaan lattian lakaisusta. Miten tässä näin kävi ? En ole tehnyt kellekään mitään pahaa päätyäkseni tänne !?! Juopottelu tulee kuvioihin. Seura tekee kaltaiseksi, vaikka näivetynkin lähiössä omissa oloissa. Mieli kohoaa muutamaksi viikoksi palkkatuelle siirryttäessä samassa paikassa. Voi ostaa uudet kengät, takin, mitä nyt tarvitsee ettei näytä pultsarille bussipysäkillä. Tosiasiat painaa mieltä, olen vajonnut näinkin alas että pääsen enää vain määrättynä aputyöpaikkaan ja sinnekin vain vähäksi aikaa. Palkkatuki loppuu. Paluu kotisohvalle. Rahaa hiukan tilillä, ei uskalla käyttää kun 6 viikon päästä rahaa seuraavan kerran työkkäristä. Melankolia palaa. Työhaastatteluihin ei pääse. Raha tilillä palaa tasolle ennen tukityöaikaa. Juopottelu tulee kuin vanhana ystävänä kuvioihin takaisin. Loputon kierre jossa ymmärrys elämän pelin häviämisestä todellistuu. Jäljelle jää vain katkeruus ja pienet juopottelunautinnot. Alkaa pitämään jo perusoikeutena antaa samalla mitalla työelämälle joka toteutuu sillä, ettei edes hae enää töitä. Suomi alkaa olla pullollaan meitä vanhoja katkeroituneita juoppoja joita ei tarvita mihinkään ja toisaalta joista ei enää oikein olekaan mihinkään. Pitkä maksu maksettavaksi työssäkäyville eläkeläisten lisäksi, joka joko romahduttaa lopulta koko hyvinvointijärjestelmän tai jää historiaan kummajais-ihmeenä, jota muu maa ihmettelee 1. miten se on mahdollista 2. kuka tällaisen on rakentanut 3. miksi sitä pidetään pystyssä
Kilo sokeria.
Litra omenatuoremehua.
1/4 Paketti hiivaa.
2 litraa vettä
3 päivää
= alle 2½ euro.
Sinäpä hulluja kysyt. Tietenkin elämän laatu paranee.
aloittaja kysyy piristäviä hassuja. Elämä on yli kaksvitosilla käytännössä katsoen ohi yli vuoden työttömyyden jälkeen
Kysynpä vielä lisää. Jos menisin nyt 51v mäkkäriin töihin hampurilaisia valmistamaan 18v joukkoon niin mitä luulette näiden ajattelevan minusta kun tulen sinne? Jos alan vielä puhumaan rockabillysta ja bootseista ja ruututakista ja tötterötukasta niin ovatko nämä ihan tä mitä toi pappa horisee?
saako toinen ikääntynyt pitkäaikaissyötön vastata ? siis saa, oletan. Maailmassa on aina nenän vartta toisia katsovia ihmisiä. On TE - virkailijoita, 5000 e/kk valtionhallinnon työntekijöitä, teinijengejä purilaisasemalla, rokkareita, punkkareita, rikollisia, vartijoita, hippejä, ulkomaalaisia, muslimeja, työnvieroksujia, politikkoja, eliitttiporvareita, vähä-älyisiä koulun keskeyttäneitä, malleja, rumilukssia jne.
Tuollainen peruste olla hakematta hampurilaismyyjän työtehtävään, että joku muu olisi jotain mieltä, on outo.
Ei ole ollut pitkään aikaan, jos koskaan, itseasiassa misään niin, että työttömälle työnhakijalle x räätälöidään työpaikka ulkonäön, musiikkimaun tai pukeutumisen perusteella.
Ajatus että haen ja menisin tuohon ja työhön vain, jos kaikki muutkin on samanlaisia kuin mä, niin on yksinkertaisesti outo ja kertoo siitä että pelkäät olla oma yksittäinen itsesi. Itsetuntosi kaipaa viisi muuta samanlaista ympärille olemaan samaa mieltä, että ukallat olla oma itsesi. Vähän sama logiikka kun tarkkisluusereilla, kadun kovanaamoilla, katujengeillä ja viidakon apinoilla.
Yksin piileskellään kulman takana ja kun on omanlaisten porukka koossa niin ollaan maailman omistajan elkein.
Siis tottakait olen nykyään oma itseni.Ei ole enää ruututakkia (metsurintakkia) ei bootseja ei saa vedettyä tötteröä lakalla ja pyöröharjalla enää.Sekalaiset vaatteet on kengät joista toinen vuotaa kävelin just loppuun sisätossut siis pelikengät kun alkoi kummatkin sukat olee märkiä.Hiukset on tuulisella säällä kuin turhapurolla ei ole muuten muita saman tukkatyylin edustajia tullut vastaan.
Kuukauden olen apuhommissa ollut itseäni 20-30 vuotta nuorempien kanssa.
Ei voi kuin ihmetellä ja pelätä, että mitä tästä maasta on jäljellä, kun tuo nyt reilu parikymppinen sakki on hommia hoidellut 2-3 vuosikymmentä!
Kyllähän nuo minua vähän hitaasti katsovat, mutta niin on kaikki muukin mitä tapahtuu niillä hidasta - jos tapahtuu älykännyköiden ja mp3 soittimien näpläämiseltä.
Tyhjäpäisen näköisinä kuuntelevat juttujani. Kiva välillä vähän koittaa, että mitä päähän on niillä maailmasta tarttunut. Yleissivistys on sillä tasolla, että ihmetellä täytyy, millä ilveellä Suomen koululaitos on muka maailman ykkösluokkaa? Kaikki ilmeisesti selviää googlaamalla, eikä sitä googlaamaansa tietoa tarvitse muistaa kahta sekuntia pidempään.
ei varmasti räätälöidä mitään ulkoisten seikkojen perusteella: Sen sijaan "hyvin suoritetut opinnot ja päättötyö velvoittaa luomaan työpaikan em. alueelle siten, että se ei loukkaa hakijan kulttuuriin, uskontoon tai arvoihin liittyviä tekijöitä"
Todellakin täytyy ottaa huomioon arvot. Uskonto voi myös olla hankalasti sivuutettava aihe monessa asiassa. Kulttuuriset tekijät ovat näistä tietysti helpoimmin noudatettavissa: Sehän on yrityksen kannalta sama kuin oman menestyksen torpedoiminen, jos viidakkorumpu kertoo väärää tarinaa!
Myöskään kehitysvammaisuus ei ole syy evätä työtä ihmiseltä joka sitä oikeasti haluaa.
Työttömälle ei ole kukaan velvollinen järjestämään ainoatakaan työpaikkaa. Maailma ei toimi noin.
On olemassa kolme tahoa; työnantaja, verottaja&byrokratia ja työtön. Verottaja&byrokratia on se taho jolle voit osoittaa mieltä ja vaatia häiritsemään palkkausta, et sille joka loisi jos tässä maassa saisi luoda töitä.
Maailma toimii siten, että tuolla jossain on liituraitapukuisia ihmisiä, joilla on kassikaupalla karkkia ja jos olet oikein kiltti, niin ne antaa sinulle yhden. Jos et osaa käyttäytyä, he vie karkkinsa jaattavaksi Kiinaan, Etelä-koreaan ja Malesiaan.
Mutta koska suomessa kiltitkään työttömät ei saa karkkia, ja karkkia kuitenkin jaataan maailmalla niin kuka on se joka häiritsee koko prosessia...
Olen tehnyt ajankuluksi saunakauhoja, niitä on jo tossa jotain 50kpl valmiina, pitäisköhän alkaa myymään niitä.
Kymmenen vuotta työttömänä, enkä ole silti antanut vaikuttaa sen negatiivisesti psyykkeeseeni millään tavalla. Minä ymmärrän, että vika ei ole minussa, vaan systeemissä. Ei ole minun vikani, että on lama. Ei ole minun vikani, että työtä ei riitä kaikille. Ei ole minun vikani, että kukaan ei halua palkata minua. Minä olen kymmenen vuoden mittaisen työttömyyden aikana suorittanut kaksi ammatillista tutkintoa työvoimakoulutuksessa. Ei ole minun vikani, ettei minua palkata, vaikka olen vaihtanut alaa, ja kehittänyt itseäni opiskelemalla. Lähetän työhakemuksia sitkeästi edelleenkin joka paikkaan, vaikkei vuosiin minua ole kutsuttu edes haastatteluihin asti, eikä varmasti kutsuta jatkossakaan. Osalle työnantajista olen jo varmasti tuttu nimi, että taas tämä sama tyyppi yrittää hakea tänne....Työhakemuksen lähettäminen on muuttunut pelkäksi "harrastukseksi". Hakemalla töitä, olen tehnyt kuitenkin oman osani. Kukaan ei voi tulla väittämään, että en olisi yrittänyt saada töitä. Kukaan ei voi tulla haukkumaan laiskaksi lusmuksi, joka ei edes halua töihin. Minä olen hakenut töitä, opiskellut, kehittänyt itseäni,mutta niitä töitä ei vain ole. Kävelen ylpeänä kadulla. En ole mikään luuseri. Työttömyys ei ole minun vikani, joten miksi tuntisin alemmuutta työssä käyviä kohtaan.
Niin surullista, että en osaa enää itkeä.
Mulla on kahdet aivot. Joku on alkanut huutamaan päässäni. Ihan oikeasti. Se on aina ja kaikesta erimieltä kanssani. Se on tietävinään joka asiaan selityksen ja vastauksen. Se on aina oikeassa omasta mielestään. Se tietää aina mikä meni pieleen ja mitä olisi pitänyt tehdä taikka sanoa. Kaikkihan on mennyt väärin ja pieleen. Ei tosin olisi mennyt, jos olisin toiminut kuten se käskee, sanoo tai neuvoi. Jälkiviisaudessaan se on ylivoimaista luokkaa. Virheensä se kuittaa väittämällä, että minä se nyt tosikko olin, enkö leikkiä vitsiä ymmärrä. Se on täysin huumorintajuton. Pikkumainen. Toisaalta sen mielestä, oma huumorintajuni on aivan sairas. Kamala. Se mitä se sanoo voi tarkoittaa ihan päinvastaistakin, niin kuin yleensä tarkoittaa. Se on oppinut, että en koskaan tottele sitä, joten se kieltää, jos pitäisi ja käskee, jos ei pitäisi. Ihan uhmallakin teen välillä juurikin sen mitä se käskee kieltäessään tai sitten toisinpäin. Ja taas meni pieleen. Niin kuin pitikin. Ja se on hyvä. Ja se sitten taas ei olekaan hyvä. Ja jo taas on hyvä, kun ei ole. Se ei vaikene koskaan. Öisinkin se huutaa ja kiljuu. Oikea huomionkipeä 'kato-mua' -vinkuja. Yöllä kun kääntää kylkeä, se saattaa hokea jotain aivan älytöntä yhtä sanaa. Ja kun siitä sitten kiukustun ja sille sääntöjä luettelen, se ottaa pikkumaisesti nokkiinsa ja toteaa, mitäs kuuntelet? Oma vika. Hyvin pikkumaisesti se päättää loukkaantua verisesti ja olla hiljaa ikuisesti. Ja jo samalla se päättää näyttää, kostaa. Se pitää oikeutenaan olla vaikenematta. Ja ihan samassa aloittaa entistä vimmatumman kinan ja sänkkäämisen. Tai jatkaa jotain omaa älytöntä tarinaansa. Sanasta sanaan se saattaa toista tuntien pituisia juttuja. Jutut huipentuu yleensä täydelliseen kusetukseen. Sen mielestä nukkuminen on täysin turhaa. Kolmessa tunnissa on puolet liikaa. Kerran viikossa yksi kolme tuntinen riittää. Se väittää, että minä nukun hereillä ollessanikin. Sen mielestä minä en tule nukkumaan enää koskaan. Nukkuminen on täysin yliarvostettua. Osin se on oikeassakin. Kuukausiin en ole nukkunut kuin muutaman tunnin päivässä. Toisinaan en lainkaan ja silti yhä hengissä. Heikosti. Hienoa, kun päässä on jotain näin ylivertaisen älykästä ja kaikki tietävää. Kaiken se muistaa. Vaikka sen, mitä tein alle yksi vuotiaana taikka edellisessä taikka sitä edeltäneissä elämissä 700 vuotta sitten. Se tietää senkin, että tänään ei kannata eikä voi tehdä sitä taikka tätä, koska taas kuolen ensiyönä. Ja samalla perusteella on ihan sama mitä teen taikka olen tekemättä. Kuolen taas kuitenkin. Sillä on taipumusta yltyä kehumaan, sitä mitä kaikkea minusta olisi voinut tulla. Mitä olisin voinut olla. Sen lempi lauseita on, mikä sinulle tuli? Tämmöstäkö tämä meidän elämä nyt on? Se luulee, että kaikki muu mitä nyt on, on parempaa. Ja kun jokin muuttuu, se on aina huonompaa, kuin mitä oli. Kauheasti sillä on aina vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Koskaan se ei osaa päättää. Se väittää aina olleensa olemassa, vaikka se ei tiedä mikä siihen meni, kun se päätti alkaa pitämään ääntä itsestään. Se kysyy aina välillä, että mikä meihin meni, kenen idea oli alkaa pitää tämmöstä meteliä? Itse se ei ota syytä ei vastuuta mistään. Kun se ei muuta jaksa eikä keksi, niin se saattaa tunnista toiseen toistaa: V'tt' - S''t'n'. Vuodessa se on vanhentanut minua yli kymmenen vuotta. Olen ihmisraunio. Olen kuitenkin päättänyt olla urhea. Näyttää sille ja itselleni, että vaikka minä en ole ansainnut enkä koskaan tule saamaan mitään hyvää taikka kivaa, tulen auttamaan ja uhrautumaan muiden puolesta. Minun on pakko, ettei se saa lisää löylyä koneeseensa. Pelkään kuollakseni, että tuo meteli päässäni voittaa minut. Nyt tuo suuri sisäinen äly on sitä mieltä, että et s't'na kirjoita tämmöstä. Ei tämmöstä kukaan lue. Ehkä se on kerrankin oikeassa.
Kyllä lukee. Ja huolestuneena lukeekin. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että jos et ole trolli, vaan oikeasti kuulet äänen päässäsi, niin sehän saattaa olla alkavaa skitsofreniaa. Ja siihen on lääkkeet. Loppuu äänet pään sisässä, kun saa oikeanlaiset lääkkeet. Apua vaan pyytämään, jos oikeesti on tollanen tilanne päällä. Voi se olla jotain muutakin, kuin skitsofreniaa. Se voi olla mitä vain. En oo mikään lääkäri. Mut jos et oo trolli, niin mars lääkäriin ja sassiin!!!!!!!Kaikkea hyvää ja voimia sulle!!!!!!!!!!!
Niin, totta jokainen sana. Olen aika neuvoton tilanteeni kanssa, vaikka apuja tulee runsaasti ihan oman pään sisältä. Yritän pitää sen takana ja jaksaa itse ajatella järkevästi. Nytkin se sanoo et v'tt'-s''t'n' kirjota, kerro, sano tällasta! Et lähde lääkäriin. Ehkä pitäisi ehkä ei. En tiedä, mitä se auttaisi. Ehkä on jo myöhäistä. Siitäkin on jo jauhettu. Sen lempilauseita päässäni on, ettähän sä tajunnut. Se jättää aina kesken, mitä ja suuttuu, kun vaadin sitä kertomaan ajatuksen loppuun. Nythän sä kaiken pilasit, se huutaa. Sulla olis ollut ihan hyvä elämä. Tää on tätä nyt. En tiedä, olisiko tältä säästytty, jos olisin työpaikkani saanut pitää ja välttynyt valtavalta taloudelliselta ahdingolta.
Kyllä lukee "suuri_sisäinen_äly "
Tarvitset apua. Uskalla pyytää sitä.
...pitkälle edennyt kroonistunut skitsofrenia, akuutti tilanne, terveyskeskukseen ilmoittautumaan, M1 lähete, 3-6 kk osastohoitoa, lääkitys, 2-3 vuotta viikottaista terapiaa, sossusta edunvalvoja, hoitotukea, siivous-ja kaupassakäyntiavustaja ja varhaiseläke...voimia!
Niin, jos lääkäriin lähtö tarkoittaa M1 lähetettä ja tarkkailua osastolla, karmeita lääkkeitä ja terapiakeskusteluja, saa se jäädä. Pystyn itse huolehtimaan asioistani. Yritän itse kanssani keskustella nämä asiat halki. Toistaiseksi sulaudun joukkoon, enkä ole harhainen. Ehkä sitä pitää ensisijaisesti hakea paikka, missä voi osaamisestaan antaa työnäytteen ja saada se arvoiseni työpaikka. Sitähän se huutaa, että susta ois voinut tulla vaikka mitä, jos olisit tajunnut! Jätän nyt lisäämättä, mitä mieltä se on tästäkin kommentista.
Pari vuotta tulee syksyllä täyteen työttömyyttä ja ainut lohtu tai mistä saan mielen iloiseksi on se ajatus ettei tarvitse enää sentään kovin kauaa kestää tätä paskaa. Välillä toivon että joku sairaus tappaisi äkkiä. Itseä en pelkurina ole pystynyt poistamaan itseäni ja rasittamasta tätä yhteiskuntaa vaikka otin henkivakuutuksen sen takia. Lähellä on ollut muutaman kerran mutta pupu on mennyt pösyyn, no ei siihen paljoa tarvitse enää. Syyksi riittäisi etten pysty enää hoitamaan laskuja sun muita"velvotteita" Lehtiä kun lukee tai nettiä seuraa tulee olo että on todella suuri rasite ja syy maan tilaan vaikka olenkin ikäni maksanut palkkaveroa, tähän reiluun 50 vuoden ikään. Olen alkanut inhoamaan kaikkia mitä nykyinen yhteiskunta edustaa, ahneutta ja oman edun tavoittelua.
itsemurhaaja ei saa vakuutusrahoja eikä perijät ! vain vakuutusyhtiö rikastuu jos törppönä maksat vakuutusmaksuja.
Älä syyllistä itseäsi, vaan tee jäynää ahneille kokoomus keikareille, siis kosta ! se tuo nautintoa elämään !!!