Koska tunteet loppuvat

En tietenkään voi tästä kertoa, sehän olisi niin loukkaavaa häntä kohtaan. Aika kultaa muistoja, sekin on totta. Pahinta on huomata, että miksi ei silloin aikanaan ymmärtänyt mitä oli, ennen kun sen sitten menetti. Todella kiusallista kun ex-vaimo pyörii mielessä ja tiedän sen jo olevan pettämistä. Ajattelen hyvin seksuaalisiakin asioita ja en ikinä voisi niitä kertoa kenellekkään. Luulin, että elämä helpottuu kun erotaan ja uusi elämänvaihe alkaa. Huomaan myös ottavani yhteyttä ex-vaimoon pienistäkin ns.asioista vain kuullakseni hänen äänensä. Kerran hän kysyi, että onko kaikki hyvin ja tietenkin miehekkäästi sanoin, että on. Hän ei ikinä varmasti uskoisi, että mitä mielessäni liikkuu.

No älä ole tossukka, vaan valloita vaimosi takaisin. Kerro miten ainutlaatuinen hän on.

Avioero voi olla myös todella järkevä ja hyvä päätös.

Uusi nainen ja suhde häneen on vielä aika pinnallista. Ei edes virallisettu vielä, tapaillaan, ei asuta yhdessä. Ei hän tiedä, mitä mielessäni liikkuu. Tiedän, että olisi todella loukkaavaa jos sanoisin.

Tossukkamies kirjoitti:

Uusi nainen ja suhde häneen on vielä aika pinnallista. Ei edes virallisettu vielä, tapaillaan, ei asuta yhdessä. Ei hän tiedä, mitä mielessäni liikkuu. Tiedän, että olisi todella loukkaavaa jos sanoisin.

Lue lisää

Ei nykyään edes tavoitelle mitään yhdessä asumista ellei ole pakko. Yhdessä asuminen ei ole mikään parisuhteen mittari. Ja mitä tarkoittaa parisuhteen virallistaminen? Avioitumista?

Erosimme yhteisestä sopimuksesta. Eron syitä oli toki moina ja elämäntilanne oli silloin hyvin vaikea ja siinä oli paljon muutoksia ja kriisejä. Kolmansia osapuolia erossa ei ollut. Ehkä etääntyminen oli tullut niin varkain, että kumpikaan ei ollut tunnetasoaan hoitanut. Puhevälit ja sopu tulivat eron jälkeen hiljalleen, jopa sellainen hyvä yhteys takaisin. Asioiden selvittyä olikin yllättäen aikaa miettiä oikein ajan kanssa, mitä vasta oli tapahtunut.
Olin ehkä niin naivi, että kuvittelin uuden suhteen tuovan piristystä ja uuden elämän. Se pahalle tuntuukin, kun huomaan sen juurikin herättävän kysymyksiä. Uusi nainen olikin aluksi huumavaan ihana kokemus kun tuntui olevansa taas mies.
Tunne hiipui aika nopeasti kun huomasin olevani jopa mustasukkainen ex-vaimon sinkkuseikkailuista ja "kukkaan puhkeamisesta". Jotenkin pitkässä suhteessa ei edes näe vaimoaan kriisien keskellä. Terapia kuulostaa kyllä hyvälle, voisin kysyä sitä. Tuntuu, että asian selviäminen tarvitsee ulkopuolista näkökantaa.

Kamala myöntää, että jos ex-vaimo pyytäisi takaisin, lähtisin heti ja uudelta pohjalta. Se ei olisi mikään ratkaisu. Ero on ero ja uskon myös siihen, että suhde ei olisi enää samanlainen.
Yritin kysellä hienovaraisesti naisystävältäni, mitä mieltä hän on yleisesti sellaisesta kun edelliset suhteet kummittelevat. Hänestä sellainen on sairasta ja ihminen on silloin läheisriippuvainen. Se siitä sitten.
Kiitos kommenteista. Vähän helpottaa kun saa edes kirjoittaa näitä tuntojaan.

Tossukkamies kirjoitti:

Erosimme yhteisestä sopimuksesta. Eron syitä oli toki moina ja elämäntilanne oli silloin hyvin vaikea ja siinä oli paljon muutoksia ja kriisejä. Kolmansia osapuolia erossa ei ollut. Ehkä etääntyminen oli tullut niin varkain, että kumpikaan ei ollut tunnetasoaan hoitanut. Puhevälit ja sopu tulivat eron jälkeen hiljalleen, jopa sellainen hyvä yhteys takaisin. Asioiden selvittyä olikin yllättäen aikaa miettiä oikein ajan kanssa, mitä vasta oli tapahtunut.
Olin ehkä niin naivi, että kuvittelin uuden suhteen tuovan piristystä ja uuden elämän. Se pahalle tuntuukin, kun huomaan sen juurikin herättävän kysymyksiä. Uusi nainen olikin aluksi huumavaan ihana kokemus kun tuntui olevansa taas mies.
Tunne hiipui aika nopeasti kun huomasin olevani jopa mustasukkainen ex-vaimon sinkkuseikkailuista ja "kukkaan puhkeamisesta". Jotenkin pitkässä suhteessa ei edes näe vaimoaan kriisien keskellä. Terapia kuulostaa kyllä hyvälle, voisin kysyä sitä. Tuntuu, että asian selviäminen tarvitsee ulkopuolista näkökantaa.

Kamala myöntää, että jos ex-vaimo pyytäisi takaisin, lähtisin heti ja uudelta pohjalta. Se ei olisi mikään ratkaisu. Ero on ero ja uskon myös siihen, että suhde ei olisi enää samanlainen.
Yritin kysellä hienovaraisesti naisystävältäni, mitä mieltä hän on yleisesti sellaisesta kun edelliset suhteet kummittelevat. Hänestä sellainen on sairasta ja ihminen on silloin läheisriippuvainen. Se siitä sitten.
Kiitos kommenteista. Vähän helpottaa kun saa edes kirjoittaa näitä tuntojaan.

Lue lisää

Haluan vastata sinulle, mutta en oikein osaa puhua ajatuksiani sanoiksi. Tunnistan kuitenkin kirjoituksestasi oman eroni piirteitä.

Vuosia olimme oikeasti hyviä kavereita, sielunkumppaneita. Mutta ne parisuhteen epäkohdat söi salakavalasti kivijalan rakkaudeltamme. Eropäätös oli yhteinen. Aika ihan miehellä oli joku toinen ja sitten taas toinen.Mutta... Halusi ja haluaa takaisin. Näkee nyt asioita, joita ei huomannut liittomme aikana. Olen noussut jalustalle - aivan aiheetta. Uskon sen olevan jotain kaipuuta kullatuihin muistikuviin. Ei olisi erottu, jos olisi ollut hyvä olla kokonaisvaltaisesti.

Ex mieheni sanoo samoin kuin sinä, että ymmärtää vasta nyt mitä on menettänyt. Se ei riitä. Kun suhde on mennyt niin se on mennyt. Siihen ei kannata jumittua eikä tuhlata elämäänsä aiemman jossitteluun. Mene eteenpäin, anna tilaa rakkaudelle joka sinulle on tarjolla avoimena edessäsi. Siis uusi kumppanisi. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää että on mahdollisuus oikeasti tutustua ja sitoutua uuteen ihmiseen, joten älä menetä nykyistä mahdollisuuttasi. Syvenny ja tutustu. Älä katoa menneisyyden palvomiseen.

Tuokin on totta. Menneisyys ei saisi pilata tulevaisuutta. Uusi suhde ei pääse eteenpäin kun jokin estää, ehkä se on vielä tätä jälkisurua. Miehillä taitaa olla joku valuvika, että pitää menettää ymmärtääkseen mitä on ollut. Kyllä aika saattaa myös kullata asioita. Harmittaa, kun ei ole niitä hyvä hetkiä muistellut vielä suhteen aikana. Sinun miehesi ehkä haluaa pyytää anteeksi ja kiittää sinua sillä "jalustalle nostolla" Ehkä hän rakastaa sinua edelleen enemmän kun edes kehtaa koskaan tunnustaa.

Tossukkamies kirjoitti:

Tuokin on totta. Menneisyys ei saisi pilata tulevaisuutta. Uusi suhde ei pääse eteenpäin kun jokin estää, ehkä se on vielä tätä jälkisurua. Miehillä taitaa olla joku valuvika, että pitää menettää ymmärtääkseen mitä on ollut. Kyllä aika saattaa myös kullata asioita. Harmittaa, kun ei ole niitä hyvä hetkiä muistellut vielä suhteen aikana. Sinun miehesi ehkä haluaa pyytää anteeksi ja kiittää sinua sillä "jalustalle nostolla" Ehkä hän rakastaa sinua edelleen enemmän kun edes kehtaa koskaan tunnustaa.

Lue lisää

Kiitos kauniista vastauksestasi. Ex puolisoni on kertonut kyllä rakkaudestaan jne. Mutta sillä ei ole enää sijaa. Sille oli aikansa ja paikkansa, aika kun anelin rakkautta ja huomiota. Valitettavasti kaikelle on oma aikaikkuna. Se on tarjokka ja avoinna pitkään, mutta kun se menee kiinni, sitä ei avaa millään.

Sinulle on nyt avoinna uusi aikaikkuna. Älä töpeksi sen suhteen . Avaa tiesi ja anna teille mahdollisuus.

Hei Hilda. Tuollainen jätetyksi tuleminen on kun henkinen teloitus. Varmasti tehnyt erosta todella rankan. Ymmärrettävää, että toipuminen kestää vielä pidempään. Mitä itse ajattelisit, jos ex-miehesi tulisi lakki kourassa kertomaan, että katuu eroaan ja rakastaa sinua? Ei se tietenkään tehtyä tekemättömäksi saa ja haavoja paranna, mutta helpottaisiko se tunnepuolta jotenkin? Voimia toipumiseen kuitenkin. Ei ne tunteet aina ole ihmisen itsensä hallittavissa, pakko se nyt on itse myöntää.

Tuohon suuntaan minäkin kysymykselläni vihjailin...

En uskalla viedä asiaa noin pitkälle. Tuntuu vain sille, että on oltava mies ja kestää kaikki valinnat. Minä olen itse ollut silloin sitä mieltä, että ero on ainoa oikea ratkaisu ja elämä helpottuu. Tuntuisi kauhealle jos ex-vaimo on jo päässyt yli erosta ja sitten revittäisiin vanhoja tunteita auki. Ehkä miehenä olen niin tossukka tai pelkuri, että en vain pystyisi avautumaan. Olen kyllä sitäkin miettinyt, että jos ex-vaimo ajatteleekin samoin. Tiedän, että ero oli hyvin raskas hänelle, tuntuu nyt myöhemmin niin pahalle kun hän siitä silloin kertoi, en ymmärtänyt silloin. Nyt saan omalla tavallani maistaa omaa lääkettäni. Hävettää. Eteen päin tässä nyt vain on mentävä, surut surtava ja elettävä päätöstensä mukaisesti. Kiitos kirjoituksista, jotenkin tuntuu helpottavalle, että en ole ihan hukassa tunteiden kanssa.

Vaikka rakastaa, voi arki olla niin mahdottomuus ja satuttavaa yhdessä, ettei yhteistä taivalta kannata jatkaa. Lisäksi tunteet ovat kummallisia, niin kuin tästäkin ketjusta näkyy. Ihminen saattaa olla täysin vakuuttunut, että mennyt on eletty ja nyt eteenpäin, kunnes jonakin kauniina päivänä toteaa itkeä vollottaen, miten hirveästi kaipaa entistään. Ei ihminen aina vain osaa.

Tuo taitaa olla liiankin totta. Peittää surun laastarin alle. Luulee päässeensä helpolla ja ohittaneensa koko asian.
Arki iskee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin naamalle. Siiten se vasta vaikeaa onkin. Miten selittää uudelle ihmiselle, että miksi ahdistaa ja masentaa. Vanhat suremattomat muistot kuormittavat uutta suhdetta enemmän kun arvaakaan. Huonossa tapauksessa kaikki ovat tyytymättömiä ja sitten koko rumba alkaakin alusta. Ei mikään helppo tilanne.

Luin jonkunsortin tutkimuksesta jonka mukaan naiset tyypillisesti surevat eroa heti ja isosti, mutta pääsevät itkut itkemällä ja asiaa puimalla kriisin yli parissa vuodessa. Sitten he jatkavat elämäänsä entistä vahvempina. Miehillä sen sijaan on taipumus yrittää lakaista eroon liittyvä surutyö syrjään ja siirtyä elämässä heti eteenpäin. Paitsi että ei sitä surutyötä voi yhtälöstä poistaa: kun eroa ei käsittele, siihen liittyät tunteet polttavat mieltä koko loppu iän.

Ei sitä surua aina edes ole. Joskus surullisinta ei ole suhteen loppuminen, vaan se että on erehdytty ylipäätään aloittamaan suhde.

Mutsinnussija näyttää olevan pahoin kahden AIDIN loukussa.

Peräkamarin_uutisia kirjoitti:

Mutsinnussija näyttää olevan pahoin kahden AIDIN loukussa.

Niin. Äidin ja SISKON. Muuuuahahahahahaha!