Mikä sinun mielestä oikeasti on kaukosuhde?
Itse en ole nähnyt kihlattuani kuukausiin (kiitos UVI:lle) ja hän on n. 10 000 km:n päässä eikä ole tiedossa minä vuonna tapaamme taas uudelleen. Tätä voi kutsua kaukosuhteeksi. Ollaan vähän yli 2-kymppisiä molemmat eli hermot ja talous puhelinlaskujen myötä on pirun lujilla.
Täällä on myös näitä lapsukaisia jotka murehtivat sitä, kun oma kulta on "jopa" pari viikkoa armeijassa pahimmillaan "jopa" satojen kilometren päässä. Ja mikäs sen ikävämpää, kun voi tavata vain iltaisin, kun kulta on siellä "kaukana" eikä viikottaisella lomallaan. Ja kotimaanpuhelutkin maksaa maltaita...
Eli itse katson kaukosuhteeksi, kun ollaan eri maissa eikä tavata kuukausiin. Suomalaislapsukaiset voisivat ottaa mallia japanilaisnaisesta joka odotti uskollisesti 10 vuotta Pohjois-Koreassa ongelmiin joutunutta miestään ilman tietoa miehen kohtalosta - eikä turhaan!
Itse en ole nähnyt kihlattuani kuukausiin (kiitos UVI:lle) ja hän on n. 10 000 km:n päässä eikä ole tiedossa minä vuonna tapaamme taas uudelleen. Tätä voi kutsua kaukosuhteeksi. Ollaan vähän yli 2-kymppisiä molemmat eli hermot ja talous puhelinlaskujen myötä on pirun lujilla.
Täällä on myös näitä lapsukaisia jotka murehtivat sitä, kun oma kulta on "jopa" pari viikkoa armeijassa pahimmillaan "jopa" satojen kilometren päässä. Ja mikäs sen ikävämpää, kun voi tavata vain iltaisin, kun kulta on siellä "kaukana" eikä viikottaisella lomallaan. Ja kotimaanpuhelutkin maksaa maltaita...
Eli itse katson kaukosuhteeksi, kun ollaan eri maissa eikä tavata kuukausiin. Suomalaislapsukaiset voisivat ottaa mallia japanilaisnaisesta joka odotti uskollisesti 10 vuotta Pohjois-Koreassa ongelmiin joutunutta miestään ilman tietoa miehen kohtalosta - eikä turhaan!
Vastaukset 10
Vanhimmat
ehkä puhut tuossa assiita et kaukosuhteeksi voi luokitella kun ollaan eri maissa.
se pitäskin muuttaa samassa maassa oleville "puolimatka suhteeksi";D
niin no tuollainen on aika ikävä tilanne kun toinen joutunee menemään muuhun maahan.. se on kallista mutta toisinaan osottaa myös sen että välittää toisesta jos kestää eron jättämättä tai pettämättä.
Kaukosuhde on mun mielestäni suhde, jossa välimatkan takia joudutaan tekemään erityisesti kompromisseja ja se täytyy ottaa aina huomioon... Kaukosuhteita on ne joissa välimatkaa on vain parisataa kilometriä kotimaassa kuin myös nekin, missä välimatkaa on parikymmentätuhatta... Kyllä se ihan oikeasti vaikuttaa, kun vakituisesti asutaan eri paikkakunnilla ja kummallakin on omat opiskelut tai työt sekä sidosryhmät omalla paikkakunnalla. Noin pitkän välimatkan kestäminen suhteessa on kyllä saavutus, eikä siihen verrattuna parisataa kilometriä ole paljon...
Välillä mietityttää, miten olen tämmöiseen kaukosuhteeseen ryhtynyt, jossa meillä on siis välimatkaa 250km ja miten tämä suhde oikein jatkuu. Itseasiassa voisin olla valmis muuttamaan omalta paikkakunnaltani, mutta luulen että toinen osapuoli ei ole sellaiseen koskaan valmis. Ehkä kaukosuhde on monille sitoutumaton suhde, jossa on helppo ottaa etäisyyttä ja irrottautua siitä, kun ei olla todellisuudessa valmiita vakavaan sitoutumiseen... Vituttaa tajuta se.
Töiden, opiskeluiden, rahan ja kaikenmaailman (teko)syiden takia tapaamme parin kuukauden välein. Ei tämä välimatka oikeastaan niin pitkä edes olisi, että näin harvoin pitäisi tavata.
Pohjimmiltani minulla on tähän uskonpuute, vaikka rajattoman paljon yritän ja uskon...
"se on kallista mutta toisinaan osottaa myös sen että välittää toisesta jos kestää eron jättämättä tai pettämättä."
Toisinaan todellakin. Sitten voivotellaan toisella palstalla, et miks ihmiset pettää...
Onneks itse olen voinut tehdä omat valintani ja jättää tällaiset suomalaiset "kuun jumalattaret" omaan arvoonsa :)
Tutulta kuulostaa. Lataapa pöytään toiveesi ja odotuksesi suhteesta. Kaukosuhde, jossa hengataan, mutta mitään ei koskaan tapahdu, on äärimmäisen rasittavaa -etenkin sille joka haluaa jotain enemmänkin. Turha sellaista jatkaa.
P.S. Näin minä tein -nyt on tilalla uusi "kauko"suhde (80 kilsaa muutama muu mutka jotka käytännössä lisäävät välimatkaa).
Tässä puhuu nyt sitten vanha täti. (38) Joskus parikymmpisenä seurustelin pojan kanssa joka asui 400 kilometrin päässä ja kyllä se oli henkisesti raskasta, vaikka samassa maassa asuttiinkin. Ei tavattu joka viikonloppu, hyvä jos kerran kahdessa kuussa. Kyllä se oli kaukosuhde. Kaukosuhdehan on sellanen jossa toinen on kaukana ja minusta 400 kilometriä oli silloin paljon, kun en saanut olla häntä lähellä joka ilta. Nykyinen mieheni on Kanadasta ja muutama vuosi ehdittiin sellasitakin kaukosuhdetta kokeilla. Mutta minusta kaukosuhdetta ei määritä se matkan pituus vaan se kuinka paljon toista kaipaa ja haluaa olla lähellä. Toisellehan esimerkiksi 200 kilometriä ei ole matka eikä mikään mutta sitten taas toiselle se on kaukosuhde. Ja korostan vielä että valintahan on jokaisen oma, ei kukaan pakota olemaan kaukosuhteessa ihmiseen joka on tunhansien kilometrien päässä.
No kyllä minun kaukosuhteeni välissä on vain 80 kilometria. Taidan olla ihan hiljaa vaan kun luen näitä OIKEITA kaukotarinoita...
Koittakaa jaksaa!
No minä ainakin koen olevani etäsuhteessa. En osaisi käyttää sanaa kaukosuhde, koska poikaystävä kuitenkin asuu vain vajaan 80 kilsan päässä.. Voihan tuo kaukosuhde ja etäsuhde olla sama asia, mutta minä ainakin käytän niitä vähän eri paikoissa. Tai sitten minä käytän niitä ihan väärinpäin ;)
En itse ole elänyt koskaan tuota "armeijalesken" kohtaloa, mutta uskon sen olevan siinä iässä (anteeksi huono ilmaisu) aika kova paikka varsinkin, jos toista on tottunut näkemään päivittäin ja yhtäkkiä menee pidemmän aikaa ettei edes kuule toisesta juuri mitään.
Minusta sinä nimimerkki "kaukomies" hieman ikävästi kyseenalaistit näitä "lapsukaisia" "kaukosuhteineen". Shame on you. Toki teillä on hieman rankempi kaukosuhde meihin moneen muuhun verrattaessa. Meihin jotka jopa melkein tyhjästä valitamme?
Minä koitan muistaa olla onnellinen, kun tämän lyhyen matkan ansiosta pystymme näkemään viikottain. Nyt ollaan etäsuhteiltu pian kaksi vuotta ja sitä ennen kerkesimme asua reilun vuoden yhdessä, kun poikaystävä asui silloin vielä täällä meidän tapaamispaikkakunnalla (molemmat muualta muuttaneita).
Ollaan iältään 27 vuoden molemmilta puolilta, elikkä ei ihan lapsosia enää. Tällä hetkellä tavoitteena muuttaa kuluvan vuoden aikana samalle paikkakunnalle ja vihdoinkin pitkästä aikaa saman katon alle.
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä että esim nämä armeija lesket, niin nykyarmeija aikaan ei sitä voi kaukosuhteeksi sanoa, kun tosiaan intistä pääsee lomalle n joka viikonloppu!
Ärsyttää kuunnella valitusta noista...
Itse kanssa Uvin takia erossa rakkaasta nyt jo 5kk ja ties kauanko vielä menee...kilometrejä n.2000
Onhan se nyt IHAN ERIASIA olla näkemättä kuukausiin kuin viikkoihin...
"Onhan se nyt IHAN ERIASIA olla näkemättä kuukausiin kuin viikkoihin..."
TOTTA TURISET! Inttilesket näkee kumppaninsa muutaman päivän välein ja TIETÄÄ MILLOIN TAPAA! Silti ne jaksaa itkeä. Mul on sama juttu eli käännytys. Ei tietoa milloin nähdään... :( Mutta voimia!